Miksi suomalaiset muuttavat talveksi Espanjaan?

Suomalaisilla on tapana muuttaa talveksi tai viimeistään eläkkeellä Espanjaan. Se ei ole aina ollut minulle selvää. Myönnän, että usein mietin, miksi asun Suomessa. Täällä Espanjassa on tullut mietittyä elämän laatua.

 Miltä kuulostaa aamiainen ulkona oman uima-altaan vierellä? Entäpä pikku pulahdus aamu-uinnille suoraan sängystä?

 Miltä kuulostaa kävelymatka meren rannalle? Hiekkaa varpaissa...? Ei paljoa tarvitse miettiä, miten lapsia viihdyttää, kun he viihtyvät uimassa koko päivän, päivä toisensa jälkeen. Huomattavasti halvempaa kuin Leon leikkimaat ja Hoplopit. Huomattavasti miellyttävämpää kuin värjötellä pienessä räntäsateessa tarhan pihalla Suomessa...

 Kuinka kauan menisi siihen, että tähän kyllästyisi...? Istua terassilla illan pimetessä katsellen tähtiä ja kuunnellen merta...

 Yksi keskeinen syy lienee myös se, että päivittäistavaroiden hinta täällä on selkeästi Suomen hintatasoa matalampi. Yhden suomalaisen syöntikypsän avokadon hinnalla saa kolme kiloa samaa ja tuoreempaa tavaraa. Tällä viikolla olemme syöneet lähinnä tuoreita hedelmiä ja tuoretta lihaa - joka ilta on grillailtu. Ulkona syöminen saa erilaisen merkityksen...

Tottahan toki Suomessakin voi uida ja syödä ulkona... Kesästä riippuen 2-30päivänä vuodesta. Ymmärrän nyt, miksi suomalaiset muuttavat talveksi tai vaikka lopullisestikin tänne Etelään. Kyllähän Suomessa on moni asia hyvin, mutta siellä on myöskin pimeää ja ruoka maksaa paljon. Ymmärrän, miksi Espanjaan muuttaminen on monille sopiva vaihtoehto.

Ehkä meille Juhan kanssa henkilökohtaisesti sopisi joku vähän eksoottisempi paikka... mutta mistä sen tietää - vanhemmiten voi olla mukavuuden halua. Toistaiseksi meidän 'jos oltais vapaita menemään mihin vaan' -keskustelut päätyvät vielä mantereiden läpiajoreissuihin ja vuorivaelluksiin.

¡Hasta Mañana!

 / I have always wondered why Finns like to move to Spain for the winter or at least when they retire... I have been contemplating this on our little trip to Costa Blanca - and have reached a conclusion:

1. Sun and temperature - Finland is soooo dark
2. Quality of life - e.g. swimming every day, eating breakfast on terrace, grill parties, beach time for kids
3. Cheaper grocery bills - With the price of one avocado in Finland, you get three kilos of fresher avocados in Spain. Don't even get me started on the price of wines...

Yeah I could live here... Why not?

Lasten kanssa lomalla Espanjassa

Vuoden alussa päätin miettiä tarkkaan, mitä elämässä tavoittelen ja haluan. Yksi iso haave oli toteuttaa uuden perheemme yhteinen loma, jossa muksut saisivat mukavia kokemuksia, joita voisi muistella isonakin. Omassa lapsuudessani pääsin mm. vanhempieni kanssa Madeiralle n. 10-vuotiaana. Muistan tarkalleen edelleen sen, miltä tuntui pitää isää kädestä kun kävelimme yöllä rantaa pitkin kotiin ravintolasta. Tällaiset ovat elämän huippuhetkiä, joita voi säilöä sydämessään aina. Vuoden alussa mietittyäni asiaa totesin, että täytyy olla joku syy siihen, miksi teen kovasti töitä. Ehdottomasti parhaita asioita maailmassa on nähdä lasten aito riemu ja ihmetys siitä, millaista maailma voi olla heille entuudestaan tuntemattomassa paikassa.

 Meidän perheessähän on nykyisin kolme lasta 8-, 9- ja 11-vuotiaat A, V ja S. A näistä on kokenein matkailija - ollaanhan hänen kanssaan käyty lukemattomia kertoja Kiinassa ja Englannissa sekä myöskin Japanissa ja Ruotsissa… Hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut ns. oikealla rantalomalla - osittain siksi ettemme ole sellaista aurinkolomailijatyyppiä… Lapseni rakkaus veteen ja uimiseen on toki ollut kaikkien näiden vuosien ajan suuri ja siispä minulla on pidemmän aikaa ollut ajatuksissa viedä hänet rantalomailemaan. Ehkä lähimpänä rantalomaa on ollut Hainanin saarella 2013 - jolloin taifuuni iski… 

 

Isommat ovat päässeet nauttimaan Mustan meren rannasta Romaniassa, mutta hekään eivät ole olleet aiemmin Espanjassa. 

Päädyimme Costa Blancalle tänne hinta-laatusuhteen vuoksi. Paljon kivaa tekemistä lapsille ja lisäksi upeat maisemat. Muksut ovat sen verran isoja että heidän kanssaan voi jo katsastaa linnoja ja luolia ja muitakin myös aikuisia kiinnostavia nähtävyyksiä. 

