Learning from the Extremes goes Dublin

  Today I am in Trinity College Business School in Dublin, Ireland. This time it is about supporting digitalisation for rural schools of Europe. EC co-funded Learning from the Extremes project is giving out 1,2M euros to schools technology and professional development aquisition. Finland is included as one of the 10 countries getting this support.

/Tänään olen Trinity College:n Business Schoolissa, Dublinissa. Tällä kertaa kyse on digitalisaation tuesta syrjäseutukouluille. Learning from the Extremes -projekti jakaa 1,2M€ koulujen teknologia- ja osaamisen kehittämisen hankintoihin ja Suomi on mukana yhtenä 10:stä maasta, jotka saavat tätä tukea.

 

Learning from the Extremes Call for proposals was open during this summer and ended at the end of September 2022. Finnish schools, high schools and vocational schools could receive 150k euros. /Learning from the Extremes Call for proposals oli avoinna kesän ja päättyi syyskuun lopussa. Suomalaisille peruskouluille, lukioille ja ammattikouluille oli jaossa 150 000 euroa ja projektien arvioitu määrä 10.

Most of the projects applied the maximum 20 000euros which meant that we could totally fund 7 projects from the 45 applications. Total of 138 000 euros will be given for these schools.

/ Suurin osa hakijoista oli kuitenkin budjetoinut projektinsa maksimisummalle eli 20 000 eurolle, joten valittujen projektien määrä väheni. Jotta budjetti ei ylittynyt, pystyimme rahoittamaan seitsemän projektia ja lukitsemaan niihin yhteensä noin 138 000 euroa.  Suomesta tuli yhteensä 45 hakemusta.

 These rural schools development projects will begin on 1st of December and they will last one year. Today we are talking of support for those schools carrying out these digitalisation development period.

/Nämä syrjäseutukoulujen kehittämishankkeet alkavat 1.12. ja kestävät 12kk. Tänään keskustelemme tukitoimista kouluille tämän digitalisaation kehittämisjakson ajalle.

 

 We are planning for example expert visits to workshops, measuring impact, online traings etc.

Suunnitteilla on mm. asiantuntijavierailuja työpajoihin, vaikuttavuuden mittaamista, yhteisiä koulutuksia jne.

 

The winter in Dublin has been mild so far.

/Dublinissa on ollut toistaiseksi leuto talvi.

 

 It is nice to see the sun <3 in November.

/Marraskuun 'sateisen' työmatkan keskellä on ollut virkistävää saada pieniä pilkahduksia aurinkoa.

 

 /On Wednesday the entire city was bathing in the sun and blue skies.

Keskiviikkona koko kaupunki kylpi valossa ja sinisissä taivaissa.

 The locals say that you can experience all potential weathers within 24 hours in Dublin.

/Paikalliset kertoivat, että sää täällä vaihtuu vähintään neljä kertaa vuorokaudessa.

Learning from the Extremes is a rather ambitious project because it wants to achive the digital change of over 80 schools within only 2 years!

/

Learning from the Extremes on varsin kunnianhimoinen projekti sillä kahden vuoden sisällä se todellakin aikoo mullistaa syrjäseutukoulujen digitalisaation tason selkeästi paremmaksi. Siinäpä sitä hommaa sitten onkin...

 

With me here I have of course the small terminator helper because staying at home three nights without mother would still have been quite a challenge to the spirited baby that he is. Seeing Ireland with daddy is much more attractive option.

/Minulla on edelleen pikkuinen apulainen mukana tälläkin kertaa, koska hän on rohkeasta luonteestaan huolimatta edelleen varsin herkkä tyyppi ja kolmeksi yöksi ilman äitiä jääminen olisi varmasti ollut haastava tilanne. Iskän kanssa Irlantiin tutustuminen on toistaiseksi toiminut kivasti. Hotellin kokolattiamattoiset sokkelokäytävät ja chesterfield sohvat kelpaavat pienelle hoplopiksi toistaiseksi... ensi vuonna katsotaan sitten tilannetta uudestaan...

