Englannin maalaismaisemissa

 Minä olen sillälailla onnekas, että olen saanut viettää jouluja ja kesiäni jo monen monituisen vuoden ajan näissä maisemissa.

 Kun pistää hynttyyt yhteen jonkun tyypin kanssa 13,5 vuotta sitten, ei tule miettineeksi, että minkähänlaisissa maisemissa muuten vanhempasi asuvat...

 Koska arvaapa mitä? Niissä maisemissa lapsesi viettää kesiään ja talviaan...

 Ja sinä itsekin leijonan osan lomiasi, jos olet yhtä perhekeskeinen kuin minä olen...

 Minä olen kuitenkin ollut kovin onnekas.

 Koska nämä maisemat, joissa lomiani saan viettää, ovat todellakin Englannin maaseudun kauniinmpia.

 Salaiset puutarhat, humisevat harjut ja kotiopettajattaren romaanit olivat lapsuuteni kirjoja. Nyt aikuisuuteni todellisuutta saan viettää näissä maisemissa ja olen siitä kovasti kiitollinen.

 Kävimme anoppini kanssa useammalla pitkällä kävelyretkellä kirpakkaassa maaseututalvisäässä.

 Poikani on ollut kuumeessa, joten hän ei tällä kertaa ollut mukanamme.

 Eräänä aamuna kävelimme 45minuuttia (suuntaansa) lempi pubiimme, The Crowniin aamiaiselle.

 Ja millainen aamiainen se olikaan...? Eggs Royale eli uppomunia lohen, hollandaisen ja englantilaisen muffiinin päällä. Ehkä parasta aamiaista ikinä, kun siihen oli vielä alkajaisiksi kotitekoinen hedelmäsmoothie... Pakko oikeasti opetella tekemään kotona...

 Meille sattui mitä huikein sää.

 Pellot hohtivat auringon kultaa.

 Lähtöaamunamme oli todella tiukka sumu ja jääkerros kasveilla.

 Henkeäsalpaavan kaunista sekin.

 Niin usein minusta tuntuu, että elämäni on juuri tätä...

 Pakahduttavaa kauneutta.

 Jota ei voi oikein edes sanoin kuvata.

Onneksi olen oppinut napsimaan, edes jonkunlaisia kuvia, joista saa jotain kuvaa siitä, miten kaunista se on.

 Nyt ollaan jätetty maaseutu taakse ja pysähdymme pari päivää Southendissä, jossa J:n isä perheineen asuu.

 Kaksi hyvin erilaista kotia Englannissa. Minulle niissä vieraileminen joka joulu on rikkaus. Mutta minä en olekaan avioerolapsi.

/When you meet a man or a woman and decide that you'd like to spend the rest of your life with them... What you don't really pay attention to is 'What kind of landscape do their parents live'... Well, perhaps one should. Because these are the places you will spend your holidays winter and summer for the rest of your life... I was extremely lucky of course. I chose someone whose parents both live in places of extreme beauty: One is the countryside which is potrayed in these pictures. Every time I go, I keep on thinking: One could not get this experience without knowing natives. One would not know these paths to walk on, these sheep to feed with mints. Aren't I lucky to be able to get this treat around twice a year... My mother-in-law and I walked to the Crown (pub) for breakfast one day and she treated me with some Eggs Royale. By far my favourite breakfast btw...  Note to self: Learn how to make poached eggs. Thank you so much P for entertaining us for 5 days and for all these wonderful views of outstanding natural beauty:)

Happy Christmas 2016

  Hyvän joulun toivotukset Colchesterista, jossa perinteisin menoin vietämme tätäkin joulua.

 Yritin laskea, että kuinka monta joulua olen viettänyt näissä maisemissa...  Ja tämä on seitsemäs. Ollaan mieheni kanssa tavattu 2003. Sinä vuonna molemmat viettivät jouluja kotonaan. Sittemmin on vietetty joulua joka toinen vuosi toisen kotona eli 2004, 2006, 2008, 2010, 2013, 2014 ja nyt 2016 täällä. Vuonna 2012 olimme Kiinassa ja se sotki ajanlaskun. Vuonna 2014 äitini sanoi, että ei erityisesti halua meitä jouluksi, joten vietimme sen joulun myöskin täällä. Kyllä englannin joulu on minulle 'Se' joulu.

Mitä joulu kenellekin tarkoittaa? Jollekin se on valkoisia nietoksia. Joillekin se on lihakauppiaan jono Hadleyn pikkukylässä, josta haetaan joulupöytään kinkku.

 Anoppini on vegetaristi, mutta hän ystävällisesti kokkaa meille lihansyöjille ihan mitä jouluruokia me haluammekin syödä joka vuosi. Alla kuva siitä, miltä näyttää christmas shopping ninja 2 päivää ennen joulua markkinoilla...

 Tosin 'Delicattessen' kaupassa jouduttiinkin sitten hieman jonottelemaan.

 Pikkuinen autisti ei ollut moksiskaan. Hän oli äärimmäsen kärsivällinen mumminsa Coleslaw-tarpeita kohtaan, eikä mankunut yhtään, vaikka joutui istummaan Hadleyn 2nd hand shopeissa puolen aamua.

