Kaikki mitä Kiinassa rakastan

...kadut täynnä elämää... Se miltä tuntuu, kun kävelen mun kotikaduilla Xi'anissa. Kaikki kadunkulmat, rakennustyömaat, kampukset...

...vihreät pavut chilin ja valkosipulin kanssa paistettuna...

...öinen näkymä 15.kerroksen ikkunasta futuristiseen pilvenpiirtäjämaailmaan..

...ystävät, kolleegat, Kiinan perhe...

...jäävät taa.

On aika palata todellisuuteen. Zaijian! See you later!

/and Today is the day. All our bags are packed and We are ready to go. Time to leave behind all that I love about China:
- the streets Of my home area of Yanta, how it feels to walk them and all the campuses
- my Chinese family and research group, all my old friends
- all the GREEN beans with chili and garlic
- views of the big city after dark 

Goodbye, zaijian! How i will miss you all. Time to go back to reality now.

Henri has left the building

Tämän blogin lukijat tietävät hyvin, että olen viimeisen 7,5v tehnyt töitä erityisesti yhden tyypin kanssa. Tämän miehen nimi on Henkka. Ollaan Henkan kanssa tehty jos jonkinmoista projektia, kerätty dataa, analysoitu aineistoja, kirjoiteltu raportteja ja artikkeleja, matkustettu yhdessä mm. Kiinassa, Kreikassa, Belgiassa, Ranskassa, Serbiassa ja niin edelleen... Hän on todellakin ollut vuosien varrella minun tutkimusveljeni.

Eilen oli Henrin viimeinen työpäivä, koska hän sai mahtavan Tenure track-paikan Tampereen teknillisestä yliopistosta. Olen tästä urakehitysaskeleesta hirmuisen onnellinen hänen puolestaan. Tänään työpaikalla kuitenkin tuntuu todella ontolta ja kaikilla on hautajaisfiilis. Ihan niin kuin joku olisi juuri kuollut. Miten ristiriitaista onkaan päästää hänet menemään, tuo laitoksen hengen nostattaja, monen tsemppaaja ja kaikki työtehtävät hanskaava asiantuntija. Laitoksessa on iso aukko, jota nyt pitäisi alkaa sitten kuroa umpeen.

Eilen vietettiin myös Henrin lähtiäisiä Jean Claude Van Damme teemalla, josta nämä kuvat.

Tänään muutan Henkan huoneeseen. Minulla on ollut sama työpiste 11vuotta tasan tarkalleen. Muutin tähän toukokuussa 2005, enkä ole vaihtanut paikkaani. Olen ollut tässä huoneessa aina. Nyt on aika pakata kimpsut ja muuttaa omaan tutkimuskämppään, tuohon seinän taakse. Joku sinne menossa kuitenkin tuntuu vielä väärältä, joten en ole saanut aikaiseksi vielä.

Henri, toivotan sinulle onnellisia päiviä Tampereella - menestystä sinulle ei tarvitse toivottaa, koska se seuraa sinua ihan mihin tahansa menetkin. Kiitos näistä vuosista yhdessä, olet korvaamaton. Ikävä tulee.

/ Yesterday we said goodbye to one of the great researchers of our time, Henri Pirkkalainen. For the last seven and a half years, he's been my closest colleague, my research brother. We've done countless projects, reports, articles and so on, together. We've travelled to China, Greece, Belgium, France, Serbia and so on, together. Henri is gone because he got an awesome tenure track position from Tampere - he will be a professor some day. We are all thrilled for this opportunity, but today, in the office, the feeling is like in a funeral. It's truly like someone just died. People have been crying. People walk into his office and start talking to him. Only he is no longer there. 

Henri - I thank you for all the years together and all that you've done for all of us. No one can replace you. We shall miss you very much. Only the Jean Claude Van Damme decorations of the going away party last night, remain. 

Tässä vielä muutamia huippuhetkiä Henkan kanssa /Some blogging moments with Henri:

• Henrin väitöskirjapromootio
• Henrin Väitös, syyskuu 2014
• Henrin karonkka
• Publiikki 2015
• Publiikki 2014
• Panun legendaarinen piknik 2014
• BBQ 2014
• BBQ 2012
• Pikkujoulut Tallinnassa 2014
• ITK-päivillä 2015
• Konnevedellä 2013
• GLIS