Viiden huipun taktiikka

Viime vuonna, kun kiipesin huashanille marraskuun ekaviikolla, oli kaunis sää: aurinko paistoi kirpakassa talvimaisemassa. Huomattavasti parempia kuvia löytyy tästä postauksesta.

 Tänä vuonna retkemme ajoittui lokakuun loppuun. Valitettavasti sää oli myös sumuinen ja savusumuinen.

 Lähdimme aamusta ajamaan bussilastillinen e-commerce professoreita mukana. Meitä oli paikalliSesta tutkimusryhmästä 6 plus minä. Yin Meng, Jason, Shue Pan, Wang Shuen, Liang Ni ja Shao Jin. Ja tietysti professori Li!

 Kolmantena vuonna Kiinassa on huomattavasti helpompi muistaa kiinalaisten nimiä (toimituksen huomio).

 Osta lisko! nam. Näitä käytetään kuulma lääkejuomina.

 Otimme tavanomaisen hissin pohjoishuipulle ja sieltä alkoi kiipeämisemme

 Heti alun alkajaisiksi tiesin, että tämä päivä ei todellakaan ole mikään valokuvaajan unelma

.

 Hyvä jos näki paria metriä lähemmäksi.

Pohjoishuippu oli kuitenkin ns. Taskussa sumujen keskellä, joten sieltä sai muutaman kuvan napattua. Kuitenkaan itä- ja länsihuiput näkyivät olevan aikamoisessa pilvessä.

Pohjoishuippu on n. 1600m korkeudessa. (Vertaa etelähuippu, joka on korkein 2560m)Eli päivän aikana tuli talssittua yli puoli kilometriä ylämäkeen. No tokihan sitä tuli enemmän vastaan, koska huippujen välissä mennään myös alamäkeen.

Edellisvuoden kiipeilyryhmästä oli jäljellä enää minä, Liang Ni ja Yin Meng. Otimme muistikuvan pohjoishuipulla. Tianlunia ja Makaita kaivattiin. Liang Ni ja Makaihan alkoivat seurustella huashanin retken päätteeksi, otan osan siitä mätsistä kyllä, koska johdattelin keskustelua siihen suuntaan. Mielenkiintoista tässä pariskunnassa on se, että makai on kotoisin jinjangista eli luoteiskiinasta, joka on vuoristoista ja tyyppillisesti köyhää aluetta. Lisäksi hän on muslimi, joskaan ei harjoita uskontoaan mitenkään aktiivisesti, eli minä esim olen saanut halata häntä, mikä ei tietystikään sopisi kovin konservatiiviselle.

 Minun tämän päivän partneri in crime oli kuitenkin Jason, joka oli valikoitunut 'oppaakseni', koska hänellä on paras  englannin kieli tästä porukasta. Jason on 24-vuotias kolmannen vuoden maisteriopiskelija, joka tykkää katsoa big bang theorya ja walking deadiä. Keskustelimme lähinnä elokuvista ja tv-sarjoista kiivetessämme

 Shao Jin ja Shue Pan jaksoivat meidän kanssamme yllättävän pitkään, vaikka nopeasti kävi ilmi, etteivät suinkaan koko 40 hengen ryhmä pääsisi vuorta läpi viiden huipun taktiikalla. Professori Lin mukaan siihen menee 5tuntia aikaa. Tämä on siis jos porukka on kohtalaisen hyvässä kunnossa ja ei pidä pitkiä taukoja.

Shao Jin ja Shue Pan jaksoivat meidän kanssamme yllättävän pitkään, vaikka nopeasti kävi ilmi, etteivät suinkaan koko 40 hengen ryhmä pääsisi vuorta läpi viiden huipun taktiikalla. Professori Lin mukaan siihen menee 5tuntia aikaa. Tämä on siis jos porukka on kohtalaisen hyvässä kunnossa ja ei pidä pitkiä taukoja. Kiinalainen naisihanne on heikko ja naisten odotetaan käyttäytyvän damsel in distress - tyylillä, jota saatiin seurata kun seuralaiseni yrittivät kavuta skyladdereita ylös.Voi sitä kirkumisen määrää. Todettiin myös Jasonin kanssa, että me olemme huomattavasti nopeampia kuin suurin osa porukasta - joka oli siis lähinnä ikääntyvää professorikuntaa. Päätimme jättää tytöt itähuipun jälkeen, koska oli selvää, ettemme ehtisi käydä kaikkia huippuja, mikäli he olisivat mukanamme, sen verran hitaasti he liikkuivat.

