Ja viimein se tulee ulos -Shaolinin temppelipostaus... Eihän tässä oo mennyt kuin kolme viikkoa kun oltiin siellä...
Tässä postauksessa 9kk sitten listasin elämäni top10 matkustuskohteet. Nyt yksi niistä on raksittu ulos listalta. Tai no, tavallaan on ja tavallaan ei: Haluan palata tähän paikkaan ja uskon, että palaankin.
Shaolinin temppeli sijaitsee Song -vuorella tai pikemminkin useamman vuoriston välissä, lähellä Zhengzhouta, Henan-provinssissa. Temppeli ja luostari perustettiin tänne n. 500jaa. japaikka on valittu, sillä täältä katsottuna yksi vuorista näyttää mukailevan nukkuvan buddhan ulkomuotoa - ja muutenkin, ei ollut vaikea ymmärtää, miksi temppeli sijaitsee juuri täällä -vuoristo on kaunis ja koko laaksossa on kuin luotu meditointiin: Paratiisi korkealla, saasteiden saavuttamattomissa.
Shaolinin temppeliin pääseminen ei toki ole aivan helppoa, enkä missään nimessä olisi päässyt tänne(kään) ilman armasta tulkkiani ja matkanjärjestäjääni, joka varasi meille liput luotijunasta, buukkasi hotellin harmauden kaupungista (Luoyang) ja sitten vielä suostutteli taksikuskimme mr. Yuanin ajamaan meidät ylös korkealle, pilvien yli. Kiitos J, olet paras.
Kuitenkaan en sanoisi, että temppeliin matkaaminen on mahdotonta. Jos viettää aikaa Xi'anissa, on ehdottomasti mahdollista päästä Shaolinin temppeliin jokseensakin samoin konstein kuin me matkasimme - kuitenkin olisin hieman skeptinen sen suhteen, että yrittäisin tehdä tätä matkaa ilman kiinankielen taitoista. Xi'anissa kyllä pärjää, mutta Luoyang on yksi näitä Kiinan sisämaan kehtoja, jossa nyt oikeasti kukaan ei puhu englantia. Onneks mun peruskiina alkaa olla jo ihan kohtuullista (siis säälittävää, mut sillä pärjää pahimmissa tilanteissa). Xi'anista järjestetään myös päiväretkiä 300dollarin hintaan tuonne - mutta arvelen, että se tarkoittaa ehkä max 2h oleskelua itse temppelissä (eikä 5h niin kuin me siellä viihdyimme...). Meidän matkan hinta Xi'anista oli n. 50eur (1.luokan edestakainen luotijuna) + 15eur (taksi Luoyangista temppelille ja takaisin) + 10eur (sisäänpääsy)... Ei nyt mitään kamalan kallista.
Vuoren rinnettä ylös ajellessamme oli jo aavemainen tunnelma: savusumu alhaalla Luoyangissa oli todella tiheää ja paikoin matkalla ylös vuoren rinnettä se ol myös niin läpinäkemätöntä, että autot ajoivat hätävilkut päällä nähdäkseen vastaantulijat. Päästyämme itse laaksoon, ilma kuitenkin kirkastui kuin Shangri-Lassa ja aurinko alkoi paistaa. En ollut uskoa silmiäni, kontrasti oli niin suuri. Toki olihan siellä sumuista, mutta oli selvää, että olimme sumupilven yläpuolella. Kujettajamme jätti meidät parkkikselle ja jatkoimme kohti temppeliä jalan. Vastaan oli tähän mennessä tullut jo useita Kung fu -koulujen rakennuksia ja harjoittelukenttiä. Patsas temppelin alueen sisäänkäynnillä seisoi gassho reissä. Ostimme 100RMB sisäänpääsyliput ja ohitimme bussit, koska halusimme tutkia aluetta tarkasti jalkaisin, arvellen että niin näkee enemmän. Palkkasin myös englanninkielisen oppaan, koska sellainen löytyi. Lisa
osoittautui erinomaiseksi englanninkielen taitajaksi ja hän kertoi
meille monta kiinnostavaa tarinaa tempelistä ja sen alueesta. 300RMB
hyvin käytetty.
