Azerbajdzanissa jälleen

 Tänään olen jälleen Bakussa, Azerbajzanissa. Aiemmin olen vieraillut täällä 2019 ja 2017.  

¨

 Tällä kertaa mukanani on pieni kuopuksenne isänsä hoivissa sekä veljeni, joka nykyisin työskentelee myös Jyväskylän yliopistolla. 

Azerbajzan on täynnä yllätyksiä ja hämmentäviä tilanteita. Ensimmäisenä iltana nautimme traditionaalista 'Pilav' riisiä, joka oli paistettu tandooriuunissa taikinan sisällä lihojen ja granaattiomenakastikkeen kanssa.

Tämä erinomainen ravintola löytyi vain kivenheiton päässä 'Maiden towerista', joka on eräs Bakun keskeisimpiä nähtävyyksiä keskellä vanhaa kaupunkia.

L oli elementissään ja alkoi heti tehdä tuttavuutta paikallisten tyttöystävien kanssa omaan 'bossy' tyyliinsä.

Alkupaloiksi söimme mm. munakoisoa pähkinätäytteellä, tulista kastiketta, juustoa ja paprikamunakoisosalaattitahnaa. Namsk!

Bakun rantapromenadilla oli menossa tiukat shakkiottelut

Pieni pentumme juoksenteli äidin ja iskän väliä muovipullo kourassa varmaan puolen tunnin verran kulutellen energiaa pimenevässä mutta lämpöisessä Azerbajzanin yössä.

Olimme M:n kanssa täällä siis työreissussa, mutta ehdimme katsastaa myös jonkin verran nähtävyyksiä. Kyllähän tämä on kaunis ja ihmeellinen kaupunki ja maa, juuri niinkuin muistinkin.

Tunnen kiitollisuutta, että olen saanut vuosien jälkeen palata moneen paikkaan. En enää pidä matkustamista lainkaan itsestäänselvyytenä. Se on etuoikeus saada olla täällä. Ja tuoda perhekin mukana.

Bakusta lähtee lentoja takaisin Eurooppaan harvaseltaan, oikeastaan Istanbul oli lähestulkoon ainoa paikka, jonka kautta voi lentää. Aiemmin lensin toki Kiovan tai Moskovan kautta, mutta sattuneesta syystä 2023 tämä ei ole mahdollista. Maailma on muuttunut niistä ajoista 2016-2019 kun täälläpäin aiemmin matkustin.

Mutta ikuinen tuli ei ole kadonnut Yanardagista. Tämä rinne on ollut tulessa jo Marco Polon silkkitieajoilta ja varmasti kauemmankin aikaa. Vulkaaninen maasto nostaa kaasun pintaan tällä alueella ja vuori on todellakin ikuisessa tulessa.

Bakua ympäröivät myös massiiviset öljykentät. Sadat ja tuhannet pumput pumppaavat öljyä yötä päivää. Paikalliset tuskastelevat, koska bensan hinta on kohonnut 50senttiin per litra...

Monet vierailemamme paikat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta halusin näyttää mm. Zorothrianisen Ateshgah temppelin eli tulitemppelin myös läheisilleni. 

Täällä vaikuttavassa paikassa on aiemmin ollut myös ikuinen tuli kaasuvarannoista.

Tuli kuitenkin sammui ekstensiivisen öljynporaamisen myöstä.

Zoroastrianilaisen uskonnon mukaan tuli on väline ihmisille kommunikoida yliluonnollisen maailman kanssa.

Heille samoin pyhiä asioita olivat vesi, maa jne. elementit. He jättivät myös kuolleensa liinoihin käärittynä saalislinnuille ilman hautaamista tai tuhkaamista.

Monenlaista ehdimme kolmen päivän aikana nähdä täällä taas. Töitä tehtiin myös DIRNA-projektin parissa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

/

Today I am again in Baku, Azerbaijan. I have previously visited here in 2019 and 2017.

This time I have with me your little youngest in his father's care and my brother, who now also works at the University of Jyväskylä. Azerbaijan is full of surprises and bewildering situations. On the first evening, we enjoyed traditional 'Pilav' rice, which was baked in a tandoor oven inside dough with meats and pomegranate sauce. This excellent restaurant was found just a stone's throw from the 'Maiden tower', which is one of Baku's main attractions in the middle of the old city. L was in her element and immediately started to make friends with local girlfriends in her own 'bossy' style. For starters, we ate, among other things, eggplant with nut filling, hot sauce, cheese, and bell pepper eggplant salad paste. Yummy! There were intense chess matches going on on the Baku beach promenade. Our little puppy was running between mom and dad with a plastic bottle in hand for probably half an hour, consuming energy in the darkening but warm Azerbaijani night. 

We were here with M on a work trip, but we also managed to see some sights. This is indeed a beautiful and wonderful city and country, just as I remembered. I feel gratitude that I have been able to return to many places after years. I no longer take traveling for granted. It is a privilege to be here. And to bring the family along. Flights from Baku back to Europe are infrequent, actually Istanbul was almost the only place you can fly through. I used to fly via Kiev or Moscow, but for obvious reasons, this is not possible in 2023. The world has changed from the times of 2016-2019 when I previously traveled in this area. 

