Azerbajdzanissa jälleen

 Tänään olen jälleen Bakussa, Azerbajzanissa. Aiemmin olen vieraillut täällä 2019 ja 2017.  

¨

 Tällä kertaa mukanani on pieni kuopuksenne isänsä hoivissa sekä veljeni, joka nykyisin työskentelee myös Jyväskylän yliopistolla. 

Azerbajzan on täynnä yllätyksiä ja hämmentäviä tilanteita. Ensimmäisenä iltana nautimme traditionaalista 'Pilav' riisiä, joka oli paistettu tandooriuunissa taikinan sisällä lihojen ja granaattiomenakastikkeen kanssa.

Tämä erinomainen ravintola löytyi vain kivenheiton päässä 'Maiden towerista', joka on eräs Bakun keskeisimpiä nähtävyyksiä keskellä vanhaa kaupunkia.

L oli elementissään ja alkoi heti tehdä tuttavuutta paikallisten tyttöystävien kanssa omaan 'bossy' tyyliinsä.

Alkupaloiksi söimme mm. munakoisoa pähkinätäytteellä, tulista kastiketta, juustoa ja paprikamunakoisosalaattitahnaa. Namsk!

Bakun rantapromenadilla oli menossa tiukat shakkiottelut

Pieni pentumme juoksenteli äidin ja iskän väliä muovipullo kourassa varmaan puolen tunnin verran kulutellen energiaa pimenevässä mutta lämpöisessä Azerbajzanin yössä.

Olimme M:n kanssa täällä siis työreissussa, mutta ehdimme katsastaa myös jonkin verran nähtävyyksiä. Kyllähän tämä on kaunis ja ihmeellinen kaupunki ja maa, juuri niinkuin muistinkin.

Tunnen kiitollisuutta, että olen saanut vuosien jälkeen palata moneen paikkaan. En enää pidä matkustamista lainkaan itsestäänselvyytenä. Se on etuoikeus saada olla täällä. Ja tuoda perhekin mukana.

Bakusta lähtee lentoja takaisin Eurooppaan harvaseltaan, oikeastaan Istanbul oli lähestulkoon ainoa paikka, jonka kautta voi lentää. Aiemmin lensin toki Kiovan tai Moskovan kautta, mutta sattuneesta syystä 2023 tämä ei ole mahdollista. Maailma on muuttunut niistä ajoista 2016-2019 kun täälläpäin aiemmin matkustin.

Mutta ikuinen tuli ei ole kadonnut Yanardagista. Tämä rinne on ollut tulessa jo Marco Polon silkkitieajoilta ja varmasti kauemmankin aikaa. Vulkaaninen maasto nostaa kaasun pintaan tällä alueella ja vuori on todellakin ikuisessa tulessa.

Bakua ympäröivät myös massiiviset öljykentät. Sadat ja tuhannet pumput pumppaavat öljyä yötä päivää. Paikalliset tuskastelevat, koska bensan hinta on kohonnut 50senttiin per litra...

Monet vierailemamme paikat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta halusin näyttää mm. Zorothrianisen Ateshgah temppelin eli tulitemppelin myös läheisilleni. 

Täällä vaikuttavassa paikassa on aiemmin ollut myös ikuinen tuli kaasuvarannoista.

Tuli kuitenkin sammui ekstensiivisen öljynporaamisen myöstä.

Zoroastrianilaisen uskonnon mukaan tuli on väline ihmisille kommunikoida yliluonnollisen maailman kanssa.

Heille samoin pyhiä asioita olivat vesi, maa jne. elementit. He jättivät myös kuolleensa liinoihin käärittynä saalislinnuille ilman hautaamista tai tuhkaamista.

Monenlaista ehdimme kolmen päivän aikana nähdä täällä taas. Töitä tehtiin myös DIRNA-projektin parissa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

/

Today I am again in Baku, Azerbaijan. I have previously visited here in 2019 and 2017.

