Valmistujaisjuhlat xianilaisittain 2017

Kaikkina vuosinani Xi'anissa, olen osallistunut yhteensä kolmiin valmistujaisjuhliin.

Ne ovat aina näin kesäkuussa.

Vuosi vuodelta, nämä tapahtumat käyvät mielenkiintoisemmiksi.

On enemmän ohjelmaa.

On kakkua.

On nyyhkypuheita.

Ja etenkin on shi fengia, eli riisiviinaa.

Tämän vuoden kekkerit juonsivat ystäväni Lei Lei ja Tang Yue Huan pukeutuneina seilorikanoiksi. Don't ask me Why...

Ja valmistuneet... no heitä oli tänä vuonna kaksi...

He tulivat pukeutuneina kiinalaisiksi sarjakuvahahmoiksi, mutta kuitenkin niin, että heitä ei voinut tunnistaa... vaan meidän piti arvata neljän joukosta...

Kiinalaista huumoria... mut upposi topsukkaan, joka oli näistä tyypeistä varsin riehaantunut...

Paikalla oli myös iso määrä tämän tutkimusryhmän rakkaita alumneja...

Viime vuonnahan ryhmälle syntyi kaksi pientä eli Lu Yaon poika ja Liang Nin ja Ma Kain tytär Yangyang.

Nämä babyt varastivat show'n varsin tehokkaasti...

Loppuillasta tilanne kehittyi varsin odottamattomien suuntiin...

Miksi kakkua pitää olla naamassa? no miksi ei? Onhan tämä Kiina...

Onneksi olkoon tämän vuoden valmistuneet!

/This was our third year attending my Chinese research group's graduation party. It has always Been a great event, but not like this time. This time we had hosts dressed as chickens, graduates dressed as cartoon characters, cake on everybody's faces and prof. Li being carried around by Wang HongZi... to mention some of the entertainments.... we also had visits from alumni and from the lab babies from last year - Lu Yao's son and Liang Ni's and Ma Kai's daughter... the babies did steal the show For A while. What cuties;) and once more It was so great to see all my old Lao Pengyou... These people are such great friends For us, For so Many years <3

Suzhoun yliopiston kampuksella

Kuten tämän blogin lukijat tietänevät, minä olen vieraillut aika monen kiinalaisen yliopiston kampuksella.

Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista.

Suzhoun yliopistolla on yli 100-vuotinen historia.

Amerikkalaiset perustivat sen, niinkuin monet muutkin Kiinan vanhimmista yliopistoista.

Amerikkalaisuus näkyy kaikkialla täällä todella kauniilla kampuksella.

Siksipä tämä olikin hyvä paikka pitää 9. Advanced forum on SINO-American e-Commerce.

Tässä viimeisen parin päivän aikana Kiinassa on ollut yliopistojen yhteishakukokeet.

Ne kestävät kaksi päivää.

900 000 opiskelijaa hakee yliopistopaikkaa ja kilpailu on kovaa.

Se, joka saa parhaimman pistemäärän, saa ensimmäisenä valita opiskelupaikan.

Kampuksella oli paljon juuri valmistuneita opiskelijoita, ottamassa kuvia toisistaan valmistumiskaavuissa.

Hyvin amerikkalaista, sanon minä.

Nooh, When you copy, copy from the best.

/ As many readers of this blog know, I have visited many campuses of Universities in China over the last 5 years while I have been a visiting professor in Xi’an Jiaotong University. The campus of Suzhou University is one of the most beautiful ones for sure. We visited the university for the 9th Advanced forum on SINO-American e-Commerce. This is a great place for this event because the university’s over 100 years of history begun with Americans as so many oldest universities in China… You can well see it on the campus, because walking there really feels as if you are in Harward or Yale - red brick buildings, gothic windows and lots of really high growing green trees. What a sanctuary for Chinese people… Quality of University life doesn’t get much better than Suzhou in China, I am sure, based on the kind of atmosphere. We visited the University’s museum as well, pretty comprehensive collection of items from its history. I have to say that I love my campus in Xi’an Jiaotong University.. But to be honest, it lacks some of the charm of this place. I am sorry to say, but this is very true!

Viha-rakkaussuhteeni Kiinaan

Nyt kun täällä on taas päivä pari pyöritty, muistuvat mieleen syyt, joita Kiinassa rakastan ja toisaalta voisin jättää välistä. Seuraa viisi asiaa, jotka ovat tällä ristiriitaisella akselilla kiinalaisessa arkielämässäni.

Tässä niitä muutamia:
1. Ihmiset - sekä vihaan, että rakastan. Oli taas mieletöntä nähdä Qiao Zhilin lauantaiaamusta, olin kaivannut häntä. Koko tutkimusryhmäni oli kutsunut meidät illalliselle. Olipa ihanaa nähdä heidät taas pitkästä aikaa! Viiden vuoden kestänyt ystävyys... ilman ihmisiä, emme palaisi tänne uudestaan ja uudestaan.

