Perussuomalaiset ryyppyjuhlat - Sitsit 2017

Tänään olis luvassa sitsit.

Disclaimer: If I have published a picture of you that you do not want offline - contact me and I will take it off! Instant message in facebook is the quickest way.

 Niinpä on erinomainen syy kaivella kuva-arkistoa ja kurkistaa viime vuoden elikkäs 2016 kemuihin.

 Ensiksi on ehkä syytä selventää, mitä sitsit tarkoittavat. Kyseessähän on siis akateeminen traditio. Naah lukekaa wikipediasta. Summasummarum rakas ystäväni Tino on järjestänyt konseptiaan 'Tinon sitsit' also known as 'Ilmoittautumiset yksityisviestillä' jo vuodesta 2006. Tinon sitsit ovat ainutlaatuiset vuotuiset teemabileet vaihtuvalla teemalla. Lisää aiheesta Finnworldissä voit lukea esim.

 Vuoden 2015 Paremman väen sitseiltä 
Vuoden 2013 Maailmanlopun jälkeisiltä sitseiltä

Vuonna 2017 vuorossa olivat Perussuomalaiset ryyppyjuhlat.

 Illan isäntä odotti vieraitaan sammuneena tutun Otaniemen sitsipaikan edustalla.

 Sitsaajat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Minulla asuinnovaationa oli Mestarin herkun suomilipullinen muovipussitoppi.

Tino valmistelee kattauksen joka vuonna vimpan päälle.

 Sitsien suola ja sokeri on tietystikin rakkaiden ystävien tapaaminen.

Siltikään minkään 'yhden porukan' juhla tämä ei ole vaan n. 50 hengen sitsikunta koostuu niistä, jotka ensiksi ilmoittautvat (yksityisviestillä). Paikalla on näiden kaikkien vuosien jälkeen joka kerta ns. sitsi-impyeitä ja paljonkin porukkaa, jotka ovat sinulle uusia (mahdollisesti myös siksi, että muistikuvat edellissitseistä ovat hämärät).

Tietty sit on nää <3 tyypit

Sitsitradition keskiössä on laulumoniste.

Alkupuheiden jälkeen päästään sitten siihen elikkäs laulamiseen.

 Tino ei tietystikään pysty järjestämään sitsejä yksin vaan keittiöhenkilökunta on ihanaa vapaaehtoistyövoimaa, jotka pääsevät sitsaamaan mukaan ilman kustannuksia.

 Illan säännöt kerrataan alussa - pienimmästäkin rikkomuksesta seuraa nimittäin rangaistus. Tärkeää on esim se ettei kukaan poistu pöydästä ennen kuin pääruoka on tarjoiltu.

Jokavälissä lauletaan.

 Ja rankaistaan.

 Ja...? Ööh? virittäydytään tunnelmaan.

Sanktiot suoritetaan tuolilla seisten

 Ja haluamansa juoman nauttien.

Sitseillä on kamalan tylsää ja ihmiset kärsivät.

Minulla oli mukana paljon kärsinyt kesto-avecini,  sitsi-immyt P. Ei ollut ensimmäinen kerta kun P suostuu lähtemään avecikseni tiukkaan tilanteeseen. Ensimmäinen kerta taisi olla jos joskus 2000-luvun alupuolella. Avecina hän on mainio - viihdyttää itsensä ja seuralaisensa:) 

Tämä ystäväporukka on niin niin <3 minulle. Pelkkää parhautta.

 Perussuomalaisilla ryyppyjuhlilla tarjoiltiin pääruoaksi nakkimuki.

 Koristukset olivat myös monikäyttöisiä ja inspiroivat sitsikansaa innovaatioihin.

 B demonstroi.

 Täytyy sanoa, että myös lippikset toivat tunnelmaan sitä jotakin. Tino on juhlien järjestäjänä vertaansa vailla...

 Jälkkäriksi syötiin hillotolppaa.

Ja sit syö ja laula ja juo ja laula...

 Sitsit muuttuvat jälkiruoan ja kahvi&punssin jälkeen "tavallisiksi bileiksi".

 Eli tanssilattialla koreasti sen jälkeen.