This time I have with me your little youngest in his father's care and my brother, who now also works at the University of Jyväskylä. Azerbaijan is full of surprises and bewildering situations. On the first evening, we enjoyed traditional 'Pilav' rice, which was baked in a tandoor oven inside dough with meats and pomegranate sauce. This excellent restaurant was found just a stone's throw from the 'Maiden tower', which is one of Baku's main attractions in the middle of the old city. L was in her element and immediately started to make friends with local girlfriends in her own 'bossy' style. For starters, we ate, among other things, eggplant with nut filling, hot sauce, cheese, and bell pepper eggplant salad paste. Yummy! There were intense chess matches going on on the Baku beach promenade. Our little puppy was running between mom and dad with a plastic bottle in hand for probably half an hour, consuming energy in the darkening but warm Azerbaijani night. 

We were here with M on a work trip, but we also managed to see some sights. This is indeed a beautiful and wonderful city and country, just as I remembered. I feel gratitude that I have been able to return to many places after years. I no longer take traveling for granted. It is a privilege to be here. And to bring the family along. Flights from Baku back to Europe are infrequent, actually Istanbul was almost the only place you can fly through. I used to fly via Kiev or Moscow, but for obvious reasons, this is not possible in 2023. The world has changed from the times of 2016-2019 when I previously traveled in this area. 

But the eternal fire has not disappeared from Yanardag. This slope has been on fire since Marco Polo's Silk Road times and certainly for a longer time. Volcanic terrain raises gas to the surface in this area and the mountain is indeed in eternal fire. Baku is also surrounded by massive oil fields. Hundreds and thousands of pumps pump oil day and night. Locals are frustrated because the price of gasoline has risen to 50 cents per liter… 

Many of the places we visited were familiar to me, but I wanted to show, among other things, the Zoroastrian Ateshgah temple or fire temple to my relatives. In this impressive place, there has also been an eternal fire from gas reserves. However, the fire died out due to extensive oil drilling. According to the Zoroastrian religion, fire is a means for people to communicate with the supernatural world. For them, water, earth, etc. elements were also sacred things. They also left their dead wrapped in linens for birds of prey without burying or cremating. We managed to see a lot here again in three days. Work was also done on the DIRNA project, but more on that in another post.

Töissä Xi’an Jiaotongin yliopistolla

Olen tosiaan vieraillut täällä nyt jo vuodesta 2012 lähtien. Minulla on menossa jo 4. Projekti, joka lähettää minut Kiinaan, tällä kertaa tutkimaan tekoälyn hyödyntämistä erityisesti eBisneksessä/koulutuksessa. 

Yliopistoni kuuluu niinsanottuun eBEREA verkostoon, jossa on mukana eurooppalaisia ja kiinalaisia yliopistoja etenkin verkkokauppojen ja tietojärjestelmätieteen tutkimuksen alueelta.

Näiden yhteistöiden kautta olen päässyt tutustumaan myös ICEC-konferenssiin, joka järjestetään nyt 24. Kerran täällä Xi’anissa, kotikaupungissani.

International conference on e-commerce on viime vuosina ollut kahden kauppa eli siihen ovat osallistuneet pääasiallisesti kiinalaiset ja etelä-korealaiset yliopistot. Vuonna 2013 sitä emännöi Suomi ja Turun yliopisto.

Mukana on kuitenkin merkittäviä tietojärjestelmätieteen kiinalaisia tutkijoita, jotka ovat tehneet uraansa jenkeissä, esimerkiksi prof. Han Zhang, Georgia techistä, MISQ senior editor ja prof. Robert Xin Luo New Mexicon yliopistosta. Heidän keynotet olivat tälläkin kertaa erittäin mielenkiintoiset.

Prof. Han Zhang puhui usean metodin käyttämisestä papereissa kun taas prof. Xin Luo esitteli Kiinassa tällä hetkellä erittäin suosittua streaming commerce - tutkimusta neljän top journal artikkelinsa kautta.

Molemmat herrat ovat tulleet minulle tutuksi usealta Kiinan reissultani ja he ovat erittäin mukavasti lähestyttäviä ja heiltä saa monenlaista vinkkiä ja oppia omaan tutkimukseen, jota varmasti tulen hyödyntämään myös tulevaisuudessa. 

