Sand in Crocks

 Ensiksi lapsen kuntotiedote: Poika on täysin normaali, ei mitään merkkejä eilisestä draamasta. Nukkui hyvin koko yön. Arpi päässä on umpeutunut hyvin ja tikit pitävät. Ei siis htää. Selässä on mustelma, mutta muuten näyttää todella selvinneen hyvin. Äiti on edelleen järkytyksen jälkitilassa ja nyt en tiedä, mihin uskalletaan tänään ees lähteä. Valjaat päälle!

 Sitten palataan vielä Sanyan aurinkoon.

 Meillä oli Haikoun kokouksen aikaan aika heikot säät - pilvistä ja Haikoussa jopa kylmää ajoittain (20C), hyvä että tarkeni shortseissa ja jakku oli kokouksessa tarpeen.

 Kuitenkin heti taifuunin mentyä ohi, Sanyassa lämpeni ja oli jo tuskaisenkin kuuma.

 Ilmasto oli selkeästi Kreikan ilmaa kosteampi - monet varoittelevat, että kameran linssien sisään menee vesihöyryä ja kannattaa pakata kasseihin riisiä tms, joka imee vettä sisäänsä, niin että kameroilla saa kuvia...

  Meillä oli ihan läheinen ranta poukama, mutta aallot olivat niin kovat, etten kaksivuotiaan kanssa punaisen lipun aikaan uskaltautunut aaltoihin uimaan.

Kahlattiin toki. Poika oli aivan täpinöissään merestä - siis jotain NIIN ihmeellistä ja ihanaa. Vettä joka liikkuu.

 Poikani on ollut vesipeto aivan pienestä asti ja olen tyytyväinen, että vein häntä vauvauintiin alun perin, sillä hän nauttii uimisesta hirveästi. Nytkin yrittää laittaa uima-asuaan päälle ja joudun sanomaan, että voi kulta kun ollaan nyt Xi'anissa, enkä tiedä, mistä täällä löytyisi uintipaikkaa... No, jospa loppukuussa olisi vaikka jossain hotellissa vielä allas, en ole valmis vielä lähettämään uikkareita kotiin postipaketissa.

 Sen sijaan muuta kamaa kyllä lähtee päivittäin paketillinen Suomeen. Meillä on alta kaksi viikkoa aikaa enää Xi'anissa, joten pakko pistää jalkaa toisen eteen näiden juoksevien asioiden kanssa.

 Ei olla varsinaisesti mieheni kanssa mitään rantalomailijoita, niin kuin varmaan on tullut selväksi jo moneen otteeseen, mutta lapsen kanssa rantalomassa on kyllä puolensa: Lapsi riehuu poolilla niin kovasti että sitten on erittäin kiltisti aikuisten ravintolaillallisen jälkeen ja simahtaa alta aika yksikön pitkille päikkäreille/yöunille. Sinänsä siis konferenssit + uima-altaat sopivat lasten kanssa työmatkailijoille.

 Me uitiin pojan kanssa kahdesti päivässä. Hän tykkää 'itse' uida ponttoonipuvussaan (tuo kirppishankinta on kyllä tullut NIIN tarpeeseen), eikä äiti saa pitää kiinni. Myös veteen pitää saada hyppiä ja ei haittaa vaikka välillä sukeltaa pinnan alle, koska hänellä edelleen se refleksi on, ettei vedä vettä keuhkoihin. Kätevää kuin mikä.

 Sanyan kukkulat ja poukamaranta toivat etäisesti mieleeni Waikikin ja Diamond's headin. Tulivuorisaariahan nämä ovat, samantyyppistä maastoa: Paljon palmuja ja lämpöä. Jos asuisin Kiinassa niin ihan mielelläni lomailisin Sanyassa - siellä ruoka oli huippuhyvää. Ah tuoreet mustekalat ja teppanyakit. Mutta toki pidemmän päälle olisi mukava olla jotain kulttuurikohteitakin. Ne jäivät meiltä nyt kokematta, kun oli se myrsky. Toinen kerta sitten.