Ensimmäisellä visiitilläni 2006 Huashanilla näin yhden(!) huipun. Viime vuonna 4 huippua ja nyt oli selvää, että yrittäisin nähdä kaikki viisi. Etelähuippu, siis korkein oli minulta vielä näkemättä.

 Ja no, olihan se ihan bastard kivuta. Siis minunkin kuntoni oli koetuksella. 24vee veteli sen mukisematta. Mutta onneksi tytöt eivät lähteneet mukaan. Näköala oli niin olematon, ettei minulla ole sieltä juurikaan kuvia.

Loppumatkasta sai jo fiilistellä.

Länsihuipulla viimein, 6h kävelyn jälkeen.

Vähän väsy, mutta onnellinen. Kolmas kerta Huashanilla. Ja kaikki viisi huippua valloitettuna.

 My third time on Huashan, 7h hours in the mountain, all five peaks reached. I love this mountain, but it is indeed very dangerous place and rather demanding.  The weather sucked in comparison to last year. Even though it was much warmer (the time was one week apart in the calendar) - this time the smog and the fog were so deep that you couldn't really see much. Not the favourite day of a photographer, even though some times it's a nice athmosphere. We had three people from my climbing group of last year, Me, Liang Ni and Yin Meng.  Tianlun and Makai were very much missed. The rest of the group was 40 professors the age of 30-60, which meant they moved a lot slower than us. I was assigned Jason as my 'guide', although it was his first time in the mountain, so it was a little silly as I was much more familiar. However it's nice to climb with a 24 year old man because it means they have energy to reach all peaks. Whereas the girls we left after three. The most hardest is the tallest peak, the South peak at 2154metres. Up there you couldn't see two metres ahead. It was a bastard to climb, but I'm glad I did it. Huashan is always a good idea, but next time I want the weather to be better certainly. Prof. Li is already planning that next year we climb from the bottom all night long and watch the sun rise. Now there's a plan.

Huashan

 Kipusin ensikertaa Hua-vuorelle 2006. Ja ei, se ei tarkoittanut sitä, että kävelin alhaalta asti. Huijasin ja otin cable-carin Pohjoiselle huipulle.

 Huashanilla käveltävää nimittäin riittää.

 Huashan on yksi Kiinan viidestä tärkeästä vuoresta. Sinne keisarit vetäytyivät meditoimaan muinaisinakin aikoina - kuumuutta pakoon kesällä.

 Vuonna 2006 olin Huashanilla huhtikuussa. Kevät vuorella näyttää hyvin erilaiselta kuin marraskuu, sen voin kertoa.

 Kerroin yliopistolla kiinnostuksestani Huashania kohtaan syksyllä. Taiping Valley-visiitin jälkeen arvelin, että se oli unohdettu. Olin jopa ihan tyytyväinenkin.

 Kuitenkin pari viikkoa sitten palattuani Hainanista, ystäväni Liang Ni kertoi minulle, että suunnitelma on edelleen voimassa: Kiipeämme Huashanille ennen minun lähtöäni Xi'anista.

 Olen mennyt Huashanille kahdella eri tavalla: Taksilla ja junalla. Kerron tässä niistä jälkimmäisestä. Taksin voi vuokrata päiväksi - nykyaikana maksaisin siitä ehkä n. 500RMB, niin että kuski odottaa vuoren juurella ja ajaa sinut takaisin. Taksin heikompi puoli on se, että matkaa Xi'anista Huashanille on noin kaksi-kolme tuntia suuntaansa, joten päivä käy pitkäksi.

