Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hääpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hääpäivä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tinahäät

Tänään on meidän 10-vuotis hääpäivä. Ollaan myös tavattu 14 vuotta sitten. Tänään on tullut mietittyä ihmisten parisuhteita, vuorovaikutusta, maailman monimuotoisuutta. Onko avioliitto "selviytymistarina", ollaan selvitty 10 vuotta, vieläkö selvitään 10 lisää... Onko avioliitto päätös elää tietysssä yksikössä lapsen turvallisuuden takaamiseksi? Onko se paperi, joka kertoo mitä tapahtuu, kun avioliitto päättyy tavalla tai toisella... Ainakin se tuntuu olevan täynnä odotuksia - sekä avioliiton solmijoilta, että sen ulkopuolelta. Ovathan ihmiset uhranneet aikaa siihen, että ottavat perheenjäsenekseen ja ystäväkseen tämän jonkun "uuden ja ulkopuolisen ihmisen", kun hänet ikäänkuin virallisesti tuodaan yhteisöön solmimalla avioliitto ja ehkäpä myös juhlimalla häitä niinkuin meidän tapauksessamme 10 vuotta sitten. Paine avioliiton huoltamisesta ja onnistumisesta on siten myös lähipiirin silmän alla... Voiko odotuksia muuttaa kommunikoimalla, saako niitä muuttaa vai onko sopimus elinkautinen... Millä tavalla kommunikoimalla vaikutan toiseen? Toista ei voi muuttaa, mutta itseä voi... Kohtaavatko haaveet ja toiveet vielä vuosien päästä... 

Ajattelen niin, että tämä ei ole ollut erityisen helppo avioliitto. Elämään on sattunut vastoinkäymisiä jos jonkinmoisia. Jotenkin niistä on selvitty. Matkalle on mahtunut paljon hyvää. Ajattelin nyt muistella niitä hetkiä. Paljon reissuja. Ystävien ja sukulaisten kanssa yhdessäoloa. Lapsen kanssa naureskelua, sen kehityksen seuraamista. Yhteisten unelmien toteutumista, ulkomaille muuttoa, yhteisen asunnon ostoa, väitöskirjoja, toisen uran tukemista, yhteisten ystävien kanssa iltojen istumista... Ja niin edelleen.

Ehkä parhaimpia hetkiä ovat ne, kun molemmat ovat olleet hyvällä tuulella - on ehkä syöty hyvää ruokaa, juteltu mukavista asioista ja kaikki on ollut hyvin. Sellaisia hetkiä on edelleen. Se on hyvä merkki. 

Hyvää hääpäivää kotiin!
/10 years anniversary of our wedding today. I have been reflecting on marriage today: its ups and downs, why people want it, why they commit to it, what does it mean in the beginning, what does it mean along the way. Can marriage change when people change? These are difficult questions. Is a it a commitment to one person only, or actually, to a whole bunch of people in that person's life, who you 'officially' bring into your life by throwing a wedding...? What does better and worse mean? How do you forgive without remaining bitter when issues pile up? How do you stay connected when your first child is born? When you are both not sleeping enough? When the circumstances change... 

Sure, life is easy for the first few years when meeting a person. There's the hormones. You fall in love and the other can do no wrong. What happens when the hormones stop...? When you need to actually decide to be with that person, to actually struggle and compromise and walk the really hard roads... What happens when it is the endless diaper show with no sleep? What happens when your child turns out to have special needs..? What happens to that marriage? Is your lives just about who does the laundry or who picks up the kid from daycare... What is marriage?

It is not easy to spend one's 10th year anniversary on the other side of the globe, far away from the family. Our 10 years together have not been easy. But there has been some great moments. I have decided to look back on some of the good times in our lives. We have accomplished so much: many trips, buing a house, having a child, raising that child without him speaking, moving to abroad, traveling around the world, writing two dissertations... and so on. 

 I think the best times have been quite simple. Both have been on a good mood. There has been good food and drink and we have been talking about something interesting. I guess that's what life is all about. There's still days like that. That must be a good sign.