Kävin kuuntelemassa myös yhden paper session mielenkiintoiselta korealaiselta Phd studentilta. Ehkä tämän viikonlopun merkittävä muutos käsityksessäni kansainvälisestä IS-alueen tutkimuksesta onkin juuri metodologinen: Kiinalaiset ja korealaiset opiskelijat suosivat paljon edelleen kyselydataa, mutta itseasiassa korkeatasoista IS-alueen julkaisemista voi toteuttaa erinomaisesti esim. Labrakokeiden perusteella ja kyselyllä ainoastaan täydentäen ja tämä on tyypillistä jenkeille. Lisäksi myös mixed method eli ensin laadullinen, sitten määrällinen, on varsin hyvä kombo - turhaan parjattu.

Joitakin hyvä lausahduksia olivat myös opit siitä, että mikään tutkimus ei ole täydellinen. Ja että kannattaa submitata ja sen jälkeen täydentää ja kasvattaa tutkimuksen luotettavuutta review prosessin aikana.

Mukava oli myös nähdä, että vanhat ystäväni ovat nykyisin proffia ja heidän opiskelijansa ovat nyt väsäämässä väitöskirjoja. Paljon voi tapahtua 10vuodessa!

Re-union kiinalaisen ex-työhuoneeni kanssa vielä kerran

Vaikka olin Xi’anissa vain 2 viikkoa, ehdin kuitenkin vierailla kaikilla kolmella Xi’an Jiaotongin kampuksella, tavata opiskelijoita, kokoustaa projektista, kuunnella mainioita konferenssipuheenvuoroja, sopia uusia yhteistyökuvioita, ei pelkästään kiinalaisten mutta myös Taiwanin, Macaon ja Etelä-Korealaisten kollegojen kanssa.

Sinänsä oli helppo sanoa, että ”My job here is done.”

/ I have been a visiting professor in the Xi’an Jiaotong University for 10years now. This time has been Very rewarding for me. This is my 4th or 5th project with the Chinese on electronic commerce/eBusiness. This time on AI in eBusiness. I went to teach in Xi’an Jiaotong university’s all three campuses, discussed with many meetings on how to collaborate and of course attended the ICEC conference on 1st of July. So many excellent teachings from the top scholars coming to visit from overseas: prof. Nan Zhang and prof. Xin Luo. It is always inspirational to hear them present and this was no difference. Prof. Zhang talked about using multimethods when publishing IS research and prof. Luo presented some work on streaming e-commerce which is a HOT topic in China in the latest years. I am Very Happy about my two weeks in Xi’an, now off to Wuhan.

Wo ai Xi’an

Kaksi viikkoa Xi’anissa menu yhdessä hujauksessa. En tohtisi lähteä, nämä päivät ovat jälleen olleet todella onnellisia.

Oli tärkeää palata ja myös muistaa elämän perusasioita: ystäviä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Olin perjantaina opettamassa vanhalla Yanta -kampuksella joka on minulle kovin rakas.

Siellä eräs opiskelija kysyi minulta: ”Miten löytää oman arvon tunteen maailmassa?”

Tämä oli pysähdyttävä kysymys.

Olimme opiskelijoiden kanssa suunnitelleet digitaalisia palveluita ja minun tehtävänäni oli auttaa heitä pääsemään alkuun palvelumuotoilussa. Niinpä pistin heidät miettimään ongelmia omassa elämässään. Lähes jokaiseen ongelmaan löytyy nykyään äppi, joten koen, että tämä on varmasti hyvä tapa alkaa suunnitella digipalvelua konkreettisen asiakkaan tarpeisiin.

Osa opiskelijoista listasi erittäin  konkreettisia ongelmia kuten, että luokkahuoneen tuolit olivat kovia eivätkä kovin ergonomia tai että iPhonen akku loppuu monta kertaa päivän aikana.

Tämä Tiibetistä kotoisin oleva opiskelija kuitenkin kysyi minulta, että voisiko kysyä mitä vain. Sanoin kyllä.

Niinpä hän sanoi, että hän on usein tosi hukassa ja haluaisi tietää miten voisi löytää itsensä ja arvonsa.

Tähän filosofiseen ongelmaan ei olekaan niin helppo löytää ratkaisua teknologian kautta.

Jäin pohtimaan hänen kysymystään pitkäksi aikaa vielä kun oppitunti oli ohi.