Back at EU project world: Learning from the Extemes

Today I am so glad to be back in Athens after 7 years! Last time I was also here for EU project meeting - for back then Open Discovery Space. I have also been here in Athens exactly 9 years ago.. Even though I was privileged to meet some of the old crew this time - We are still missing some of the Greats... Henri, Tore, Thomas, Kerstin, Nikolas, Peter... I miss you guys so much! ./ Tänään olen takas Ateenassa 7 vuoden jälkeen! Mikä fiilis! 2015 edellisellä reissulla oli kyseessä myös EU projektin työmatka eli ODS-projektin arviointikokous. Samoihin aikoihin vuodesta eli kesäkuussa olen ollut Ateenassa myös vuonna 2013 eli 9v sitten! Vaikka olinkin onnekas sen suhteen, että monet 7-15vuoden takaiset kollegat ovat edelleen samoja - osa heistä on lähtenyt muihin hommiin tai toisiin projekteihin: Henri, Tore, Thomas, Kerstin, Nikolas, Peter... I miss you guys so much.

Words cannot describe how I feel about doing MY JOB again. For the last two years, all meetings have been online. I admit that having a baby on that period was useful, but still... So happy we are back at f2f meetings./ En voi enempää korostaa sitä miltä tuntuu tehdä *mun työtä*. Viimeisen 2,5 vuoden ajan kaikki kokoukset ovat olleet Zoom-välitteisiä ja vaikka toki meillä perheenlisäyksen kanssa tämä oli harvinaisen kätevää...

I can admit that for a while I was thinking that my job was not mine. This is the job that I am most good at. Where I am valued. /Niin täytyyhän se myöntää, että oma työ ei pitkään aikaan ole tuntunut omalta. Tämä on sitä MINUN työtä. Missä olen hyvä ja arvostettu.

It is so enjoyable to sit in a meeting after 15 years of collaboration with these Greek and other international partner and know exactly what they mean when they say something./On todella nautinnollista istua kokouksessa jo yli 15 yhteisen työvuoden jälkeen kreikkalaisten ja muiden kv-partnerien kanssa ja tietää täsmälleen, mitä he ajavat takaa jollakin asialla.

And that feeling when two Greek partners don't understand each other but you do. And better yet you can summarise it in 2 sentences. Aaaaah. /Se tunne, kun kaksi kreikkalaista ei ymmärrä toisiaan ja sitten itse kiteytät sen kahteen lauseeseen. Ah. .

I love my job and it is my hope that COVID will not kill it. People need to meet. Even by flying. /Rakastan työtäni ja toivon ettei Covid-19 voi sitä tappaa. Ihmisten täytyy tavata toisiaan, myös lentojen päähän

I am aware that this is an unpopular view of the world./Tiedän et tänä päivänä tällainen kirjoittelu voi johtaa julkiseen tuomitsemiseen.

On the other hand I refuse to change because the world has. I still like travelling: Adventures, cultures, people. /Toisaalta kieltäydyn muuttumasta, koska maailma on muuttunut. Pidän edelleen matkustamisesta: Seikkailusta, kulttuureista, ihmisistä.

This time I also had the pleasure to bring along a part of my family. My spouse celebrating his 50th birthday.../ Tällä kertaa minulla oli myös ilo tuoda osa perhettäni mukana tälle työmatkalle. 50-vuotissynttäriään juhliva puolisko...

And the young adventurer whose name is sooo Greek that people think that I am married to a Greek.../Ja nuori matkailija, jonka nimi on niin kreikkalainen, että kreikkalaiset epäilevät minun olevan naimisissa kreikkalaisen kanssa.

Will robots take over the world?

 

So this last week - I went to Sofia, invited by the Bulgarian Ministry of Education to talk about Artificial Intelligence and Innovation in Europe on this area. This week - off to Ukraine, but that is a different story.

This conference in Sofia, Bulgaria, Educate to Create, has relevance: the estimation is that 40% of the future Jobs will be taken over by AI. This is distruptive to our society where we have been accustomed to go to school, get a job and stay in that job for the next 40 years until retirement. This will not be the future. Does this mean that the job security will be a thing of the past? Not necessarily.

This conference talked a lot about educating the students in schools and also higher education towards transversal skills. These skills are the ones needed to do the Jobs that machines simply cannot do. Major other concerns in the conference raised were: so-called life drop-out students, how could AI help them? (My suggestion was to let AI identify them by their smartphones and push education at the personalized manner to their favorite screens... we need to go where the people are - listen to what they have got to say for developing these emerging technologies)

Indeed the higher education faces the point in reality where it is in danger of falling behind. - We have hired teachers and lecturers at tenure track positions. For those of the readers that do not know, that means - for life. And we are facing the fact that the Jobs of tomorrow require skillsets that were not around when they got their training... No longer can we repeat our everyday life as it is, but the future requires initiation, active participation and adoption to the changing technologies and reqirements of the labour Market. This is the applies directly to teachers.

