City of Light and Researchers' Night

 Eilen Jyväskylässä vieteltiin tutkijoiden yötä.

 Minulle se tarkoitti 'tuplatyöpäivää' eli ensin oltiin iltapäivästä STIMEY-projektin festareilla esittelemässä koululuokille robotteja ja sitten illalla oli aika tuoda muksut kokeilemaan juttuja mun työpaikalle elikkäs Agoralle.

 "Fyysinen ohjelmointi"han on uuden COTA-projektini teema, joten tänä vuonna nää aiheet todellakin puhuttaa.

 Ajatuksena on siis se, että fyysisten ja tietokoneeseen liitettyjen aktiviteettien kautta oppilaat oppivat selkeämmin teknologioiden toiminnasta, ohjelmoinnista jne. Ja vitsit että tämä todellakin toimii! Stimey festivaaleilla meillä oli kasiluokkalaisia todellakin haasteellisessa iässä olevia muksuja, joita lähinnä ensin kiinnosti hölinä ja häiriköinti. Mutta sillä hetkellä kun saivat konkreettista tekemistä käsillä niin ääni muuttui kellossa täysin. Keskittyminen, innostus ja motivaatio ymmärtää ilmiötä heräsi. Ihan mieletön muutos siis. Illalla sain todistaa tätä samaa ilmiötä kutosluokkalaisen bonuslapseni kautta, joka sanoi että "Mä vihaan ohjelmointia" ja sitten 30min minecraftilla ohjelmoituaan ei olisi suostunut lopettamaan... Et silleen.

 Kaksi isompaa suorittivat 'robottiajokortit' ja jopa autistini osasi aivan hienosti ajaa robotteja tabletilla... No problem!

 Jyväskylässä on tällä viikolla myöskin toinen vuosittainen koko perheen tapahtuma eli Valonkaupunki.

 Se tarkoittaa sitä, että kaupunki on täynnä erilaisia valotaideteoksia ja valaistuksia. Osa Jyväskylän valotaideteoksista on aikaisemmilta vuosilta jäänyt pysyviksi - osa taas on vaan tämän yhden viikonlopun ajan nähtävillä.

 Tämän vuoden selkeästi keskeisin vetonaula on australialaisen taiteilija Amanda Parerin 12 metriä korkea MAN-teos.

 Somessa hänestä pyörii kaikenlaisia hauskoja meemejä. Työkaverini oli mm. käsitellyt asiaa miettimällä, että miksi Man on niin mietteissään. Sieltä löytyi esim. "Olipa rankka viikonloppu, ottaisko vielä yhen kaljan."

 Olipa mukava ilta! Muksut olivat ihan täpinöissään ja tekemistä, näkemistä ja kokemista riitti.

 Ritva-tätini saapui apuun katsemaan kolmikon nuorinta ja illemmalla tapasimme vielä kollegani Naomin, joka asustaa Manin naapurissa elikkäs Lutakossa. Lasten riemua on niin ihana seurata <3. Oon onnekas kun saan näiden tyyppien kans kokee kaikkee tällaista kivaa.

(c) Naomi Woods

 Lopulta kun käppäiltiin takas satamasta agoralle oli rantaraitilla niin paljon väkeä, ettei siellä kyennyt pyörällä etenemään. Huomautinkin, että Jyväskylässä oli tänä iltana samanlaista kuin Kiinassa on jokailta! Eli väenpaljoutta ulkona ja värivaloja... Harvinaista meille suomalaisille tosiaan, mutta tämä tapahtuma saa lähes jokaisen jyväskyläläisen liikkeelle:)

 /Yesterday it was the 'Researchers' night in Jyväskylä. For me, this meant robots from morning to night. First as part of my job, I attended a robots workshop for 8th graders. It is remarkable how physical activities can get even the most learn-resistant teenage grumpies to burst into motivation... It was such joy to witness the change in them when my colleagues from STIMEY project took out the physical activities of explaining how to gather water - It was a small plastic model that they needed to put together... Luckily our new COTA project will follow up so there will be plenty of this later...

Then in the evening I took 'my' kids including the bonus ones to play with robots in my workplace of Agora. They could do the 'robot driving licence' and that was an instant hit. Even Juha's daughter who complained that she HATES programming - was programming minecraft for more than half an hour and would not leave. Small autist learned how to reverse a lego robot and was so excited that he was mainly jumping up and down. 