We stayed in Sanya, the southern most city of China in Hainan island, for a couple of days longer, thanks to the taifoon. The weather after the storm got hot quite fast and we had some time to check out the beach. Small Finn was quite excited: Water that moves! He has been quite a water beast throughout his life - ever since he went to baby swimming from the age of three months old. He likes to 'swim' on his own, I am not allowed to hold on... His floating suit comes in very handy as you see... Not that we went to the ocean, as it was way too dangerous after the storm. Sanya beach reminded me of Waikiki, with the volcanoes lurking in the horizon, creating awesome sunsets. Not a bad place to be stuck in.

Terveiset palmunlehtitalkoista

 Niin siinä sit kävi, että Sanyaan jäätiin. Olimme jo kauniisti päässeet tunnin ajomatkan päähän mutta sitten oli se tie poikki. Lentokentälle johtava tie. Siellä oli vettä kaulaan asti 100metrin leveydeltä. Sitten varatie, no sekin oli poikki. Kokeilimme vielä kolmattakin tietä, mutta sen ollessa poikki, käännyimme takaisin.

 Sitten soittelemaan - lennoista sai sentään rahat takaisin, kiitos Taifuunin, mutta sitten piti vielä varata uudet lennot. Työkaverini Liang Ni on osoittautunut kullanarvoiseksi ja palkkaisin hänet heti jos olisin Kaleva Travel tai mikä tahansa matkanjärjestäjä... Päätimme jäädä kahdeksi yöksi. Ihan sen takia, että jos huomenna (tänään) kin on vielä vastaavat yhteydet niin en halua menettää taas yhtä työpäivää. Ne käyvät muutenkin aivan liian vähiin täällä Kiinassa, enää neljä viikkoa jäljellä - apua!

 Että kaksi lisäpäivää kesää nyt sitten vielä, ei paha juttu. Kolleegani pääsivät lopulta rantatietä kentälle, mutta aika myöhässä taisivat koneet olla - klo 19:20 piti alun perin lähteä koneensa, mutta klo 1:20 ilmeisesti se oli lähtenyt..

 Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen myrsky kuitenkin... Meillä ei missään vaiheessa ollut hätää, sillä olimme sisällä hotellissa koko tuulen ja sateen ajan - tämä kivitalo piti kylmän loitolla hyvin.
Taifuunin jälkeen vauriot kaduilla olivat selvästi havaittavissa. Palmuja ja kookoksia oli tullut alas mojovia määriä. Laseja oli pamahdehdellut rikki ja joka paikka täynnä lentänyttä moskaa ja roskaa tietenkin.

 Kiinalaiset olivat heti aamulla tarmokkaana ulkona keräämässä Taifuunin jälkiä: Hyvällä tuurilla saatoit löytää kookoksia myytäväksi tai vaikka ankeriaan lounaaksi niin kuin yhdellä miehellä oli rannalla kädessään...

 Mikään muu kansa ei keräisi näitä jälkiä näin nopeasti, ajattelen. Kiinalaisia kun on NIIN paljon.

  Jokaiselle kyllä riitti eilen ja vielä tänäänkin hommaa, toisin kuin monena päivänä, ei tarvinnut seisoskella työpaikalla, kun palmujen raivaustalkoot olivat käynnissä.

  Aamiaisella ei kuullut oikein muiden puheita kun moottorisahalla käytiin läpi puutarhan kaatuneita puunrunkoja.

 Ankeriasmies...

 A auttaa hiekan kanssa.

 Raivaustyöt meneillään...

 Tältä näyttää, kun taifuuni on ohi.

 Tulipahan tämäkin koettua. Olen tyytyväinen, että olimme jumissa erinomaisessa professoriseurassa - meillä oli mukana sekä Aalto Yliopiston että Åbo Akademin huippututkijoita ja heidän kanssaan päivät kuluivat erittäin rattoisasti. Harvemmin konferensseissa ehtii tutustua monen monen lounaan ja päivällisen ajan.
 Tänä aamuna lähtivät viimeiset (Pirkko Walden ja Christer Carlsson) - täytyy sanoa, että tulee jopa ikävä muutaman päivän ystävyyden perusteella! Mutta onneksi eBEREA verkoston kokoukset eivät tähän lopu, ensi vuonna sitten taas!

