City of Light and Researchers' Night

 Eilen Jyväskylässä vieteltiin tutkijoiden yötä.

 Minulle se tarkoitti 'tuplatyöpäivää' eli ensin oltiin iltapäivästä STIMEY-projektin festareilla esittelemässä koululuokille robotteja ja sitten illalla oli aika tuoda muksut kokeilemaan juttuja mun työpaikalle elikkäs Agoralle.

 "Fyysinen ohjelmointi"han on uuden COTA-projektini teema, joten tänä vuonna nää aiheet todellakin puhuttaa.

 Ajatuksena on siis se, että fyysisten ja tietokoneeseen liitettyjen aktiviteettien kautta oppilaat oppivat selkeämmin teknologioiden toiminnasta, ohjelmoinnista jne. Ja vitsit että tämä todellakin toimii! Stimey festivaaleilla meillä oli kasiluokkalaisia todellakin haasteellisessa iässä olevia muksuja, joita lähinnä ensin kiinnosti hölinä ja häiriköinti. Mutta sillä hetkellä kun saivat konkreettista tekemistä käsillä niin ääni muuttui kellossa täysin. Keskittyminen, innostus ja motivaatio ymmärtää ilmiötä heräsi. Ihan mieletön muutos siis. Illalla sain todistaa tätä samaa ilmiötä kutosluokkalaisen bonuslapseni kautta, joka sanoi että "Mä vihaan ohjelmointia" ja sitten 30min minecraftilla ohjelmoituaan ei olisi suostunut lopettamaan... Et silleen.

 Kaksi isompaa suorittivat 'robottiajokortit' ja jopa autistini osasi aivan hienosti ajaa robotteja tabletilla... No problem!

 Jyväskylässä on tällä viikolla myöskin toinen vuosittainen koko perheen tapahtuma eli Valonkaupunki.

 Se tarkoittaa sitä, että kaupunki on täynnä erilaisia valotaideteoksia ja valaistuksia. Osa Jyväskylän valotaideteoksista on aikaisemmilta vuosilta jäänyt pysyviksi - osa taas on vaan tämän yhden viikonlopun ajan nähtävillä.

 Tämän vuoden selkeästi keskeisin vetonaula on australialaisen taiteilija Amanda Parerin 12 metriä korkea MAN-teos.

 Somessa hänestä pyörii kaikenlaisia hauskoja meemejä. Työkaverini oli mm. käsitellyt asiaa miettimällä, että miksi Man on niin mietteissään. Sieltä löytyi esim. "Olipa rankka viikonloppu, ottaisko vielä yhen kaljan."

 Olipa mukava ilta! Muksut olivat ihan täpinöissään ja tekemistä, näkemistä ja kokemista riitti.

 Ritva-tätini saapui apuun katsemaan kolmikon nuorinta ja illemmalla tapasimme vielä kollegani Naomin, joka asustaa Manin naapurissa elikkäs Lutakossa. Lasten riemua on niin ihana seurata <3. Oon onnekas kun saan näiden tyyppien kans kokee kaikkee tällaista kivaa.

(c) Naomi Woods

 Lopulta kun käppäiltiin takas satamasta agoralle oli rantaraitilla niin paljon väkeä, ettei siellä kyennyt pyörällä etenemään. Huomautinkin, että Jyväskylässä oli tänä iltana samanlaista kuin Kiinassa on jokailta! Eli väenpaljoutta ulkona ja värivaloja... Harvinaista meille suomalaisille tosiaan, mutta tämä tapahtuma saa lähes jokaisen jyväskyläläisen liikkeelle:)

 /Yesterday it was the 'Researchers' night in Jyväskylä. For me, this meant robots from morning to night. First as part of my job, I attended a robots workshop for 8th graders. It is remarkable how physical activities can get even the most learn-resistant teenage grumpies to burst into motivation... It was such joy to witness the change in them when my colleagues from STIMEY project took out the physical activities of explaining how to gather water - It was a small plastic model that they needed to put together... Luckily our new COTA project will follow up so there will be plenty of this later...

