sunnuntai 30. syyskuuta 2012

3Dan

Ja tänään on se päivä, jolloin nähdään, tuleeko tästä rouvasta san dan. 2.Danin tentistä on 4 vuotta ja 1 raskautta aikaa... Jännittää. Kipupisteitä on nyt tankattu ja aikaisemmatkin listat on kerrattu jollain tasolla. Uskon, että osaan, mutta saapas nähdä sitten. Tämä on iso raja pyykki kenshin elämässä - 3.Danin suorittaminen tarkoittaa sitä, että saa toimia Branch Masterina. 
Olen viime aikoina harjoittanut itsetutkiskelua ja tullut taas kertaalleen siihen tulokseen, että mitä enemmän reenaa, sitä enemmän huomaa asioita, joita ei osaa. Minulla on reippaasti parantamisen varaa monessa asiassa: ryhdissä, nopeudessa, kuuntelemisessa, suun kiinni pitäimisessä, kunnioituksessa, mielen tyhjentämisessä jne. Kuitenkin tämäkin vyökoe on vain piste - reenit ensi viikolla jatkuu ja parantamisen aikaa on loppu elämä.

Minulla ei ole kiirettä Branch Masteriksi, mutta toki haluan kehittyä ja siksi tässä tentissä nyt olenkin. 12 vuotta siitä, kun aloitin nää hommat, tuntuu lyhyeltä kuin noin pistää paperille. Paljon tärkeämpää on kaikki se muu, jonka Shorinji Kemposta olen saanut: terveyttä, ystäviä, itsevarmuutta, kehon hallintaa ja tuntemusta - nämä tekevät minusta minut, ei se natsojen määrä tai mitalit kaulassa. Olen vilpittömästi kiitollinen kaikille Suomen Shorinji Kempoa opettaville ja ulkomaisillekin senseille, jotka ovat jakaneet tietotaitoaan minulle - osa työstänne kiteytyy siis tänään.


Terveiset myös sinne pilven reunalle. Laitan tenttiin sinun puvun päälle, vaikka tiedänkin, että olet jo mukana sydämmessäni, joka potkulla."Vain jatkamalla harjoittelua voi kehittyä"

lauantai 29. syyskuuta 2012

Hyvästi ja kiitos haukuista!

Sitten se koitti
Tassut ihan poikki

Sinä matkalle lähdit ystävämme
Ja me kaipaamaan jäimme.

Siellä missä nyt olet,
ei ole enää kärsimystä

Tassut kohti taivasta
Bi-sexual martial arts dog from Russia

Pikkuhirvasen rannalla haukkusi kuuluu
Iäti









Zembir 1997-2012


 

perjantai 28. syyskuuta 2012

Saliohjelma

Kävin sellaisella 'Personal trainerilla', joka oli ehkä 22-vee tyttö (pelottava), joka ystävällisesti kertoi mulle salikammoiselle, miten laitteita käytetään ja laati sellaisen tunnin mittaisen ohjelman oikein. Hän myös mietti, miten niitä voi tehdä hotellihuoneessa ilman laitteita, olettaen että mun reenailut Kiinassa täytyy olla sellaisia, että mä voin vahtia 1,5-vuotiasta samaan aikaan. Onneks pojan mielestä on aivan älyttömän hauskaa, kun äiti jumppaa: Se kikattaa ihan hillittömästi!



Mun aloittelijan ohjelma on tällainen (vastukset on vedetty hatusta, kun ei oo aiempaa kokemusta, mut parempi aloittaa pienemmillä niin että varmasti jaksaa kuin että on ihan sippi):

Alkulämmittelyä 5-10min crosstrainerilla/juoksumatolla, PPP (pitää pystyä puhumaan)

15x Jalkaprässi / polvikyykyt (vastus 20-30kg)
15x Rintalihakset / punnerrus (vastus 10kg)
15x Alatalja selkä / selkälihasliikkeet (n. 7,5kg)

toistetaan kolme kertaa, välissä 1-2min tauko

15x Etureidet / kapea kyykky (vastus 10kg)
15x Takareidet / Tuolin päällä kulmassa pitäminen (vastus 15-20kg)
15x Ojentajat / dippi tai punnerrus kyynärpäät kyljessä. (vastus n. 10kg)

toistetaan kolme kertaa, välissä 1-2min tauko

15x Vatsarutistukset
20x Ristivatsat (kurotus pohkeeseen)
toistetaan kolme kertaa. Lopuksi hieman venyttelyä.