After the research part we also went to see the City of Light event in Lutakko. This is an annual event in Jyväskylä where light art comes to town. I would say that there was more people outside than on New year's eve... I actually said that for this weekend, Jyväskylä looks more like China every day. Lights in the darkness outside with people all around. There was so many people on rantaraitti that you could not cycle there... Rare occasion in Finland certainly. 

Watching the joy of this kids experiencing the world - I feel very lucky to have these kinds of nights in my life <3

(c) Naomi Woods

Family Skiing Holiday in Kajaani

 

*English Summary at the bottom*

Joko teidän talvilomat on ohi...? Olen kovasti talviurheilulajien ystävä. Pidän hiihdosta, luistelusta, mäenlaskusta, laskettelusta - you name it! Ehkä se johtuu siitä, että kasvoin Kajaanissa, jossa oli aina lunta talvisin. Lapsuudessani lunta saattoi hyvin olla lokakuun lopusta toukokuun loppuun. Nykyään meininki on tietystikin vähän muuttunut ja Jyväskylässä innokkaimmat hiihtäjät käyttävät lumetettuja ensilumen latuja pidentääkseen hiihtokauttaan. 

Jyväsjärven luisteluradalla

Viime viikolla Jyväskylässä oli aivan vesikeli. Suuntana hiihtolomalle oli siis lapsuuden kodin maisemat Kajaanissa. Ennen vesikelin alkamista ehdittiin kuitenkin lasten kanssa käydä Jyväsjärvellä luistelemassa. Saapa nähdä jäikö se ainoaksi luistelukerraksi järven jäällä tänä vuonna. 

Uusioperheessä mainiointa on kyllä ehdottomasti se, että saa nauttia lasten seurasta tällaisina päivinä. Onneksi Juhan isommat muksut tykkäävät monenlaisesta liikunnasta. Ihanaa kun löytyy luisteluseuraa minulle ja A:lle. Nautin siitä, että voin seurata lasten iloa kun he kehittyvät taidoissaan ja saavat elämyksiä liikunnan kautta:) Minulla on käynyt hirmuisen hyvä tuuri kun perhe on iso, mutta ei ole tarvinnut synnyttää ja huoltaa pikkulapsivaiheessa kuin tuo yksi... 

Vimpelin vaaran latu

Tällä hiihtolomalla saimme myös seuraa ystävästäni J:stä matkalla Kainuuseen. Sekin oli mukavaa, kun pääsi hieman pidemmälle hiihtolenkille, eikä tarvinnut mennä yksin. Lapsen ja mummin voimat eivät oikein vielä/enää yli 10km lenkeille repeä. J:n kanssa hiihtelimme Lohtajalta Huuhkajanvaaran kautta Vimpelin ympäri ja takaisin. Siinä mennään siis ensin Kainuun portille ja sitten Golf-kentän poikki Vimpelinlammen vierelle ja siitä vaaran yli. Meinasimme ajautua Kainuun prikaatin ladulle, mutta onneksi tajusimme kääntyä takaisin varoituskilven kohdalla. Keli oli aika jäinen. Se ei tosin haitannut, sillä me olemme ns. maisemahiihtelijöitä eli koko lenkkiin meni kolme tuntia evästaukoineen. Eväät syötiin laskettelurinteen alahissillä. Rinne ei ollut auki, joten rauhallista oli. Mukava oli tuoda ns. uusi ystävä lapsuuden maastoihin. Harvemmin sattuu tällainen mahdollisuus. Kiva kun lähdit mukaan! J:n kanssahan olemme ahkerasti retkeilleet viimeisen vuoden aikana mm. UKK-puistossa ja Salamajärvellä. 

Jaetut kokemukset ovat parhaita

Loppulomaa vietin äitini ja poikani kanssa. Käytiin hiihtämässä Oulujärvellä. A:n hiihtotaito on parantunut niin kovasti, että hän olisi vedellyt viimassa täysin jäisellä järvellä ilman latua menemään vaan. Mietin siinä hiihdellessämme, että miten ihanaa on päästä hiihtämään näin kolmen polven kesken. Elämässä on niin paljon syitä miksi joku asia ei tapahdu. On vaikka huono sää tai jonkun terveys pettää tai ei mukamas ole aikaa tai perheenjäseniä ei huvita samat aktiviteetit... Jaetut kokemukset ovat minulle se tärkein asia. Varsinkin tällaiset lomat kun kaikki ovat yhdessä hyvällä tuulella, ovat niitä rentouttavimpia. Tarvitseeko ihminen mitään muuta oikeastaan? 