Even university lecturers are required to keep up with the advancements of the technologies around. This is a necessity. This is the future. Siri will soon be able to scout through the Learning resources of the internet - present us with the most suitable courses. Tell us which modules we already know and indeed how long does it take for us to study the ones we can learn from. Our students will be able to do this as well. This means - if you are uninspiring lecturer repeating things they already know - they will get super snappy lecturer from ted talks to explain it faster and better for them.

Today, I was inspired by so many things. Did you know that Malta has the only Ministry that has combined both Education and Employment? I Think Finns - we could learn from this. Did you know that western Civilization in the world might only have to work 4h per day when the Robots take over..? Did you know that Bulgaria is the country who puts education first - to the front lines... and why wouldnt they..?

Over the two days in Bulgaria, I was very impressed by many things - but not the least by the debuty minister of education, Ms Karina Angilieva. Her drive, her insights, her vision, her humble nature of inviting experts and learn from them. This is a product of Bulgarian Education system and for a small system, they should be proud.

In Finland, we have 6M people. In Bulgaria we have 7M. We have the same size identity - innovate or be left behind... luckily, both countries are excelling on the things we do. I have a suggestion: Let’s do it together! No just Finland - Bulgaria. But the rest of the Europe. Our artificial intelligence is in the cutting edge - drive on this momentum. Not let our fears to stop us from adopting to the world where not only our cars drive themselves but our students use the best quality Learning resources around the world to excell. This is our times as Europeans to talk about what we want our artificial-intelligence driven world to look like. Let’s do this!

Of cours to follow the discussion, become a Learntech Accelerator followers here and listen to our future webinars on these exact topics here.

/ Lyhyesti suomeksi viime viikolla Bulgariassa paikallisen opetus- ja tiedeministeriön kutsumana, puhumassa tekoälystä. Koko päivä ja eilinenkin oli innostavaa - Eurooppalaisina meillä on mahdollisuus olla vahvempia yhdessä. Tämän tulevaisuuden teknologian hyppysissä, olemme kaikki nöyriä. Toiset pelkäävät tulevaisuutta, jossa terminaattorit tulevat ja ottavat vallan maailmalla. Olemme kuitenkin todella kaukana siitä maailmasta, jossa koneilla on tietoisuus. Tällä hetkellä tekoäly on ns. Heikkoa tekoälyä ja itseasiassa tätä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Kehitys näyttää näennäisesti nopealta mutta on itseasiassa hidasta - todellisiin tekoälyn eettisiin vaaroihin on siis matkaa. Ne ovat edelleen Science Fictionia, tapahtuen ehkä tulevaisuudessa...

Silti - tämä kaksi päivää Bulgariassa inspiroi minua. Miksi? No koska tekoäly on upea leikkikenttä - paljon tilaa innovaatioille. Toisekseen siksi että tämä pieni maa, (7M ihmistä) on monella tapaa samankaltainen kuin omamme. Meidän täytyy pinnistellä menestykseen ja Bulgarialaisilla on huikea varaopetusministeri, täynnä tarmoa, energiaa ja ennen kaikkea nöyryyttä oppia muilta. Viisas ei ole se joka tietää eniten, vaan se, joka seuraa eniten tietävää ja innovoi sen pohjalta.

Kaikenkaikkiaan kokemuksena tämä päivä oli rockstar-tykitystä. Paljon ideoita. Paljon uusia kontakteja. Toisinaan työllä jota teen on merkitystä. Se oli tänään. Huomenna takaisin täyttämään lomakkeita... nämä tietysti töitä jotka onneksi tulevaisuudessa robotit hoitavat puolestamme... Uskonpa niin - että tämä yhteistyö tulee poikimaan yhteistä myös tulevaisuudessa. Kaksi päivää well spent.

 

Tällä viikolla Kiovaan.

Student rights from EU to Caucasus

 Today I am visiting Azerbaijan for the first time. What an interesting time.

We are guests of Kazar University in Baku and brought here by an important issue of student rights in universities.

Today's representatives from University of Jyväskylä included me and our vice dean Timo Tiihonen.

 This is a project called AESOP which started last year and the idea is to share best practises between EU universities and the Azerbaijani, Georgian and Ukranian Universities, which do not have policies for Student rights in the same capacity as the European ones do.

 New project means a lot of new friends and colleagues.