Ensimmäisen kerran jälkeen olo oli ihan jees - ei liian rankkaa. Ehkä lisään hieman painoja. Ylivoimaisesti vaikeinta oli tehdä ojentajat, koska mun niskat jumii ihan minuutissa. Vatsat taas oli kaikista inohttavin osuus - Muu ei ollut hankalaa...


torstai 27. syyskuuta 2012

Aika aloittaa uusi, kehittävä harrastus?


Otamme Jyväskylän Shorinji Kempoon uusia harjoittelijoita syys-lokakuun vaihteessa. Kokeilemassa saa käydä viikon reenit ilman mitään sitoumusta - olisiko tässä sinulle paikka kehittää itseäsi?  Shorinji Kempo on Japanilainen itsepuolustuslaji, joka on tänä vuonna ollut jo 40 vuotta Suomessa ja Jyväskylässä. Tarkoituksena on oppia puolustamaan itseään, ei siis ’tappelemaan’. Laji soveltuu erinomaisesti lähes kaikille ikäluokille, koska jokaisen on tarkoitus kehittyä omista lähtökohdistaan ja omassa vauhdissaan. 

Miksi minä aloitin harrastamaan tätä lajia?
  •   Halusin liikuntaharrastuksen, joka olisi enemmän kuin ’jumppa’, eli jossa olisi mukana myös ajatuksia siitä, miksi teen mitä teen
  • Halusin, etten olisi koko ajan kipeänä: Mikäli ei harrasta mitään liikuntaa, 2-3kertaa viikossa Shorinji Kempossa käyminen nostaa kuntoa sen verran, että ainakin minä olen ollut perusterveenä jo yli 10 vuotta
  • Halusin liikuntani olevan myös sosiaalista eli ei pelkästään itsekseen ipodin (silloin korvalappustereot) kanssa pakertamista
  •  Ajattelin, että olisi jotenkin ’coolia’ jos joskus olisi musta vyö jossain lajissa


Miksi nykyään harjoittelen?
  • Liikunta ja sosiaalinen yhteys muihin harjoittelijoihin on varmaan edelleen suurin syy
  •  Itseni päivittäinen haastaminen ja ylittäminen. 12 vuoden jälkeen minulla on edelleen todella paljon opittavaa. SK ei lopu mustan vyön saamiseen.
  • Nykyisin harjoittelen myös, koska SK on minulle elämäntapa, ei niinkään liikuntaharrastus. Se näkyy muussakin elämässäni asenteena ja yritän elää päivittäin paremmin myös dojon ulkopuolella
  • Kansainväliset leirit ovat minulle todella iso motivaation tekijä: niillä tunnelma on omalla tasollaan ja matkaseurasta muotoutuu usein tiivis porukka, jolla on sitten paljon sellaisia juttuja keskusteltavana, jota muut eivät ymmärrä. Erilaisiin ryhmiin kuuluminen muokkaa yksilöä ja antaa positiivista palautetta omasta olemassaolostaan
= Koska harjoittelen Shorinji Kempoa, voin hyvin.


 Jos mietityttää, niin tule kokeilemaan! Kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässä! Ehkäpä tässä olisi sellaista sisältöä, jota oletkin etsinyt?

Mihin tahansa reeniin voi siis tulla (verkkarit ja t-paita varusteena) ja siitä se lähtee. Tervetuloa!

Treenaamme 4 kertaa viikossa:
Tiistai klo 17.00-18.30: Monitoimitalo, Judosali 3 (Rautpohjan katu)
Keskiviikko klo 17:30-19:00: Ryhtilä (Yliopiston ”R”-rakennus, Seminaarinmäki)
Perjantai klo 18.30-20.00: Monitoimitalo, Judosali 3
Sunnuntai klo 17:30-19:00 Monitoimitalo, Judosali 2

Peruskurssi kestää joulukuun alkuun, eli saat reenata 3kk peruskurssi maksulla eli n. 27€/kk. Eli jos vertaa esim. kuntosalilla käyntiin esim. 89€/kk, niin noin kolme kertaa halvempaa. Yo-opiskelijalle ja yo:n henkilökunnalle peruskurssi 40eur, muille opiskelijoille 60eur.  Lisätietoja täältä.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Minähän en pelkää mitään, vai?