So the current news from Sanya continue. We tried to get our delayed flight yesterday but unfortunately all the three roads were blocked when we were trying to get through them, so we decided to wait out the floods for two more days in Sanya. I can't really complain - there is worse places to be stuck in. After the typhoon, there is a lot to do - damages in here don't seem incredible, but there is still a lot of junk at shore, lots of landslides that have caused the roads to flood, lots of aquarium tanks that have burst on the restaurant doors, lots and lots of palm tree junk. I was thinking that these kinds of days no Chinese needs to stand around in their work - there is so much to clear. Luckily as there is so many Chinese, they really seem to do it at awesome speed. I am sure we can get out on Wednesday, I am hoping that by then, the flights would leave at somewhat in time. Let's see. The blessing of this storm was that there was great company to wait for the storm to pass. I think the whole group of eBEREA researchers really bonded over this - how many times you have this many lunches, dinners and drinks together - I think that overall this was a very interesting few days with these professors and I was quite sad to see the last of them leave this morning. However, we will see each other again of course, thanks to eBEREA:)

Taifuuni

 Kävipä sitten niin, että Hainanin reissumme päätteeksi iski Taifuuni. En ole aiemmin moista kokenut, aika jytevä myrsky, vaikka Sanyaan saimmekin siitä vain rippeet.

Aamulla herätessämme kysyin mieheltä, että miltä näyttää ikkunasta. Vastaus oli että ihan samalta kuin muukin sade, paitsi että tämä menee vaakatasossa eikä vertikaalitasossa.

Tuulta ja sadetta. Että Sanyasta tuli nähtyä siis muutama palmupuu hotellin ikkunasta. Sanya näytti siis hyvin samantyyliseltä kuin melkein kaimansa Hania, eli turistirysä, paljon biitsiä ja kaupustelijoita - paitsi että meidän Sanya-päivä sujui aika kiinteästi hotellihuoneen suojissa.

Harkitsin kävelyä rannalle uimapuvussa, mutta no, se menisi varmaan siihen extreme-meinikiin, joka ei ainakaan äkkiseltään parantaisi minun korvatulehdustani.

SÄhköt ovat aika-ajoin poikki, jolloin on hyvä olla Macbook air mukana matkassa, koska sen akku kestää about ikuisesti verrattuna tähän mun Toshiban akkuun.

Toisaalta myrskyn aikana täytyy vaan ottaa iisisti. Tilata hotellin ravintolasta Borssikeittoa (tää on venäläisten turistirysä...) ja pistää Cars pyörimään pienelle telkkaan. Kiitos uuden teeveen, jossa on HDMI-liittymä - voin extendata tästä tietokoneeltani toisen ruudun verran Carsia espanjaksi (don't ask) pojalle ja kirjoitella blogipostia toisella näytöllä itse sivussa.

Vedenkeittimellä pottinuudeleita pikkujätkän lounaaksi - kyllähän tämä elämä näinkin sujuu:)

Meillä oli siis tänään tarkoitus käydä sademetsäretkellä. No, sellaisen saa jos vaan menee viisi metriä ulos hotellin ovesta. Palmupuita ja sadetta piisaa... Että sellainen kotikutoinen sademetsä sitten. Olen hieman pettynyt, sillä en ole toistaiseksi vielä koskaan elämässäni käynyt eteläisessä sademetsässä. Sen sijaan pohjoisen sademetsä tuli koettua Vancoverissa neljä vuotta sitten jokseensakin samoihin aikoihin vuodesta, Capillano rotkolla. Ai että mä tykkäsin Vancouverista. Voisin asua sielläkin... Maailmassa on niin paljon hienoja paikkoja! Vaikka välillä matkailu väsyttää ja tuntuu siltä, että vaihtaisin hotellihuoneiden random sängyt omaani kotona milloin vain, niin no mutta sitten iskee kuitenkin se matkakuume taas.

