Työmatkalla Kiinassa Helmikuussa 2016: Perjantai

No niin ryhdistäydytään ja catch upataan nää viikon vikat blogipostit nyt. Perjantai aamu valkeni meille siis Xi'anissa.

Ahtauduttiin taksiin ja jätettiin mulle rakas Yang Yang Guoji taakse.

Yin Meng oli saatilla oikein lentokentällä asti. Jups oli päättänyt lentää ykköset päällä ja tässä seurassa sellaisesta saa kyllä kuittailua sopivasti:)

Aamu-uniset kahvit kentällä.

Zaijien Xi'an, kesällä nähdään!

Koneessa oli aikaa tutkia, että missä ihmeessä se Wuhan oikeastaan on... Koskaan en siis aiemmin ole käynyt täällä keski-Kiinan sisämaan kaupungissa. Mulla on kiinalaisia kaupunkeja listalla sellaiset about viisitoista nähtyä, olen tainnut seota laskuissa jo.

Wuhaniin meidät oli kutsunut Central China Normal University eli CCNU, joidenka järjestelyt olivat varsin pedantit. Jups luetutti kännykästä kahden päivän intensiiviohjelmaa. Pohdimme, että mikä oikein on "Footbath" ja tulimme siihen tulokseen et se on varmaan kirjoitusvirhe ja kyseessä pitäisi olla "Foot path" eli jonkinlainen kävelylenkki.  

 Paikallisoppaamme 'Kevin' kolleegoineen nouti meidät kentältä ja majoituimme kampuksella olevaan hotelliin. Jokainen sai oman kahden huoneen sviitin(!) Tämän jälkeen söimme lounaaksi mitä mahtavinta kalasoppaa, josta valitettavasti ei ole kuvia, koska kuvauslaitteistoni sekoili tässä kohtaa matkaa. Lounaan jälkeen nukuttiin päikkärit ja sit suunnattiin töihin.

Vuorossa oli vierailuluento aiheesta palvelumuotoilu ja liiketoimintamallit.

Jupsin ja Eetun yhteisvedolla viety tunti oli varsin viihdyttävää seurattavaa ja kiinalaisyleisökin pysyi mukana, koska tottuneet kiinankävijät tietävät, että opiskelijoille pitää esittää kysymyksiä, jotta tietää heidän olevan kartalla. Lisäksi näiden kahden proffan keskinäinen kuittailu itsessään luo jo luennolle mukavaa huumoria niin, että esitystä oli mukava seurata. Totesinkin miesväelle myöhemmin, että ei ole helppo vetää luentoa kahden hengen voimin, mutta tällä kertaa se toimi kuin valettu. Tietysti auttaa, että on tehnyt yli kymmenen vuoden ajan yhdessä töitä...

Luentoa seurasi ns. virallinen osuus, jossa allekirjoitettiin soppareita yms. CCNU:n ja Turun yliopiston välille ollaan nimittäin juuri solmittu uusi 'Double degree' sopimus, jossa opiskelijat voivat ottaa kursseja molemmista ja saada KAKSI tutkintotodistusta valmistuttuaan. Aika hyvä diili minusta.

Rankan työpäivän päätteeksi hymyilyttää.

 Sitten käppäilimme takaisin hotellillemme.

 Koska ei oltu ainakaan pariin tuntiin syöty... Joten syömingit alkakoon!

 Wuhanin läpi menee Jangtse-joki, joten kalaa ja äyriäisiä oli tuoreena pöydässä varsin antoisasti.

 Kiinalaiseen tapaan myös riisiviiniä oli antoisasti pöydässä. Toisin kuin Xi'anissa, jossa tarjoillaan Xi Fengia, täällä pöydässä oli aitoa Moutaita. Kokemuksesta tiedän, että yks pullo tätä litkua maksaa 170euroa...

Se on itseasiassa sen verran kallista tavaraa, että Moutai on patentoinut tavan, jolla pulloja ei voi uudelleen täyttää. Pullon kaulassa on kaksi lasihelmeä, jotka estävät pullojen uudelleentäytön. Onko kyseessä aito Moutai vai ei? Sen voi ratkaista polkaisemalla pullon kaulan poikki ja etsimällä lasihelmet. Joo, seitsemän kertaa Kiinassa ja tää oli ensimmäinen kerta, kun minä nään tämän tehtävän nenäni edessä. Aina oppii jotain uutta, vai?