Many European Universities have so called ‘Ombudsmen’ or ‘Ombudsmen offices’ which are usually independent parties appointed by the rector/council which watch over student rights and resolve possible conflicts…

  Ombudsmen can be within or outside the university, but the idea would be that they are easy to approach people who really listen to the worries and also help with legal counsel when needed. The idea of AESOP is to change policies in the partner universities to establish ombudsmen offices.

 Actually in JYU, we do not have one. We were wondering why, but the reason is that student unions in Finland are so strong that they watch over student rights quite well. In JYU, we also have the complementing policy of so called “hyvis” (goodie) staff members who have similar role to the ombudsmen within our university. We have more than 40 of them total. Listening to students problems are a part of their jobs, but not the entire part.

 Anyways it has been a very eye opening experience in Baku so far, but culturally as well as professionally. I will write more about the city, architecture, food and so on, hopefully tomorrow… If I don’t die of tiredness…

 Oh, and I managed to fuck my phone into a state where it only shows the Apple logo of Death, doesn’t turn itself on… That’s all you need when travelling to an entirely new country or two, far away from home… Oh well… Maybe teaches patience to do things in the slow fashion...

 And in Finnish/Sitten Suomeksi:
Tänään olen Bakussa, Azerbajzanissa, Kazarin yliopiston vieraana.

 Tämä on ensimmäinen matkani Azerbajzaniin ja myös kaukasukselle. Siispä varsin mielenkiintoista.

 Matkalla pysähdyin Kiovassa ja onnistuin jotenkin saattamaan iphone kutoseni tilaan, jossa se ei halua startata, joten tänään olen myös ollut ilman kännykkää. Tavallaan se on rentouttavaakin, mutta toisaalta läppäri + järkkärikombolla töiden tekeminen on osaltaan hitaampaa ja kankeampaa kuin kännykällä. Ärsyttävää, kun teknologia ei pelaa, tulee aivan kädetön olo. Älkää siis ihmetelkö jos en vastaa Whats App-viesteihini. Skype/Facebook-viestit toimivat…

 Minuit toi Bakuun AESOP -projekti, jossa vaihdetaan parhaita käytäntöjä yliopisto-opiskelijoiden oikeuksista vaalivista organisaatioista.

  Tähän on olemassa oikein käsite “ombudsmen”, jota minä en ollut kuullut ennen tähän projektiin liittymistä. Ombudsmen -toimistot ovat paikkoja, joihin opiskelijat voivat tulla ratkaisemaan konflikteja yliopistomaailmassa.

 Ombudsmen-toimistoja ei pahemmin löydy azerbajzanilaisista, ukrainalaisista ja georgialaisista yliopistoista, joten AESOP-projektin tarkoituksena on perustaa vastaavia käytänteitä partneriyliopistoihin näissä kolmessa maassa ja hakea inspiraatiota EU:n sisäisten partnerien yliopistojen käytänteistä.

 Ombudsmen-toimiston eettisiä arvoja ovat mm. Akateeminen luotettavuus, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

 AESOP on yksi kolmesta Erasmus+ -projektista, jota hallinnoin IT-tiedekunnan Digital Learning Environments -tiimissä.

 JYU:n rooli on konsultoida. Meidän yliopistostahan ei ns. Ombudsmen-toimintaa löydy sellaisenaan.

 Yksi syy siihen on vahva opiskelijajärjestökulttuuri, jotka pystyvät vaikuttamaan opiskelijoiden oikeuksiin Jyväskylässä ja Suomessa.

 JYU:ssa on lisäksi ns. “Hyvis”-malli käytössä eli jokaisen tiedekunnan sisällä on Hyviksiä, joiden on tarkoitus toimia ns. matalan kynnyksen kuuntelijoina opiskelijoiden huolille ja konflikteille. Näitä on yliopistossamme yli 40…

 Kuuntelimme kauhuissamme, että ei kai yksi nimitetty “ombudsman” pysty kuuntelemaan kaikkien huolia ja valituksia, jos yliopistossa on esimerkiksi 40 000 opiskelijaa…?!?!

 Jokatapauksessa visiitti Azerbajzaniin on ollut antoisa ja erittäin mielenkiintoinen.

 Käytiin syömässä paikallista ruokaa koko konsortion voimin.

 Kirjoittelen toisen tekstin huomioistani kulttuuriin, arkkitehtuuriin ja niin edelleen liittyen, toivon mukaisesti huomenna. Jos en kuole väsymykseen ennen sitä.

 Lopeta postauksesi pakolliseen vessaselfieen...?