Ihmiset, joita en täällä arvosta ovat ne, jotka esim. Kyynärpäätaktiikalla lyövät lastani naamaan yrittäessään päästä ensimmäisenä jonoon... tätä on tapahtunut tässä nyt jo pari kertaa... unohdan, miten fyysisiä kiinalaiset ovat oman edun tavoittelun suhteen. Jokainen palvelukokemus on painimatsi.

2. Ruoka - pelkkää plussaa... ei toki kaikki ruoka, mut ei pidä syödä paskaa... me syödään täällä aina vaan parasta. Tuoreet hedelmät kadulta... kasvikset, lihat, kalat jne. Ja tietty ne pavut.

3. Muutos - hyväksi ja huonoksi. Täällä ravintolat, leikkipuistot ja ne pilvenpiirtäjätkin ehtivät 10kk muuttua radikaalisti. Mihinkään ei voi luottaa, että se olisi siellä, missä aiemmin kuvittelit sen olevan. Tällä kertaa vakiosisäleikkipuistomme oli muuttanut muotoaan niin, että jouduimme hetken aikaa mietiskelemään, miten sen kanssa... mut uusi löytyi saman tavaratalon samasta kerroksesta, boonus. Takapihaltamme on isokokoinen rakennustyömaa (joita toki Kiinassa kun ollaan, putkahtelee esiin tuon tuostakin) ja takapihan leikkitelineestä on poistettu käyrä liukumäki... tämä itseasiassa ilahdutti minua, sillä nyt paikkoja, joissa kiipeily on hengenvaarallista, on yksi vähemmän meidän arjessa... toisaalta muutokset ja niiden nopeus tarkoittavat sitä, että tässä maassa ei jahkailla: jos tehdään niin tehdään.

4. Työskentelykulttuuri - tässäkin on puolensa. Lauantaina kaikki olivat kouluissa ja töissä.. miksi..? No koska maanantaina oli lohikäärmelaiva-festivaali, joka on siis kansallinen pyhäpäivä ja se täytyy "tehdä sisään" jotta voidaan olla lomalla sitten... ööh, en ole ihan varma että mikä "loman" konsepti täällä on... toisaalta minulle sopii se että joskus kokoukset ovat klo 19-22.30 sunnuntai-iltana... tämä on aika tavallista. Minun työskentelytapani on myös joustava - viikonloput ovat ihan yhtä työaikaa kuin arkipäivät...

5. Katuelämä - koska kodit ovat usein pieniä, elämä valuu kaduille. Kaduilla tanssitaan, harrastetaan tai chitä, pystytetään pieniä bisneksiä ja niin edelleen. Elämä tulee läsnä jokaisen arkeen kun astuu asunnostaan ulos. Rakastan sitä, että voin ostaa ruokaa kadulta. Tai vettä tai kynsileikkureita. Mitä vaan ihminen tarvitsee, sitä myydään. Samalla kaduilla on likaista, ihmisiä on niin paljon ettet ole ikinä rauhassa jne.

Kaikenkaikkiaan niinkuin elämässä yleensäkin, asiat eivät ole mustavalkoisia. Useimmiten on kyse siitä, löytyykö balanssi siinä elämäntilanteessa...

/There are Many things i love and hate China For... after being in here For A few days now, these things Keep on coming up... Here are five, which i think the everyday life in here consists of:

1. The people. On the other hand, they are insufferable. They push my six year old with elbows to cut in line... they plagiarise their papers... but then there's the most wonderful best hearted friends who i call my family members - the ones that Welcome us back every year, who help us in our issues every day in here.. i was so happy to see Qiao Zhilin on saturday morning. I was so honoured to be invited once again For A banquet by prof. Li and my Chinese research group, as well as prof. Wang Ye and his students, family and friends. People are the best side of China.

2. The food. Nothing Bad about that. If one does not fancy roadkill Chicken or other delicacies, there's always A lot to choose from, in A Chinese table. And the food is ever so good. Not like Any "Chinese" food in Europe or in America... 

3. The Change: they have the power to change the world in one night - nine new skyscrapers appeared in our horizon since we have Been gone 10months... but then It also means Nothing can be trusted to be the same: playgrounds and restaurants disapear. Even people leave their Jobs and new come to replace them. It is A bittersweet adjustment to the rabid changing cities and lives. Still i feel like our land lady For example, has done her Job For A Long Long time... 