 Hilpeään iltaan kuului toki myös pientä lahjojen vaihtoa. Paikallinen dekaani oli tyytyväinen illan kulkuun.

 Sitten meille selvisi, että mitä tarkoittaa 'Footh bath'. Eli kyseessä tosiaankin oli jalkakylpy.

 Meidät vietiin huoneeseen, jossa oli viisi nojatuolisänkyä ja videotykki, joka näytti kiinalaista jalkapalloa/CCTV uutisia seinälle... Ja sitten jokainen sai oman neitokaisen kylvettämään jalkojamme.

 Jalkakylpyä seurasi vielä jalka- ja/tai niskahieronta.

 Tulipas tarpeeseen!

Footbath ja illallistus vei meistä mehut aika hyvin, joten sitten käppäilimme takaisin kämpällemme läpi Wuhanin katujen.

 Kalaa olisi ollut vieläkin tarjolla, elävänä tai kuolleena.

Sellainen oli perjantai Keski-Kiinassa.

So on Friday it was time to leave my Xi'an behind and head into an entirely new city in central China. We arrived to Wuhan by midday and were picked up by our very generous hosts from Central China Normal University. University of Turku has just made a double degree agreement with them and therefore we were privileged enough to be invited for this visit. I have never been to Wuhan before, so this was certainly an exciting day. We were staying at the campus in a nice hotel, which also served us with one of the best fish soups of my life for lunch. Eetu and I have been contemplating the broth recipe ever since. At least it contains Szechuan peppers. 

After lunch we napped for an hour and then then older and younger generation of silver fox professors (aka Jups & Eetu) gave a lecture on Service design and business modelling to the bewildered Chinese audience. This was rather entertaining to follow, as these two guys obviously have known each other for a very long time and can pick on each others' queues. It is not necessarily easy to share a lecture hall with another teacher, but in this case, worked like a charm. My job was to write a reading list, which was challenging enough with a non-working internet, as usual... The Chinese students were kept in the loop by asking them questions like 'Please let us know which of the concepts did you understand, which you didn't'...? This is important to do when speaking in China, because the levels of English vary so greatly. 

In the evening, we did a session on agreement signing and introducing SINOFINN Capstone to the CCNU. There seems to be no Capstone courses as it is, in their curricula, but they are certainly interested in collaboration with the project. Our hosts then took us for a marvelous dinner of Wuhan specialties (Wuhan is a river region, so the fish and prawns were very fresh and delicious) and of course some Moutai. Even though in Xi'an, we always drink Xi Feng, this was not my first time to try Moutai (170euros per bottle, btw - and never drink just one bottle, it's bad luck...What could possibly go wrong...?) but this was the first time I saw the method on how to check if your Moutai is real or fake... You break the bottle's neck and find two glass pearls inside... This is to stop restaurants from refilling the bottles. Seven times in China - every day there is something new to learn. 

The lessons of this day were not over by the dinner. We were then taken to a 'Foot bath' where basically we were put into a room of massage chairs and CCTV on the wall, where Chinese ladies came in to wash our legs and give us massages for like two hours. I was listening in my Finnish companions complaining on the 'rough touches' of the Chinese women. I guess as I'm mostly massaged by uncle Timo, this was certainly nothing new for me, power vise. Never the less the experience was just want we needed after a full week of running around China. Absolutely wonderful end of a long day.  

Kesäviikko meidän kanssa: Perjantai

Perjantaiaamuna herään siihen, että olohuoneeseen, jossa nukun tulee sisään ilmakivääri. Olen hieman hölmistynyt, mutta Ianhan sieltä ilmestyy ampumaan city-kania, joka mutustaa puutarhan kasveja. Pupu pääsee pakoon, mutta ainakin Ian saa hänet säikkymään. / On Friday morning I wake up when an air rifle comes in to the livingroom where I am sleeping. Ian wants to shoot the pesky rabbit which is munching away in his garden. Unfortunately the bunny gets away with a small vound.

