Rakuto Doin

Kyotossa ollessamme ehdimme vierailla Rakuto Doinin harjoituksissa yhtenä päivänä. /When in Kyoto in September, we had the chance to visit Rakuto Doin's practise.

Iltapäivällä oli ensin lasten harjoitukset. / First it was time for Children's practise in the afternoon.

Poikani sai heti kaveria Kazuhito Morigawa sensein tyttäristä. / My son immediately got best friends from Kazuhito Sensei's daughters.

Vaikka hän onkin vielä hieman liian pieni ottamaan osaa varsinaiseen harjoitukseen. /Although he is still a bit young for the actual training.

Oli silti minun haaveeni saada tuoda hänet mukanani tähän paikkaan. / It was one of my long term dreams to bring him to the Rakuto doin.

Lapset aloittavat myös rummutuksella. /Also the Children will drum.

Kazuhito sensei oli pyytänyt muutamia Eurooppalaisia auttamaan lasten reenien pitämisessä./ Kazuhito sensei had asked for some of the foreigners present to help out with the class.

Myös ruotsalaisia oli mukava määrä paikalla. /Also quite many Swedes were still in Kyoto and joined us.

Morikawa sensein tyyli on, että vanhemmat opettavat nuorempia. / The style of Morikawa sensei is that the older kids will be mentors to the younger.

Rakuto doinin seinät ovat pullollaan mielenkiintoisia postereita ja tenttitodistuksia. Jotkut näistä löytyvät minunkin seinältäni... / Rakuto Doin's walls are filled with old SK posters and exam certificates, some of these posters I have on my own wall at home as well.

Kari sensei valmistautuu lasten neuvontasessioon. / Kari sensei prepares for his teaching session.

Tässä paikassa on tekemisen henki. / In this place, you can feel the work or hours, months and years towards Shorinji Kempo.

Lukemistakin löytyy. /In the doin you can also read up.

Kasuhito sensein vaimo ystävällisesti auttoi poikani kanssa leikkimisessä niin että sain välillä itsekin reenata. / Kazuhito sensei's wife helped out with my son so I could train a little as well.

Poikani mielestä tatamin kanto on ihan parasta. / My son thinks carrying the tatamis was the most fun.

Tauolla on aikaa vetää leukoja. / On the breaks you have time to do pull ups.

Tämä päivä oli kuuma kuin mikä, sisällä varmaan yli 30C. / It was a hot night in Kyoto. Maybe over 30C indoors.

Mutta reenit olivat erinomaiset niin kuin olettaa saattaa. /However the training was excellent as one might expect.

Porukkaa oli koolla ainakin Suomesta, Ruotsista, Britanniasta ja Japanista. /Kenshis from Finland, Sweden, UK and Japan.

Zeo Morikawa sensei kunnioitti meitä läsnäolollaan avaten harjoitukset. / Zeo Morikawa sensei honoured us with his presence to open the training.

Serkukset Kazuhito sensein tyttärien kanssa. /Kirsi and me with Kazuhito Morikawa sensei's three daughters.

Tosin tytöt tykkäsivät kyllä enemmän tästä perheenjäsenestä. Ai miten sitä leikkiä riitti. / However the girls preferred this small family memeber. So much playing!

Tatamikasan päälle ja alas. Uskon, että joku tietty isoisä seurasi tätä leikkiä hymyssä suin pilvenreunaltaan.  / Hop on the tatami pile and drop down. I think a certain grandfather of this baby was following these games from his cloud with a smile on his face:)

Eipä taida olla kovin montaa paikkaa maailmassa, johon kaikki kolme läsnäolevaa eurooppalaisten federaatioitten presidenttiä päättäisivät jättää hihamerkkinsä. / I suppose there is no other place in the world where all the three European SK federation presidents which were present in this practise would decide to leave their badges. 

Suomalaisia merkkejä olikin jo siellä seinällä. / These were of course not the only Finnish badges on the wall.

Illan tullen rumpu peiteltiin nukkumaan. / Come night time also the drum got his banket.

