Ljubljana

Viime viikolla olen ollut varsinaisella Euroopan tourneella. Lensin tiistai-iltana Barcelonaan, ihanaan pikku Viladecansiin LEA-projektin kokoukseen.

Keskiviikkoiltana matka jatkui Venetsian Marco Polon lentokentälle lentäen ja siitä yöbussilla Ljublijanaan, Sloveniaan. Tämä oli ainoa tapa saapua pitämään Keynote-esitelmääni tekoälystä ajoissa Slovenian opetusministeriöön, jossa komission Digitalisaatio Working Group oli koolla.



Venetsiassa en ole koskaan käynyt ja tälläkin kertaa se jäi vain haaveeksi. Mieleen painui lähinnä Marco Polon kentän äkäiset hyttyset jotka iskivät kimppuun salamana kun poistui kenttärakennuksesta...

Viime viikon työt menivät siis niin sanotusti kompromissin puolelle. Paljon silti saatiin aikaan ja vaikka oman konsortion kokous jäikin Barcelonassa kesken, oli silti äärimmäisen tärkeää tulla tähän policy makerseja täynnä olevaan kokoukseen. Mikä mahdollisuus projektilleni vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu alalla - mihin panostetaan rahaa, mihin ei ja niin edelleen. Komissio on kuitenkin minun urallani suurin rahoittaja. Pelkästään tänä keväänä olen kirjoittanut yhteensä 12 Erasmus+ / Horisontti2020 -hakemusta. Todella mahtavaa tulla kutsutuksi asiantuntijaksi kertomaan, mihin suuntaan kannattaisi seuraavalla ohjelmakaudella laittaa rahaa. Opin ja jaoin tietoa. Oli mukava tehdä työtä yhteisössä jota kiinnostaa, mitä sanottavaa minulla oli. Palkitsevaa.

Sloveniassa olen vieraillut kerran aiemmin. Tämäkin oli EU-projektin kokous, mutta tuosta on niin pitkä aika etten muista oliko se 2008 vai 2009. Tuolloin myöskään en vielä pitänyt tätä Finnworld blogia, joka on ollut pystyssä kuitenkin jo vuodesta 2012...

Kamalasti en jaksanut Ljublijanaa kiertää, turnausväsymys sai vallan, mutta kävin silti kävelemässä keskustan kauniita siltoja läpi - lohikäärmeet yms pakolliset kohteet tuli katsottua. Ljublijanassa on myös mielenkiintoinen graffittitaiteen ulkoilmamuseoalue, jossa pistäydyin... mutta suoraan sanottuna extremematkustamisen päälle kun vielä laittaa helleaallon (+36-40C) niin jaxut olivat hieman koetuksella.

Slovenia on kaunis. Vuoret ovat lumihuippuisia niinkuin Bulgariassakin, jossa ehdin vierailla maaliskuussa. Ljublijana itsessään oli hipsterimpi kaupunki kuin 10v sitten. Keskusta on charmikas - ihmiset puhuvat hyvää englantia ja työskentelevät kovaa. What’s not to like?

Sellainen viikko. Sitten pikavisiitti Suomessa sisältäen oman pikkumurun kaa hengailua, pyykin pesua, siivousta, yksi baby-valokuvaus ja kahdet synttärit. Elämänihän on täynnä rapuja eli tällä kertaa vuorossa oli ison murun elikkäs Juhan lisäksi tätini Ritva. Pieni kuvaamani ystäväni tytär on hänkin äitinsä tavoin rapu ja syntyi siis juhannusaattona <3. Nii ja toinenkin baby ehdittiin käydä Tampereella katsastamassa juuri ennen hänen mahtipontisen nimensä julkistamista. Kyllä nyt sataa vauvoja vasemmalta ja oikealta.

Kiireisen viikon jälkeen ei ole aikaa jäädä lepäilemään vaan olen jälleen liikkeellä, tällä viikolla kohti Tukholmaa ja Euroopan Taikaita 2019. Tällä viikolla siis Shorinji Kempo aiheisia blogeja varmaankin pukkaa, stay tuned:)

 

/ Last week I was on a European tour from Barcelona to Venice to Ljublijana and back to Jyväskylä. These were business trips of Learning Technology Accelerator project. First the consortium general assembly meeting in Spain and then European Commission's DELTA (Digital Education: Learning, Teaching and Assessment) task group's meeting keynoting on Artificial Intelligence on Education. All went well and this week I head off to Stockholm, this time for Shorinji Kempo European Taikai - stay tuned for stories this week if you are interested in Martial arts:)