  The pictures I found from some small moments.
2007 Instant honeymoon to Estonia

2008 Visiting the Clutes in London
2008 Christmas pub with Adam & Sharon in Gypsyhill

2009 In Vancouver - Picture was taken by KG!
2010 Juhannus at the "Shed" with my family

2014 Tops's birthday at Gimploft

2013 - Kyoto
2010 - Hermitage w Kirsi

2010 - Summer in Albys

2007 December in Albys
2007 Dinner at Leigh Tandoori w family and friends
2007 Christmas in Disco Room London
2007 Honeymoon in Japan: Hakodate
2008 Summer fashion comedy bra
2007 Kamakura
2009 Around the world trip in New York
2010 Summer in Leigh-on-sea
2010 Marimikko's party
2010 St. Petersbourg w Kirsi & Pekka
2010 Leigh-on-Sea
2011 home
2011 May
2012 Walberswick
2012 Albys
2012 Albys
2012 Albys
2012 - My family visits Xi'an for Christmas
2016 - Xi'an. The most beautiful part of this marriage is this happy little darling who I miss very much.


Happy anniversary Dr. Clements <3.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Venetsialaiset

Oltiin lauantaina venetsialaisissa, suomalaisisttain.
 Kyseessä oli kahden rakkaan ystäväni 10-vuotishääpäiväjuhla.
15-vuotiaana tapasin tämän tytön kielikurssilla Hastingissa. Meidän ystävyytemme on siis kestänyt jo 20 vuotta! Aika uskomatonta. Siitä yli puolet olen saanut myös tuntea hänen puolisonsa, josta pian tuli myös ystäväni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana heille on syntynyt kolme kaunista tytärtä... 
 Kylläpä aika rientää. Milloin meistä on tullut keski-ikäisiä???
 Venetsialaisia juhlittiin Oittilassa veden äärellä.
 Toinen ystäväpariskuntamme lapsineen oli saapunut Muuratsalosta omalla veneellä. Vähänkö hulppeaa!
 Paikalla oli Mutasen leirikeskuksessa n. 50henkeä juhlimassa, josta ehkä noin puolet oli lapsia.
 Nämä kuvat sisältävät kuitenkin vaan yhden, koska haluan kunnioittaa ystäväpariskuntani toivetta pitää lapsensa poissa internetistä.
 Ei siis uskoisi, minkälainen vilinä näissä kemuissa kävi, kun näitä kuvia katsoo.
 Ystäväni ja minä olemme molemmat juhlien järjestämiseen hurahtaneita. Mikä taisi ainakin minun karonkkaani osallistuneille tulla selväksi. Niinpä venetsialaisissa oli kaikenlaista kivaa ohjelmaa, kuten vaikkapa lyhtypaja, jossa tehtiin iltaa varten lyhtyjä askartelemalla. Autistipojan äitinä minä olin kuitenkin ihan muissa puuhissa koko illan, joten ehdin vaan napata pari kuvaa pajan kauniista sisustuksesta.
Jos haluatte kuulla jotakin pientä näiden juhlien järjestämisestä... Noh, ainakin rekvisiittaa oli ollut kahden auton peräkontillinen ja katto täynnä. Ystäväni mies oli mm. edellisiltana ollut pienimmän tyttären kanssa kolme tuntia etsimässä oikean sävyisiä pihlajanmarjoja, jotta ne sopisivat pöytäkattauksen somisteeksi...
Kenellä on tällainen mies...? Ööh, ei ainakaan mulla... Ja sitten 10-vuotishääpari oli vielä väkertänyt koristeita yömyöhään niin, että mieheltä oli lähtenyt virta klo 03 ja ystävättäreltäni klo 05... Siis kyllähän nämä ovat niin pro-juhlienjärjestäjiä, että omista yöunista ei tarvitse välittää - adrenaliinilla ja kahvilla mennään...
 Autistipoika oli kaikista onnellisin paljussa, jossa hän vietti ainaskin pari tuntia iltapäivällä/illalla. Palju oli kaasulämmitteinen, joten siitä ei noussut käryäkään... Lisäksi hän ehti käydä hieman järvessäkin - eihän oo yhtään liian kylmä uimiseen?
Voitte vaan kuvitella miten suuri hitti on saippuakuplakone 20 lapselle... 
 Pinterest-faninen ystävättäreni oli hommannut kehykset, joiden avulla saatettiin ottaa kuvia vieraista.
 Illalla oli lasten disko, jossa ilmeisimmin hevisaurusta soiteltiin aika kovasti. Disko muuttui aikuisten bileiksi lasten mentyä viimein nukkumaan noin kympin maissa.
 Minä jatkoin paljussa istuskelua ja aikuisten kanssa sosialisoimista sitten vielä.
 Keskusteltiin aurinkopaneeleista, psykologeista, sukulaisista, juhlien järjestämisestä ja niin edelleen.
 Sosiaalinen elämä on se juttu, ainaskin mulle.
