Hard Sleeper

"Hullut suomalaiset lost in China" -matkamme jatkui Wudangshanilta astetta mielenkiintoisemmissa merkeissä, kun kiinalaisten ystävieni ehdotuksesta päätimme kokeilla yöjunaa…

Valittavana Kiinassa on ns. “Soft Sleeper” ja ns. “Hard Sleeper”. Koska olemme matkalla juurikin kiinalaisen loman aikaan, soft sleeperit myytiin loppuun sekunneissa ja vaikka olimme kovasti valmiina refreshailemassa CTRIPin kanssa oikeaan aikaan, meille jäi paikkoja vain Hard sleeperiin…

Joten olimme varsin kiinnostuneita näkemään, että mitököhän tästä tulee…

‘Hard Sleeper’ tarkoittaa kolmea päällekkäistä ehkä noin 60cm leveydellä olevaa punkkasänkyä päällekäin. Yhdessä kompleksissa on kuusi sänkyä - mitään hyttejä ei ole vaan kaikki nukkuvat avonaisessa junanvaunussa sekaisin.

Ei todellakaan mitään ‘miehet/naiset’ erikseen juttuja, olin jokseensakin huolissani siitä, että joudun nukkumaan johonkin keskelle kiinalaista kanalaumaa, mutta nyt pienen neuvottelun jälkeen saimme vaihdettua paikat niin, että Juhalla oli keskisänky ja minulla sen päällä oleva yläsänky.

Soft sleeperissä on hytit ja niissä on neljä sänkyä per hytti. Mietin, että sellaista olisi joskus ihan mukavakin kokeilla.

Kaikenkaikkiaan yö kiinalaisessa yöjunassa meni mukavasti. Sain hieman nukuttuakin ja Juha teki töitä 4G:n ja VPN:n varassa mun läppärillä. Varsinainen tehoyö. Mukavammin kiinalaisten kanssa matkustaa näin kuin päiväsaikaan, koska yösin kiinalaiset nukkuvat.

Aamulla konduktööri herätti meidät Zhangjiajiessa ja siinä säästyi myös yhden yön hotellikustannus. Hard sleeper maksoi 9h matkan hurjat 15eur per nenä.

Aamulla oli kyllä hieman hölmistynyt olo, et näinkö se kävi, mut näköjään. Täällä sitä ollaan jossain maailman toisella puolen.

/ So from Wudangshan to Zhangjiajie, we decided to take the Chinese night train. There is a ‘soft sleeper’ as well as a ‘hard sleeper’ in the Chinese night train.

Because the Golden week Soft sleepers were sold out in seconds, we had to settle for a hard one. But no worries: This proofed out to be a lot nicer experience than we imagined. There’s 6 miniature beds in one pod, it’s all in the open carriage, no cabins (unlike in the soft one where there is 4 beds in a closed cabin). Yes the beds are quite small for men the size of Juha, the Chinese are tiny after all… But at least the men and women were all together in the pods, so after negotiating, i got my place moved from the other side of the carriage to be on top of Juha’s middle bed. So overall, we could do some work over Wifi and also get some sleep. This cost 15euros per person and handily did not take time out of the limited days we had in the mountains. I would recommend Chinese trains. Even the old ones. great experiences.

Long way home

Taxi. Lentokone. Juna. Juna. Bussi. Henkilöauto. Tässä järjestyksessä on meidän kotiinpaluuseen tarvittavat ajoneuvot tälle päivälle... lähdettiin aamulla klo 07:20. Eli Suomen aikaa klo 02:20.

Tullaan perille 20:20, sikälimikäli bussi on ajoissa... ekstra hauskaa on se, että Jämsän ja Jyväskylän välinen rata on korjauksessa, joten viimeinen tunti vietetään bussissa. Olisin voinut elää ilman tätä osaa...

Nyt ollaan lähdetty Tampereelta ja lapsi on käynyt ylikierroksilla jo pitkään. Onneksi on leikkivaunu... aiemmin tähän aikaan on tullut vain pendoliinoja ja ne ovat myös aivan tappokamaa 8h lennon päätteeksi.

Tänään ei kaikki hommat oo menneet ihan putkeen. Aamulla oli niin kova ruuhka Xi'anissa, että oltiin just ja just turvatarkastuksesta läpi kun piti aloittaa Boarding, joten lapselle ei jäänyt aikaa katsella koneita eikä juoksennella. Sit kone oli niin täynnä ettei ollut ikkunapaikkaa ja harmitus oli kova kun ei taaskaan päässyt koneita katsomaan. Eipä siis ihme että nyt riehututtaa.