11 Vapaapäivää Roomassa

 

No niin, satuin mainitsemaan, että tykkään blogihaasteista. Virhe! No, näitä on joskus kiva tehdä, jos sattuu olemaan aikaa ja vaikkei olisikaan... Joten tehdään nyt, kun kerran tuli luvattua. Kuvituksena vanhoja lomakuvia Roomasta 2010, koska oon ollut superlaiska kuvien editoija ja mun tietokone vetelee viimeisiään... Kuvituksen voi ajatella vastaavan hieman kysymykseen, millainen on unelmani vapaapäivä:)

Tämän haasteen ohjeistus oli seuraava:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän (mukaan haastettujen) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Olen kyllä hieman skeptinen - onko kohdat 1 ja 2 siis sama asia vai ei? No, oletan että on. Vastaan Tiikerimaan lähettämiin kysymyksiin siis:

1. Minkä kirjan olet lukenut viimeisimpänä?
Jo heti alkuun tosi vaikea kysymys. VArmaan 'Mocking Jay' (Suzanne Collins), jos oltaisiin kysytty, että mitä kirjaA luit viimeksi, niin vastaus olisi ollut että "15-minute Chinese"(Joku Kiinalainen kirjoittaja, jonka nimeä en osaa lukea!).

2. Minkä elokuvan olet katsonut viimeisimpänä?
Into the Wild, tästä olikin jo tällä viikolla asiaa.

3. Millainen olisi unelmiesi vapaapäivä?
Lapsi(et) olis jo niin iso(ja), että niitä ei tarttis enää hoivata, mut ne vois olla mukana. Sen päivän aikana harrastettaisiin ainakin liikuntaa. Esim. Kempoa tai hiihtoa tms. Olisi upeita maisemia, esim. vuoristoa ja merta. Saisin viettää päivästä osan perheen/sukulaisten kanssa ja osan ystävien kanssa juoruillen;) Illalla vois pukeutua johonkin ihanaan mekkoon ja syödä hyvää ruokaa, hyvässä seurassa. Illalla voisi käydä tanssimassa ja kävellä lämpimässä yössä, istuskellen aamuun juttelemassa elämän tarkoituksesta jossain puskassa hyvien ystävien kanssa.

4. Oma auto vai joukkoliikenne? Miksi?
Riippuu, missä asuu. Suurkaupungissa joukkoliikenne, tän hetken elämässä oma auto. Jyväskylän busseista olen luopunut, koska päivään mahtuu enemmän asioita, jos on auto. Niin se vain on. Itsekästä, mun elämän elämistä. Mut huomautan, että silloin kun ollaan asuttu Lontoossa tai Xi'anissa, meillä ei toki ole ollut autoa - miksi olisikaan, kun junilla, ratikoilla, metroilla ja busseilla pääsee. Joukkoliikenteen etu on se, että voi lukea kirjoja (jos matkustaa yksin).

5. Kerro yksi muisto lapsuudestasi?
Viisivuotiaana halusin kovasti pikkusiskoa. Niin kovasti, että päätin huijata Tiikerimaata kertomalla, että mulla muuten on pikkusisko ja tää on sen hiuspanta. Onneks sain kuitenkin ihan parhaan pikkuveljen n. 6v myöhemmin.

6. Minkä alan ammattilaiseksi et haluaisi koskaan päätyä?
Mä luulen, että mä tykkäisin mistä tahansa asiasta, jonka ammattilainen olisin. Jos tosipaljon tekee jotain niin eiks se oo aika vaikee olla tykkäämättä? Ehkä mä en haluais ajaa rekkaa. Pelottais, että nukahtaisin rattiin. Mut on siinäkin varmaan omat hyvät puolensa.

7. Unelma-ammattisi lapsena?
Elokuvaohjaaja

8. Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanu?
Ai kaiken kaikkiiaan? Laaja kysymys: Piirrustusta, Urkujen soittoa, Kanteleen soittoa, Balettia, Tennistä, Sulkapalloa, Telinevoimistelua, Uintia, Hiihtoa, Luistelua, Shorinji Kempoa, Eestin kielen opiskelua, Yhdistystoimintaa, Lukemista, Kirjoittamista, Lautapelaamista, Roolipelaamista, Elokuvien katselua, Korttipelaamista (Mtg, Stawa jne.), Postimerkkien keräilyä, Tarrojen keräilyä, Akvarellimaalausta, Öljyvärimaalausta, Valokuvausta, Amatöörielokuvausta, Musavideoiden tekoa, Matkustamista... Jotain varmaan unohtui, mutta ainakin näitä.

