City of Light and Researchers' Night

 Eilen Jyväskylässä vieteltiin tutkijoiden yötä.

 Minulle se tarkoitti 'tuplatyöpäivää' eli ensin oltiin iltapäivästä STIMEY-projektin festareilla esittelemässä koululuokille robotteja ja sitten illalla oli aika tuoda muksut kokeilemaan juttuja mun työpaikalle elikkäs Agoralle.

 "Fyysinen ohjelmointi"han on uuden COTA-projektini teema, joten tänä vuonna nää aiheet todellakin puhuttaa.

 Ajatuksena on siis se, että fyysisten ja tietokoneeseen liitettyjen aktiviteettien kautta oppilaat oppivat selkeämmin teknologioiden toiminnasta, ohjelmoinnista jne. Ja vitsit että tämä todellakin toimii! Stimey festivaaleilla meillä oli kasiluokkalaisia todellakin haasteellisessa iässä olevia muksuja, joita lähinnä ensin kiinnosti hölinä ja häiriköinti. Mutta sillä hetkellä kun saivat konkreettista tekemistä käsillä niin ääni muuttui kellossa täysin. Keskittyminen, innostus ja motivaatio ymmärtää ilmiötä heräsi. Ihan mieletön muutos siis. Illalla sain todistaa tätä samaa ilmiötä kutosluokkalaisen bonuslapseni kautta, joka sanoi että "Mä vihaan ohjelmointia" ja sitten 30min minecraftilla ohjelmoituaan ei olisi suostunut lopettamaan... Et silleen.

 Kaksi isompaa suorittivat 'robottiajokortit' ja jopa autistini osasi aivan hienosti ajaa robotteja tabletilla... No problem!

 Jyväskylässä on tällä viikolla myöskin toinen vuosittainen koko perheen tapahtuma eli Valonkaupunki.

 Se tarkoittaa sitä, että kaupunki on täynnä erilaisia valotaideteoksia ja valaistuksia. Osa Jyväskylän valotaideteoksista on aikaisemmilta vuosilta jäänyt pysyviksi - osa taas on vaan tämän yhden viikonlopun ajan nähtävillä.

 Tämän vuoden selkeästi keskeisin vetonaula on australialaisen taiteilija Amanda Parerin 12 metriä korkea MAN-teos.

 Somessa hänestä pyörii kaikenlaisia hauskoja meemejä. Työkaverini oli mm. käsitellyt asiaa miettimällä, että miksi Man on niin mietteissään. Sieltä löytyi esim. "Olipa rankka viikonloppu, ottaisko vielä yhen kaljan."

 Olipa mukava ilta! Muksut olivat ihan täpinöissään ja tekemistä, näkemistä ja kokemista riitti.

 Ritva-tätini saapui apuun katsemaan kolmikon nuorinta ja illemmalla tapasimme vielä kollegani Naomin, joka asustaa Manin naapurissa elikkäs Lutakossa. Lasten riemua on niin ihana seurata <3. Oon onnekas kun saan näiden tyyppien kans kokee kaikkee tällaista kivaa.

(c) Naomi Woods

 Lopulta kun käppäiltiin takas satamasta agoralle oli rantaraitilla niin paljon väkeä, ettei siellä kyennyt pyörällä etenemään. Huomautinkin, että Jyväskylässä oli tänä iltana samanlaista kuin Kiinassa on jokailta! Eli väenpaljoutta ulkona ja värivaloja... Harvinaista meille suomalaisille tosiaan, mutta tämä tapahtuma saa lähes jokaisen jyväskyläläisen liikkeelle:)

 /Yesterday it was the 'Researchers' night in Jyväskylä. For me, this meant robots from morning to night. First as part of my job, I attended a robots workshop for 8th graders. It is remarkable how physical activities can get even the most learn-resistant teenage grumpies to burst into motivation... It was such joy to witness the change in them when my colleagues from STIMEY project took out the physical activities of explaining how to gather water - It was a small plastic model that they needed to put together... Luckily our new COTA project will follow up so there will be plenty of this later...