Then in the evening I took 'my' kids including the bonus ones to play with robots in my workplace of Agora. They could do the 'robot driving licence' and that was an instant hit. Even Juha's daughter who complained that she HATES programming - was programming minecraft for more than half an hour and would not leave. Small autist learned how to reverse a lego robot and was so excited that he was mainly jumping up and down. 

After the research part we also went to see the City of Light event in Lutakko. This is an annual event in Jyväskylä where light art comes to town. I would say that there was more people outside than on New year's eve... I actually said that for this weekend, Jyväskylä looks more like China every day. Lights in the darkness outside with people all around. There was so many people on rantaraitti that you could not cycle there... Rare occasion in Finland certainly. 

Watching the joy of this kids experiencing the world - I feel very lucky to have these kinds of nights in my life <3

(c) Naomi Woods

Art & Fashion

Yanta Xi Lu on meidän kotikatu Xi'anissa. Sen päässä kohoaa kolmea rakennus, Xi'an College of Arts. Tämän yliopiston kampukselta minä olen blogannut usein aiemminkin, koska se nyt sattuu olemaan minun ja Topsun lempipaikkoja Xi'anissa. Lähellä ja siellä on aika kiinnostavaa kuvattavaa.

Arts Collegen kampuksella myös kiinalaiset pukeutuvat tavallista tyylikkäämmin kuin keskimääräiset kadun tallailijat. Kesällä naiset pukeutuvat mekkoihin.

Asusteina täällä on aina oltava arskat tai päivänvarjo. Tämän kesän hameenhelma on puolisääreen. Kengissä on nyöritykset tai sitten ne ovat gladiaattoreita.. Kiinalaiset käyttävät harvoin korkeita korkoja.

Myös telttamaiset laatikkovaatteet on niitä, joita näkee ihmisten päällä. Pehmeämpimuotoiset eurooppalaiset eivät näytä ollenkaan niin hyvältä näissä lakanoissa. Kiinalaiset ovat paljon rohkeampia värien käyttäjiä kuin eurooppalaiset, jotka kulkevat mustavalkoisessa vuodenajasta toiseen. Tykkään bongailla kiinalaista muotia, koska se on niin erilaista. Säännöt ovat minulle tuntemattomia. Ulos voi lähteä pyjamassa ja tohveleissa, jos niikseen tulee.

Kiinassa on myös paljon naisellisia skater-helmoja, jotka tuovat muotoja heidän kulmikkaampiin vartaloihinsa.

Arts collegen kampuksella on myös aina paljon kiinnostavia oppilastöitä. Olen erityisen ihastunut kauniisti ruostuviin steampunk-juttuihin...

Päivä Arts collegen kampuksella on aina hyvä ajatus.

/At the end Of our street, there is an Art College. This means the campus is full of Student productions from straws to glass and beautifully rusting steampunk installations. I like also to look at what the Women are wearing there, as they often Dress better than your average Xianese Woman from the street. 

This summer, it is all about dresses. chinese like to Wear saggy clothes as well as feminine skater-skirts. There is  always need for a pair of sun glasses or maybe a parasol, to shade from the sun. 

What's your favourite of these dresses?

Sunnuntai ennen joulua Lontoossa

 Kuka hullu lähtee Lontooseen joulua edeltävänä viikonloppuna? No pelkästään ne kaistapäiset kai. Kerrankin ajankohtaista materiaaalia tänään luvassa, jos poikanen antaa mun kirjoittaa tän postauksen loppuun.

 Aamu alkoi Tottenham Court Roadin tai siis British Museumin läheisessä Radissonissa, josta jalkauduttiin aamupalalle Prettiin. Joo, olen saattanut joskus mainita, että pikaruokaketjuista maailmassa Pret a Manger vie kyllä voiton hands on. Vapise KFC ja varsinkin Mc Donald's.