Minusta tuntuu omalla kokemuksellani, että 2-kymppisenä olin itsekin varsin hukassa pitkän aikaa. Oman arvon tunne on kehittynyt vuosien varrella ja kokemusten kautta. Nelikymppisyydessä on se hyvä puoli, että ei tarvitse etsiä itseään sillä tuntee jo monella tapaa, kuka on.

Merkityksellisyyden tunnetta lisäävät kokemukset joissa voi huolehtia muista, tarjota töitä, jakaa kokemuksia ja toki itselle merkityksellisten ihmisten kanssa elämän jakamisesta.

Kiinassa asuminen ja työskenteleminen on tuonut minulle paljon merkityksellisyyden tunteita toisesta kulttuurista oppimisen myötä. On ollut todella merkittävää myös uralleni se, että olen voinut kerta toisensa jälkeen palata tänne.

/ Two weeks in Xi’an went so fast! It is always difficult to leave even though it was time to move on, this time for Wuhan. On one of my last days in Xi’an, my friend Qiao Zhilin allowed me to teach his class some service dominant logic and digital service design. The class suddenly turned into a philosophical discussion when one of the students asked me a question of ”how to find one’s Self worth.” - Possibly a problem that cannot be solved by digital solutions..?

If you think about the world of social media, there are a lot of people on Facebook, Instagram, Tiktok etc who measure their identity through likes and followers. Somehow, I think that finding oneself is quite tied with some life experience. Once in your 20’s, most of us are lost. I certainly was. But more I can do and share with other people, Watch my family grow or share my life with them. There is a lot of meaning.

One source of meaning for me has been this China exchange. What is most rewarding is to see a light bulp go on in the minds of the students I meet and teach… What a privilage to do my job for living.

Kiina muuttuu - ja ei muutu

Olen ollut vierailevana proffana Xi'an Jiaotong yliopistolla vuodesta 2013 lähtien. En enää tiedä kuinka monta kertaa olen käynyt Kiinassa, koen, että tämä on toinen kotini. Neljä vuotta on nyt kulunut siitä kun olin täällä viime kerran kesällä 2019. Maailma on sen jälkeen muuttunut, samoin Kiina.

Hotelleissa, ostoskeskuksissa ja kaupungilla robotit partioivat. Ylläoleva hospitality - huonepalvelija -robotin voi kutsua tuomaan juomaa huoneeen. Yleisiä ovat imurointirobotit ja erilaiset automaattiset maksupäätteet. Näitä asioita tutkin myös työssäni eli viimeaikaiset tutkimusaiheeni ovat olleet: "Miten tekoälyteknologia vaikuttaa liiketoimintaan ja koulutukseen?"

Kiinassa on myös viime vuosina siirrytty käytännössä pelkästään käyttämään WeChat Payta ja AliPayta maksuvälineenä, käteistä ei juurikaan käytetä ja se ei käy kaikkialla edes maksuvälineenä. Minulle tämä tuottaa haasteita, koska olen joskus 4v sitten laittanut WeChat Payhun jonkun salasanan jota en nyt muista, että mikä se on!!! Ja sen palauttaminen kävisi ainoastaan jos minulla olisi 4v takainen luottokortti, jota ei tietystikään ole enää olemassakaan! Eli toistaiseksi on pärjättävä käteisellä ellei keksitä tapaa kiertää asiaa.

Tällä kertaa olen luopunut meidän niin rakkaista 'Yang Yang Guo Ji' -kotikulmista lähellä Yantan vanhaa kampusta. Syynä on se, että apartment hotellimme Somerset tarjoaa paremmat puitteet perhee-elämälle, johon kuuluu jälleeen kohta 2-vuotiaan viihdyttämistä 8 miljoonan ihmisen suurkaupungissa. 

Kiinalainen professorini Qi Li on myöskin jäänyt eläkkeelle viimeisen neljän vuoden aikana - se itsessään on suuri muutos, koska hän on ollut varsinainen 'e-commercen oppi-isä' täällä kiinalaisessa yliopisto skenessä. Hyvä asia on kuitenkin se, että jotkut asiat eivät ole muuttuneet: Minulla on edelleen paljon ystäviä ja ihania kollegoita Suomessa kuten aina avulias prof. Qiao Zhilin (yllä). Hän on nykyään varadekaani, mutta ei pidä siitä minkäänlaista numeroa. Hän ei itseasiassa haluaisi kenenkään oikeastaan kiinnittävän häneen mitään huomiota. Hän haluaa palvella muita elääkseen. Mikä mahtava tyyppi! 