9. Onko sinulla ollut/onko lemmikkejä? Mitä?
Kaloja oli yli 10 vuotta.

10. Mikä päätös on muuttanut elämääsi suuresti?
No esimerkiksi se, että päätin aloittaa tenniksen harrastamisen - Joskus olen ollut sitä mieltä, että suurin osa elämäni suurista linjoista johtaa juurensa tästä päätöksestä. Se johti siihen, että tapasin ihmisen, jonka kautta olen tavannut n. 30% elämäni sanotaan 200 tärkeimmästä ihmisestä, ja myös aviomieheni. Muita todella merkittäviä päätöksiä on ollut esim. se, että päätin tarjota itseäni projektipäälliköksi viidentenä opiskeluvuonna Sovellusprojekti-kurssilla. Tämä johti siihen, että työllistyin jo ennen valmistumistani ja olen sittemmin ollut enemmän tai vähemmän samassa työpaikassa. Shorinji Kempon aloittaminen uudelleen parikymppisenä on muokannut elämääni paljon ja samoin päätökseni hankkiutua kirurgin veitsen alle suunnilleen tasan kymmenen vuotta sitten. Toisaalta ajattelen niin, että elämän tärkeitä päätöksiä tehdään joka ikinen päivä. Aina voit vaikuttaa siihen, millainen elämäsi on. Viime vuonna päätin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Se on ollut hyvin antoisaa ja johti esim. siihen, että olimme 4kk Kiinassa talvella ja näillä näkymin siellä vielä uudelleen syksyllä.

11. Kirja, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
Tom Nealen Yksinäisen miehen saari (An Island to Oneself), jonka pappani voitti pilkkikilpailusta 70-luvilla ja joka oli äitini lempikirja ja sittemmin myös minun lempikirjani. Siihen kiteytyy jotain sellaista kaihoa, jota minulla on myös elämää kohtaan. Vaikka elämää elää toisten ihmisten kanssa ja heidän ympäröimänään, niin loppujen lopuksi sitä on aina yksin, itsensä kanssa. Loppujen lopuksi kukaan muu kuin minä ei tiedä täsmälleen, mitä olen ajatellut. Se tekee tästä elämästä ainutlaatuisen. Pidän tästä kirjasta todella paljon. Onhan niitä toki muitakin todella hyviä kirjoja, mutta tämä kirja on se minun juttuni ja loppujen lopuksi siinä on paljon niitä elementtejä, joita haluan omaankin elämääni tuoda.

Uudet kysymykset:

1. Mitkä asiat vaikuttavat eniten onnellisuuteesi?
2. Mikä on suosikki hetkesi päivässä?
3. Mikä on toistaiseksi ollut elämäsi paras vuosi ja miksi?
4. Mihin muuttaisit 10 vuodeksi (Suomi poislukien)?
5. Jos kirjoittaisit romaanin, millainen olisi sen päähenkilö?
6. Kuka on sinusta hyvä roolimalli ja miksi?
7. Miten vietät kesälomaa?
8. Mitä et uskalla tehdä?
9. Mikä on sinulle mieluisin kotityö?
10. Mitä laittaisit aikakapseliin, joka lähetettäisiin avaruuteen?
11. Mitä haluaisit, että lapsenlapsenlapsenlapsesi tietäisi sinusta?

Koska nämä ovat hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä, haastan sen vastaamaan ne lukijat, joidenka mielestä kysymykset olivat mielenkiintoisia. Linkitä vastaus kommenttiboksiini:)


This post was a challenge given to me by a fellow blogger. I was meant to answer 11 questions and ask 11 new ones from someone else. One of the questions was 'what's my ideal vacation/day off day' and the pictures answer to that from May 2010.

Rakas päiväkirja, kuinka vaikeaa voi olla...

Ei ole ollut viimeiset päivät helppoja joo. Välillä on iskenyt epätoivo ja sitä on tietysti tullut purettua vääriin ihmisiin eli perheenjäseniin. Kumpa sitä osaisikin aina suhtautua rauhallisesti ja hengittää, vaikka paniikki iskeekin.