Sentään on syöty hyvin ja nukuttu päikkärit. 18 tunnin tsembalot alkavat olla finaalissa. Hyvä niin. Enempää ei olis millään jaksanut. Zzz

/So today we have taken the Long journey from one home to another. It takes 18 hours: one taxi, one plane, two trains, one bus and one car to get from our Chinese door to the Finnish door... things didnt exactly go as well as they could have done today: we had A tight taxi to the AirPort as traffic Took 1h to even get out of Xi'an... and then we didnt have A Window Seat much to Tops's disapointment. Also the Jämsä Jyväskylä railway is under construction so we are taking A bus For the last hour of our journey. Could have done without that one... still, It is A wonder we are here...

Gautier

 Kun kerran lentäen ei Shanghaista ulos päästy - päätimme vaihtaa junaan.

Tänään on sitten istuttu, kuudes tunti lähtee tästä.

Tärkeintä on, että päästään perille.

Kiinan luotijunat eli Gautierit ovat Japanilaisten suunnittelemia ja siksi erittäin siistejä ja huomattavasti mukavampi tapa matkustaa kuin epäluotettava lentokone.

Ykkösluokassa on jopa vessanpöntöllinen vessa...

Kohta kotona. Yli viikon reissu takana, Home Sweet Xi'an.

/Today we have Been sitting on A bullet train accross China. It's a six hour journey from Shanghai to Xi'an. But at least we get home by tonight, right..? Gautiers or the bullet trains have Been designed by the japanese, so therefore they are accurate, on time and efficient. Our tickets are For the first class and we have Been served a snack and there is an actual toilet seat in the toilet. What a convenient way to get home. We have Been one week in Shanghai region now - thats enough. I am ready to be back in my Chinese home of Xi'an. Two last weeks in China starting right now.

Junaillen Badalingiin

Perjantai aamuna klo 05:55 saavuimme Qing Hua Yuan juna-asemalle eli tuttavallisemmin Hutongin horon peräkoloon, joka oli ihmeen kaupalla 10minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Tästä tiedosta ei varsinaisesti ole kenellekään muulle hyötyä kuin niille, jotka asustavat Beijing Park Plaza Science Park-hotellissa, jossa me olemme sattumoisin viettäneet melkein kuukauden elämästämme.  Juna Badalingin osalle Kiinan muuria lähtee Pekingin pohjoisasemalta useita kertoja päivässä. Tämä linja on aika uusi, joten länkkäreitä siellä näkee vähemmän. Ensimmäinen juna lähti 6:12 Peking Northilta ja oli meidän asemalla klo 6:17.

Jotta Badalingiin pääsisi, tarvitset Pekingin metrokortin, johon voi ladata rahaa. Matka Badalingiin maksaa 6yuania yhteen suuntaan, eli siinä euron. Junalla matkustaminen on halpaa, mutta ehkä kaikkea muuta kuin helppoa, jos sinulla ei ole matkassa kiinaa puhuvaa tulkkia. Näitä kortteja myydään 170 paikassa ympäri Pekingiä, mutta valitettavasti asemat, joilla niitä myydään saattavat kierrätyttää sinua luukulta toiselle ja joskus sinun täytyy ostaa toinen lippu, jotta pääsisit sille pöydälle, joka myy sinulle sen varsinaisen lipun.

Kuitenkin me olimme siinä mielessä onnekkaita, että meillä oli se kiinankieltä osaava ihminen mukana, joka osti ne liput. Juna itsessään oli kokemus. Aikaisessa junassa ei ollut montaa matkustajaa, mutta Tino oli lukenut, että seuraavassa seiskan junassa olisi ollut jo tungos. Istuimet olivat mukavat ja leveät, isoilla jalkatiloilla. Matka kestää siinä tunti kaksikymmentä minuuttia ja pysähtyy pari kertaa matkalla, kerran vaihtaen suuntaansa. Badalingin asemalta on ilmainen pussikuljetus 800metrin päästä alkavalle Kiinan muurin alueelle... Emme kylläkään ymmärtäneet että miksi sitä ei olisi voinut kävellä... Siis oikeasti, alta kilsa. Ylämäkeen, mut silti hei.

Badalingin itse vuoren visiitti taitaa näin sesonkiaikaan maksaa sen 45RMB ja käysiratailu molempiin suuntiin 100RMB. Alas voi tulla myös kelkalla(!), jota en ole kylläkään kokeillut. Ja ylös voi toki kävellä, että jos junailee Badalingiin ja kävelee ylös alas niin halpisvisiitin Kiinan muurille Pekingistä voi tehdä sillä about viidellä eurolla. En kylläkään suosittele tätä ellet ole hyvässä kunnossa ja sinulla ole paljoa aikaa (turisteilla yleensä ei ole). Badalingiin pääsee myös bussilla ja toki taksilla. Englanninkielisestä kokopäivätaksista ei kannata missään tapauksessa maksaa enempää kuin 500RMB ja sillä pitäisi saada Ming haudat mukaan pakettiin. Kannattaa muuten lukea juna-aikataulut huolella, koska paluujunilla on eri aikataulut riippuen viikonpäivistä. Ma, ti ja to on eriajat kuin ke ja pe... Mikä meidän tapauksessa tarkoitti sitten mustan taksin neuvotteluja takaisintulomatkalla. No oppi ja ikä kaikki. Ja tämä on Kiina. Asiat eivät vain mene niin kuin Strömössä.