Olipahan juhlat! Ja tänään sitten uusiksi, sillä vuosi on vierähtänyt ja tänään vietetään Huuhaa-sitsejä. Ihana ilta tulossa. Kuka lähtee mukaan? Keskustelu Tinon kanssa tulevasta facessa kesäkuussa:

Minä: Ilmoittautuisin sitseille. Yksin.
Tino: Kaikenlaista perverssiä olen vuosien varrelta sinulta tottunut näkemään, mutta tämä on ennenkuulumatonta! Yksin!?!

Yksisarvisena on hyvä sitseille mennä:)

/So... This weekend I am attending a special traditional Finnish party called 'Sitsit'. My friend has been organising these since 2006. These pictures are from last year. Yeah, Finns are a peculiar kind. But we have fun.

You can take the girl out of Finland...

 ...Mut joo, vaikka fb fiidi onkin täynnä mitä sateisimpia ja värjöttelevämpiä mökkijuhannuksia niin täytyy nyt kuitenkin ihan pikkuisen tunnustaa sitä koti-ikävää. Nyt olen viettänyt Kiinassa yhden joulun ja yhden juhannuksen. Näin syvällisemmin tarkasteltuna täytyy sanoa, että tulevaisuudessa yritän viettää nämä suomalaisuudelleni tärkeät päivät ihan kotimaan kamaralla tai ainaskin siellä Euroopassa. Olen rituaalejen suuri fani ja rakastan sitä, että juhannuksena on mökki ja kokko ja sukulaiset ja sauna ja laituri ja auringonlasku ja nuotio ja hyttyset ja yötön yö. Ja lipunnostokuva! Vaikka sitten ilman lipputankoa (edellinenhän kaatui pari vuotta sitten). Täältä kaukaa on selkeä nähdä, miten tärkeitä nämä joka vuosi toistuvat hetket ovat. 

 Mikä siihen auttaa? No onneksi Kiinan nurmikot kasvavat apiloita siinä missä koti-Suomikin, joten äkkiäkös ekspatti-juhannusfiilikseen pääsee tekaisemalla oman kukkaseppeleen.

Mieheni, joka ei siis brittinä ymmärrä suomalaisten juhannus-vouhkausta ollenkaan, katsoi minua todella otsaansa kurtistaen, kun aloin toteuttaa tätä kaunokkia. "Tuo ei sitten tule hotellihuoneeseen sisälle..." No niin, sinne jäi suomalainen juhannus koristamaan kiinalaista pihamaata. Jäin miettimään, että kuinkahan moni kiinalainen nuori osaa sitoa kukkaseppeleen? Entä suomalainen? 

...But you surely cannot take Finland out of the Girl. So this is my way of being a Finn today... My fb feed is filled with rainy cold pictures of people in their cottages. Yes I confess that even though it looks like not the greatest Juhannus on earth, it still looks the way I like spending mine: With a sauna, with my relatives, with the bon fire, with the birch trees, with nightless night... and the group picture with a Finnish flag. Yes I'm a Finn and this is a weird way, but for me, it's the only way to do it. Other nationalities - you don't need to understand. It's our day to be crazy, Keep Calm and let us celebrate JUHANNUS like a Finn:)

Suomiöverit

 Nyt ollaan oltu kotona jo kolme päivää - apua kun aika menee nopeasti! En ole ehtinyt kirjoitella, kun jetlag ja kotiin asettuminen on verottanut. Iltaisin iskee armoton väsy yhdeksän-kympin aikaan ja kun lapsi nukahtaa niin itse on jo aikaa sitten sammunut.

 Tässä muutama kuva meidän piitkältä lennolta viime lauantailta, joka meni todella nappiin. Kone oli 2h myöhässä ja siispä jouduimme odottelemaan Pekingissä lähtöä juuri sen verran, että lapsi ehti kuluttaa energiansa ihan piippuun ja nukkui jo ennen kuin kone nousi. Hän nukkuikin sitten puolet lennosta ja pari tuntia katsoi Toy Story kakkosta ja sit söi spaghettibolognesen annokset sekä omansa että minun.

 Kotiin päästyämme lapseni meni heti jääkaapille ja veti 250g raejuustoa, litran maitoa ja 300g perunoita napaansa. Vähän oli siis ollut suomiruokaa ikävä. Niin ja 4 ruisleipää... Sen jälkeen hän meni yläkertaan, teki itselleen kylvyn ja meni istumaan (kylmään!) saunaan alasti. Onkohan tämä lapsi suomalainen...?

