Häät ja hautajaiset

 Tänään oli varsin erikoinen päivä. Aamulla vein lapsen hoitoon ja auton huoltoon. Sitten kävelin töihin. Noin kahden aikaan satoi kaatamalla ja äitini ja veljeni poimivat minut töistä.

 Kun katselen tätä yllä olevaa kuvaa, minua alkaa itkettää. Kuvassa näen kolme minulle niin rakasta ihmistä. Yksi heistä kantaa toista kädessään ja toista kasvoissaan. Veljeni ei koskaan ole näyttänyt niin paljon isältäni kuin tässä kuvassa.

 Tänään meidän matka ei ollut pitkä.

Neljä saattajaa.

 Muutama metri autolta hautausmaan poikki.

 Satoi niin, että alakaupunki tulvi.

 Sataako taivaassa?

Haluatko, että itketään?

 En haluaisi kirjoittaa tähän mitään.

Koska tällaisiin hetkiin ei ole sanoja.

 On vain pisaroita.

Kynttilöitä ja kukkia.

 Hetki itsessään oli kaunis.

 Ja ehkä se, että satoi, toi sen tunnelman.

 Rakkaan matka kolumbaarioon.

 Uurnanlaskupäivän lisäksi tänään tulee täyteen kahdeksan vuotta siitä päivästä, kun menimme naimisiin ja 12 vuotta siitä päivästä, kun tapasimme.

 Hääpäivää meillä juhlittiin illalla näin. Hääkimpustani tutun kallan myötä.

 Vähän tapaksia ja pullo viiniä. Valittu meidän reseptillämme - Savignon Blanc, jonka nimi oli hulluin hyllystä löytynyt. Pieni poikanen tanssahteli olohuoneessa ja antoi meille paljon suukkoja. Elämä ei ole hassumpaa juuri nyt. Kun tavattiin, kukaan ei antanut meille ennusteeksi, että olisimme 12 vuotta yhdessä. Ei hassumpaa rakkaani, Never tell me the odds.

Today we put my great aunt to her final resting place and then celebrated our 8. Wedding anniversary. 12 years ago exactly we met and no one gave us the odds of still being together 12 years later. Never tell me the odds...

Maoling

Viime viikolla meillä oli tarkoitus käydä "Han" haudoilla.

 Meillä oli oppaanamme kolleegani Zhilin ja autollinen hänen ystäviään.

 Mukana oli myös pari teiniä.

 Joista toisella oli yksipyöräinen mukana.

 Vaikka kolmevuotiaassa on joskus kovasti tekemistä niin täytyy sanoa, että 9 ja 12 vuotiailla on myös energiaa aika kympillä.

 Nämä lapsukaiset ovat viettäneet vuoden elämästään Amerikassa ja toinen heistä puhui sujuvaa englantia.

 Viime sunnuntaina Hanlingiin johtavalla tiellä oli sen verran kovasti ruuhkaa (5h yhteen suuntaan), että päätimme mennä Maolingiin sen sijaan, että olisimme jatkaneet sinne, mihin koko muu Xi'an tuntui olevan menossa.

 Maoling on Han dynastian keisari 'Wudin' hauta.

 Alkuperäinen kohtemme, joka siis jäi näkemättä olisi ollut tämän tyypin pojan hauta.

 Hanling on Maolingia vaikuttavampi, kuuleman mukaan.

 Maoling on hautakumpu, niin kuin mikä tahansa muukin Kiinalaisen keisarin hauta, onhan näitä tullut nähtyä.

Haudan lähellä on kuuluisan kenraalin 'Huo Qubing'in hauta, jonka luona sijaitsee myös Maolingin museo.

 Näkymää alas Huo Hubingin hautakummulta.

Alueeseen kuului lisäksi upea puutarha ja muita rakennuksia. 

 Tuolla kävellessäni tulin ajateleeksi, että kenelle hauta-alueet oikeastaan Kiinan historiassa rakennettiin..? Siis olisiko haudoilla kuulunut olla kävijöitä? Nykyaikana turistit tietysti käyvät, mutta tuskin se oli keisarilla mielessä kun rakennutti itselleen hautapaikkaa jo eläessään.

 Upeaa arkkitehtuuria ja historiaa - mutta ketä varten?

 Matkaseurueeni oli yksinkertaista. Ei kysellyt vaan keskittyi kuvaamaan.

Kamera ja objektiivikateus iski, mutta ei siinä vaiheessa kun käyttäjä osasi kuvata ainoastaan automaatilla.

 Käytiin varsinaisella Maolingillakin.

 TAi no sinne johtavalla 'Spirit Roadilla'. Puskaan kiipeämään ei pitkän päivän päätteeksi ryhdytty.

Pictures of me (c) Zhilin Qiao

For one reason on another, we ended up visiting Maoling, Han emperor Wudi's tomb last weekend with some friends. Quite a nice area, but not worth the sitting in the car. The traffic was unusually bad and so it took us ages to get out of Xi'an, only to find out it would be another three hours one way to actually get where we were going. So understandably it was slightly disapointing... But still I thought i got some decent pictures.

This is what my husband said about this tomb in his China correspondance:
"Maoling, the largest of the Han dynasty pyramid tombs, where Wudi, the Warring Emperor, was laid to rest. Wudi reigned for 54 years, in which time he built on the very firm financial foundations laid by his father and expanded the Chinese empire to a ridiculously far-ranging high point. It was under Wudi that Chinese forces made it along what is now known as the Silk Road as far as the borders of Kyrgyztsan and as far south as Vietnam. All this in an age where, if there was no river available, the cost of transporting a quantity of grain more than 100 miles was more than the value of the grain itself. His efforts severely depleted the treasury, and left the kingdom in chaos after his death – his heir very suspiciously ascended to the throne aged seven, and even more suspiciously died aged 20.

Like most unopened Chinese tombs, Maoling is just a big trapezoid hill with a few steles nearby. Its museum is located in the nearby tomb of Huo Qubing, one of the most highly decorated generals in Chinese history, whose campaigns against the Xiongnu (Huns, just call them Huns) opened up the route to the West, and allowed the Chinese to send embassies to Ferghana in search of the legendary blood-sweating horses.

Huo died in 117 BC, so the statues in his burial ground are over two thousand years old, and worn almost to indistinction. One is particularly famous, “A Horse Trampling on the Xiongnu”, supposedly features a terrified Hun tribesman beneath the hooves of a Chinese horse, except the tribesman oddly seems to have a smile on his face, as if he is actually attempting some sort of sex show with the animal. Other lumps of rock show a boar, an elephant, and weirdest of all a Monster Eating a Sheep."