Mut minkä tavan sit valitsetkin, tokihan se muuri kannattaa käydä katsomassa. Oli sitten kesä tai talvi. Minä olen muurifani.

To get some excitement into our lives, Tino and I decided to take the train to Badaling. This meant that someone, aka my darling husband and interpreter had to get us metro cards with enough RMB to make that trip in advance. This is easier said than done, I can tell you that. Most stations make you run in between the cash points just to make things difficult... Well, we were lucky enough to get the tickets, and also to find a station where the train stops right next to our hotel (10 minutes walk in the middle of a rather dismal hutong) so getting to Badaling was about one euro cost for us. By taxi the going price is something like 50euros. I haven't looked at the busses, on the count of expecting them to be so full that I'd rather not. Train ride to BAdaling at 6am was actually very pleasant. The train was mainly empty and had big, very compfy seats with lots of leg space. Overall a great experience. There's a bus from the train station (free) to the wall area. Although, you could walk it as it's only 800m uphill. The wall itself costs 45RMB, and if you want to go up and down with an elevator, it's 100RMB. So not very expensive visit. But wait, have you checked the schedule of the train for *Fridays*, as that's not the same as mondays, Tuesdays and Thursdays... This is China. So we ended up taking a black cab back to the civilisation. Lesson learned: You can't predict everything in here, nor should you even try. This is part of what makes China. The unpredictability. And the ever changing rules.

Kioton rautatiemuseo

Nyt tulee taas hieman random-järjestyksessä näitä, mutkun pitää elämässä ehtiä muutakin kuin postailla niin pakko ottaa tää nyt luonnoksista julkaisuun, vaikka monta muutakin kiinnostavampaa postausta olis kiva tehdä tänään...

Kiotossa vietimme yhden päivän ystävämme Alexin kanssa, joka tuli tapaamaan meitä kotoaan Nagoyasta. Hänellä on kolme jo isompaa lasta ja hän oli suositellut, että menisimme Kioton junamuseoon, koska se oli lasten kanssa ollut mukava paikka.

Kylläpä osui oikeaan tämä huomio kaksivuotiaan kohdalla. Ulkona oli iso hiekkalaatikko leikkialue...

Lisäksi alueella oli paljon junia, joihin sai kivuta sisään ja juoksennella niissä... Aikuisille oli aikaa jutella ja catch-upata... Viimeksi olemme tavanneet Alexin neljä vuotta sitten edellisellä Japaninreissullamme.

Museo oli rakennettu kivasti oikeiden rautateiden keskelle niin, että koko ajan ympärillä meni ihan aitoja junia, ikäänkuin ne olisivat olleet osa museota... Höyryveturi toki olikin ja sillä pääsi pari kertaa päivässä pienelle ajelulle.

Aidot junat taustalla.

Itse museon isoin rakennus oli veturitalli.

Poikani käytti puolitoista tuntia siihen, että kiipeili höyryvetureiden ohjaamoissa ja oli aivan fiiliksissä tästä mahdollisuudesta.

Minusta tulee junakuski...

Pidimme sattumoisin sadettakin tässä museossa, trooppinen kuuro kesti kaksi tuntia, mutta sepä ei meitä haitannut.

Koska kun veturien ohjaamot lakkasivat kiinnostamasta, poika pääsi vielä leikkimään junaleluilla...

Minulla on Suomessa yksi junafriikkiystävä, hän tuli kovasti mieleen tästä paikasta... Mutta suosittelen kyllä kaikille junista pitäville ja varsinkin niille, jotka etsivät tekemistä lasten kanssa Kiotosta. Tänne kävelee Kioton juna-asemalta ehkä 20minuuttia, oikein mukava paikka.

One day in Kyoto, our Japan-living British friend, Alex came to meet us from Nagoya. He has kids so he suggested that we'd spend the day in the railway museum of Kyoto. He couldn't have been more right about the interests of a two-year-old: a big sand pit, lots of trains to climb in and run around in as well as a play area with small trains... A great way to hold off the tropical rain shower that hit on the same day. The railway museum has been built around real railways so there is a feeling that these trains going past all the time are a part of the exhibition: A great idea, I thought... Also you can walk here from Kyoto station in about 20 minutes, which also is a bonus. I recommend this to anyone looking for things to do with kids in the centre of Kyoto!