Then in the evening I took 'my' kids including the bonus ones to play with robots in my workplace of Agora. They could do the 'robot driving licence' and that was an instant hit. Even Juha's daughter who complained that she HATES programming - was programming minecraft for more than half an hour and would not leave. Small autist learned how to reverse a lego robot and was so excited that he was mainly jumping up and down. 

After the research part we also went to see the City of Light event in Lutakko. This is an annual event in Jyväskylä where light art comes to town. I would say that there was more people outside than on New year's eve... I actually said that for this weekend, Jyväskylä looks more like China every day. Lights in the darkness outside with people all around. There was so many people on rantaraitti that you could not cycle there... Rare occasion in Finland certainly. 

Watching the joy of this kids experiencing the world - I feel very lucky to have these kinds of nights in my life <3

(c) Naomi Woods

Miksi minä olen ammatiltani tutkija?

Olen ammatiltani projektitutkija. Tällä viikolla pidän luennon tyngän aiheesta ja ajattelin sitä varten hieman jäsennellä ajatuksiani tänne blogin puolelle. Teen kahdenlaista tutkimusta: Väitöskirjatutkimusta ja projektitutkimusta. Mikä on väitöskirja? Joku sellainen pino huiputusta vai tekeekö sillä oikeasti jotain?

Niin, minustahan ei pitänyt tulla tutkijaa, se ei taida kuulua lasten toiveammatteihin. Kummisetäni varoitti minua kymmenen vuotta sitten. Hän sanoi: "Yliopistolle ei kannata mennä töihin, jos ei oo tosissaan." Muistan nämä sanat aina ja niitä varmasti joskus vielä puidaan karonkassani, toivottavasti vielä tänä vuonna.

Mitä on tutkijan arki? Tässä päiväkirjamerkintä eräältä päivältä viime vuodelta, jonka löysin blogin drafteista:
"Tämän päivän päivän faktat: Olin työpäivän (7.5h) päälle eilisestä lapsen nukkumaanmenoajasta (21:45) lähtien työpaikalla kirjoittamassa paperiani. Se oli oikeasti NIIN surkeassa kunnossa vielä eilen. Yön aikana siitä tuli paperi. Uskomatonta, mutta totta. Olin toki kirjoittanut sitä paljon aiemminkin jo. Kaksi vuotta itseasiassa. Sitä varten oli tehty ihan himona töitä: 37 tunnin haastattelua ja tietty suunnitelmat päälle. Mutta jotenkin se ei vaan ollut edennyt. Minä olen todella huono tekemään mitään hommia, ellei ole deadlineja. Onneksi on konferenssit. Jos kaikki mun paperit olisivat journal-artikkeleja niin ne ei varmaan koskaan valmistuisi. Koska niin paljon kuin mä haluaisin olla yhtä tehokas kuin työkaverini (niin just sinä Henri et al.), en vaan oo. Mun täytyy vakuuttaa itseni siitä, että nyt se on life and death tehtävä. Mutta ai mikä fiilis sitten kun se valmistuu. Tällä viikolla pääsin kiinni tutkimuksen tekemisestä taas. Onhan se ihan superkivaa! Opin tänäänkin vaikka mitä sellaisia juttuja, mitä mun olis pitänyt jo kauan sitten osata, mutta kun en oo vaan oppinut."