Miksi minä olen kiinnostunut vierailemaan tässä paikassa: Shao lin Si: 少林寺 ovat samat kanjit kuin Sho rin ji 少林寺. Tämä ei tietystikään ole vahinko, vaan Shorinji Kempon perustaja So Doshinista tuli 21. Giwamonken mestari ja ehkäpä juuri tästä syystä hän nimesi aloittamansa lajin nimellä "Shorinji" Kempo. Eli oma martial arts lajini juontaa historiansa juuri täältä - keskeltä Kiinaa... Vaikka siis japanilainen laji onkin.
Blogia seuranneet tietävät, että olen opiskellut Shorinji Kempoa nyt 13. vuotta ja se on minulle elämäntapa, ei niinkään harrastus. Siispä olin lievästi fiiliksissä tästä temppelistä: Opastekyltit seisuivat gasshossa ja lyhtypylväissä oli sakujo-munkinsauvapäät:)
Shaolinin temppeli on useaan otteeseen palanut/vaurioitunut, mutta se on aina rakennettu uudestaan. 80-luvulla julkaistiin Shaolinin temppeli-elokuva, joka takasi tälle paikalle turistikohteen maineen. Oppaamme kertoi, että kesällä täällä vierailee jopa 4000 ihmistä päivässä. Aika huikea määrä siis ja tästä syystä temppelillä ja luostarilla on ollut varaa kunnostaa paikkojaan.
Kempoilijalle oli paljon sopivia photo-opseja, kuten tämä 'ZEN'.
Shaolinin temppelin alueella pääsee kävelemään ainakin sellaisen kolmisen kilometriä. Siellä on siis tilaa reenailla monille ja monille kungfu-kouluille, joita sieltä löytyy. Itse temppelin alueella on kolme pääkohdetta: Teatteri, itse temppeli ja Pagoda metsä. Tässä alla on teatteri, joka tuli ekana vastaan, mutta jonka ohitimme, koska näytökset olivat vasta iltapäivällä.
Oppaamme 'Lisa' oli taitava englanninkielen puhuja. Jos joku kaipaa englanninkielistä opasta niin minulta saa hänen sähköpostiosoitteensa.
Sitten tultiinkin jo itse temppelin sisäänkäyntiportille ja pikkuinen päätti sopivasti nukahtaa.
Tämä portti on 'aito' eli sitä ei ole 1900-luvulla restauroitu, kuten monia muita rakennuksia täällä on jouduttu paikkaamaan, sillä tosiaan temppeli kärsi mm. kulttuurivallankumouksen aikaan aika kovia.
Tällä hetkellä temppelissä elää n. 200 munkkia.
He olivat sosiaalisia ja iloisia turistien kanssa juttelevia tyyppejä.
Temppeli koostuu useista eri sisäpihoista - se on kuin pieni kielletty kaupunki, jonka muurien sisällä on paljon rakennuksia ja historiaa. Tässä alla kello- ja rumputornit.
Ensimmäisellä sisäpihalla munkit harjoittelivat akupunktiopisteisiin tökkäämistä puun kuoreen.
Tämä kilpparimainen otus kantaa isoa kivipaasia. Riippuen mihin kohtaan sitä koski, sai erilaista 'onnea'. Esim. päästä rahaa jne. Minä päätin koskea sen takapuoleen, josta sai terveyttä.
Kivipaaseista useat ovat todella vanhoja. Kiinassahan näitä käytetään ns. julkaisualustoina, eli niiden päälle laitetaan paperi, jossa on mustetta ja otetaan sitten siitä kopio. Alueen nimi on 'Forest of Seals'. Tämä alla oleva mies oli minusta vaikuttavin. Montako miestä näet kuvassa? Vinkki: Siinä on koko kiinan uskonnot kuvattuna.
Shoppailu on tottakai tärkeää kun tällaisessa paikassa on. Minä halusin tehdä lahjoituksen temppelille - sitä vastaan sai todistuksen, jossa lahjoitus näkyi. Sen lisäksi nimeni luettiin paikallisten lahjoittajien joukossa munkkien seremonioissa.
Ihan viimeisellä sisäpihalla on sitten SE talo, jonka seinällä ovat nää taulut. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata ja tääkin oli salaa napattu otos.