Eilen oli lumimyräkkä sitten ja pakenimme sitä uimahalliin. Poikanen hyppäsi 35 kertaa 1m ponnahduslaudalta (äiti vain 30kertaa). A on oppinut uimaan niin, ettei hän tarvitse enää kellukkeita edes 3,8m syvyisessä altaassa. Eipä tarvitse enää vahtia häntä haukkana. 

Hiihtoloma 2019

...Oli antoisa. Täytyy tunnustaa, että tein töitä vielä torstai-iltana (deadlinet!) Silti akkuja tuli latailtua, ei hassumpaa. Miten te tykkäätte viettää talvilomia?

/ This Skiing Holiday I spent once again doing winter sports with my family members. I love skiing, skating, downhill skiing, sledging etc. Perhaps because I grew up in Kajaani! In Jyväskylä I took the kids to Jyväsjärvi ice while it was still ok. Having a 'modern family' of some borrowed kids, the best part is sharing experiences with them. Luckily these two love sports and therefore Tops and I often get company to go skating etc. It is a blessing to have a big family without the hassle of pregnancy/small child period except with one of them!

This skiing holiday I also was accompanied by my good friend J for a longer skiing trip in my childhood scenery of Vimpeli. In addition I skied with my mother and my son on Oulujärvi. All of these experiences make me feel very blessed. There's so many excuses in life not to get together or do things together... Thank you for sharing your winter break with me! 

How did you guys spend your winter breaks?

Disclaimer: Kuvissa esiintyneiltä on pyydetty lupa. / Pictures published on permission, photo of me by J.O.

Loma kotimaisemissa

Olettekos te lomalla? Minä päätin järjestellä itselleni reilun viikon 'pakkoloman', eli otin lapsukaisen pois vertistä (joka on siis autistien kesä-'kerho') tällä viikolla, jotta minä en voi tehdä töitä. Nooh, vähän on töitä tehty, mutta suunnilleen olen ollut tän viikon lomalla. Tuntuu ihanalta!

Ja parasta on, että vaikkei vielä ole päästy edes möksälle asti (jonne ilmeisimmin kohta suuntaamme) - lomafiilikset ovat olleet ihan kuin paremmallakin etelän lomalla auringossa - ei huolta huomisesta -tyyliin. Jaksamisasiat ovat itse kullakin olleet varmasti viime aikoina pinnalla ja ne ovat todella ajankohtaisia lomaa ennen ja sen aikana: Pystynkö keskittymään lomaani vai pyörivätkö tekemättömät työt päässä... Se on hyvä kysymys se.

 Ollaan oltu paljon meidän lähirannalla. Siihen on noin kymmenen minuutin kävelymatka ja se on minun työmatkani varrella.

 Ollaan oltu meidän uudella terassilla! Rakastan meidän pikkuterassia kovasti, ei vähiten siksi, että sen teki ihana mies lapsineen. Rakkautta on terassi.

 Poitsukka on alkanut opetella pyörällä ajelemista. Tätä taitoa opetellaan apurattain ja äidin pitämän kahvan kanssa.

Paras on yhdistää sekä pyöräilytreeni että uintikeikka - ranta on just sopivalla etäisyydellä ja harvoin ollaan jorpakossa...

Mun lomaan on kuulunut myös visiitti ystävieni 20-vuotis hääpäivän kunniaksi järjestettyyn Coniin! Paikkana niin tuttu - Piikkiö. Tämän ystäväporukan inklusiivisuus on jotain niin käsittämätöntä, että herkistyn joka kerta, kun siitä puhun. En varmasti missään muualla ole kokenut vastaavaa hyväksyntää minulle sellaisena kuin olen. Upeaa nähdä teitä ystävät! 

Olipa muuten mukavat kekkerit! Minua tapani mukaan väsytti jo menomatkalla, mutta onneksi molempiin suuntiin oli kyytiläisiä viihdyttämässä. Voisin yrittää kirjoitella itse juhlista enemmän toiseen otteeseen, mikäli onnistun löytämään julkaisukelpoisia kuvia/lupaa niitä laittaa kaiken kansan esille.

Poikaliinin kans palailtiin rantameinikeihin sitten täällä J-kylässä.

Pikkuinen rantaleijona on alkanut ottaa kontaktia söpöihin tytsyköihin myös järvessä.

Lutakon rannalla hän bongasi pari kaunokaista, vanhempaa tietenkin, ja sitten teki tuttavuutta...

Valitettavasti se on hankalaa, kun ei osaa puhua, mutta uinnin kielellä pääsee välillä yhteisiin sukelteluhetkiin sentään.

Manjalla oli synttärit ja niinpä oltiin sit piknikillä kun sää salli.