 Käy se kyllä junaillessakin. Me lähdimme yliopiston edestä klo 06:10 aamulla. Otimme metrolinjan Gautierin eli luotijunan asemalle, joka on muuten sattumoisin punaisen linjan pohjoispäätösasema. Tämä metro kestää Xiao Zhain asemalta noin puoli tuntia. Ja maksoi 4RMB.

 Seuraavaksi otimme luotijunan (passi tarvitaan lipun ostoon) kohti Pekingiä. Sekä Pekingiin että Guangzhouhun menevät junat menevät Huashanin läpi, se on ensimmäinen pysäkki ja matka kestää puoli tuntia. Matka maksoi 54,5RMB suuntaansa.

 Ilma vuoren juurella oli jo kirpakka, ehkä n. 5C. Illemmalla pakkasen puolella.

 Asemalta on ilmainen bussi vuoren juurelle. Sen jälkeen mennään Huashanin 'alueelle', johon sisäänpääsymaksu on 180RMB (opiskelijalle puoleen hintaan). Lisäksi tässä täytyy ostaa gondoolin lippu, ellei halua kiivetä koko matkaa jalan. Pohjoiselle huipulle pääsee 150RMB edes takaisin. Niin ja lisäksi gondooliasemalle täytyy mennä vielä yhdellä bussilla edestakaisin, joka maksaa 20RMB. Eli kaiken kaikkiaan tällä tavalla Huashan tulee maksamaan about 370RMB/henki. Plus tietysti ruoat, välineet jne.

 Huashanille suositellaan yön läpi kävelyä, niin että päätyy East Peakille auringon nousun aikaan. Yöllä myöskään ei nää, miten vaarallisista paikoista menee läpi, joten ehkä tämä on ihan hyvä ehdotus. Kuitenkaan marraskuussa tämä ei ollut vaihtoehto, sillä vuorella on tarpeeksi vaarallista ennen auringon laskuakin ja kaikkia portaita ei myöskään ollut avattu alhaalta ylöspäin.

 Huashanille suositellaan yön läpi kävelyä, niin että päätyy East Peakille auringon nousun aikaan. Yöllä myöskään ei nää, miten vaarallisista paikoista menee läpi, joten ehkä tämä on ihan hyvä ehdotus. Kuitenkaan marraskuussa tämä ei ollut vaihtoehto, sillä vuorella on tarpeeksi vaarallista ennen auringon laskuakin ja kaikkia portaita ei myöskään ollut avattu alhaalta ylöspäin.

 Varusteiksi suosittelen hyviä, pitäviä kenkiä - esim. vaelluskengät tai goretex lenkkarit ovat hyvät. Lisäksi täytyy olla hanskat, joita voi ostaa 3RMB pari krääsämummoilta. Marraskuussa vuorella on selvästi miinuksen puolella, vaikka aurinko saattaakin lämmittää, tuulessa on kylmä nopeasti, joten suosittelen ottamaan tuulenpitävät ja lämpimät vaatteet. Samaan tapaan kuin lasketellessa pukeutuisin. Myös aurinkorasvaa naamaan ja lasit nenälle. Ruokaa voi ostaa kovaan hintaan vuoreltakin, mutta toki sitä voi myös kantaa mukanaan.

 Vuorella voi myös yöpyä n. 300RMB yhden hengen huoneesta... Huoneita on jopa kymmenelle hengelle - ne ovat toki halvempia per nokka. Hotelleja on useampia alueella, esimerkiksi Pohjoisen ja itäisen huipun välillä.

 Suosittelisinkin sellaista mahdollisuutta, että jakaa retken kahdelle päivälle - näin ei tarvitse tappaa itseään kävelyyn. Kyllä ne viisi huippua voi päivässäkin vetää läpi, mutta ei tällaisella kelillä, joka on todella haastava.

 Me vetelimme neljä viidestä ja täytyy sanoa, että siinä oli kerrakseen. Lähdimme aamulla kuudelta ja palasimme illalla puoli kymmenen maissa Xi'aniin...