Tein sit jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt: ostin kuntosalin jäsenyyden! Noh, varsinainen jäsenyys alkaa vasta ensi keväänä, mut saan tutustua tässä syksyllä ilmaiseksi. Mikä sai jo valmiiksi superkiireisen työssäkäyvän perheenäidin tällaiseen päätökseen - hyvä kysymys. Noh, tässä muutamia arvioita syistä:



1. Markkinoiden uhri: pahaa aavistava naishenkilö sai puhelimella kutsun kuntoneuvojalle ja ajatteli että käydään nyt katsomassa.

2. Lihaskunnon olemattomuus: tämän hetkinen reeniviikkoni ei juurikaan sisällä lihaskuntoa parantavia liikkeitä, mitä nyt jotain kempossa... Esim. Käsien vahvistaminen olisi todella tarpeen, sillä minun on kuitenkin nakattava kohtuullisia 100+ kiloisia ylivoimaisesti eniten. Tarvetta olisi myös keskivartalon lihasten henkiin herättämiseen, tällä hetkellä siellä asuu pelkkää läskiä. Jaloista poistaisin myös selluliittiin, kiitos. Tarkoituksena olisi seuraavan parin viikon aikana reenailla 3xKempo, 2xSali +1-2xHyötyliikunta...

3. Minun on harrastettava jotain liikuntaa siellä Kiinassa ja auttaisi jos olisi jo valmiiksi jotain rutiinia...käytännössä lenkkeily ja lihaskunto tulevat varmaan olemaan ne lajit kumminkin siellä.

4. Kaikkea pitää kokeilla kerran elämässä, tässä oli hyvä sauma.




Olen silti äärimmäisen yllättynyt siitä, että menin sinne jopa kaksi kertaa tällä viikolla ja lupaan olla vieläkin yllättyneempi, jos oikeasti joskus käyn siellä säännöllisesti, sillä minullahan on aivan hirveä kuntosali kammo! Vähän niin kuin jollakin muulla on hiihtokammo, minulla se on kuntosalikammo. Ehkä siksi, että siellä on paljon pelottavia laitteita, joista ei tiedä, miten niitä käytetään, eikä että kuinka kovalla vastuksella niitä pitäisi käyttää. Lisäksi kaikki muut osaavat jo käyttää kaikkea ja näyttävät kovin treenattuja vartaloitaan -pelottavaa! Entä jos joku nauraa mulle... Entä jos mä en jaksakaan jotain liikkeitä? Jne... Kuulostaa aika typerältä ja naivilta, kun sitä näin avaa, mutta tällainen tunne minulle tuli yläasteen kuntosalien pohjalta, kiitokset koululiikunta, jossa vaihtoehdot oli joko mennä uimahalliin, johon mulla oli vielä pahempi kammo, tai sit sinne kuntosalille... Noh, uintikammo lähti samoihin aikoihin, kun oma vartalon kuva lakkasi järkyttämästä ja uiminenhan on huippukivaa! Mutta kuntosali kammo pitää pintansa.


Nyt olen päättänyt murtaa tämänkin muurin menneisyydestä - saapas nähdä miten käy:)
(Note to self: ota jotain urheiluaiheisia kuvia, koska kuvitus on selkeesti loppunut kesken jo ajat sitten ja kukaan ei oikeesti halua kattoo kempokuvia tällasissa jutuissa)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Tinakengät sulaa

Pääsin sitten viimein 9kk yrittämisen jälkeen tanssimaan:) Pikkujoulujen jatkoilla viime vuonna kävi nimittäin niin, että yksi seurueemme jäsen ei ollut ottanut henkkareitaan mukaan ja mehän jäätiin 'Bra':n ulkopuolelle silloin. Luvattua tuli, että mennään toiste. Noh, viime viikonloppuna seurue oli eri, mutta kylläpä oli pitkästä aikaa tosi hauskaa.