 Vanhemmat ovat olleet ehkä hieman vähemmän innostuneita kotiinpaluusta, mutta on se ollut kuitenkin mukava juttu. Kiinakilotkin kaikkosivat kolmessa päivässä salaatilla ja alkoholittomalla ruokavaliolla, joten eipähän tässä mitään. Ihana on ollut nähdä ystäviä ja sukulaisia pitkästä aikaa. Mulla on muuten parhaat sukulaiset! Äiti oli siivonnut huushollin katosta lattiaan - vaihtanut lakanat ja roskapussit, haravoinut pihan ja kuurannut jääkaapin... Setäni vaimoineen kutsui meidät heti sunnuntaina syömään ja sen päälle auttoi lapsenhoidossa, jonka aikana sain kuukauden laskut maksettua. Eno tuli hakemaan juna-asemalta ja vahti lasta kun kävin kaupassa. Olipa mukava palata, kun ihmiset ovat näin ystävällisiä, kiitos!

Tietysti kun on reilun kuukauden poissa, se tarkoittaa sitä, että yhtä jos toistakin asiaa täytyy hoitaa palattuaan. Minulla tällaisia olivat uuden SIM-kortin hankkiminen puhelimeen, uuden TV:n osto (hajosi ennen lähtöämme), saappaiden vetoketjun korjaus, autonavaimen patterin vaihto ja soda streamer paristojen vaihto. Kovasti riittää tekemistä siis.

Asioita, joista olen näiden päivien aikana nauttinut:
1. Ystävien, työkavereiden ja sukulaisten jälleennäkeminen (doh että ykkönen)
2. Vesijohtoveden juominen
3. Internet, joka toimii! Hurrah, paperin kirjoitus edistyy
4. Vessapaperia voi laittaa pönttöön, jesh.
5. Lapsen vieminen päivähoitoon

Asiat, joita en kaivannut sitten lainkaan:
1. Pimeys! ja lumettomuus
2. Ruoan käsittämättömän kallis hinta
3. Ruoan mauttomuus
4. Kylmyys!
5. Elämän selvästi kiireellisempi rytmi

Mut täällä sitä nyt sit taas ollaan Euroopassa. Tässä kuussa reissuja riittää, joten pysykää kuulolla. Kiinapostauksiakin on vielä paljon varastossa.

 Six weeks away seems like the whole world should have changed/

But I'm home now/

And things still look the same/

I think I'll leave it till tomorrow to unpack/
Try to forget for one more night/

That I'm back, in my land/

Where the sun hardly rises all winter long.

We are back home. My son is delighted. He is very Finnish and has been overdosing on rye bread, cottage cheese, potatoes and milk. Then he's been sitting in the sauna. No doubt he loves being home just like he loves China. It's all very familiar to him. Parents have a little harder time adjusting to the cold and dark again and the expensive, yet tasteless food. At least I lost my China kilos in 2 days, so it must have been just due to the extensive drinking of beer... I am glad to be back though for reasons like friends and family, who have made us feel very welcome and missed. There's been a lot of help offered by relatives and lots of people contacting me to see us, so that's very nice. December is a rather busy month, two weeks here and then to UK for Christmas. Before that there's trips to Tallinn, Oulu and Helsinki, a dissertation and a family members visiting from England. Busy, busy.

Loncon3 - Sunday

On our last day of Worldcon, Sunday, I did something very stupid. I had been charging my camera battery overnight and of course forgot to put it back to my camera - no professional pictures from Sunday then! How irritating... So you need to tolerate poor iphone quality for my third and last day of the worldcon reportage.On Sunday at noon, my husband was doing his main speech of the con, so that meant that me and half finn were hanging out together in the Excel corridors. Plenty of exciting people to meet on the boulevard again, including a friendly(!) Cyberman and a woman dressed as the Tardis...
Small Finn and I spent some more time hanging around at the Finn hut on the fan village.

 And toured the last minutes of the Dealer's room. This lovely lady says she will go where ever the con goes - so hopefully in two years time - to Finland.

 She sold me this collection of t-shirts for my friend.

 In the Dealers' room, weird guys loom.

 BUt if you ask my son, the best place in this con was the pink steps in between the Fan village and the Dealers' room. He would have played 'catch me if you can' with mum on those all day long. Up to a point where we were asked to leave a couple of times by the security...