Toivotaan siis, että huomenna päästään lentämään takaisin Xi'anin kotiin. Vielä pariksi viikoksi. Apua kun tää aika loppuu kesken. Toisaalta, jos ollaan jumissa Hainanissa niin täältä pääsee mainland Kiinaan myös junalla, joka lastataan laivaan! 42 tuntia Haikousta Harbiniin (pohjois-Kiinaan)! Siinäpä luotijunailua kerrakseen. Kiinalaisillahan on projekti, jossa kaikkien provinssien pääkapungit on yhdistetty samaan luotijunaverkkoon 2020 mennessä. Paitsi Lhasa ja Urumqi, joihin ihan perusraiteidenkin vetäminen on aika haasteellista vuoristomaaston vuoksi.

Hotellissa on sellainen Casa Blanca fiilis. Istutaan aulassa piiiitkällä lounaalla, kattotuulettimet rullaavat ja on tavallaan kuumaa ja kosteaa. Ulkona sataa ja tuulee poikittain 90m/s. Toisaalta tällaiset iltapäivät nostattavat 'me'-henkeä huomattavasti enemmän kuin retket turistikohteisiin, joten ei pidä valittaa. 'Warstooreja' kertoillaan aiheesta 'kuka on ollut jumissa missäkin päin maailmaa lentojen takia' ja miksi. Islannin tulivuori on aika tyypillinen vastaus ja seuravana tulevat Chicagoon iskeneet lumimyrskyt vuonna miekka ja kilpi. Kuitenkin täytyy sanoa, että yksi matkan tuotteliaimmista päivistä, ei huono lainkaan.

Today we are stuck in Sanya, Hainan. This is supposed to be a sun holiday destination, but we've been surrounded by a taifoon. It's really raining in horizontal, not vertical. Quite exciting. THe power keeps on going in and out and I bless that I brought my Macbook, as its battery can go on. It's father's day in Finland as well and my Finnish colleagues are sending messages home saying: Yeah, here we are in a storm, surrounded by Russian women... This hotel is a Russian paradise, so there's been nothing to do except sit in a hotel lobby Casa Blanca style and to drink vodka (or Western Phenix) all afternoon long... Tomorrow we are supposed to fly to Xi'an and more exciting than my ear popping on the decent is whether we will get our flight at all with this wind. Let's see. Of course all the pools of the hotel are outside so all we saw of Sanya was three palm trees and a lot of wind. Good enough result?

Goodbye Haikou, Hello Sanya

 Tällä viikolla on maisemat vaihtuneet nopeaan tahtiin. Saavuimme Hainaniin keskiviikkona keskipäivällä ja silloin ei kaikki mennytkään ihan putkeen. Flunssani oli siirtynyt vasempaan korvaani ja lasku teki todella kipeää.

 Toisin kuin voisi kuvitella, korvakipu ei lakannut maan pinnalle päädyttyämme ja neljä tuntia myöhemmin olin kypsä lähtemään lääkäriin. Hainanin sairaanhuolto toimi yllättävän hyvin kuudelta illallakin ja keikka kesti kaksi tuntia puolen tunnin suuntaansa matkoineen. Ei mikään paras alku tälle saarikierrokselle.

 No antibiootin ja muutaman muun lääkkeen turvin pääsin kuitenkin pulahtamaan kuumassa lähteessä, joka virtaa siis suoraan hotellimme uima-altaaseen. Hotellimme Hainan Golden Tide Hot Springsin valkoimasta löytyi myös kala-allas, jossa sai syötättää kuolleet osat jalkojaan pikkukaloille. Aluksi kutittaa ihan hirmuisesti, mutta nopeasti tottuu... Nyt on jalat kuin lapsen pylly.

 Pikkumatkustaja oli innoissaan uinnista ja ui kaksi kertaa päivässä altailla innoisssan ponttoonipuvussaan joka kiitettävästi estää hänen hukkumisensa vielä uintitaidon puutteessa.