Jos blogista ei ole vielä käynyt ilmi tämä fakta, tykkään työstäni kuin hullu puurosta. Joka päivä tykkään mennä töihin. Minulle perjantai on harvoin sellainen päivä, että 'jesh, viikko on ohi'. Minusta työpäivät ovat ihan yhtä mukavia kuin lomapäivätkin, joskus jopa mukavampiakin. Koen olevani tässä mielessä onnekas, sillä vaikka työni on välillä stressaavaa ja siinä on negatiivisiakin puolia, jää se kuitenkin minulle huimasti plussalle. Ajattelin esitellä keskeisimmät syyt, miksi minä tykkään olla tutkija ammatiltani:

1. Aika- ja paikkavapaus.
Tykkään ylivoimaisesti eniten siitä, että voin itse vaikuttaa työpäiväni kulkuun: Voin päättää, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Meillä on kokonaistyöaika eli 1600h vuodessa. Enemmän voi tehdä, mutta siitä ei makseta ylityökorjausta. Voin halutessani tehdä töitä läpi yön ja olla tulematta seuraavana päivänä työpaikalle. Voin itse vaikuttaa siihen, milloin lomani ovat jne. Tämä aikavapaus on minulle todella kallisarvoista, varsinkin autistisen lapsen äitinä joutuu ravaamaan ties missä rittuleissa lapsensa asioita hoitamassa. Voin myös suunnitella, että matkustan Kiinaan ja olen siellä 3-4kuukautta, teen töitä kahviloissa, haastattelen ihmisiä/kerään tutkimusaineistoa ja analysoin tuloksia. Minun ei ole pakko istua työpisteessäni, vaan voin tehdä töitä mistä vaan käsin, kunhan sovin siitä esimieheni kanssa. Työn joustavuus on ehdottomasti minulle tärkeämpää kuin esimerkiksi palkkataso. En myisi vapauttani eli vaikka minulle maksettaisiin enemmän palkaa jossain yrityksessä - tiedän, että työni olisi paljon rajatumpaa. Tämä vapaus on minulle tärkeämpää kuin raha. Koska mitä sillä rahalla teet, jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää sitä?  

2. Kehittymisen haasteet ja mahdollisuudet - työstä saatu palaute
Minulle on tärkeää se, että minulla on tavoitteita, joita saavutan. Ne tuovat elämään mielekkyyttä - jotain mitä tavoitella. Työni  on luonteeltaan sellaista, että kehittyminen ja oppiminen ei koskaan tule loppumaan. Vaikka olisit kuinka rautainen ammattitutkija, on rinnakkaisalojen teorioita, joita et ole vielä lukenut, ajatuksia, joita et ole vielä ajatellut. Alani huippujenkin on vaikea julkaista alan päälehdissä - siihen ei ole yhtä opittua kaavaa vaan jokaisen on rakennettava oma polkunsa huipulle, mietittävä, että mitkä tavat johtavat siihen.

'

 3. Matkustaminen & kansainvälisyys
Tää nyt taitaa olla itsestäänselvää, että on iso boonus. Tykkään matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin että jos joku maksaa mulle siitä, et teen sitä työkseni. Kyllä kiitos! Tää blogi on tribuutti mun työmatkoille ja toki muillekin reissuille. Lukijat kysyvät minulta joskus, että mitä ihmettä teen oikein työkseni kun saan matkustaa noin mahtavissa paikoissa... No tutkimustahan minä.

4. Työn sosiaalinen luonne
Itse en ole sellainen yksin tekijä vaan luonteeltani olen varsinainen ekstrovertti. Tykkään siis siitä, että työhöni kuuluu PALJON sosiaalista. Se ei todellakaan ole pelkkää työpisteellä, tietokoneen takana istumista. Usein työni on verkostoitumista, projektipartnereiden kanssa asioista neuvottelemista ja tietysti niiden kolleegasuhteiden hoitoa. Päivittäin pidän yhteyttä kolleegoihini ympäri maailmaa skypen ja videoneuvotteluyhteyksien välityksellä ja tietysti työpaikalla pyörivät ne paikalliskolleegatkin. Kuulun Global Information Systems -tutkimusryhmään, josta kirjoittelin viime syksynä. Sosiaalisessa kontekstissa töiden tekeminen on siinäkin mielessä mielekästä, että ei tarvitse yksin pähkäillä asioiden kanssa vaan vaan voi kysyä apua tai vaan brainstormailla, jos on jumissa jonkun asian suhteen.