Minun Kiinaelämäni haasteet eivät siinä mielessä ole muuttuneet, että täällä ollessa siihen liittyy lapsen hoidon ja työelämän yhteensovittamista, vaikka minulla onkin mukana oma 'Nanny';) 

Haastavaa oli myös päästä nettiin ja saada kiinalainen puhelinnumero. Kiina on kiristänyt entisestään kansalaisten toiminnan seurantaa ja about joka paikkaan tulee ilmoittaa passin numero. Ei ole siis länkkäreille helppoa täällä olla tosiaankaan. Ja välillä sitä unohtaa, että Google ei toimi, facebook ei toimi, instagram ei toimi ja viimeisimmäksi Whatsapp ei toimi... Eli about kaikki nettipalvelut joita päivittäin käytät, toimivat vain ottamalla yhteyden toisen maan kautta appilla, jonka nimeä en aio tähän laittaa nyt. Enkä ole toistaiseksi löytänyt sellaista, jonka saisi kännykkään... 

Kuten sanottu: Tätä tekee vain rakkaudesta lajiin <3.

/Once again back in China. SOme things have changed for the last 4 years, but some remain the same.

Changes: People retire, robots patrol, WeChat pay takes over the world, Whatsapp is now blocked

The same: Friends are still great, the food is excellent, the internet is still working only when it wants to...;)

Back in China

Kiinalainen ystäväni Qiao Zhilin sanoo: Kati! Paluusi Xi'aniin on ihme! Ja tiedän täysin, mitä hän tarkoittaa: Aivan yhtälailla kuin emme kesällä 2019 edellisen vierailuni aikaan voineet kuvitellakaan, että koko maailma pian sulkeutuisi vuosiksi eteenpäin ja että elämäämme rajoitettaisiin äärimmäisyyksiin niin, että kotoa poistuminenkin oli täällä rikollista toimintaa… Emme pari vuotta sitten olisi voineet kuvitella, että palaamme joskus vielä maailmaan, jossa matkustaminen on mahdollista. 

Ja toden totta: ei se kyllä helppoa ollut! 

Rahoitukseni, joka suuntautuu suomalaisten ja kiinalaisten väliseen elektroniseen liiketoimintaan ja tekoälytutkimukseen, lykättiin kolme vuotta alkuperäisestä aikataulusta, sillä Kiina oli vielä maaliskuussa tilassa, jossa se ei sallinut esim. turistiviisumeja haettavan. Meidän viisumien hakureissuja Helsinkiin tarvittiin 2kpl + 2 ystävän/sukulaisen vierailua Visum service centeriin. Todellakin on kiristetty jo ennestään tiukkoja säädöksiä. 

Kiinaan lentämistä on myös vaikeutettu sodan takia niin, että vain kiinalaiset lentoyhtiöt saavat lentää Venäjän yli ja esim. Finnairilta lento Kiinaan (ainoastaan lentoja t) kestää 14h!!! Helsingistä suoraan pääsee mainland Kiinaan lentämään ainoastaan Shanghaihin ja Zhengzhouhun, joka on keski-Kiinan rautateiden keskuskaupunki Henan-provinssissa. 

Koska lensin tällä kertaa Kiinaan Juhan ja pienimmän muksumme L:n kanssa, totesimme, että 8h riittää meille kyllä suuntaansa vilkkaan kaksivuotiaan kanssa ja lensimme siis Zhengzhouhun, josta on 2h luotijunamatka (450km) kiinalaiseen kotikaupunkiini Xi'aniin. 

Ei tätä reissua kyllä tekisi, ellei olisi suuri rakkaus tätä maata ja näitä ihmisiä kohtaan. Sen lisäksi, että byrokratia on kiristänyt säädöksiä, myös kaikki hinnat ovat nousseet niin, että lentoliput ovat vähintään 2X tai 3X sitä mitä olivat vuonna 2017. Jos aloittaisin urani nyt alusta, en varmasti tekisi yhteistyötä Kiinan kanssa, sillä se olisi niin vaikeaa näissä olosuhteissa. 