Sattui nimittäin sellainen pienenpieni jännitystekijä, että Italian hotellini unohti antaa passini takaisin tarkastuksensa jälkeen ja tajusin sen n. 15min liian myöhään. Piti tehdä nopea päätös: Käännytäänkö takaisin ja riskeerataan paluulento Suomeen (olin kolleegani kanssa vuokra-autolla matkalla kentälle) vai yritänkö puhua itseni koneeseen ajokortillani ja lähetän kuriirin hakemaan passini. Normaalistihan tämä ei olisi ollut iso ongelma, sen jälkeen kun pääsin ajokortilla koneeseen (ystävällinen virkalija kertoi, että tyhmiähän he olisivat jos eivät antaisi minun palata kotimaahani, vaikkakin olisi pitänyt olla kuvallinen henkilökortti - ajokortti ei siis esim. italialaiselle olisi kelvannut Suomeen matkustaessa). Nyt kuitenkin oli sellainen pieni juttu kuin 7 päivää Kiinaan lähtöön... Ja passissa oli tietysti Kiinan viisumi sisällä. Passinhan itsessään saisi uusittua päivässä, mutta Kiinan suurlähetystö Suomessa on lakannut antamasta nopeita viisumeita, joten viisumin saaminen kestää 4 vrk. Tämä ei siis tullut kysymykseen.

Tilasin siis TNT kuriiripalvelun Express overnight klo 10 perjantaiaamuna. Passi ei kuitenkaan liikahtanutkaan hotellista ennen kuin maanantaina klo 18:15, jolloin overnight service oli kestänyt jo yli 4 vuorokautta. Suoraan sanottuna aloin miettiä, että olisikohan parempi idea ostaa lentoliput Italiaan ja käydä hakemassa passi - tosin en olisi voinut lentää sinne, sillä minulla ei ole sitä kuvallista henkilökorttia... Seuraava mietintä oli, että kuka ystävistäni saisi vapaata/suostuisi käymään Italiassa päiväseltään... Soitin TNT:lle yhteensä 11 kertaa kolmen päivän aikana, mukaanlukien epätoivoisia yrityksiä soittaa heidän italialaisiin numeroihinsa, jotka a) eivät vastaa tai b) ovat varattuja tai c) niihin ei voi soittaa Italian ulkopuolelta... Hotelli soitti myös puolestani muutamia kertoja ja sainpa rekrytoitua italialaisia kolleegojakin tähän kamppanjaan... 

Sillä toista vaihtoehtoa ei voinut edes ajatella: Pekingin lentomme ovat Finnairin kamppanjahintoja, joten niitä ei olisi voinut siirtää. Minun olisi siis tilattava lento itselleni ja pojalleni myöhäisemmäksi ajankohdaksi ja sitten vielä kärsiä 8h lentomatka sinne yksin 1,5-vuotiaan vauhtihirmun kanssa. Ei kiitos! Onneksi TNT vihdoin keräsi passini maanantai-illalla ja nyt se on palvelun mukaan jo ollut tiistaiaamuna Turussa. Ajattelen niin, että Suomessa saan sen mistä vaan haettua henkilökohtaisestikin päivässä, jos on pakko, mutta oikeasti: Millainen overnight service kestää 5 päivää saapua???

Mieheni ehti jo suunnitella, mitä tekisi viikon verran Pekingissä ilman perhettä (oli innoissaan)... Kuulema siihen liittyisi ainakin kolmen uuden ja paremman vaimon hankinta yhden hajamielisen tilalle... Toivottavasti tämä on ainoa katastrofi matkallamme ja kaikki menee tästä lähtien kuin Strömsössä... Somehow I doubt it, but here's for hoping:)

Life goes on in Pollenzo, Bra

 Tulipa viime viikolla käytyä Italiassa, paikassa nimeltä Pollenzo (Bra).

 Tämä roomanaikaisen arkkitehtuurin pikkukylänen sijaitsee noin tunnin matkan päässä Torinosta.

 Olin siellä Green Ideas-koulutuksessa, jossa opettelin Toiminta tutkimuksen kenttätyötaitoja. Tosi kiinnostavaa hommaa muuten - heti kun kuvittelee, että itse osaa jotain ja sitten täytyykin harjoitella niin saa selville, että eipä se olekaan niin helppoa kuin miltä päällepäin näyttää: Siis julkinen puhuminen tai ryhmänohjaustaidot. Olen itse niin more is more-tyyppiä, että minulle on tosi vaikea kiteyttää ihan pieneen määrään tietoa ohjeistukseni.

 Mutta näissä maisemissa tuli kyllä opittua paljon itsestäni ja erityisesti EU-projekteista...

 Pollenzossa on Gastronominen yliopisto, jonka vieraana olimme, sillä koulutuksemme temaattinen alue oli lähiruoka ja 'hidas ruoka'. Tarkoituksena oli siis löytää tapoja auttaa lapsia ja nuoria ymmärtämään lautastensa valintojen takaa - ettei ruoassa ole kyse pelkästä mausta.