But the eternal fire has not disappeared from Yanardag. This slope has been on fire since Marco Polo's Silk Road times and certainly for a longer time. Volcanic terrain raises gas to the surface in this area and the mountain is indeed in eternal fire. Baku is also surrounded by massive oil fields. Hundreds and thousands of pumps pump oil day and night. Locals are frustrated because the price of gasoline has risen to 50 cents per liter… 

Many of the places we visited were familiar to me, but I wanted to show, among other things, the Zoroastrian Ateshgah temple or fire temple to my relatives. In this impressive place, there has also been an eternal fire from gas reserves. However, the fire died out due to extensive oil drilling. According to the Zoroastrian religion, fire is a means for people to communicate with the supernatural world. For them, water, earth, etc. elements were also sacred things. They also left their dead wrapped in linens for birds of prey without burying or cremating. We managed to see a lot here again in three days. Work was also done on the DIRNA project, but more on that in another post.

Back in Baku

Today I am in Baku, Azerbajzan again. I have been here almost two years ago last time. This is a work trip for AESOP project. AESOP is enforcing students’ rights in Caucasian Universities of Azerbajzan, Georgia and Ukraine by establishing Ombudsmen Offices.

We have moved along to the final year of the three year project and all the nine partner universities have now got working ombudsmen offices with regulations in place. These ombudsmen offices have started working on complaints about unfair treatment, sexual harrashment etc. Important issues of the students academic life. My work in this project has been to provide best practises from JYU and to quality assure the work of the Caucasian universities. We have proceeded to the activities analysis phase where we will analyse the ombudsmen models against the complaints.

After our management meeting ended, we were once again taken to see something interesting in Baku. This time we visited Open air museum called Gala, which has gathered many historic archeological findings from the area. There exposed lied old Wedding rooms of Azerbajzani life - used for two different bachelor parties... first women and her friends, then men. They sat down on rugs and pillows, ate and told stories. And there was even a shelf for your swords and hats...

The Open air museum is next to a church yard, which is basically a graveyard. The museum has some usual azeri home animals - chicken, donkeys and of course Camels. On the streets of Baku, you can but endless amount of Camel Wool scarfs. Those are a typical souvenir to bring home.

I got to feed the camels and as you might have seen in my instastory, one gave me a big sweaty kiss on my arm... they were handsome camels, I must say.

We also had some traditional food from Azerbajzan, which is like a Greek-Turkish fusion. I love the food here: fresh greek salads, fresh meat kebabs, dolma, cheeses, olives the size of thumbs... Yam!

On our second day we did data extraction and task division and planned our paper & report to write. After the working hours ended, we took a stroll in the old city of Baku. These rocky streets are separate by a city wall. The touristic centre is full of flying carpet merchants and you can easily buy Aladdin’s lamp if you want one. My colleague had not visited before and had a lot of things to buy. I managed to say no to most of the ”tat”, event though I’d love an Azerbajzani carpet in my house... the problem is on how to get it home... on the other hand, there was also an excuisitly beautiful lamp - with the reasonable price of 400€... definitely will have to start saving for one;)

Baku today is full of Football tourists because it is the finals of some European Championship league where Chelsea is playing against Arsenal here in Baku stadium. This meant that there was even more police than usual and perhaps a bit more traffic. Possibly the merchants had also risen some of the usual prices for tourists, but then again, it is nice to be able to give back to those who live here. I love my Azerbajzani Tea tray which I bought last time I was here and It’s always visible on my kitchen counter. In fact I really like Azerbajzani style in general. They are very hospital, generous and nice people. Very hard working and willing to do their part. In the last two years of working with them, I realise that I have developed a special bond with this country and many of these people have become my friends. Certainly this would not have happened without the Erasmus plus project program and I am grateful for my boss Marja Kankaanranta for trusting me to manage these projects. It has been eye opening and also special time in my life. Something tells me, I will be back here.

An Azerbajzani friend of mine asked me to write this post in English so that’s why today the recap is in Finnish.

/ Tällä viikolla olen töissä Azerbajanissa taas. Edellinen vierailu 2017 vuonna tapahtui samaisen AESOP-projektin puitteissa. Siinä on siis kyse ombudsmen -toimistojen perustamisesta Kaukasuksen alueen partner-yliopistoihin (Azerbajzaniin, Georgiaan ja Ukrainaan). Työskentelyn lomassa tutustuimme jälkeen Bakun nähtävyyksiin, historialliseen ulkoilmamuseoon - Taidetta jätteestä - museoon ja tietysti Bakun vanhaan kaupunkiin. Pidän Azerbajanilaisista ihmisistä. Pidän heidän työmoraalistaan, ruoastaan ja jopa tyylistä. Huomaan, että parin vuoden aikana minulle on muodostunut tietynlainen erityinen suhde tähän maahan ja olen saanut täältä ystäviä. Tämä on tietenkin Erasmus plus -ohjelman ja Marja Kankaanrannan ansiota, sillä hän on luottanut minulle näiden muutaman projektin luotsaamisen JYU:ssa viimeisen parin vuoden ajan. Kiitos! Jostain syystä tuntuu siltä, että tämä ei ole viimeinen vierailuni Azerbajaniin...

Our project coordinator offers toast for a successful meeting. And of course, for women!

Mikko came to help me with data analytics

My friend that ordered this blog to be in English