Ichi Ni San

 Tänään olen kempoleirillä Jyväskylässä.

 Sen kunniaksi päätin ilahduttaa teitä muutamalla kuvalla Japanin embukailta tänään.

 Kuten sanottu, tällä hetkellä olen aika kiireinen, joten valitettavasti joudutte nyt tyytymään vähempiin löpinöihin.

 Mutta kuvapankeilla on aina annettavaa...

Today I am participating on a Shorinji Kempo camp in Jyväskylä. These pictures are from August 2013, from the Japanese World Taikai in Osaka.

Illallisella Nambassa

 

Kuinka monta juttua ihminen voi Osakasta kirjoittaa... No näköjään aika monta. Ei uskos että oltiin siellä kokonaiset neljä yötä vaan...

No yhtenä iltana illallispaikaksi valikoitui okonomiyaki/tacoyaki-paikka... Kokkina hääri mies, joka näytti siltä, ettei pahemmin nauttinut työstään. Japanilaiseksi hän oli kuitenkin 'easy-on-the-eye', joten myrtsiys ei haitannut...

Istuttiin ihan paistopisteen eteen 'tiskille' riviin, niin kuin japanilaisissa ravintoloissa on usein tapana...

Siitä näkee hyvin tarkasti että miten oma annos valmistuu nenän edessä.

Ei tarvii miettiä et mitäköhän tässä on sisällä...

Toisaalta seurustelu oman seurueen kesken on hieman hankalaa kun voi jutella ainoastaan vierustoverin kanssa.

Toisin kuin kaunis kokki, tarjoilija oli kovasti mukana mun kuvaussessiossa.

Tilaukset oli kirjoitettu ylös ja sit niitä tehtiin siitä listasta.

Kun annos oli valmis, kipataan se kyytiin ja pöytään.

Mereneläviä ja paistettua nuudelia...

Minusta baaritiskillä on ihan mukava syödä. Ainakaan ruokaa odotellessa ei ole tylsää.

Okonomiyakit eli japanilaiset kaalipannukakut paistuvat ja päälle laitettiin pekonisuikaleet...

Sitten vielä BBQ soosia, majoneesia ja kalan kuivatettua ihoa koristeeksi. Tämän okonomiyakin sisällä oli juustoa <3. Lukijat ehkä tietävätkin, että juusto on mun heikkous. Aviomieheni kysyy minulta säännöllisesti, että rakastanko juustoa enemmän kuin häntä... Vastaus on, että jos näin olisi niin miksi ihmeessä asuisin etelä-Xi'anissa, jossa juustoa ei mistään lähisupermarketeista saa...

Poikani on ihastunut lootus-juuriin, jotka on uppopaistettu. Niitä uppoaa.

Lopuksi käveltiin vielä takaisin hotellille Namban katujen läpi. Tässä teille pari otosta Japanilaisesta katumuodista... Kukkahametta!

 

Ja polvisukkia... Vyön voi myös laittaa kaulaan. Sanottakoon, että Kyoton naiset olivat huomattavasti paremmin pukeutuneita kuin nämä Osakalaiset...

You wouldn't think we only were in Osaka for four nights with all the posts that I can come up with, right? One night in Namba, we ate some Okonomiyaki and Tacoyaki, sitting on the counter in a row. It's nice to see exactly what goes into my food... (Unlike in China - ever!) Our cook was a very determined worker who was clearly living in his own little world, caring very little about the bunch of foreigners photographing his work. I had a cheese filled okonomiyaki and Tops had some lootus root (what a weird baby he is). On our walk back I took some shots of the Osaka fashion: How would you feel about floral skirts or belt as a necklace? Somehow the girls of Kyoto know how to dress so much better than those in Osaka.

Kissabusseista sateenvarjorattaisiin

 Kakkospäivänä Osakassa tapasimme aamusta mieheni veljen, joka lensi Singaporesta katsomaan meitä.

 Hotellin aamiainen oli erinomainen japanilainen - riisiä, munia, pikkelasejä, lihapullia ja ties mitä. Nam nam. Tässä vaiheessa täytyy sanoa että onhan tää maa ihan älytön ruokataivas...

 Suuntasimme Namban ostosarkadeja kohti uudella tarmolla. Poika nukkui 4+2h yöllä ja kukkui kolme siinä välissä, mutta suoraan sanottuna yhden nukkumattoman yön jälkeen - ei tuntunut missään!