 Italiassakin syksy on parhaassa ruskassa, mutta vielä siellä oli Suomeen verrattuna (varsinkin nyt kun Jyväskylässä on lunta!) todella kesäistä.

 Gastronomisella alueella piti tietysti syödä vähän juustoa ja salamia:)

 Ja ehkä nauttia muutama paikallinen Birrakin...

 Tilasin eräänä iltana valkoisen pitsan, eli Pizza Bianco, ilman tomaattikastiketta. Hyvää oli. Ihmettelen edelleen miksei näitä nää menuissa muualla maailmassa...

 Asustimme lähikaupungissa Brassa, jossa aurinko myös nousi kirkkaalle päivälle joka aamu. Pieni etelä-eurooppalainen luksusviikko ennen lähtöä Aasiaan. Nyt on sinitaivaat tankattuna. Antaa vaan kaasupilvien tulla.

Bella Italia

Matkakertomukset viikontakaisesta Italiasta jatkuvat.

Saatuani työpäivän päätökseen menestyksekkäästi Milanossa, tapasin ystävättäreni, joka on puoli vuotta sitten muuttanut Malgessoon, joka on pienenpieni kylä vuorten keskellä, järvien rannalla, n. tunnin junamatkan päässä Milanosta. Juna pysähtyy Besozzossa, hieman isommassa kylässä. Mitä teille tulee mieleen tästä juna-asemasta?

Minulla ainakin oli sellainen kummisetä elokuvien tunnelma päällä, että tunnari alkoi soida päässä: tii-tii-dii-di-di-di-di-dii. Kylässä kuljeksiessamme oli sinänsä fiiliksiä myös yllättävästi Japanista. Juuri siellä on samanlaisia vuorien ympäröimiä laaksoja pikkuteineen ja mataline talorykelmineen.

 Toki temppelit olivat katolisia kirkkoja jne, mutta samantapaista hiljaiseloa näytettiin viettävän lämpimissä tunnelmissa.

Belgialainen 'natiivi' oppaani ajelutti minua katsomaan upeita järvinäkymiä ja ihmetteli, miksi valitsin mielummin näihin maisemiin tutustumisen (Milanon shoppailun sijaan) ja kysyi, että eikö Suomessa ole muutama järvi omastakin takaa. Toki on, mutta maisemat ovat silti hieman erikaliperia, vai mitä sanotte:

 

 

Illan päätteeksi syötiin Aronassa, aivan upeissa maisemissa. Tätä paikkaa kutsutaan kuulema Italian rivieraksi.

Pimenevässä Italian yössä nautiskelimme seuraavanlaisista herkuista... Alkupalaksi oli gratinoitua vuohenjuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja päällä anjovis-fileitä. Anjovikseen minulla ei toistaiseksi ole ollut äärimmäisen hyviä kokemuksia, mutta arvelen, että se johtuu yrityksen putteesta, sillä mitä tahansa maistamalla vähintään 20 kertaa alkaa väistämättä pitämään siitä. Jatkan harjoituksia siis.

Pääruoaksi nautittiin grillattuja vihanneksia sekä gnoccheja parmesan, metsäsieni ja tryffelikastikkeessa - nam, oli muuten ehkä paras pasta ikinä! Oltiin hyvin epäitalialaisia, eikä siis tilattu viiden ruokalajin menuta, koska näidenkin jälkeen oli jo aivan täysi olo.

Illan hämärissä mietin, miten antoisaa on se, että on ystäviä maailman monella laidalla. Tähänkään kylään en olisi ikinä tullut, ellei ystävättäreni olisi sattunut lähistölle muuttamaan. Ja vaikka olinkin edelleen hyvin flunssaisena, näitä kuvia katsellessa tuollaiset epäkohdat unohtuvat - ehdottomasti toukokuun parhaita hetkiä!

 

Ystäväni valitteli siitä, että hänellä ei ole asuntoa, josta olisi hyvät näköalat. Aamulla herätessäni avasin isot ovet hänen parvekkeelleen ja olin hieman eri mieltä...

Jos nyt jossainpäin maailmaa täytyy asua niin miksei sitten tällaisissa maisemissa, olin kovasti tyytyväinen ystävättäreni uuteen elämään. Ja vanhat muistot Norciasta tulivat mieleeni, kun lensin takaisin kotiin. Italiassa on kyllä sitä jotain ihanaa.