Oltiin 'Timessä', jossa oli ysäri-ilta:) - ei tarvinnut pelätä, etteikö olisi osannut biisejä ulkoa. Kyllä tuli nostalginen fiilis, sillä se näyttää jokseensakin samalta paikalta kuin 10+ vuotta sitten. Selkeesti viimeiset muistot siitä paikasta on jotain nuoren opiskelijaneidon sekoilua. Jälkikäteen ajateltuna: Tällä kertaa oli kympillä mukavampaa. Miksi? Tähän voisi tietysti vastata, että seura oli parempaa (also true), mutta vielä ehkä keskeisempi kehitys on tapahtunut korvien välissä, tai siinä, mitä nykyään ajattelen itsestäni. Kymmenen vuoden aikana kolutut tanssilattiat, sitsit, etkot, jatkot ja piikkiöbileet ovat ainakin sen opettaneet minulle, että 'ole oma itsesi ja pidä hauskaa, silloin kun voit' - ei niitä mukavia iltoja elämässä kuitenkaan satu kohdalle kovin usein. Miten ihanaa onkaan se, että voi käydä joskus vastaavanlaisessa ravitsemusliikkeessä ihan vaan kavereiden kanssa tanssimassa ja nauttimassa musiikista (joo mun musiikkimaku on kauhea, tiedän) ilman että tavoitteena on päätyä jonkun huojuvan, onnettoman miehen sänkyyn... Tulipa taas muistutus siitä, että Jyväskylässä mulla on kyllä puutetta hyvästä tanssiseurasta. Tilannehan toki pääkaupunkiseudulla tai Turussa on aivan eri. Eikä asiaa auta, että hyvät ihmiset muuttaa Helsinkiin! *murjotusta* 

Toisaalta selvästi minulla on jotain 'nuoruustraumoja' elämättömästä teini-iästä, koska 'Wish you were heret'jäi 90-luvulla tanssimatta. Mulla on vielä hyvässä muistissa eräskin Rednex-painotteinen disko, jossa sellaiset seinäkukkaset kuin minä (silloin) vaan katseli kateelisena, kun muut joras. Ei tullut sitten mieleen, että minäkin voisin... Onneksi näitä elämän epäkohtia voi korjata näin vanhempanakin.
Täytyy sanoa, että yhtään ei harmittanut taksijonossa, eikä myöskään nousta neljän ja puolen tunnin yöunien jälkeen muksun kanssa MLL:n kirppikselle... Olo on toki ollut parempikin, mutta uskallan epäillä, että en ollut mitenkään överikännissä - pisteet siitä mulle siis. Toki en kyllä tällä iällä joka lauantai (tai edes kovin usein) viitsisi raahautua, vie se bilettäminen sen verran energiaa ja ennen kaikkea lisää kaloreita ruokavalioon(!), mutta valikoituina hetkinä, kun seura on laadukasta(?), niin tulee kyllä sellainen olo, että ei se elämä mihinkään lapsen hankintaan lopu - hyvä niin.
 
 Muutamat kuvat sitseiltä 2008:/ Ens vuonna mä pääsen sitseille. Tää on pyhä lupaus.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Anarkian pojat: Tatuointeja syvemmältä

Ajellaan maailmassa, yksin korppi seurana... Kun ensi kerran kuulin tästä sarjasta sen alettua, olin skeptinen - Moottoripyörät kiinnostavat minua todella vähän! Mutta olin heti ekasta jaksosta lähtien aivan koukussa ja nyt kun Battlestar Galactica on päättynyt niin Sons of Anarchy on vaan parasta, mitä teeveestä tulee.