 Paikalla olleet äidit hämmästelivät sitä, että minä lähden tällaiseen paikkaan autistin kanssa. Tilanteeseen, jossa on 50+ uutta ihmistä ja kaikki paikat uusia. Koska onhan se haasteellista. Lapsi haluaisi olla ainoastaan vedessä koko ajan. Hän nautti nytkin niin kympillä ja peuhasi siinä muiden muksujen mukana - ei ehkä heidän kanssaan leikkien, mutta vieressä kuitenkin. Päivään mahtui jonkin verran poitsukan ahdistusta. Iltaruoka ei olisi millään maistunut. Sehän oli kanakeittoa. Mutta kahden tunnin uimisen jälkeen alkoivat voimat olla jo niin vähissä, että oli pakko syöttää sitä, mitä tarjolla oli. Miten minä jaksan, kysyi yksikin äiti. Onko voimat vähissä...?
 Välillä on. Se on selvää. Mutta täytyy miettiä, mistä itse saa niitä kicksejä, sitä omaa energiaa. Minulle sellaista on esimerkiksi valokuvaus. Ystäväni oli pyytänyt minua ottamaan kuvia. Otin siitä näkökulmasta, kun poikasen hoidolta pystyin. En ehkä saanut läheskään niitä kaikkia kuvia, joita he olisivat halunneet, mutta sain kuitenkin kauniita kuvia. Se riittää minulle. Sain myös perspektiiviä ja paljon ajatuksia, jutellessani muiden paikallaolleiden kanssa. Monia olin tavannut aikaisemmin mm. alkuperäisissä häissä tai muissa tämän perheen järjestämissä lukuisissa juhlissa: Pikkuleipäkutsuilla, syntymäpäivillä, ristiäisissä jne. On mukavaa, että heidän ystäväpiiristään on tullut osittain myös meidän ystäväpiiri.
  Kannatti aivan ehdottomasti lähteä nähihin juhliin, vaikka tuntuukin, että minun elämäni on hyvin erilaista kuin monen muun paikallaolleen aikuisen elämä. Tällaisiin kemuihin pääsee harvoin. Ja ihanaa oli, ihanien ihmisten kanssa. Rikkautta on se, että tapaa erilaisia ihmisiä, ei ainoastaan pyöri oman kuplansa sisällä ja omalla mukavuusalueella. Ihanaa oli, ihanien ihmisten kanssa.
 Illalla sytytettiin lyhdyt.
 Ja niitä riitti saunalta laiturille.
 Olen itse haaveillut myös venetsialaisten järjestämistestä. Vaikkakin minun fantasiassani ne ovat ns. Marie Antoinette -tyyppiset juhlat, joissa on kauniita barokkihameita, naamioita ja tanssiaisia.
 Suomen oloissa nämä olivat kuitenkin paljon realistisemmat järjestää. Ihanaa, kun on syysjuhlia. Pimenevä, vääjäämättä edessä oleva talvi ei vielä kosketa meitä, kun on aurinkoa ja kaunista väriloistoa. Tällaiset juhlat nostattavat ihmisten syysjaksamista kovasti: On jotakin mukavaa, mitä ajatella ja fiilistellä. Kiitoksia ystävät ja hyvää 10-vuotishääpäivää!
/This Saturday, Topfish and I attended a Venice party in a Finnish style. This means lots of water, sauna and of course tens of little lanterns. This party was the 10year anniversary party of my dear friends - the wife I first met when we were both 15, on a language course in Hastings. 20 years ago! Blimey that time flies. So this Venice party had about 50 of their friends gathered together to a small cabin in the forest by a lake - there was lots of children as they've had three daughters in the last ten years and most of their friends are families of the similar variety... I have not shown any pictures of others in this blog post as I know that the couple is very tight with the policy of which pictures they want of themselves and their daughters online, so out of respect. There was good food, lots of programme, a disco and a 'Palju' which is like a bucket of water on wheels (jaccuzi) that you can rent. I spent maybe 5h in the water, thanks to me being on Tops (and 9 other kids watch) at first for a couple of hours and then later something like 3hours with the adoults after the kids had gone to bed. I feel very washed after this weekend if nothing else. It was a good time to reflect on one's life now, talk on what we have been doing in the last 10 years and where are we now. People have very different hobbies: Some like to throw massive parties to 50 of their closest friends. Some play basket ball. Some are thinking of putting up solar panels to their roofs. It is a luxury to have such extended circle of friends many of which I have gotten to know over the years. Thank you dear friends for such a nice weekend and happy anniversary!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...