Naomi oli tehnyt aivan mielettömän kakun. Se oli myös hyvän makuinen. Voin kertoa, et englantilaiset tekee kyl parempia kakkuja kuin suomalaisten perinteisillä resepteillä tehdyt... Mää en todellakaan ole mikään kakkuihminen, mut tää oli niiiiin hyvää. Vietiin loput työpaikan jääkaappiin, koska muuten se olis mennyt yöpalaksi kyllä...

Pidän ajatuksesta, että lomailla voi ihan kotona. Ettei ole pakko mennä mihinkään. Aamulahvit hitaasti kiikkupaikalla - vähän terassilla istumista - ystäviä ja aurinkoa. Onpahan huikea ollut Suomen kesä tänä vuonna. Ja nautittukin siitä on. Nyt suunnataan möksälle...

Jos meidän ihan arkiset jutut kiinnostaa niin niitä on helpoin seurailla instassa, olen nimittäin alkanut tekemään Instagram storyjä nimellä finn_world. Teen niitä useimmiten englanniksi, koska minulla on niin paljon kv-ystäviä, et se tuntuu kaikille sopivalta kieleltä. Et sieltä vaan seuraileen. Siellä tulee jaettua myös vähän sellaisia aiheita, joita blogiin ei koskaan päädy - esim. kun joku homma ärsyttää ja tuntuu et tarvii purkaa... Mun elämä on välillä melkomoista vuoristorataa, joten mukava on se, et on joku kanava, jossa voi vähän avautua, kun siltä tuntuu. Ootteko kokeilleet IG storyjä? Niihin jää nopeasti koukkuun...

/This weeek I'm on holiday. Yes! You heard right - not working (mostly). Tops is out of daycare/school and before he heads out to England to see the grandparents next week - I decided to take him out of school to spend some relax time. We have so far mainly been in the beach. What a summer we have in Finland! Can you believe it...? Just sitting on our own terrace or picnic at the lake while small man runs in and out of the water. Pretty calming, no stress. Are you on holiday yet? To be honest, I will sneak to the office next week for about a week and then holiday vol2 will be adult trip style. Good combination:) 

In case you are interested in our completely normal everyday life captions - I have started to do regular Instagram stories, which you can find from finn_world. 

Elämän laatu ja miten haluan asua

Minä olen ollut kohta 12 vuotta töissä tässä ylläolevassa rakennuksessa. Rakennuksen nimi on Agora ja se sijaitsee Jyväsjärven rannalla, Jyväskylän keskustan tuntumassa. Sitä ennen opiskelin samaisessa rakennuksessa 6 vuotta. Olen siis ollut talossa 18 vuotta eli koko tämän rakennuksen eliniän. Se on pitkä aika se. Muistan vielä kuinka vaikuttunut olin uudesta IT-tiedekunnan talosta. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yliopistomme sydän ja aikakautensa symboli. 2000-luvun alussa seurustelin teekkarin kanssa ja muistan ne Hervannan yliopiston rakennukset, jotka avasivat minulle erilaisen maailman, suurella kontrastilla Agoraan. Muistan ajatelleeni, että haluan pitää opiskelupaikastani kiinni, koska mieleni lepää olla näissä maisemissa ja Agorassa on kaunis ja puhdas opiskeluilmapiiri. Ajattelen, että se vaikutti myös siihen, etten pyrkinyt vaihtamaan alaa, vaikka opintojen alussa olinkin aika hukassa sen suhteen, että onko tämä nyt varmasti se tie, jolla haluan olla...

Ja kyllä se on ollut ja kannattanut!

 Tänä aamuna oli -23C pakkasta, mutta niin vain työpaikalle tullessani päätin ensitöikseni käydä hiihtämässä tunnin verran upeissa maisemissa järvellä. Pakkanen oli karkottanut kaikki muut hiihtäjät, joten me J:n (miten kaikkien elämäni ihmisten nimet alkaa J:llä..?) kanssa saatiin koko järvi ihan vaan meidän käyttöön... Vähän kirpakkaa oli, mutta hyvillä varusteilla meille tuli lopulta hiki.

Sanoinkin, että minua ei koko 18vuoden aikana ole koskaan kyllästyttänyt Jyväsjärvi tai Agora tai nämä maisemat täällä minun arjessa. Joka ikinen päivä näyttää huikealta... Tavallaan voisi siis sanoa, että olen jämähtänyt, mutta tämän blogin lukijat tietävät hyvin, että vietän paljon aikaa muualla maailmassa kuin täällä. Silti se on minulle tärkeää, että sekä työpaikkani että asuinpaikkani on sellaisella alueella, jossa mieli voi rauhoittua ja on kaunista. Olen kovin visuaalinen ja saan näkymistä paljon energiaa. Samalla tapaa jos on huono sää, voin olla kiukkuisella tuulella...