 Kukapa olisi uskonut, että brittien Queer as Folkin teinitähti Charlie Hunman voisi olla näin hottis? Minut tuntevat tietävät hyvin, että preferoin brunetteja, mutta ei haittaa kun on nätti nakuna:) SoA:ssahan hän huitelee alkukausilla aika kivalla tukan pituudellakin - pitkä tukka on ehdottomasti plussaa. Hyvät hiukset se olla pitää, niin kuin muistanette myös Game of Thronesin tapauksessa.
 Noh, Sons on toki muutakin kuin pelkkää kuolausta puolipukeisten miesten katselua - se perustuu löyhästi Hamlettiin, jota toki suurena Shakespeare-fanina arvostan kovasti. Ei siis haittaa, että 'tietää mitä tulee tapahtumaan', koska kiinnostavaa on nähdä, miten sinne päädytään. Kurt Shutter ei ehkä tiennyt, millaisen jättimenestyksen hän kehitti, mutta castingissa hän onnistui nappiin, vaikka naispääosaan pistikin vaimonsa.
Myöskään Katey Segal ei koskaan ole ollut näin kuuma - hän venyy aivan uskomattomiin roolisuorituksiin Sonsissa ja hänet Pulmusista muistavilla on todella tarvetta leuan pudotukseen, niin hienosti hän hommansa hoitaa. Gemma sinänsä ei ole mikään helppo tai yksinkertainen rooli - jos olisin näyttelijä niin tämän rooli haluaisin tehdä. Sarjassa täyttyy siis todellakin 'kick-arse' naisten boxi, jota ilman minun on vaikea katsella mitään teeveetä nykyään.
Jaxin 'Ophelia' eli Tara on hänkin aivan huippu rooli naiselle. Taran kehitys kausien läpi on ollut iloista seurattavaa. Tosin samaistun helpommin itse Jaxiin kuin Taraan tässä suhteessa.
Näin neljännellä kaudella Kurt Shutter on jo koonnut varsin kunnioittavan määrän 'oikeasti hyvistä sarjoista karanneita' näyttelijöitä. Sons of Anarchy on varsinainen reunion esim. Ozille, Shieldille (tietystikin) ja jopa West Wingistä on tullut vahvistuksia. Saa nähdä näemmekö Michael Chikliksen vielä ennen seitsemännen (ja toivottavasti) viimeisen kauden loppua.
 Mikä tässä tarinassa kiehtoo? Vastaus on sama kuin syy, miksi pidän paljon Donna Tartin 'Jumalat juhlivat öisin' kirjasta: Miten kerrotaan tarina, jossa on rikollisuutta ja moraalittomuutta niin, että katselija on kuitenkin päähenkilöiden puolella? Heidän elämänsä tuntuu uskottavalta. Haluan hypätä sellaisen ihmisen pään sisään, joka pystyy perustelemaan itselleen esim. silmitöntä väkivaltaa, mutta pystyen kuitenkin elämään itsensä kanssa. Jotenkin.

Toisaalta minusta Sons of Anarchy -moottoripyöräkerhossa on jotain samoja piirteitä kuin harjoittamassani budo-lajissa: Eletään koodin mukaan, tietty yhteenkuuluvuutta edistävä asuste on ansaittava ja siihen voi saada 'natsoja', jos etenee hierarkiassa. Vanhempia kunnioitetaan jne. Tähän minun on helppo eläytyä. Mieheni eläytyy siihen, millaista on olla jonkun 'old lady' eli aina se, joka odottaa kotona. Moottoripyöräilyllä ei ole siis juuri mitään väliä - tärkeämpää on yksilöiden kehittyminen ja heidän vaikutuksensa yhteiskuntaan. Nämä piirteet tekevät tämän sarjan minulle. Seksi, väkivalta ja Charlie Hunman ovat vaan boonusta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kotimaan matkailukohteena Hämeenlinna

Tässäpä kaupunki, jossa vierailen pari kertaa vuodessa. Yleensä yhden kerran Kempoleirillä ja toisen kerran työmatkalla keväällä ITK-päivillä. Joskus jopa käy niin, että nämä molemmat tapahtumat on sijoitettu Aulangolle Rantasipihotelliin, jolloin Hämeenlinnaa ei pahemmin tule katsastettua.