Forest of Seals-pihalta löytyi myös tämä Kempo-harjoittelijoille tärkeä kivipaasi. Siinä kerrotaan Doshin Son vierailusta ja lahjoituksesta tälle temppelille. Myös Yuuki So mainitaan.
Koko temppelissäolon aikana oli sellainen fiilis, että kyllä tänne voisi jäädä meditoimaan luolaan yhdeksäksi vuodeksi. Aika menisi varmaan aika nopeasti.
Temppelin jälkeen kävimme reidaamassa paikallisen apteekin, josta sai Shaolinin munkkisalvoja, 'lääkkeitä' yms rohtoja. Shaolinin lääkkeen valmistukseen tarvitaan 5l vodkaa ja sitten tämä tölkillinen mömmöjä. Kunhan paketti saapuu postissa Suomeen niin sitten kokeillaan, millaista tämä myrkky on.
Viimeisenä ennen vuorelle nousua sijaitsee pagodametsä. Nämä ovat siis hautamauseleumeja munkeille. Mitä enemmän kerroksia, sitä arvokkaampi tyyppi. Pagodat ovat säilyneet ehjänä monista temppeliä kohdanneista tuhoista huolimatta.
Jos oli muuri ympärillä niin se oli sitten vieläkin korkea-arvoisempi munkki. Tämä alla oleva sokea munkki oli pelastanut paljon kirjoituskääröjä kätkien ne luolaan vuorille kulttuurivallankumouksen aikaan. Ilman häntä tietäisimme paljon vähemmän temppelin historiasta.
Uusimmissa pagodoissa oli moderneja kuvia, kuten autoa ja videokameraa. On kuulema tärkeää, että pysytään ajan hermolla eikä jämähdetä menneisyyteen. Tämä on aika hyvä neuvo minusta.
Sitten kiirehdittiinkin katsomaan showta.
Itse esitys oli n. puolisen tuntia ja sisälsi paljon samaa kuin mitä olen nähnyt Pekingissä ja Xi'anissa.
Aika paljon siis akrobatiaa ja humpuukia, esimerkiksi metallikepillä omaan päähän -juttuja.
Valitettavasti emme olleet liikkeellä kesäkuukausina, jolloin voi nähdä iltashown vuoren rinteellä. Se on kuulema mahtava kokemus ja näyttää kyllä kuvissa huikealta. Tämä sen sijaan oli vähän noh... turistikamaa. Mut enpä tuon takia ollutkaan liikkeellä.
Shown jälkeen etsittiin kuumeisesti ruokaa. Siellä ei ollut hirveästi ruokapaikkoja näet. Pottinuudeleita olisi taas saanut. Viisi tuntia oli nimittäin vierähtänyt ilman että olin edes huomannut asiaa... ja nälkäkin oli. Niinpä tilasimme Shaolinin versoja ruoaksi... Nämä yrtit olivat yllättävän maittavia ja ennen kaikkea hyviä ruoansulatukselle...
Ja sitten olikin jo aika jättää temppeli taa.
Kesäaikaan tosiaan huhti-lokakuussa täällä voi nähdä vuoren rinteellä esitettävän suuren iltashown. Sitä täytyy ehdottomasti päästä joskus vielä katsomaan. Täytyy alkaa suostutella sukulaisia mukaan...
Gassho,
One of my biggest dreams have been to visit the Shaolin temple. This is the birth place of Shaolin kungfu and in some ways also my own japanese martial art: Shorinji Kempo. The founder of Shorinji Kempo studied martial arts and the teachings of Boddhidharma here in the Shaolin temple before founding Shorinji Kempo in Japan. This makes the place really special for me. The temple is situated in Song mountain, in Henan-province - we took a train from Xi'an to Luoyang (nearby city) and then about 1h taxi from Luoyang to the temple and monastery. The temple was founded around 1500years ago, but has burned to the ground and been destroyed many times. It's been rebuilt every time however. I recommend this to any martial artists - the feeling in this mountain paradise is something you should experience for yourself. At least I can see why someone would sit in a cave here for 9 years in a row. It's because when you stand there, there is a strange feeling that you never need to leave again to the real world. Absolutely worth it for a kenshi to visit.