5. Työn monipuolisuus
Mun hommissa pääsee tekemään aivan laidasta laitaan. Välillä opetat ja vedät seminaareja. Välillä istut kokouksissa. Välillä kirjoitat. Välillä haet rahoitusta poliitikkojen kanssa. Välillä vierailet yrityksissä auttaen heitä heidän työssään. Joskus tehtäviin kuuluu markkinointi. Joskus tilastolaskenta. Joskus puheen pitäminen. Joskus vieraiden hostaaminen. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan voi itse vaikuttaa siihen, mistä oma päivä koostuu. 
Kun olin lapsi, unelma-ammattini olivat kirjailija ja elokuvaohjaaja. Työssäni pääsen kirjoittamaan paljon ja toisaalta videoitakin olen koostanut, että vaikka ammattini onkin tutkija, saan silti tehdä unelma-ammattinitapaisia työtehtäviä.

 

6. Luovuus
Minulle on myös tärkeää se, että saan itse vapaasti suunnitella sekä ajankäyttöäni että tutkimusteni sisältöä. Tykkään siitä, että voin pistää omaa luovuuttani kehiin ja suunnitella uusia ja innovatiivisia juttuja. Tämä on todella tärkeää, vaikka heti ei saattaisikaan uskoa, että se tutkijan ammatissa noin vain onnistuu.

Asioita, joista työssäni en pidä:
1. Turhanpäiväinen raportointi tietojärjestelmillä, jotka eivät toimi. Sole TM, SAP, Travel, NEF - työinnostuksen tappajasovellukset
2. Työpaikan epävarmuus - kirjoittelin juuri 20. työsopparini samaan puljuun. Olen ollut yliopistolla töissä keväästä 2005. Eli kymmenes vuosi lähtee tästä nyt. Pysyvää työsopparia on todella hankala saada meidän alalla, paitsi jos hakee opetuspaikkoja. Tutkijoiden tulisi olla kovatasoisempia kuin ovat juuri nyt.
3. Likainen yliopistopolitiikka - Välillä kuulee juttuja, joissa henkilöstöä ei kohdella kovin hyvin. Itse en juurikaan ole kokenut tällaista vaan minua on aina kohdeltu yliopistolla hyvin. Kuitenkin hyvin tiedän, että yo-maailmassa on myös epäkohtia, nämä ovat ehkä niitä ammattini varjopuolia.

Today's looong blog post is about why I love my job as a researcher. The main reason is freedom. Freedom to choose when and where you work. Freedom to plan your own studies, to decide how to teach, how to study and to use creativity and learn new things every day. It's important to me that I know I can develop myself and that I will never be 'a completely ready professional',  that there is always something to do better. Even the top researchers in my field of Information Systems have to struggle really hard to publish in the Top journals. There's no one way to success, but everyone must make it with their own skills and competences. This setting is very appealing to me. Of course I also like the social nature of my job - I'm a very social person and I like that there's plenty of people management in what I do. The day to day tasks can be very different as well, from writing to hosting, to marketing to speaking. I love the tasks I do and there's no days when I would hate going to work. I am really motivated to do it and of course try to do it as well as I can. One big plus is of course the topic of travelling: How cool is it to travel the world and someone else pays? This blog is a tribute to my work trips mainly. I have been truly blessed to have been introduced to this life style with my professor about 8 years ago. It's certainly what makes me happy in life. If you want to look at some downsides of being a researcher, I guess the main issues that make me irritated are bad reporting programs like the NEF, SoleTM, Travel and so on. They really kill your work motivation. Another reason might be the uncertainty of the job. But who has a permanent contract now a days anyways? With companies going down, actually my contracts have been more reliable than my friends' working in the IT business. So overall, I would say that being a researcher is my dream job. I hope I get to do it for a long time still.