 Pretin Latte. Tästä tulee hyvä päivä.

 Joskus mietin, millaista olisi, jos asuisimme Lontoossa. Varmaankin sunnuntait olisivat jokseensakin tällaisia. Isi googlettaa leikkipaikkoja. No, Hydeparkista, tai paremminkin Kensington Gardensista löytyy mitä yllättävimmin Prinsessa Dianan muistoksi tehty lastenleikkipaikka.

 Siis käsittämätöntä - keskellä Lontoota on täysin ILMAINEN leikkipaikka, joka on todella iso, todella turvallinen, 10/5 tähteä, mukaanlukien vaipanvaihtohuoneveskit ja kahvila aikuisille alueet...

 Puiston vetonaula on isokokoinen merirosvolaiva.

 Poikanen on niin rakastunut siihen, että 1,5h kuluu kuin hujauksessa täällä juoksennellen.

Puistoon pääsee erinomaisesti Queenswayn metroasemalta, kävelee vaan sisään puistoon ja eteläänpäin, ei kauaa tarvitse käppäillä. Puistoon pääsee sisään vain lapsen kanssa!

 Puisto on täynnä brittiläisiä yammy-dadsejä, joilla on kaikilla farkut, sneakersit ja navy tikki-liivi. Poikani iskä erottuu joukosta.

 Tyytyväinen päiväleikkeihin.

 Paikalliset oravat ovat myös hyvin kesyjä.

 Leikkejen jälkeen siirrytään Marble Archin Mc Donaldsiin lounaalle.

 Lounaan päälle yritimme nukuttaa pienokaista, mikä meidän tapauksessamme tarkoitti kävelyä läpi Oxford Streetin.

 Kyllä, sunnuntaina ennen joulua siellä on jonkin verran porukkaa. Mutta näyteikkunat ovat myös aika viihdyttäviä.

Pääsimme käppäilyn päätteeksi China Towniin, jossa ostin kimchi-täytteisiä dumplingeja ja teemunia lounaaksi, koska lapsi ei edelleenkään ollut nukahtanut ja niinpä emme voineet alkuperäisen suunnitelman mukaan istua aikuisten lounaalle. Minulta jäi mäkkäri väliin - no koska se on mäkkäri ja kun on Lontoossa niin on kaikkea muutakin ihanaa ruokaa, enkä halunnut haaskata hyvää nälkää roskaan.

 Lapsen vihdoin simahdettua ehdotin, että menisimme piipahtamaan British Museumiin... Kun kerran ollaan hotellissa joka on noin korttelin päässä British Museumista, niin why not?

 Vaihtuvassa näyttelyssä oli kokoelmia maailman esineistä, mm. tämä Haida taiteellinen rannerengas, joka oli tehty hopeadollareista. Joo tiedän etten käytä mitään koruja, mut tän kanssa voisin tehdä poikkeuksen. Olen aika heikkona Haida-taiteeseen.

 Ja kun British Museumissa oltiin, niin pitihän siellä käydä katsomassa myös kreikkalaisten patsaiden... öö, lantioluita!

 Tykkään, että tänne pääsee ilmaiseksi sisään.

 V. 2012 Haida-näyttelyn jämät eli toteemipaalut ovat edelleen pystyssä. British Museumissa on myös mitä parhaita kauppoja. Meinasin ostaa ne tyhjiksi ja kaipaamani joululahjakokoelmat saivat täydennystä. Myös Virpin toivomat sfinksi-kumiankat löytyivät!

Ilta vierähti mitä parhaassa seurassa.

 Martineista Tsing Taoihin, illallinen oli Hotpot-ravintolassa samaisessa seurassa.

 Kylläpä oli pitkästä aikaa mukava nähdä, ystävät! Se pituinen oli luksussunnuntai Lontoossa.