No koska olen kerta hereillä klo kasilta, pakkaan sohvan ja juttelen anopin kanssa aamukahvikupillisen kanssa. / Well, as I am awake at 8am, I get a coffee and chat with my mother-in-law.

Rakas pikkuhöpöläisenikin herää ja äidin pusuttelutunnin päätteeksi ahtaa voileipää aamupalaksi naamaansa. Olipas ikävä! / My little topfish wakes up and kisses me up and down. He then stuffs his face with bread and butter. Missed you too my darling!

Mieheni lähtee aamujunalla Lontooseen, mutta me jäämme vielä hetkeksi leikkimään puutarhaan. / My husband takes the morning train to meet his agent, but we still remain to play around in the garden for a few hours in the country side.

Äidin kanssa. / With my mommy finally.

Ianin autosta puhkeaa rengas, joten olemme myöhässä aikataulusta, kun viimein pääsemme Colchesterin aseman läheiseen sisäleikkikseen.  / Ian's car has blown a tyre, so we are late on our schedule when we finally get to an indoor playground near the Colchester station.

Tämä paikka on huippu, koska he tekevät halvalla hyvää ruokaa, jota lapseni syö ja hyvällä tuurilla äiti ehtii jopa tehdä omia hommiaan tunnin ajan. Tällä kertaa saan vihdoin Goottifestareiden kuvat ladattua nettiin, jotta ystäväni voivat kertoa, mitkä niistä saisi julkaista. WLAN on ilmainen! Siis ihan mahtava paikka! / This place is great. Firstly it makes great food that my child eats. Also it's so empty on a weekday when the schools haven't broken on holidays yet, that I actually manage to upload some pictures from my gothic festival to the dropbox... If you think the process of making one blog post is easy, you'd be mistaken. There's many phases in publishing a post like that one:

1. Take the pictures
2. Write the story
3. Edit the pictures in photoshop
4. Upload pictures to ask which ones can I publish (ask the people in them)
5. Get permissions from the subjects
6. Putting the layout together
7. Finally publishing
8. Promoting it in social media so that someone actually reads it

So one blog post might take something like 2-5hours of work easily. If it's a one hour post, that's a quickie. So this is why I have no trouble people making money with their blogs. (Not that I do...) But just sometimes I do think that people feel that the content online happens by miracle. People work hard to produce content online, that's a fact.

Occasionally I can skip some of those steps, but for this one, I needed to get it right, as I don't want to upset anyone. It pays off on Saturday when I finally publish it and it gets 500 visitors in a couple of hours.

No juu, blogipostaus ei ole vielä siis valmis, mutta lounas on. / So we lunch together, Topfish and I.

SItten vihdoin otetaan juna Colchesterista Lontooseen. Valitettavasti missataan tällä junalla Claire-täti, joka olisi ollut mukava nähdä iltapäivällä. / Then we take the train from Colchester to London finally. Unfortunately I already know that we will arrive to Warren Street too late to see auntie Claire who we would have loved to have seen...

Poikaisen mielestä on ihanaa matkustaa junalla. Se on NIIN jännää. / My son loves to travel. Trains are so exciting. He's completely at ease to do this. Having read about Blogging in my Undies experiences of travelling with an austistic kid, I can say that I am the most lucky person on earth to have such a flexible and perfect son. Love you little man.

Matka menee hyvin. Kirjoittelen blogitekstiä kännykällä, poika katsoo maisemia ja leikkii autolla/omenalla. /The travels go smoothly. I write a blog post on my cellphone, topfish looks at the scenery and plays with his car and apple.

I <3 Trains.

Huomisen blogiteksti valmistuu. / Tomorrow's blog text is getting ready.

Saavutaan Liverpool Streetille. Dejavu, enks mä just ollut täällä...? Siis eilis iltana, no niin olin. / We arrive to Liverpool Street where I just left like 15hours before. Dejavu.

Katsastan metrokartasta, että vaihdettaisiin Tottenhamn Court Roadilla ja sieltä sit Warren Streetille. Metrossa kuitenkin huomaan, että ko. asema on rempassa, joten mennäänkin Oxford Circukselle asti ja siitä sit Victoria-linjalla (vaalean sininen) Warren Streetille. / I look at the metro map and think that we will change trains in Tottenhamn Court Road, but in the metro I see that the whole station is under renovations so we go to Oxford Circus instead and change the circle line to baby blue Victorialine and go to our final destination Warren street.