Niinpä olin innostunut, kun tämän syksyn Kempoleirin ohjelmassa oli juoksua/kävelyä läpi Hämeenlinnan keskustan.
Sääkin oli mitä parhain syyskeli...
Hämeenlinnassa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja yksityiskohtia...
Tosin tämä ylläoleva nyt voisi olla vaikkapa Kajaanista!
Tiilitalot ja mukulakivikadut johtavat keskustan läpi... Tässä taitaa olla 'Linna katu', joka johdatti hieman hukassa olleet kenshit kohti päämäärää elikkä linnaa.
Syksy on todellakin tulossa, vaikka täällä tarkenikin vielä hillua ilman hanskoja Kempo-housuissa.

Etelän syksyssä parasta on vaahterat! Kun on kasvanut Kajaanissa niin arvostaa sitä, että kauniit viher-puna-keltaiset väripatsaat koristavat vielä aurinkoisia katuja. Syyskuusta tykkään!
Hämeenlinna on itseasiassa aika vaikuttava. En ole siellä varsinaisesti käynyt sisällä - enkä käynyt tälläkään kertaa, sillä siellä oli häät menossa. Upea juhlapaikka muuten!
Jos olisin kuvaajana Hämeenlinnassa niin täällä kyllä ottaisi nopeasti komeat potretit hyvin erityyppisillä taustoilla. Upeaa kivi- ja tiiliseinää, vehreyttä ja vanhanaikaisia pylväitä.

Täytyy tulla joskus oikein paremmalla ajalla:)

lauantai 22. syyskuuta 2012

Embuhaaveita

 Ensi syksynä olisi sellainen pieni World Shorinji Kempo Taikai elokuussa Osakassa... Minulla on pikkuisen sellainen toive, että joskohan pääsisi sinne embua tekemään. Edellisestä on nyt reilu pari vuotta aikaa ja ensi vuonna kolme, joten olisi aikakin. Embu on siis ainoa Shorinji Kempon kisailulaji, jossa pari suunnittelee 1,5-2minuuttia kestävän 'esityksen' oman vyötekniikkalistan tekniikoistaan, jotka sulavasti täytyy liittää toisiinsa.
 Sarjoja on yleensä sekä miehille että naisille ja eri vyöarvoille on eri sarjat. Tulevana syksynä tilanne (todennäköisesti) olisi siis, että minä ja serkkuni osallistuisimme naiset 3dan and above -sarjaan, jos sellainen on olemassa. Jos naisosallistujia on vähän, se voi olla vaikka 'Women dan holders' sarjakin tietysti.  Sarja määräytyy sen mukaan, missä kategoriassa 'korkeampitasoinen' harjoittelija on eli vaikkapa 3kyu ja 1kyu parina on 1kyu-sarjassa.
 Meillä ongelmana on se, että minä asun Jyväskylässä ja serkkuni asuu Helsingissä. Tämä aiheuttaa siis todellakin haasteita harjoitteluun yhdessä. On minusta suorastaan ihmeellistä, että olemme koonneet useamman embun tällaisella välimatkalla. Menestys ei tietysti ole ollut kovin hääppöistä, mutta tärkeämpää on minulle ainakin se itse 'tekeminen'. Se, että oppii ne tietyt tekniikat todella hyvin ja se, että saa pariharjoittelusta paljon kokemusta saman toiston kautta.
 Mukava olisi tietysti löytää jokseenkin saman tasoinen pari omalta paikkakunnalta, mutta toistaiseksi se ei ole ollut oikein mahdollista. Toisaalta, jos meinaa tehdä embun ensi vuoden elokuussa, sitä on alettava suunnittelemaan ja harjoittelemaan nyt.
 Uskon, että World Taikaissa taso tulee olemaan kova. Japanissa on paljon naisharjoittelijoita. Kuitenkin minua henkilökohtaisesti kiinnostaa nähdä, kuinka paljon. Indoneesia lähettänee myös paljon pieniä ja pippurisia tyttöjä... Ja me suomalaisina näytämme taas jättiläisiltä siinä sakissa.
 Epäilen, että tässä alla olevassa kuvassa on 3/4 ensi vuoden Suomen embuparien edustajistosta paikalla. Saa sitten nähdä, onko tämä ennuste totta vai ei. Toistaiseksi tiedän, että siis 2 embua saattaa olla suunnitteilla näihin kemuihin.
Oletko sinä lähdössä Japanin World Taikaille? Onko embua suunnitteilla?

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...