 Matkalla vastaan tuli 'totorokauppa', eli Miyazakin elokuviin liittyvä krääsäpuoti. Kokemuksesta tiedän, että jos vastaan tulee mitään sellaista, jota mietit, että 'ostaiskohan ton' niin kannattaa heti ostaa, koska todennäköisesti et tule enää samaan paikkaan takaisin.

 Niinpä tein tarpeellisen määrän totoro-ostoksia. Niitä olikin minulta tilattu Suomeen... Ja postissa matkalla kotiin toki ovat jo.

 Siellä oli jotain totoroa pyörimässäkin, kiinnosti meidän pikkumiestä kovasti. Hän ei ole vielä toistaiseksi saanut katsella Miyazakin elokuvia - lähinnä varmaan, koska meillä Anime on isin työtä, eikä hän erityisesti halua työnsä pyörivän telkassa kaiken päivää... Mut katsotaan.

 Ostoksista sai söpön viuhkan kaupan päälle ja tässä vaiheessa se oli edelleen äärimmäisen tarpeen. Ei sillä että Xi'anissa olisi kylmä tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, mutta täällä ei sentään ole ahdistava, hiostava Osakan helle...

 

Sen jälkeen annettiin periksi metrolle ja ostettiin sateenvarjorattaat poitsulle. Niillä pääsee siis metrosakin kätevästi liikkumaan, ihan ehdottomat siis. Nehän löytyivät "pikkukamera"-kaupasta.

 BIC CAMERA on mun suosikkikauppa Japanissa. Mitä ei pikkukamerasta saa, sitä ei tarvitse? Ainakin sieltä saa vaippoja ja valkoviiniä ja vaatteita... Siis elektroniikkakauppa, joka on laajentunut vähän kaikkiin osa-alueisiin.

 Saanko kysyä, että kuka ottaisi kännykkäkorukseen tekohampaat? Ja ne ovat vielä sitä mieltä, että suomalaiset on outoja...

 Namban shoppailukujilla pyörittiin vielä jokunen hetki, kunnes alkoi olla lounasaika ja päätettiin etsiä jotain syötävää.

 Sukulaiseni ja aviomieheni olivat löytäneet edellispäivänä mainion Kaiten-sushi-paikan, mutta valitettavasti kukaan ei oikein muistanut, missä se sijaitsee.

 Niinpä päädyimme Ramen-ravintolaan, joka oli tullessamme ihan tyhjä ja mitä tärkeämmin - sinne mahtui rattaat.

 Tämä oli japanin ihastuttavia konerahastaja-ravintoloita, joissa annokset tilataan ja maksetaan automaatista, joka antaa lipukkeen, joka annetaan sitten kokille, joka tekee ruoat.

 No ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi oli oma tulkki mukana, joten ei tarvittu arpoa, että mikähän on Gyoza tai mikä on Curry ramen setti.

Minä söin Kimchiä (ai että oli muuten parempaa kuin Jyväskylän säilykekimchi, jota normaalisti syön kotona... Tää ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä) ja niitä gyozoja. Gyoza on muuten kiinassa Tsaoza (tai äännetään sinnepäin), mikä minulle aiheuttaa kohtuullisesti ongelmia tilatessa.

 No massut tuli täyteen ja oli tosi hyvää. Täytyy sanoa, että sitten Suomesta lähtemisen jälkeen en ole syönyt pahaa ruokaa lainkaan, paitsi lentokoneessa. China Eastern Airlinen muona ei ole mikään winneri tosiaankaan, niin kuin Kippis Iso Kiina-blogissakin todettiin.

  Kaukoidässä tosiaankin riittää kuvattavaa. Ihan jokapäivä jotakin uutta ja ihmeellistä. Sen takia tykkään olla täällä maailmalla. Ikinä ei ole tylsää.

One day in Osaka, we went shopping in the Namba area arcades. Our mission was to buy a fold-up pram for mr.C junior, as our normal pram is not really metro-compatible. It's way too heavy to keep on lifting on the stairs and also does not fit through the gates. So we headed to BIC CAMERA, my favourite Japanese shop, which in addition to Cameras, sells also nappies and wine. Perfect shop for us that is... On our way there we run into a Totoroshop and shopped cat busses until dropping. I have to say that in Japan, there is some weird s**t on sale... Who thinks that they need a pair of plastic teeth as their cell phone jewelry, I mean, honestly! After shopping was lunch at a Ramen restaurant - wonderful Kimchi and some Gyoza. This is the reason to be in the far east - great food every day. Also there's always something to take a picture of. Something bloody weird.  