Minulle elämän laatua on se, ettei tarvitse käyttää aikaa arjessa siirtymiin. Illalla on sillä tavoin mahdollista tehdä montakin juttua, kun oikein aikatauluttaa. Olen asunut viimeiset seitsemän vuotta 12minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani... Tämä on mahdollistanut mm. sen, ettei meillä ole tarvinnut olla kahta autoa vaan tarpeen vaatiessa voin kävellä helposti töihin tai keskustaan.

 Minulle elämän laatua on myös se, että näin talvella voin helposti piipahtaa järvelle hiihtämään tai luistelemaan, niinkuin ilokseni olemme poikaliinin kanssa tehneet monena iltana nyt kun töitteni jälkeen on ollut vielä valoisaa tai kauniit auringonlaskut ja siniset hämärät. Elämän laatua on ehdottomasti äidin ja lapsen yhteinen liikuntaharrastus kauniissa maisemassa <3

Ollaan viimeisen viiden kuukauden ajan etsitty uutta kotia. Jyväskylässä melkein kaikki alueet ovat lähellä jotakin järveä, koska kaupunki on rakennettu kolmen järven risteykseen. Vaikka olen koko 18 vuoden ajan asunut juuri Jyväsjärveä lähellä, on silti minulle kaksi muutakin Jyväskylän järveä kovin rakkaat ja voisin hyvinkin kuvitella muuttavani esimerkiksi Taulumäelle, Mannilaan tai Lohikoskelle, jotka ovat olleet muunmuassa alueita, joilta kotia on katseltu. Nämä asuntokuviot ovat ratkeamaisillaan, mutta en uskalla vielä kertoa niistä sen enempää, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta jos hyvin käy niin tulevan kotini maisemat tulevat olemaan aivan yhtä kauniit kuin edellisenkin. Ainakin tässä kodin etsiskelyprosessissa on minulle käynyt selväksi, etten halua muuttaa kauaksi keskustasta tai työpaikastani. Katselimme pitkään erästä taloa Myllyjärvellä ja täytyy sanoa, että vaikka sieltä ei ollut oleellisesti pidempi matka keskustaan niin silti arvelutti, että onkohan se vähän liian kaukana. Tavallaan minua kiehtoisi asua jopa keskustassakin, kaupunkilaiskodissa, mutta toisaalta pidän pikkupihasta kovasti ja siitä, että voin järjestää puutarhajuhlia.

Voisi kai sitä kysyä, että jos on matkoilla niin paljon kuin minä niin eikö riittäisi yksinkertainen helppohoitoinen koti..? Mutta koska koti tarkoittaa minulle ensisijaisesti paikkaa, jossa voin viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa niin tulee sen minun mielestäni mahdollistaa muutakin kuin nukkuminen ja pyykinpesu... Mutta näistä ajatuksista voitaisiin mennä toiseen postaukseen, tämä lähti nyt vähän asian vierestä...

 Kaukomailla asuminen ja työskenteleminen on saanut minut kovin kiitolliseksi siitä, että saan asua Suomessa ja Jyväskylässä ja työskennellä niin mahtavassa paikassa kuin Agora. On huikeaa, että kesällä voi käydä melkein työpaikan ovelta uimassa, kun taas talvella voi hiihtää tai luistella töihin, kun asuu sopivasti järven poukamassa. Tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei koe sitä ihmeellisyyttä, jota minun arkeni on, ehkä koskaan. Tänään lounasaikaan tarkistutin lottokuponkini kaupan kassalla. "Ei voittoa", sanoi minulle myyjä. Kävelin kaupasta ulos hymyissä suin. Suurin lotto on jo voitettu, reilut 37 vuotta sitten, kun synnyin tähän kaupunkiin, tähän maahan.

/ To me, Quality of Life is that there are four seasons in my home country. Quality of life is that I can start my working day by skiing on the lake next to my office in -23C like I did this morning. Quality of life is that I don't have to spend time to transfer from office to sports to home... Quality of life is that extra time that I then have to take my baby boy for some night time skating in the most beautiful February sunsets... I realize that many people in the world do not ever experience the beauty and feelings that are a part of my everyday routines. This makes me feel very blessed. It makes me think that I have won one of the biggest lotteries, which was to be born here in Finland.