Luxurious family Sunday in London: Playground - who knew that in the middle of London, in Kensington Gardens, there is a fabulous kids' playarea completely free? There's baby changing facilities, coffee bar, swings, climbing stuff and a pirate ship. Definitely going there again. Our 3 year old was mesmorized for one and a half hours and then had a three hour nap on top. Outdoors air! Hurrah! After youngling went for his nap, the adoults continued our journey walking through London on CHristmas packed Oxford Street, China town, Forbidden planet and finally British Museum - which has so amazing shops that one could complete their Christmas shopping right there and then. I was even a little late for the martini party in our hotel lobby with friends, what a great way to spend Sunday afternoon in London:) We then had a hotpot in the cellar of a Chinese restaurant chatting away about how everybody's year has been and so on. Thank you for a great night girls and boys:) There's a naked half a finn jumping on my back now, so I better give him this computer for some Finding Nemo watching.

Kalligrafiakadulla

Mieheni suosikki paikka Xi'anissa on kalligrafiakatu. Se sijaisee kaupungin muurin sisällä, etelä-portilta itään. Sisäänkäynti on muurin eteläportin itäpäässä.

Kalligrafiakadulla kaupataan pensseleitä, paperia ja mustetta, sekä tietysti myös muuta perinteisempää turistikrääsää.

Tykkään itse kalligrafiasta todella paljon, joten meillä kotona sitä löytyy seiniltä jo paljon. Kalligrafiassa on se hyvä puoli että koska japanilaiset ovat adoptoineet kanji-kirjoitusmerkkinsä kiinalaisilta niin ei ole ongelmaa miettiä mitä haluaisi viestien sisällöksi...

Minulta meni pari kokeilukertaa aikaa löytää tyhjiä scrolleja, mutta kun paikallisten ne (huikeaan 50rmb hintaan), niitä tulikin hankittua sitten omaksi ja sukulaisten tarpeiksi. 

Olen teettänyt yhteensä kymmenen kalligrafiaa täällä...Ups mitä himotusta.

Täältä pääsee myös Forest of Steals -maineikkaaseen kivipuistoon, jossa on paaseja paasin perään. Ollaan käyty siellä 2006, joten tällä kertaa ei menty. Tämä alla oleva kuva ei kuitenkaan johda sinne vaan paikalliseen temppeliin, jonka pagoda vilkkuu tuolla ylemmissä kuvissa.

Löysin kalligrafiamestarin, jonka tyylistä tykkäsin (jotkut on liian moderneja mun makuun) ja sitten kulutettiinkin koko iltapäivä viihdyttäen kiinalaisten kasvavaa yleisöä...

Kultaisella punaiselle pohjalle ovat uuden vuoden toivotuksia.

Tässäpä minun tämänkertainen scrollini... Kuka osaa lukea?

Tämän näköinen tyyppi teki.

Siellä olisi ollut myös muita coolin näköisiä kalligrafiamestareita...

Ulkomaalainen kalligrafian tilaaja saa nopeasti ns. Walking dead efektin aikaan eli populaa kerääntyy katsomaan sellainen 30 henkeä helposti.

Tämä tyyppi päätti, että ehkä oli ihan kiva juttu tehdä mulle tämä työ ja niinpä otatutti kuvan itsestään omaan kameraansa minun ja scrollin kanssa. Oletan että tämä laitetaan mainoskuvaksi hänen putiikkinsa, että kattokaa Lauwait, tämäkin tilasi multa.

Mutta niin kuin näkyy mun naamasta, olin tyytyväinen:)


My husband's favourite place in Xi'an is the street of Calligraphers'. We've spent many sunny afternoons there, getting scrolls to sent home for our family and for our own walls. Of course our small house is quite full already, but you have to think of the houses that *we might have in the future*... Actually I'm dreaming of a dojo... And have the scrolls to decorate it now:)