 No pari päivää Haikoussa kului tiiviisti konferenssissa, joista enemmän myöhemmin ensi viikolla, mutta sitten tänään vaihdettiin taas paikkakuntaa ja tällä kertaa luotijunailtiin Haikousta Sanyaan, joka on varsinainen Hainanin turistiparatiisi. Meillä oli tarkoitus mennä huomenna sademetsään, mutta kiitos uhkaavan Taifuunin, jonka pitäisi iskeä yöllä, epäilen suunnattomasti, että emme huomenna ole menossa mihinkään lähikauppoja pidemmälle. Harmijuttu, mutta eipä auta itkut markkinoilla.

 Illalla käytiin syömässä 'suomalaisporukalla', joka kyllä sisälsi myös kaksi kiiinalaista, yhden unkarilaisen, yhden britin ja useamman suomenruotsalaisen... Nooh, mutta kaikki asuvat enemmän tai vähemmän Suomessa, joten ehkä heidät voi suomalaisiksi laskea.

 Illemmalla pääsi pikkuinen todella taas hienosti matkustanut poika pomppulinnaan ja vuoristorataankin (äidin kanssa), mutta jälkimmäinen oli hieman liian rankka kokemus vielä. Parin vuoden päästä uusiksi.

 Että sellaista menoa Kiinassa. Mun korva on jokseensakin parempi. Tosin se on edellen lukossa. Mutta kolme päivää kestänyt verinestevuoto on nyt keltaista ja muutenkin tuntuu että ehkä se antibiootti puri. Toivotaan niin sillä maanantaina pitäisi taas lentää. Lasku pelottaa jo nyt:( Haikoun reissu on vastoinkäymisistään huolimatta ollut aivan älyttömän hyvä töiden kannalta, katsotaan nyt miten se sitten näkyy ensi vuonna aikataulussa. Uusia tutkimusjuttuja on suunniteltu ja nyt taas tuntuu siltä, että aika loppuu kesken täällä Kiinassa. Auts.

Today we have taken a bullet train from Haikou to Sanya. It's been quite a busy week - although from these pictures one might think that all I did was sat at the pool when fish ate my legs - it was actually professionally very interesting and I certainly tightened many of the bonds between eBEREA network friends. There's new research and travels planned now again - why does the time go by too fast here in China? Of course the current situation could be better also. I went to the hospital twice in Haikou with my ear - I've got acute otitis media, an ear infection. I have also had a blood train from the ear for three days now, my pillows make the chamber maids think that my husband is doing something illegal to his wife, and it's really quite nasty. Living the whole three days like I can only hear halfly... Anyways, the meds seem to help now and I am getting better, just in time for the taifoon to hit the island. I believe the promised trip to the rain forest will be cancelled:(

Kantoniin

Tänään lennämme Etelä-Kiinaan, Kantoniin. Tunnetaan paremmin nimellä Guangzhou. Kyseessä on kymmenen päivän konferenssireissu Guangzhouhun, Hainaniin (Haikou) ja Sanyaan. eBEREA-projektin SINO-Eurooppalaisen yhteistyöfoorumin kokous on ensi viikolla Hainanissa ja sitä ennen on tarkoitus käydä moikkaamassa työkaveriani perheineen Guangzhoussa. Ihan loman puolelle tämä reissu ei tosiaankaan mene, vaan matkalla on tarkoitus kehitellä ja lyödä lukkoon malli tutkimustamme varten, jotta voimme marras-joulukuussa vihdoin kerätä aineistomme.

Toivottavasti matkalla on kuitenkin myös aikaa nähdä muutama nähtävyys... Minä en ole aiemmin näissä kaupungeissa ja paikoissa käynyt, joten odotan matkaa innolla. Internetistä en osaa sanoa vielä mitään - toivottavasti toimii edes sen verran, että saan päiviteltyä blogia ajoittain! Kuitenkin tässä matkassa ehkä parasta lienee se, että pääsemme marraskuun kylmiä ilmoja pakoon vielä 10 päiväksi. Eläköön 2013 ja sen piiitkä kesä!

Today we are off to Southern China: Guanzhou, Hainan and Sanya. This is a research trip, but hopefully I'll have time to see some Canton sights on the way. eBEREA project holds its SINO-EUROPEAN collaboration forum in Hainan next week. The best part of course is the return of summer in our lives - time to wear shorts again, yes November, we will defeat you still!