 Usein ajatellaan, että autistit ovat jotenkin vaikeita lapsia.

 Voisiko olla niin, että vaikeita ovat ihmiset, jotka heidän käyttäytymisestään hermostuvat...?

 Meidän joulu on myös ollut monella tapaa ihmeellinen. Koska ensimmäistä kertaa 6 vuoteen, nämä veljekset viettävät sitä saman katon alla.

 Joulu englannissa kaikkien neljän anopilleni tärkeimmän miehen kanssa. Kaiken sen kokkaamisen ja valmistelemisen keskellä on se palkinto, hetki yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa.

 Tässä perheessä siihen liittyy mahan pohjasta naurua.

 Paljon sarkasmia ja huumoria, jota tällainen suomalainen tyttö ei koskaan voi täysin ymmärtää. Eikä tarvitsekaan. Olen jo pitkän aikaa tiennyt, että minun roolini ei ole ns. 'protagonisti' vaan ulkkari 'comedic character', jolla on hassu aksentti ja joka ei ymmärrä huumorista hölkkäsen pöläystä.

 Näiden ihmisten kanssa joulun vietto on lämmintä.

 Kaikki ympärillä on kliseisen kaunista.

 Ja poika. Hänestä mummin luona on turvallista.

 Siellä on 'isi' ja 'äiti' ja 'auto' ja 'apple'... Mitä ihminen voisi muka enempää tarvita...?

 Mikä saa teidän joulun tuntumaan joululta? Onko se tekoja? Onko se paketteja kuusen alla? Onko se kalaa joulupöydässä? Onko se nauruun hörähtänyt pukki, joka on juuri havainnut että hänen 'Deluxe Santa' puvun haaroissa on reikä...?

 Hyvää joulua itse kullekin säädylle! Täältä englannin maaseudulta.

/Happy Christmas from the Country side of England. This is my 7th Christmas in this village. I have met my hus´band 13,5 years ago and we've spend about every other Christmas in our families place since then. England is Christmas to me. My mother-in-law's Christmas tree, the decorrations, the panetone, the ham, the mistle toes, gin'a'clock, the christmas eve curry.... What does Christmas mean to you? At some point in my life, I realise that I stopped wishing for White Christmas. I moved on. This is Christmas to me now: Loud laughter of family, good food and the Queen's speech. I know I will never get the English humour quite, but it does not stop me from thinking that this is Christmas. This year we've also enjoyed the visit of J's brother, who has spent the last years in Singapore and has really been down for Christmas last time in 2010. Spending Christmas with four of the most important men of my mother-in-law's life... Well, I can live with that. It's been marvelously entertaining: Don't even get me started on the Brexit... Just go ahead and poor another glass of wine to me - it's past Gin'a'clock for god'sake. We are allowed to be merry now. Have a happy Christmas, wherever you are, who ever you are with <3 

Even Father Christmas must check their email

Country Ramble

Viisivuotias on jo niin iso, että hänet voi ottaa mukaan pienelle maaseutukävelylle.

 Täällä Suffolkissa kauniita maalaiskävelymaisemia piisaa.

 Niinpä anoppi, minä ja muksu päätimme kävellä Stokeen, eli Stoke by Naylandiin.

 Tämä sunnuntaikävely kestää aikuiselta noin 45minuuttia.

 Muksua paimentaessa siihen menee noin tunti. About puolet tai 60% matkasta hän toimii 20kg hiekkasäkkinä, jonka avulla saat päivän treeniin vähän vaikeusastetta.

 Mutta katsokaa nyt näitä lomamaisemia. Kyllä kelpaa täältä työelämästäpäin muistella.

 Ihanaa on se, että lapsi vahvistuu vuosi vuodelta ja jaksaa enemmän.

 Tykkään itse ulkoilla ja riehua ja käydä kävelyillä. Ihanaa kun pojan kanssa voi harrastaa tällaisia asioita.

 Kävelyllä saa selvitettyä ajatuksiaan.

 Ja jutusteltua matkakumppaneiden kanssa.

 Meidän lomareissu Englannissa meni hirmuhyvin.

 Säät suosivat ja poika alkoi toistella loruja ja lauluja, joita hänelle on vauvasta asti laulettu. Pidetään peukua, että tämä kääntyisi puheeksi jossain vaiheessa.

/On our holiday to Suffolk last week, we went for a country ramble: Me, my mother-in-law and my son. The weather was excellent and we were walking to the Crown, which is a pub in a local village, Stoke by Nayland, and does great lunches. The older males of our company took the car. It is precioius to see how this little boy gets stronger every year. I think we've last done this walk when he was like two and still in the carier harniss. Now he walked major ways on his own and the rest of the time, I carried him on my shoulders. 20kg extra weight is not bad, right? Also gives me some more challenge. The views were phenomenal, or what do you think? Also on our holiday, Tops started repeating nursery ryhms and songs that we've sang to him since he was a baby. I think that's a good sign. Let's hope this turns into actual speech some day.