Mutta nyt kun olemme täällä, kyllähän tämä tuntuu ihanalta ihmeeltä: Minä tulin takaisin. Kaikkien näisen vuosien jälkeen. Nämä kotikulmat, nämä ihmiset, nämä ruoat, nämä maisemat, nämä huikeat kulttuurikokemukset. On myös mahtavaa nähdä miten älykäs pieni kohta kaksivuotiaamme suhtautuu tähän maahan ihmetellen ikkunasta, miten 'imuriautot' (sementtiauto muistuttaa häntä meidän Dysonista) vaan ikkunan takana jatkavat ajoaan yötä päivää ja miten kavereille sanotaan 'xie xie' tai miltä maistuu chilissä uitettu tofuvälipala. 

Good to be back. Katsotaan miten VPN toimii, saanko päiviteltyä kuulumisia. 

/ 

My Chinese friend Qiao Zhilin says: Kati! Your return to Xi'an is a miracle! And I know exactly what he means: just as we could not have imagined in the summer of 2019, when I last visited, that the whole world would soon be closed for years to come and that our lives would be restricted to such extremes that even leaving home was a criminal activity here... We could not have imagined a few years ago that we would one day return to a world where travel was possible. 

And to be honest: it wasn't easy!

My funding, which is aimed at Finnish-Chinese e-business and AI research, was postponed three years from the original schedule because China was still in a state in March where it did not allow, for example, tourist visas to be applied for. For Our visa application 2 trips to Helsinki required  + 2 visits of friends/relatives to the Visum service center. Indeed, already strict regulations have been tightened.

You wouldn't do this trip if you didn't have a great love for this country and these people. Not only has the bureaucracy tightened regulations, but all the prices have gone up so that airfares are at least 2X or 3X what they were in 2017. If I were starting my career over now, I certainly wouldn't be doing business with China because it would be so difficult under the circumstances. 

But now that we're here, it does feel like a wonderful miracle: I'm back. After all these years. These neighbourhoods, these people, these foods, these landscapes, these amazing cultural experiences. It's also wonderful to see how our intelligent little two-year-old reacts to this country, wondering out of the window, how the 'vacuum trucks' (the cement truck reminds him of our Dyson) continue to drive day and night outside the window, how people say 'xie xie' to their friends or how a tofu snack in a chilli tastes.

Good to be back. 

Artificial Intelligence Ready Classroom

 

Today I am once again visiting Ruhr West Hochschule in Bottrup, Germany to kick-off our 4-year long project, Artificial Intelligence Aware Classroom.

The idea of this project is to assist teachers and students to use AI in Classrooms. We will create learning scenarios linked to AI competency framework as well as to curriculum of 7 to 12 grade.

We have a small but efficient project team from Lithuania (Vilnus Tech), Germany (Ruhr West), Greece (Ellinogermaniki Agogi) and of course us, the Finns (University of Jyväskylä)

This topic seems to be trending in 2023: The discussions on how ChatGPT will interrupt teaching are already on-going! How will the teachers be able to recognize whether the student did their own homework or did AI do it for them?

The discussions also included on how we will do research around this topic, how to publish and how to build social media campaigns on the topic.

As usual, the project which firstly seems to have a long time to do the initial reporting, will have to work quite intensively this Spring.

Luckily we are an efficient team that so far is enjoying the work...

We even had time to visit a closed coal mine as our sightseeing part! Fantastic times as always. Thank you for hosting, Ruhr West!

 /Tänään suunnittelimme tekoäly-luokkahuoneessa projektille aktiviteetteja ja tutkimusta seuraavan 4 vuoden ajaksi. Tällä hetkellä keskustelu ChatGPT:n käytöstä käy kuumana myös suomalaisessa mediassa.  Ajatuksena on tuottaa sisältöä ja tutkimusta tukemaan opettajien työtä ja oppilaiden oppimista tekoälyavusteisesti luokkahuoneissa yläkoulussa ja toisella asteella (lukio+ammatillinen). Kuin aina, oli mukava vierailla keski-Saksassa.