Pikkuautisti käyttäytyy täysin moitteettomasti ja kävelee vaihdot mukisemattta. Liukuportaat on parhautta. / Small autistic boy behaves so very well and walks all changes holding my hand enthusiastically. Escalators are his favourites. Everything is an adventure. He loves the tube.

Hotellimme Tottenhamn Court Roadin pohjoispäässä on nimeltään Grafton. / Our hotel at the north end of Tottenhamn Court Road is called the Grafton.

Lontoon hotellihuoneeksi tämä on mielettömän kokoinen. / As we are big radisson users, we get instant upgrade to a huge room in London standards.

Kunhan iskä tulee miitingistään, lähdetään tsekkaamaan lähialuetta. / My husband returns from lunch with his agent and we go and explore the surroundings.

Lähellä on Regent's Park, jossa poika voi juoksennella, suuntaamme siis sinne. / Close by is Regent's park where small boy could get rid of his energy by running around so we head there.

Kuuma kesäperjantai on houkutellut puiston täyteen piknik kansaa. / Hot Friday night in London has made a lot of people take their picnic baskets to the park.

Aikamme juoksenneltuamme törmäämme ihan mielettömään leikkipuistoon puiston sisällä. Mikä tuuri! / After some time of running around we run into an amazing playground inside the park. This is purely accidental - how lucky are we???

Poika on hurmoksessa. / My son is in heaven.

Ostetaan snacksejä, jotta jaksetaan vielä hetki puistossa. / We buy some snacks so that we can keep on going in the park even though it's past dinner time (1930).

Mut sit aurinko laskee. Sanotaan poitsulle et pääsee tänne takas aamulla - mikä onni löytää iso ihana aidattu leikkipuisto puolen kilsan kävelymatkan päässä hotelliltamme. Nään, että tämän jälkeen emme harkitsekaan asuvamme muualla kuin Graftonissa jos ollaan Lontoossa. / Then the sun sets. We say to topfish that he can come back in the morning. And we thank our luck again that we've located this FREE huge, wonderful and fenced playground with a small walking distance of our hotel. Somehow I think after this we will never stay anywhere but in the Grafton when in London.

Päädytään take-away dinneriin hotellissa. Kaikki saavat just sitä, mitä haluavat. Minulle sushi-lajitelma ja edamame -pavut Wasabista. Topsulle iso vuori PELKKÄÄ riisiä. / We decide to get the easy take-away dinner to our hotel room. Everybody can choose whatever they want to eat. For me it's a sushi selection and edamame beans from Wasabi. For Tops it's a huge mountain of plain rice.

Hississä. / In the elevator.

Iskä menee hakemaan oman salaatin ja voileivän Sainsburysta. Hän aina sanoo, että kaipaa Lontoossa asumisesta juuri Sainsburyn salaatteja. Ai että ruoka englannissa on halpaa. Kaikki tämä kustantaa ehkä 20eur. / Daddy goes to buy his salad and sandwich from Sainsbury's. He says that's what he misses of living in London. The food is so cheap. All of our three meals and drinks are less than 20euros.

Saan ekstralahjan mieheni kauppareissulta: Pimms in a can! Now I have seen it all!

Tän päivän tilanteesta viisastuneena lataan erilaisia appeja, joilla voisi löytää leikkipuistoja maailmasta... Valitettavasti ne toimivat croud sourcing menetelmällä ja jos leikkipaikkoja ei ole merkitty niin sit niitä ei löydy. Esim meidän tän illan löydöstä ei löydy näistä kolmesta kokeilemastani appista... Mutta huomaan silti pari uutta, joiden olemassaolosta en tiennyt. Täytyykin miettiä, olisiko tässä business-malliksi. Sellainen oli meidän perjantai/ As I am an information systems researcher, I start looking for crowd sourced apps about locating playgrounds near me. I try three, one of which seems to get at least some hits in London. Unfortunately not many... I think there's a business model to be built around it. This is one of those: A great app was made, but no one used it as no one knew about it. The age of today is really tough marketing wise of course. Marketing will matter more than the actual product. That's about it for Friday