Bon Odori

 Mitä ihmettä? Internet toimii tänäaamuna? Mistäs nyt tuulee... Noh, jokatapauksessa lupasin kirjoitella Bon Odorista, joka oli Taikain ihan ensimmäinen tapahtuma, perjantai-iltana Osakassa. / Bon Odori was the first event of the Taikai in Osaka.

 Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että 300 hyväuskoista kenshiä paketoitiin yukatoihin (lainassa) ja päälle iskettiin vielä Happi-coat, eli vaaleanpunainen ihanuus takaamaan sen, että kaikki varmasti näyttivät yhtä hauskoilta... Happi-coatin sai pitää.  / We were all made to wear a Yukata plus a pink Happi-coat, what fun!

 Voin kertoa, että tuollaisessa +36asteen helteessä tämä oli juuri se asu, jota et halua laittaa päällesi. / In +36 degrees celcius, I would have preferred hotpants to be fair... It was only *slightly* hot in this outfit. Plus the humidity of the air was like 150% as we know, it was going to rain later on...

 Kun oli pukeuduttu, mentiin bussilla n. puolen tunnin matkan päähän, isolle tehdasalueelle, jossa käveltiin tehdasalueen läpi vielä noin kilometri itse tapahtumapaikalle. / After dressing up, we took a bus to a factory site, somewhere about thirty minutes ride. After which there was still about a kilometre walk inside the factory...

 Bon Odori on Japanilainen traditionaalinen tapahtuma, jonka keskiössä on Bon Odori -tanssi. Jotta jaksaa tanssia, täytyy ensin syödä! / Bon Odori is a traditional Japanese event, a dance, but in order to have energy to dance, one must first eat.

 Tämä oli ensimmäinen tapaaminen monen ystävän kanssa. / First event of the taikai to meet many old friends.

 Illlallinen/Dinner box...

 Tehdasalue oli koristeltu lampuin / The factory scene was very beautifully decorated.

 Bon Odori paikalla oli erilaisia yrityksiä ja hyväntekeväisyyksiä esittelemässä tuotteitaan. Tämä oli jonkun luonnonsuojelufirman koju: Siellä oli iso pala JÄÄTÄ (siis huom! Ulkona edelleen +36), jota sai käydä koskettamassa kädellä. Telkassa pyöri lappiaiheinen filmi... / At the Bon Odori site, there was various sellers and exhibitiors, such as this nature company, which had brought in a big lump of ICE, which you could line up and touch...(Note that it's still tropical +36 weather outside) There was also some videos of lapland going in the monitors...

 No me ei Kirsin kanssa koettu tarvetta jonottaa, jotta päästäis koskettamaan jäätä... / Kirsi and I did not find the need to queue to go and touch a piece of ice. We can do that at home... Still, it's ironic to come to Osaka and have this as the entertainment, right? Japanese are a bit peculiar, right!

 En edes sano mitään tästä. / The picture really says it all below.

 Paikalla oli n. tuhat henkeä (joista ehkä 300 kenshiä), tämä oli siis paikallinen karnevaali, ei pelkästään meille järjestetty. Japanilaisnaiset olivat kimonoissaan. / There was maybe a thousand people there total (not just kenshis), as this was a local carneval - Japanese women were in the real Kimonos.

 Lapsille oli pomppulinnaa ja ongintaa yms. / There was some kids activities as well.

 Tungosta riitti. / Enough people?

 Tapahtuman keskiössä oli lava, jossa oli rummuttajia ja esitanssijoita. / In the heart of this event, there was a stage with drummers and dancers, which you could mimic.

 Tunnelma oli kyllä aivan omaa luokkaansa. / The athmosphere was something on its own quality.

 Tanssiin sai liittyä pystin ympärillä. / You could join into the dance around the stage.

 Ja juuri kun Kirsin kanssa löysimme ekat oluet ja hän totesi, että tää on elämänsä paras olut ikinä... TAPAHTUI TÄMÄ / And just after the first beer (apparently the best beer Kirsi has ever had)... THIS HAPPENED: