Lupauksia vuodelle 2017

Vuoden alussa minulla on tapana tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Niin tänäkin vuonna. Ensin katsotaan, miten viime vuosi meni...

All photos from my defence day by Sara Holtkamp

Vuoden 2016 suunnitelmat/lupaukset näyttivät tältä: Lue koko postaus täältä.
1. Poika päiväkuivaksi. (SUCCESS)
2. Talo toimivammaksi. (SOMEWHAT)
3. Terveyden ylläpitäminen. (FAIL or somewhat) -Tästä täytyy tehdä uusi postaus, mutta varsinkin syksyllä stressi lamaannutti ja laiskotti terveellisten elintapojen ylläpitoa. Tämä ei ole ookoo.
4. Basket of 8 julkaisun submittaaminen. (FAIL) En submitannut, mutta en myöskään loppujen lopuksi halunnut tehdä sitä. Suunnitelmani työrintamalla ovat muuttuneet, katsotaan nyt sitten millaisiin tuuliin vie tuleva vuosi.
5. Boonusunelmat - haluaisin toteuttaa pitkäaikaisia unelmia, jotka on jostain syystä vaan jääneet ja jääneet:
- Tankotanssin ja larppauksen kokeileminen (SUCCESS)
- Studion vuokraaminen päiväksi niin, että voisi harjoitella studiokuvausta mukavassa seurassa, saman voisi tehdä myös miljöössä (SOMEWHAT)
- Viikonloppu niin, että sais ihan vaan olla ilman agendaa (SUCCESS)

Olen viimeisten kuukausien aikana pohtinut kovasti, että mitä elämältä oikeastaan haluan. Tai mitä onnellisuus minulle oikeastaan on. Tulin siihen tulokseen, että eniten onnea minulle tuottavat kiireettömät hetket, joissa on hyvää seuraa, hyvää keskustelua ja muutenkin se tilanne tuntuu kauniilta. Tällä hetkellä myös taide (lähinnä kirjoittaminen ja kuvaaminen) ja sen jakaminen tuntuu minusta hyvältä. Näitä asioita haluan ehdottomasti jatkaa ja niille löytää aikaa.

When PhD is done, what to do now...?

Mut pikemmittä puheitta lista asioita, joita haluaisin tehdä 2017:


Autismin kanssa - Jatkuva päivittäinen kuntouttaminen arjessa
- A istumaan pöydässä
- Sanavaraston suurentaminen ja puheen käytön aktivoiminen
- Kakat pönttöön
(kirjoitan tästä pidemmälti toiseen postaukseen, mutta pikkuinen A on kehittynyt huimasti viimeisen kuukauden aikana)

Työt - Uran uudelleen mietintä
- Etsi töitä oman laitoksen hiekkalaatikon ulkopuolelta
- Kirjoita uusi(a) hankehakemu(s)ksia

Arki - Irti mielen vankiloista
- Opettele keittämään uppomunia
- Opettele tekemään Hollandaise-kastiketta
- Opettele fileroimaan kalaa (paremmin)
- Karsi sellaisia rutiineita, joita teet vain rutiinien vuoksi
- Jatka koti-irtaimiston läpikäyntiä, jotta meillä olisi vähemmän tavaraa (esimerkiksi yksi ilta per kuukausi)

Terveys - Panosta päivittäiseen hyvinvointiin
- Treenaa ja valmistele embu San Fransiscon kisoihin Kirsin kanssa
- Treenaa PT:n kanssa kerran viikossa
- Juo alkoholia selkeästi vähemmän. Max 2krt viikossa oli hyvä sääntö, palataan siihen
- Terveellistytä ruokarutiineita, turhat juustot, viinit ja hiilarit pois
(teen tästä viime vuoden tapaan oman postauksensa)

Taide - Maailman kauneuden fiilistely
- Lyhytelokuvan suunnitteleminen - Olen päättänyt vihdoin ryhtyä uuteen projektiin
- Opettele videokuvaamaan 6D:llä (päivitä tietotekninen kalusto sellaiseksi, että editoiminen on mahdollista)
- Ihmisketjujen valokuvaus (näyttelyn verran)
- Tekstien tuottaminen (olen taas kerran aloittanut uuden kirjan kirjoittamisen, yritän jatkaa sitä. Teksti per kuukausi voisi olla hyvä tavoite esimerkiksi)
- Printtaa tuoreempia matkakuvia työpaikan ja kodin seinälle

 Että sellaisia. Mitäs sinä aiot tehdä vuonna 2017?

New year's goal: Perform embu in San Fransico in July 2017

/In the beginning of each year, I usually look at how last year went past. Last year (Find resolutions post here) last year I wanted to get Tops out of nappies during the day and that was almost a success. I did get a lot of stuff out of the house too, but there's still crap around that we could clear. My healthy lifestyle took a turn for the worse in Nov-Dec with stress, travelling and being ill. Back to normality will commence now in January. I did not submit a Basket of 8 publication which was on my list of things to do, but my thoughts on my career direction have changed, so it also was not really on my target. I also completed all of my bonus dreams, so that was good. Tried pole dancing, did some photography and spend some days without stress. So overall, it was a quite successful year, I would say. I have also been thinking, what do I want from life, what do I actually enjoy and I've come to the conclusion that I want to enable stressless moments with loved ones, where there's good conversation and sharing experiences life feels good. It's that simple. That's what that makes me happy really. So working towards having those moments is the key. That means also keeping myself physically and mentally in a state that I can be a pleasant person to be around.

Is this dress actually made for kicking...?

New year's goals 2017

Living with Autism 
- Teaching Tops to eat at table
- Expanding his vocabulary and memory of how to use them
-Pooing into the toilet
(I'm writing a new post about this in more detail this week)

Career
- Look for new opportuntites outside the box
- Write new project proposals

Every day life
- Learn how to cook poached eggs and make hollandaise sauce
- Learn how to filee a fish
- Stop doing things that you do just because you've always done it, but doesn't really serve a purpose
- Go through junk in the house, throw things out (one night per month?)

Health
- Well pretty same as usual: Excersise 5 times per week
- Train with a PT
- Train embu with Kirsi to San Francisco
- Drink less alcohol
- Eat healthier (less cheece, wine and carbs)
(Also writing a bigger post about this)

Art
- Learn how to video with Canon 6D (update computers so that one can edit the film)
- Write more
- Print updated travel pictures to home and office walls
- Keep on taking beautiful pictures
- Plan the next film project

That's about it. What do you plan on doing in 2017?


Kuvat edelleen (c) Sara Holtkamp

Tohtori tuli kaupunkiin

(c) Sara Holtkamp

 Miten menee?

Miltä nyt tuntuu, miten se meni...? Ovat olleet tän viikon FAQissa. Minulla on PhD krapula. Se tunne, kun jotain todella pitkään odotettu hetki on ohi ja nyt pitäis niinkuin taas miettiä uudestaan, että mitä tällä elämällä oikeastaan tekisi nyt. Toisaalta on sellainen "Maailma on mulle auki"-fiilis. Haluaisin ajatella, että nyt vois lähteä ja tulla niin kuin huvittaa, katsoa elämän kenttää uudestaan, kohti uusia haasteita. Toisaalta on sellainen olo, että mikään ei huvita, ei jaksa, ei haluta. Jänniä nää elämän taitoskohdat ja se, miten mielialat vaihtelee niissä tosi radikaalisti innostuneen ja masentuneen ääripäissä.

Somessa mua seurailevat varmaan ovat havainneetkin, että hyvinhän se väitöspäivä loppujen lopuksi meni, ihan mun näköisesti ja nappiin siltä osin. Mää oon jättänyt sen perfektionistin siis jo pari kymmentä vuotta sitten taakse ja nyt teen asioita niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Tällä kertaa se tarkoitti väitös-show'ta, jossa yleisö pysyi mukana ja ainakin palautteiden mukaan oli kiinnostava ja kansantajuinen. Kyllähän päivä siihen mennessä oli ehtinyt olla jo elämäni huonoin kun autistipoika heräsi klo 05 (siinä vaiheessa minä olin siis saanut ruhtinaaliset 4h unta) ja sitten riideltiin miehen kanssa meille tyypilliseen tapaan siitä, kumpi hoitaisi lasta seuraavien tuntien ajan, että toinen saisi nukkua. Molempien mielestä siis toisen pitäisi saada nukkua...

(c) Timo Mäki-Kuutti

Mut se hetki, kun kävelin auditorion ovista ulos, päivä muuttui radikaalisti elämäni huonoimmasta päivästä parhaaksi. Kaikki rakkaat ympärillä onnittelemassa ja puimassa mun työtä... Kuohuvaa, keskusteluja ja illalla vielä juhlat, jotka olen ihan itse saanut suunnitella ja järjestää kaikille niille ihmisille, jotka mulle tärkeitä on. Kyllä tätä päivää kelpaa muistella kiikkustuolissa sitten.

(c) Timo Mäki-Kuutti

Väitöspäivänä oli puolen tunnin hetki, jolloin jäin ihan yksin. Menin työhuoneelleni, avasin you tuben ja laitoin kajarit täysille ja jorasin toimiston käytävällä yksin:

Why
Why can't this moment last forevermore
Tonight
Tonight eternity's an open door
No
Don't ever stop doing the things you do
Don't go
In every breath I take I'm breathing you

Euphoria
Forever, 'til the end of time
From now on, only you and I
We're going u-u-u-u-u-u-up
Euphoria
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We're going u-u-u-u-u-u-up

We are here
We're all alone in our universe
We are free
Where everything's allowed and love comes first
Forever and ever together
We sail into infinity
We're higher and higher and higher
We're reaching for divinity

Read more: LOREEN - Euphoria Lyrics | MetroLyrics

Sekä väitöksestä että karonkasta on tulossa oma reportaasi jahka saan viralliset valokuvat Saralta, joka toimi kuvaajana. Tämä postaus on nyt siis vaan sellainen reflektio siihen mitä just tapahtui, mitä ajattelen tulevaisuudesta.

(c) Sara Holtkamp

 Tällä viikolla olen yrittänyt toipua ja maistella maailmaa. Mitä oikeastaan haluaisin tehdä tulevaisuudessa... Nyt on aika kääntää kaikki kivet ympäri. Minulla on siis noin vuoden mittainen sopimus yliopistolla projektihommissa, mut sen jälkeen pitäisi sitten miettiä, että mitä sitä tekisi "isona". Reflektoin sitä, mikä on mun työidentiteetti. Olenko tutkija, projektipäällikkö, opettaja, ohjaaja, somettaja, valokuvaaja, kirjoittaja - vai mitä? Selvää on, että vahvuuksiani on se, että olen luonnollinen verkostautuja. Nautin sitä, että saan tavata ihmisiä, analysoida heidän käyttäytymistään ja tuoda ihmisiä yhteen.

 Millaista työtä minä haluan tehdä? Selvää on, että sen täytyy olla sellaista, jota voin tehdä ihmisten kanssa. Sen täytyy olla sellaista, jossa voin ympäröidä itseni hyvillä tyypeillä. Joka päivä täytyy olla mukava mennä töihin. Viimeisten vuosien ajan olen saanut tehdä unelmahommaa, jossa minulla on ollut vapaus toteuttaa itseäni, haastaa itseäni, kehittyä ja saavuttaa asioita. Tällainen on tärkeää. Yliopistohommissa tykkään siitä, että päiviin mahtuu niin paljon erilaisia asioita - ei ehdi pitkästymään. Mutta ehkä minä olen kuitenkin parhaimmillani EU projektien kokouksissa, pimenivissä mukulakivikatujen illoissa. Ehkä nämä ajat vielä palaavat minun arkeeni. Ideaalisesti haluaisin asua Jyväskylässä, mutta viettää pari kuukautta vuodesta muissa yliopistoissa ympäri maailmaa tutkijavaihdoissa. Ja sen päälle matkustaa joitakin lyhyempiä jaksoja esimekiksi kuukauden tai kahden välein.

Minun haasteeni on lapseni autsimi. Jos hänellä ei olisi erityistä tarvetta tukeen koulutiellään, me olisimme ehkä jo muuttaneet Kiinaan tai vaikkapa Australiaan tai Kanadaan... Joksikin aikaa. Ja mielelläni minä lähtisin, en lopun elämäkseni, mutta joksikin aikaa, katsomaan, millaista elämä siellä toisella puolen palloa olisi. Suomen sisällä KELA tukee, joten mikäli Jyväskylästä ei töitä löytyisi, tietysti voisi suunnata Etelä-Suomeen, esimerkiksi Lahteen tai Turkuun. Vaihtoehtojahan löytyy.

Opetus

Toisaalta seuraavaksi olisi myös kiinnostava opettaa täällä kotipuolessa. Olen viime vuosina vetänyt joitakin opintojaksoja laitoksella, ollut avustavana opettajana muutamalla ja niin edelleen. Voisi olla antoisaa käyttää joitakin vuosia opetuspainotteisesti. Opiskelijoiden kanssa toimiminen on innostavaa ja tykkään olla mukana tässä rajapinnassa. Minulla on tänä vuonna rapiat 15 opinnäytetyötä ohjattavana, joten siinäkin on tietysti oma hommansa.

Tutkimus

Olen väikkärissäni julkaissut Jufo1-2tasoilla, lähinnä TVT-välitteisen tietämyksen hallinnan (opetus-alue) lehdissä. Seuraavaksi on aika suunnata tutkimusta haastavammille foorumeille. Tavoitteeksi voisi ottaa seuraavan vuoden aikana ainakin tavoitella Basket of 8 -julkaisua, eli julkaista mainstream Tietojärjestelmätieteen top-lehdissä tai ainakin lähettää varteenottava käsikirjoitus sellaiseen. Tätä varten pitäisi päättää, mikä olisi minulle sopiva aihe. Selvää on, että oppimateriaalipankit ovat sellainen aihe, jonka parissa en tule jatkamaan ainakaan nyt äkkiseltään. Haluaisin aiheen, joka a) kiinnostaa minua henkilökohtaisesti ja b) kiinnostaa Basket of 8 -lehtiä. Olen aika varma siitä, että näkökulma tulee olemaan ihmisen käyttäytyminen, käyttäjä-näkökulma. Mutta koska maailmassa kiinnostavia tutkimuskysymyksiä on paljon, täytyy valita, mihin projektiin pistää paukkunsa.
  
Näiden ajatusten lisäksi olen päättänyt aloittaa kirjoittamaan kirjaa. Kaikkea sitä ihmisellä teettää... Kaiken kaikkiaan ei ole tarvetta paniikkiin juuri nyt. Voin mietiskellä vähän lisää - mitä haluaisin tehdä... Tilanne vuodesta 2006, kun sain maisterin tutkintoni valmiiksi, on muuttunut oleellisesti. Nykyisin uskon, että minulle löytyy töitä. Tässä maailmassa on joku, joka haluaa minut palkata. Jos ei yliopistolta niin sitten yritysmaailmasta. Jos ei yritysmaailmasta niin sitten kuntasektorilta. Jos ei Jyväskylästä niin sitten muualta Suomesta. Jos ei Suomesta niin sitten ulkomailta... Kyse on itsetunnon kehittymisestä, ei enää työttömyyden pelosta. Kyllä, minä olen varmaan ylikoulutettu moneen hommaan. So what... Maailma on suuri paikka, kyllä joku mut haluu. Näin ajattelen nykyisin. Turha stressata, asiat järjestyvät. 

(c) Timo Mäki-Kuutti

--

How are you? How did it go? 

These have been the frequently asked questions from me this week. Or a classic - how does it feel to be a doctor? I guess the feelings are mixed: On the other hand, one road has come to an end. On the one hand, the world is now open for whatever I would like to do in the future. Overall, the dissertation day one week ago was the worst and the best day of my life. The morning was horrible. I wondered why on earth I have decided to put myself through that. But then after it was over, all of my friends and family around congratulating - yes it turned into Euphoria and a great party of course. 

What to do with my life now then? I have about one year contract in University of Jyväskylä left, but then it's a question of what would I like to do... On one hand I would really like to teach. On one hand I would really still like to do project management. On one hand I'd like to up my publishing game to a Top scholar level. There's many options in and out of Academia. I have decided to turn all rocks now, explore the paths unseen. 

The limits of my life of course include my son's autism. This is the reason why we live in Finland right now. If we were to move abroad for a longer period of time, he would have to get similar therapy there in order to keep making the great progress that he's been doing this spring. So we prefer the situation to be as it is: Living mainly in Finland, spending 2-3 months per year abroad. That's a pretty good system. Streets of Jyväskylä look a lot more exotic with some time away. We are going to China again this summer, for the bulk of it. 

Whatever the future has stored for me, I know I am excited to find out. I've broken out of one box - it is time to find new ones and break through those as well. 



 

Tulevaisuuden ja menneisyyden Chongqing

Ollaan oltu Kiinassa kohtapuoliin vuosi kaiken kaikkiaan. Luulisi, että sitä kaikenlaista pn tullut jo nähtyä, mutta Chongqing on todella jotain muuta kuin keskimääräinen kiinalainen kaupunki.

 Chongqing on siis kaupunki rakennettuna vuorien rinteille ja jokien väliin.

 Voitte kuvitella, miten haastavat  maastot yhdessä 33miljoonan asukkaan kanssa tuottavat pieniä liikenneongelmia.

 Aamusta lähdimme ekaan nähtävyyteen, joka oli kenraali Stilwellin talo.

 Hän oli kauko-Itä spesialisti, joka tuli Kiinaan ekaa kertaa Shanghaihin 1911, mutta palasi sen jälkeen pariinkin otteeseen auttamaan Kiinan modernisoinnissa.

 Sota-aikaan, kun Chongqing oli väliaikaisesti Kiinan pääkaupunki (muiden kaupunkien ollessa Japanilaisten vallan alla) Stilwellillä oli keskeinen osa lännen ja idän välisissä suhteissa.

 Hänen talonsa on varsin hulppeasti vuorenrinteelle rakennettu.

 Niin jyrkät pudotukset oli reunoilla, että poikaselle laitettiin pitkästä aikaa valjaat ettei tipahda rotkoon.

Stilwellin menopelit

 Maisemat olivat tosiaan kivasti joen yli.

 Itse talossa ei ole mitään erityistä, mutta toki se on paikallisten elintasoon nähden kovin ylellinen.

 "With the guns silent and smoke faded it is the historical friendship and our memory that will last forever."

Paikka on kautaaltaan paksun kasvillisuuden peitossa.

 Saastunutta tai ei, kasvit elävät edelleen.

alla oleva kuva (c) Jonathan Clements

Paikalla oli myös kissanpentuja, jotka olisivat olleet hyviä  kuvauskohteita, mutta liian peloissaan minusta.

 Oli mukava olla pitkästä aikaa nähtävyyksissä, joissa kukaan muu kuin me ei käy. Kadun toiselta puolen löytyy virallinen kohde, se syy, miksi tulimme tänne.

Eli Flying Tigers museo.

 Keitä olivat lentävät tiikerit? No Kiinan ilmavoimien tilannehan oli aika heikko toisen maailman sodan syttyessä. Heillä oli vajaat 100 konetta. Kun taas japanilaisilla oli yli 800...

 Amerikkalaiset liittoutuneiden kanssa tarjosivat 30 ekstrakonetta kenraali Claire Lee Chennaultin johdolla apuun. Flying Tigers oli siis näiden amerikkalaisten muodostaman laivaston nimi.

Kaikki osallistuneet olivat vapaaehtoisia

 Näyttely itsessään oli pieni, mutta vakuuttava.

 Lentävät tiikerit olivat maalailleet koneensa 'tiikereiden naamat'... Tosin minusta lentävät hait olisi ehkä ollut osuvampi nimitys.

 Voitte kuvitella, miten haastavat  maastot yhdessä 33miljoonan asukkaan kanssa tuottavat pieniä liikenneongelmia. Julkiset kulkuvälineet ovat kevyt rautatie, joka on useassa paikkaa nostettu ilmaan, kun metroja ei ole pystytty kaivamaan.


Välihuomautus: Kiinalaisilla on mitä mielenkiintoisempia kenkiä. Mm. tämän mummelin todella kaunis pyjama oli kruunattu purppurasamettisilla tossuilla, joissa oli kultahippuja... Awwww:) Söpö ja muotitietoinen mummu! En ole niin varma tyttärensä jalokivisansandaaleista. Mut ainakaan jalkineet ei oo täällä tylsiä!

 Serpentiinitiet mutkittelevat vuorten läpi tunnelein välillä sukeltaen bambumetsien alle.

 Tänään vastaan tuli kaikenlaista mielenkiintoista kuten tämä bambu-manducca!

 Kaupunki on myös todella saastunut, ilma sakeaa kuin Luoyangissa, mutta silti kaikkialla kasvaa rehevää kasvillisuutta. Kasvit tarttuvat sinne, mihin voivat juurillaan. Chongqingissa mielenkiintoista on juuri tuo elintilan taistelu - ihmiset, luonto ja koneet..

 Monellakin tapaa täällä näyttää just sellaiselta kun kaikissa scifielokuvissa... Tulevaisuus on jo täällä ja nyt. Näiden ihmisten maailma  on jo ylikansoitettu ja saastunut. Puhtaus ja hygienia ovat ylellisyyttä, johon vain rikkailla on varaa.

 Mut silti päivästä jäi tosi kivat fiilikset. Kaikki sai jotain, mitä halusi: Isi pääsi Flying Tigers museoon. Poikanen pääsi 2,5h leikkipaikkaan, jossa oli kalakiikku. Voi sitä onnea! Ja äiti pääsi shoppailemaan 20minuutiksi Forever 21:niin!

 Chinese most helpful advise of the day:

 Tämä mies (nainen?) antaa uuden merkityksen duck-facelle...

Monellakin tapaa täällä näyttää just sellaiselta kun kaikissa scifielokuvissa... Tulevaisuus on jo täällä ja nyt. Näiden ihmisten maailma  on jo ylikansoitettu ja saastunut.

 Puhtaus ja hygienia ovat ylellisyyttä, johon vain rikkailla on varaa.

Chongqing is a city that has managed to make me breathless. I am truly at awe. Its built on mountains and rivers with no flat ground. If you thought that a normal Chinese city had traffic problems, put on top of that the bridges over rivers and tunnels through the mountains transporting 33million people around. I have never seen anything quite like it. I feel that 'struggle for living space' is a good theme for this city: space for people, nature and machines. Fresh air and cleanness are something that only the rich can afford. Still, there's something very charming and special about Chongqing. I like the city's character. I like how it's saying: Fuck you, we will build the roads on any uneven ground, we will fly our light railway around. We will make the scycrapers to be more impressive than Manhattan or Shanghai - and if we feel like it, we make golden Empire State Buildings. Or in fact, why don't we just make two of them as if one was not enough. We had a really good day. Despite  of the rain. Something for everyone: Flying Tigers museum and Joseph Stilwell's house for J. Flying fish swing for Topfish and Forever 21 shopping for yours truly. Life could be worse.

Science Fictionista todellisuuteen - Elektronista kansainvälistä liiketoimintaa tutkimassa

Tänään olen Chanchunissa, elektronisen liiketoiminnan kiinalais-amerikkalaisessa konferenssissa. Konferenssin nimi on "7th Advanced Forum on Sino-American E-Commerce". / Today I'm in Changchun in "7th Advanced Forum on Sino-American E-Commerce" - English summary you can read below other text.

Xi'an Jiaotong University Team

Miten eurooppalainen tutkija eksyy tänne? No vastaus on tietysti ystävyyssuhteissa ja vahvassa Kiinalaiset-eurooppalaisessa yhteistyöverkostossa nimeltä eBEREA. Keväällä 2012 kirjoitin blogissani, että haluaisin asua joskus Kiinassa. Kolleegani ja professorini Jups ja Marikka Heikkilä lukivat tämän ja tarjosivat minulle mahdollisuutta tulla Kiinaan eBEREA-verkoston kautta. Ja niinpä muutimme ensimmäistä kertaa tänne syksyllä 2012. Tästä tilaisuudesta olen ikuisessa kiitollisuuden velassa.
Nyt eletään neljättä vuotta, jolloin olemme palanneet Kiinaan 1-4kk jaksoissa vuosittain. Sinä aikana olen kerännyt ja analysoinut aineistoja, ohjannut maisteri- ja väikkäriopiskelijoita, luennoinut opiskelijoille, vetänyt innovaatio-workshoppeja, raportoinut tuloksia papereiden ja postereiden merkeissä ja niin edelleen. Uusia projekteja on syntynyt vahvojen yhteistyösuhteiden ympärille. eBEREA-verkoston kontaktit ovat edelleen vahvasti keskeisiä työssäni täällä Kiinassa, voin ilokseni sanoa, että tämä verkosto on edelleen aktiivinen ja sen kautta kontaktini Kiinassa ovat vain laajentuneet.  Tämän päivän konferenssissa on paljon vanhoja tuttuja eBEREAn konferensseista, professori Zhanxi Lin ja monet muut lähettävät kovasti terveisiä Suomalaisille professoreille ja tutkijoille! (Matti Hämäläinen, Jups & Marikka Heikkilä, Juha Laine, Marko Nieminen, Christer Carlsson, Pirkko Walden, Eija Karsten teitä muisteltiin ja kaivattiin)

Prof. J. Christopher Westland

 Tietysti tällaiset konferenssit ovat myös erinomainen paikka tavata uusia kontakteja kuten professori J.Christopher Westlandin Illinoisin yliopistosta, Chicagosta. Hänen keynote-puheensa käsitteli elektronisen liiketoiminnan trendiaihetta, Internet of Thingsiä. Miten sensorien ja prosessoritehon kehittyminen viime aikoina on mahdollistanut maailman havainnoinnin tavalla, joka ei aiemmin ole ollut mahdollista. Mitä uudella teknologialla voidaankaan saada aikaan kun taskussamme on sellainen supertietokone ja sensorien lähde kuin iphone6 tai vastaava Android-puhelin? Professori Westlandin puhe päättyi asian ytimeen, eli siihen että tulevaisuuden haasteena on tehdä näistä teknologioista näkymättömiä.

Onnistuin yön pimeinä tunteina kirjoittelemaan paperin suomalaisten e-oppikirjayritysten kaupallistamisesta Kiinaan. Tätä tutkimusta varten tein pilotin Kiinassa viime syksynä yhdessä OnEdu, DidacTec ja Leia Media-yritysten kanssa. Tänään sain kunnian myös esitellä tulokset, jossa reflektoin pienten koulutusyritysten suomalaisyritysten mahdollisuuksista ja haasteista Kiinassa. Tälläkin kertaa olen Kiinassa jatkamassa tätä Digilen rahoittamaa hanketta toisen pilotin merkeissä.

State of China's e-Commerce Keynote by Prof. Qi Li

 Oma tutkimukseni on nimenomaan keskittynyt käyttäjäkokemuksen alueelle - miten käyttäjä löytää haluamansa, miten käyttäjän toimia koneen väilityksellä voidaan ohjailla?

Tämän hetken E-liiketoiminnan trendit:
-IoT internet of Things
  Tekoäly, robotit, dronet, itseään ajavat autot jne
- Big Data
- koneoppiminen
Olivat kaikki hyvin esillä tämän päivän konferenssissa. Kohta olemme ajassa, jossa roboteista tulee jokapäivää. Omalta osaltani olen innoissani saadessani olla osa tulevaisuuden teknologioiden tutkimuskentästä - Parinkymmenen vuoden takainen Science Fiction on tämän hetken todellisuutta. Kuinka onnekas olenkaan, että saan tehdä töitä tällaisten aiheiden ympärillä?

Prof. Leon Zhao from University of Arizona presents on Big Data

Tykkään käydä tällaisissa konferensseissa, vaikka eurooppalaiselle kiinalais-amerikkalainen meno joskus vaikuttaakin yliteatraaliselta. En kuitenkaan voi ignoroida sitä, että istun samassa rivissä alani huippututkijoiden kanssa, jotka ovat editoreja sellaisissa lehdissä kuin MISQuarterly, ISR tai AMC transactions on MIS... Heiltä on mahtava päästä imemään uusia suuntia omaan tutkimukseen. Yksi asia on varma - kun menen kotiin, tilaan iphone kutosen ja ehkä myös Google kellon ja laitan ne verovähennyksiin. Tämän alan tutkijaksi, minun sensorini ovat auttamattomasti aikaansa jäljessä!

/Today i'm in Changchun, in "7th Advanced Forum on Sino-American E-Commerce". What does a European do in a chinese american conference? I blame friendships... And networks. It's been 4 years since i got the opportunity to move to China for the first time thanks to eBEREA network and specially prof. Jups Heikkilä and his wife Marikka. I am in forever debt for them. Even though eBEREA funding has since ended, i have been able to return to China every year since then. Those years have included a lot of presentations, lectures, master Student and phd Student coaching and guidance, papers and posters, visits to numerous universities in China and so on. I am happy to say that the contacts of eBEREA are still very much live and well. And send hellos to Finnish professors back home!

It's been my pleasure also to get to know some new friends like prof. J. Christopher Westland from university of Illinois. His keynote today was on Internet of Things which at the moment is one of those trend topics in our field. Sensors and supercomputers in our pockets enable knowledge exchange in this world in a level that has never happened yet. However  glad he finished his talk by saying that the problem is still to make technology user friendly - technology is only effective when it's invisible, right? This of course is more my field of expertise. How to make things easier for users.

It's easy to get enthusiastic and excited in conferences like this. It's great to be able to be sitting among the experts of this field who are editors in journals like MIS Quarterly, ISR and AMC Transactions on MIS... I feel like I got a lot of new ideas towards my own research. How lucky are we to be able to be a part of studying those topics that used to be Science Fiction and now are reality?