Tänä syksynä työt ovat vieneet mennessään. Syksy oli toistaisen urani raskain ja niinpä loma erittäin odotettu.
Niinpä olikin hyvä idea aloittaa loma totaalisella irtiotolla työajatuksista.
Olimme viime vuonna talvipatikalla
Salamajärven kansallispuistossa.
Tämä osoittautui niin mukavaksi retkeksi, että tänäkin vuonna päätimme suunnata kansallispuistoon, joka olisi maksimissaan muutaman tunnin ajelun päässä Jyväskylästä. Niinpä kohteeksemme valikoitui Seitseminen.
Päätimme lähteä Harjupolulle jälleen jalan, ilman lumikenkiä. Reitti oli merkattu valkoisin ympyröin.
Sää oli kohtuullisen märkä ja sumuinen. Tuli mieleen Vancouverin pohjoinen sademetsä.
Eväiksi oli otettu teetä, kahvia ja J:n tekemää sinihomejuusto-oliivipitsaa, nam!
Lämpötila oli hitusen plussalla eli tarkenin mainiosti samalla takilla kuin kesälläkin...
Maisema oli kuin taiteellinen näkemys sielun syvyyksistä.
Jalka ei kuitenkaan painanut, eikä painaneet myöskään syksyn työt.
Seitsemisen puistossa olisi ollut paljon muitakin reittejä. Tämä tuskin jää viimeiseksi kävelyksi täällä. Keväämmällä siellä on usein myös erinomaiset ladut, mutta näin joululoman aikaan lunta ei ole vielä tarpeeksi ja järvien jäätkään eivät vielä kanna.
Kävelyllä oli puhdistava vaikutus.
Jokainen maisema olisi saattanut olla taulu.
Nautin siitä, kun sain taas kameran käteen.
On niin palkitsevaa lähes heti nähdä käden jälkien lopputulos.
Seura oli tietystikin myös parasta.
Olemme käpötelleet näitä maisemareittejä nyt Lapin
UKK-puistosta Salamajärvelle ja
Kolilta tänne Seitsemiseen. Kansallispuistotournee on siis vasta alussa:)
Seitseminen sijaitsee Pohjanmaalla niinkuin Salamajärvikin. Luonto kuitenkin on selkeästi erilaista. Enemmän ikimetsää ja soita. Reitillä oli runsaasti pitkospuita.
Lähdimme tällä kertaa matkaan klo kahdeksan jo Jyväskylästä.
Puistossa olimme siis jo 11:30, jolloin ei tullut kiire pois - tarkoituksena oli kulkea valoisan aikaan ja kun päiväksi oli valikoitunut talvipäivän seisaus eli vuoden lyhyin päivä niin pimeähän alkoi jo kahden jälkeen hiipimään.
Harjupolku oli reilun viisi kilometriä pitkä, mutta kännykän gepsin mielestä 12t askelta tuli otettua ja 9,3kilometriä taitettua.
En tiedä johtuuko siitä, että kesällä käveltiin Kolilla niin pitkiä matkoja vai mistä, mutta tämä lenkki meni todella nopeasti ja olimme ulkona puistosta tasan kolmelta.
Meidän talvivaelluskonseptiin kuuluu myös se, että olemme yöpyneet jossain puiston lähellä - tällä kertaa Parkanossa, mukavassa mökissä saunoen ja herkkuruokaa laitellen.
Jyväskylään palatessa mieli oli (työ) asioista tyhjä ja sielua oli ravittu Suomalaisen luonnon taikavoimin. Suosittelen!
/ I have been holding radio silence in my blog due to the extreme stress and pressure at work this Autumn. Now it was time for a clean break. J and I headed to yet another Nature park in Finland - There is 40 of them here, so plenty of places to visit for a lifetime. "Seitseminen" is located in Ostrobotnia, the closest village is Parkano, the closest city is Tampere. Just like last year, we chose the location due to the fact that we could just drive from Jyväskylä for a few hours and stay one night near by. Last year we went for a winter walk in 'Salamajärvi'. Our path is called the 'Ridge walk' and we walk pretty much the entire time it is light outside. It's the shortest day in the year and on this level in Finland, it means that sun rises around 10am and sets around 2pm. It's quite a wet day and even though there is some snow, there is also a mist hanging over the forever forest. Moisture in the air makes it feel like in northern rain forests outside Vancouver. Makes me feel like going back to Canada one day. Seitseminen is forests and swamps mainly - the views could be paintings. There is only one couple with their dog besides us, as most of Finland must be doing their Christmas shopping. After the day, mind is clear of any thoughts of work. I recommend this kind of start-up for a holiday for all!