Kaiken kaikkiaan tämä oli mieleenpainuvin iltani Japanissa. Mikä ihmeellinen tunne on se, kun näkee oman lapsensa juoksentelemassa Kazuhito sensein tyttärien kanssa. Hän vieraili meillä Kajaanissa kun minä olin vasta kymmenen vuotias... Ystävyyssuhteet Shorinji Kempossa kestävät todellakin eliniän. / Overall, this was the most memorable evening for me in Japan this year: What a wonderful feeling it is to see my son run around with Kazuhito sensei's daughters! He came to Finland in the early 90's, when I was only 10 years old. It warms my heart to think how deep the friendships of Shorinji Kempo last.

Sayonara to Japan

 

 Ei sitten millään uskoisi, että ollaan oltu Japanissa jo kaksi viikkoa. Toisaalta kotoa lähdöstä tuntuu olevan jo aika paljon aikaa, mutta huh huh - mihin meni kaksi viikkoa? Varmaan yksi lyhimmiltä tuntuneista lomista ikinä. / Wow. Have we really been in Japan for two weeks already? Feels less and more at the same time. Where did all that time go?

Nähty on Osaka, Tadotsu ja Kioto. Ja siinä sivussa myös Utazu, Marugame, Nara ja Fushimi Inari... Et joo, onhan tässä tietysti ehtinytkin. Niin ja mahtuihan tuohon taikai, international study sessioniviikko ja reenit vielä Kiotossakin, että kempoiltu ainakin on. /Well, to be honest, we have seen Osaka, Tadotsu and Kioto as well as sneak peaked Utazu, Marugame, Nara and Fushimi Inari.... So I guess I can't complain that I haven't seen or done anything. Of course it's been mainly Shorinji Kempo, but still.

Kempoleirejä seuraa aina kempoleirikrapula - ja Taikaita seuraa tietenkin taikaikrapula. Tällä en tarkoita suunnattomasta alkoholin nautinnasta aiheutuvaa moralisointia/pahaa oloa vaan sitä tunnetta, kun joutuu eroamaan niistä kaikista ihmisistä. Yksi toisensa jälkeen kaikki lähtevät kohti omia maailman kolkkiaan - tällä kertaa kirjaimellisesti. Uusimmat ystävät löytyvät Uudesta Seelannista! / After Kempo camps, there is always a camp hangover. And Taikai is followed by a taikai hangover. I don't mean alcohol related now, but the feeling that you get when you leave all those people and everyone one by one go to their own corners of the Earth. This time it is literarily corners - my new friends are from New Zealand - doesn't get much more further away from Finland.

Leirin jälkeistä krapulaa ei voi estää - se tulee aina. Oli iso tai pieni leiri. Hetken vielä elää sitä mustan aukon elämää, jossa oli vaan hikeä, reeniä ja Pocari Sweatiä. Kaikki mukava loppuu aikanaan, eikös? Olimme eilen viimeisissä reeneissäni seuraavaan 3 kuukauteen, Rakuto Doinissa, joka on sellainen reenipaikka, että hengitys salpaantuu. Jälleen oli aika nähdä vanhat ystävät ja katsella, miten minun lapseni leikki Morikawa sensein tyttärien kanssa. Kyllä sitä varmaan seurattiin pilven laidalta tippa linssissä, kun kyyneleitä on minunkin poskellani. / After Taikai hangover you cannot avoid. It just hits you, because somehow in your mind you still are living all the sweat, the training and the pocari;) Our last practise was on Monday night in Rakuto Doin, the place which feels so special to me that I'd move to Japan just to train there for a few years. It felt once again great to see all the old friends as well as to see how my son was playing with Morigawa sensei's daughters. I am sure someone watching from a cloud shed a tear for that, I certainly did.

Me matkaamme huomenna ulos Japanista, kohti uusia seikkailuja kotiin, Xi'aniin./ Tomorrow we are off to our China home in Xi'an.

Taidan päättää tämän postauksen isäni sanoihin: "Jälleen näkemisen toivossa!" / and I'd like to close this post with my father's words: "With the hope that we will see each other again!" Sayonara Japan - Bye for all the friends!