 Dr. Who though, not really my son's favourite thing. Or perhaps it's the annoying mother who wants a picture with all kinds of weird backgrounds.

 On Sunday morning at the con, Quidditch took place on the fan village lawn.

 They went at it for 2 hours! And I can say that muggle way of playing qudditch includes a lot more running around with a stick in between your legs than the wizard way... Which means that these guys really worked for their keeps. Speficically the girl who was playing the Snitch! Blimey she got a lot of excersise. But if you think fandom doesn't do sports - just go and see qudditch.

Meanwhile on the promenade, A Doctor had showed up to deal with the friendly Cyberman.

 Whereas upstairs in Capital Suite 15, I saw the only half an hour of a program item... That's how much my son allowed... (I know, he won't be 3 years old forever) This talk was of course my husband's speech 'The State of the Anime Industry'. Which of course was dealing with the looming shut down of Studio Ghibli... I'm sure the rest of it was also very interesting but unfortunately me and Tops made our excuses out for the second half of the talk, thanks to the crankyness of the small listener...

 But that's alright, since while waiting for a small boy to run out his energy at the corridor - I got to hang out with this girl, Karoliina Leikomaa, who has recently moved to London with her spouse. In worldcon it really doesn't matter where you stand, as friends will be at grasp. Thanks for the chat, it was really nice to catch up on work-wise too!

 After mr. Clements's speech ended, we decided to pull our small family out of the con due to most of us still being under the summer cold that I picked up somewhere in between London and Walberswick. So many friends, so little time...I really wish I had seen Ellen Kushner, Megan Lindhom (& Fred) as well as Pat Cadigan. But I guess I just have to see you guys again in Helsinki 2017!

 On the way back home, the Tuesday night Norwegian was filled with rather hangovering Finns. Certain Tero Ykspetäjä and Eemeli Aro were at least seen on the spot. If you were not in this worldcon - how about meeting in Helsinki 2017?

 For me this worldcon might not have been the biggest 'party con' ever, since I missed ALL the fantastically sounding parties, mainly due to this small travelling companion below. However, this won't be the case forever. Children grow up... Perhaps in the future I will have time to do some con organising as well. Thank you everyone for a great con!

Sunnuntaina minulle kävi perinteinen, eli unohdin kameran patterin laturiin ja eipä siinä sitten auttanut muuta kuin turvautua iphonekuviin - pahoittelut siis surkeasta laadusta! Sunnuntaina oli mieheni pääohjelmanumero (no tähän asti hän oli siis jo haastatellut John Clutea kunniavieraspuheessaan ja vetänyt kaksi paneelia...) mutta joo puoliltapäivin hän piti luennon aiheesta Japanilaisen animaation nykytila. Joka lyhyestisanottuna on aika 'shit'. Ehdin itse kuunnella tästä luennosta puolet, kiitos pieni avustaja, joka jopa puoli tuntia jaksoit pelailla iphonella ennen kuin varsinainen melt-down alkoi ja hipsimme käytävään purkamaan pienen miehen energiaa juoksemalla edestakaisin. Hyvä puoli Worldconissa on se, että missä kulkeekin niin tuttuja kyllä tulee vastaan todella joka kulmalla. Niinpä käytin mukavan puolituntisen Leikomaan Karon kanssa jutustellen. Karo on muuten Helsinki In 2017 projektipäällikkö ja on myöskin muuttanut juuri Lontooseen. Jos ei tästä vielä löytynyt sopivasti puheenaiheita niin olemme myös hyvin samantyyppisillä aloilla töissä, joten lapsen juostessa ympyrää, äiti seurusteli mukavasti vanhan tuttavan kanssa:) Jonathanin puheen jälkeen oli aika pistää pieni perhe pakettiin ja jättää coni taa, koska olemme olleet kaikki samaisessa kesäflunssassa ja nyt oli selkeästi oikea aika häipyä. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että muutama vanha tuttava jäi näkemättä... Mutta seuraavalla kerralla sitten. Varsin hieno coni, josta sain irti aika paljon (koska odotin aika vähän lapsenhoitotilanteen ollessa aika nolla) - jonakin toisena vuonna sitten luuhaan kaikki partyt läpi, lupaan, tällä kertaa perhe-elämä vei voiton. Heippahei ja toivottavasti v. 2017 Helsingissä nähdään!