 Matkalle mahtui muutamia lumisotia...

 Aivan käsittämättömän upeita maisemia...

 Hieman Kung Futa...

 Ja lunta, lunta.

 Liang Ni:n lumipallon heittonäyte.

 Poseerauksia oli sen verran paljon että välillä piti tehdä jotain irrotellakseen... Tässä nämä esittävät Harry Potteria.

 Ei kaduta lainkaan, vaikka viikon päästä jalat edelleen tuntevat, että jotain on tehnyt.

 Huashanilla on huikea määrä lukkoja ja niihin kiinnitettyjä punaisia nauhoja.

 Talvivaatteet olivat tarpeen. Samoin myssyt ja hanskat. Villahousuja olisi saanut olla pari ylimääräistä kerrosta.

 Me kävimme kaikilla muilla huipuilla paitsi etelähuipulla. Tässä alla läntinen ja korkein huippu.

 Näitä maisemia voisin mielelläni katsella joka aamu ikkunastani.

 Paitsi että kylmyyttä en viitsisi ihan tähän malliin kokea, ainakaan ilman kunnon lämmitystä.

 Läntisen huipun viehättävä vanhanaikainen hotelli.

 Intialaiseskimoinen Liang Ni läntisellä huipulla.

 Allekirjoittanutkin kävi siellä joo.

 Huashanilta on paljon kiinan mytologiassa olevia kertomuksia. Yhden tarinan mukaan olipa kerran jumala ja hänen sisarensa, joka rakastui ihmiseen. Sisar sai puoli kuolevaisen lapsen, josta jumala vihastui niin, että taikoi sisarensa Huashan vuoren sisään. Kun lapsi kasvoi isoksi, hän otti lootuksen kukan kirveekseen ja pisteli vuoren palasiksi, jotta sai vapautettua äitinsä. Niinpä Huashan vuori on monessa kohtaa kuin veitsellä leikattu. Tästä syystä lootuksen kukkia näkyy myös monissa Huashanin alueen patsaissa.

 Auringon lasku- ja nousu on todella kaunista koettavaa. Sanoisin, että nousu on koettava itäisellä puolella/pohjoishuipulla ja lasku läntisellä tai pohjoispuolella.

 Auringon laskun jälkeen alas kipuaminen alkaa nopeasti olla aika haasteellista.

 Koko ajan tulee pitää kiinni kovasti ketjuista tai liukastuminen uhkaa. En suosittele siis lapsille, enkä vanhuksille tätä - ottakaa tosissanne:)

 Kävelemistä riittää ihan koko päiväksi, vaikkei kipuaisikaan alhaalta asti vaan taittaisi alkumatkan cable carilla.

 Läntinen huippu auringon laskun jälkeen.

 Yöllä polut on valaistu, mutta vaarallista matkan teko on silti. Lopulta alas päästyäni olo oli todella onnellinen, mutta myös todella väsynyt. Ihana päivä kertakaikkiaan, kiitos siitä Professori Li:lle ja pienelle retkikunnallemme. Tämä päivä ei tule unohtumaan sitten ikinä.

On Monday I climbed Huashan with four of my fellow e-Commerce lab researchers. We left Xi'an early in the morning and got the Gautier (bullet train) to Huashan. After the train there is two busses and one cable car to North Peak - we decided not to climb from the bottom because it's a very long day of walking anyways and also the weather in November is very cold and therefore already dangerous mountain turns into a potential death trap to those who think they can achieve too much in one day. Many say they want to climb through the night, but not all the routes were open from the bottom to the North top this time. We managed four out of five peaks however, maybe during the summer it's possible to do all five in one go, but coming down is very slow when you might slip at any point... However, the views during the November are amazingly beautiful, so different from April when I was there last (seven years ago). I have longed to have returned here and I was so pleased to get my wish. It's my hope that I can climb all the Taoist five sacred mountains. So there is a lot to do for the next couple of years towards getting this dream come true:)