4. Working culture. It is 24/7, 7 days A week. Last Saturday would have been a holiday BUT: they needed to cover For Monday when the Dragon Boat Festival took place... how is It A National holiday if it's not really A day off... i wonder. Still, in my line of work, i often work in weird hours. I work sitting after dark on A playground watching my son play... this is How i can be A part Time mother, part time researcher. My work time can be at 22:00. It suits the Chinese mentality... you work around the clock. The difference is: i choose when i work, they just work all the time.

5. The life on the streets. Because houses are small, all the life is on the Streets. I love that you can buy fresh fruit and vegetables from the Street, that you can buy socks or pans too... you can get A haircut or your bike fixed. On the other hand, It can be dirty and crowded...

Note the man picking his nose behind me...

As in so Many things in life, everything is Very controversial in China - things are good and bad, and i do love my life in here as well. The quality of life is different from Finland For sure, but the benefits are on other aspects than clean air or good central heating.

Have you Been to China? What was your verdict? Love It? Hate It? im sure all have an opinnion.

Jättää isovanhemmat ja lapsi keskenänsä, ja elää omaa elämää

Tällä viikolla juttelin ystäväni Yanyan kanssa. Hän on PhD student, joka meni naimisiin ja sai lapsen kesken väikkärinsä tekemisen. Niinkuin minäkin sain. Hänen poikansa on nyt puolitoistavuotias ja asuu kaukana Kiinan toisella laidalla Yanyan äidin ja isän kanssa. Hänen miehensä asuu myös täällä Xi’anissa.

Yanya näkee poikaansa kerran puolessa vuodessa. Joka ilta hän soittaa pojalleen puhelimella. Poika sanoo joka päivä mummulleen, että “Minulla on äitiä ja isiä kova ikävä”.

Monet ovat sanoneet Yanyalle, että hän on huono äiti. Kun jättää lapsensa pitkäksi aikaa. Mutta kun opinnot ovat kesken, jonkun pitää hoitaa poikaa. Yanyan tapaus on Kiinassa enemmän sääntö kuin poikkeus, että vanhempien täytyy muuttaa toiselle paikkakunnalle ja elää pitkiä aikoja erossa lapsistaan.

Kiinassa lapset ovat ns. isovanhempien ‘omaisuutta’. Kun lapsi syntyy, oletetaan, että isovanhemmat hoitavat lasta pääasiallisesti. On harvinaisempaa, että vanhemmat itse hoitaisivat lapsensa. Samaan ajatusmaailmaan kuuluu, että yhteiskuntarakenne olettaa työssäkäyvän ikäluokan pitävän huolta vanhemmistaan. Eli ole mitään KELAa, joka pitäisi vanhuksista huolta.  

Yhden lapsen politiikka on tehnyt tästä hankalaa. Jos naimisiin menneestä pariskunnasta molemmat ovat ainoita lapsia - heidän kontolleen tipahtaa neljä vanhenevaa ihmistä huollettavaksi. Tämä on varmasti ollut yksi syy siihen, miksi Kiinan hallitus avasi tänä vuonna mahdollisuuden hankkia toinen lapsi, ihan kaikille.

Tällä viikolla minä olen kokenut olevani erityisen onnekas ja hyväosainen. Että minä saan matkustaa töihin tuhansien kilometrien päähän, niin kuin Yanyakin. Ero on vaan se, että minä saan tuoda oman pikku höpöläiseni mukana. Kaikki suomalaiset ovat voittaneet lotossa jo siinä vaiheessa, kun syntyvät. 

Sanoin Yanyalle: Älä anna kenenkään sanoa sinulle, että olet huono äiti. Sinä olet paras äiti tälle lapselle. Muista se.

/This week I discussed with my friend, Yanya. She’s a PhD student and she had a baby a couple of years ago, in the middle of writing her dissertation. Just like I did. Her son is now one and a half and lives very far away on the other side of China, the country size of Europe, with Yanya’s parents. Her husband also lives in Xi’an. 

Tanya sees her son once in half a year. Every year she calls her son on the phone. The boy says every day: “I miss my mother and father so much”. Many people have said to Yanya that she’s a bad mother for leaving her son. But she has to finish her degree and along with her husband, they are the working class Chinese which means that they have to provide not only for themselves but for their parents. There is no social security system to take care of the elderly. When a kid is born in China, it is expected that the grandparents take care of the child and the working class takes care of the grandparents. 

One child policy has made this system to be really difficult, because if the working class couple are both only children, this means they have four elderly to take care of… Which can be quite taxing if they are ill and in bad condition. Perhaps this was also the reason why Chinese government decided to allow everyone to have two kids from this year on. 

This week, I have felt enormous gratitude. I am so privileged as an individual to be born to Finland. The difference between me and Yanya is that I also travel to work thousands of miles away from home, but I can bring my own little loved one with me. Every Finn has already won the lottery when they were born into Finland. 

I said to Yanya: Do not let anyone say to you, that you are a bad mother. You are the best mother to your own child. Just remember that.