Ajattelen myös niin, että nämä kolme ovat tämänikäisiä vain hetkisen - nyt jo alkaa näkymään osviittaa tulevasta teini-iästä ja muutaman vuoden päästä alkavat ovet paukkumaan eikä vanhempien tai sisarusten seura nappaa enää lainkaan. On siis suuri etuoikeus saada viettää heidän kanssaan aikaa juuri nyt ja tässä iässä. Ihan parhaita juttuja toistaiseksi ovat olleet sellaiset, joissa kaikki viisi osallistuvat… 

Esimerkiksi Alicantesta satunnaisesti löytynyt palmupuisto kätki sisäänsä kaikenlaisia aikuisillekin soveltuvia kiipeilytelineitä ja kuntolaitteita. Ei meinattu lähteä millään kun oli niin mukavaa yhdessä. Toinen upea kokemus oli Juhan pongaama ‘Kynttilä-luolasto’ eli Canelobre Caves (Busotissa), jossa kävimme ihailemassa huikeaa luolastoa, joka näytti lähinnä meren muodostelmilta vuoren sisässä. Pienelle pomppivalle kiipeilijä-Autistille laitettiin vyö vierailun ajaksi ja hyvin meni. Helpompaa toki olisi ollut jättää kokemus väliin, mutta edelleenkään en usko mantraan, jonka sanoma on, että elämän tulisi olla mahdollisimman helppoa.  

Lapset toki tarvitsevat edelleenkin paljon huolehtimista vaikka monet asiat sujuvatkin jo itsenäisesti. Etelän reissulla on muistettava juoda vettä, laittaa aurinkorasvaa ja muistettava välillä käydä lämpimässä suihkussa allaspulahdusten välillä. Tämä on toistaiseksi ollut ihana ja etenkin vanhemmuudesta opettava loma. Joka päivä tulee haastaneeksi itseään ja joka päivä tulee oppineeksi jotakin, mitä itse pitää itsestäänselvyytenä. Kuten esimerkiksi se, että kaikissa maissa ei ole käsitettä ‘pussilakana’ ja että se voi olla todellinen kulttuurikokemus kun vastaan tulee pelkkä lakana ja huopa sen päällä. Ihan mahtavaa nähdä näitä juttuja uusien silmien läpi… 

Onko teillä koskaan sellaista tunnetta, että on hankala kokea aitoa riemua tai iloa - tuntuuko se samanlaiselta kuin lapsena, jolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä…? En tiedä, montako kertaa olen ollut Espanjassa. Sen tiedän, että se ei koskaan ole tuntunut näin paljon elämän laadulta kuin tämä viikko täällä Calpessa. 

/ This week we have travelled to the Costa Blanca in Spain for a family holiday. Our kids are 8,9 and 11, which means they are passed the younger years but soon going into puberty. This is the GOOD TIME... And it will never come again. I feel very privileged to be able to share this experience with them. I remember when I was this age and my parents took me to Madeira. I still remember how it felt to hold my father's hand on the beach walking home after dinner. These moments last for a lifetime... At the beginning of this year I thought to myself - if I can't do these things, what the hell do I work for... The amazing looks of these little people being amazed at everything they come across. Yes I've been to Spain many times in my life. I would not select this as a holiday destination to myself, but with kids its specifically perfect: Great beaches, stunning mountains, places to explore... Playgrounds everywhere... The quality of life is simply difficult to beat. Sure, even at this age the three need looking after. The new climate demands you to eat, drink and sun cream not quite like home. And of course they will slightly burn however much sun cream they've got on... Still - I would not change this experience for anything in the world.

What is a sun holiday without Gelato!?!

Very excited to see our own pool for 5 nights...

Sydämen pakahtumisia

Joskus kun kuuntelen itseäni, ihmettelen sitä vuoristoradan määrää sisällä.
 















Kiukuttaa, ihastuttaa, vituttaa, rakastuttaa.
 
Ja sit koko kierros uusiks. Kaikkea ei voi laittaa hormoonienkaan piikkiin.

 Mut mikä parasta, elän elämää, jossa voin itseäni kuunnella ja nykyisin osaan myös sanoa, et hei musta tuntuu tältä. Jännästi juuri oman mielen ilmaiseminen on avain siihen et voi vaikka saada just sitä mitä haluaa. Täytyy vaan uskaltaa avata suunsa.

Kuukausi sitten olin läntisessä Ruotsissa rannalla.

Houkuttelimme portugalilaiset aaltoihin ja uin pitkästä aikaa meressä... kuinkahan monta vuotta edellisestä kerrasta..?

Aallot olivat korkeat, mutta vesi oli lämmintä ja uimme pitkään, ehkä tunnin. Sai pitää uikkareista kiinni ettei virta vienyt.


Huomaan, että päivittäin mun sydän pakahtuu niin monesta asiasta.

Siitä, että lapsi on kotona ja kiipeää syliin kuin pieni apina.

Siitä, että mies on kotona ja silittelee mua heti aamulla kun herätään.














Siitä miten kaunis meidän uusi koti on. Miten se on niin meidän näköinen ja kaikki on omalla maulla yhdessä laitettu.

 Siitä et mää saan usein matkustaa maailmalla ja karistella hiekkoja varpaitteni välistä.












Siitä, että toisinaan edellisen reissun hiekat löytyvät vielä sandaaleista kun uusi seikkailu alkaa.

Siitä, että mulla on vaativa, mutta antoisa työ, jota myöskin rakastan. Kyllä - se on usein väsyttävää, mutta huikean antoisaa on nähdä sen vuoksi paikkoja niinkuin tämä, Tylosand.

Siitä, että useimpina päivinä mun ei tarvitse kokea paineistusta elää jotenkin jonkun sellaisen kaavan mukaan, joka ei ole mulle luonnollinen.

Että mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut tällaisena kuin olen, eivätkä arvostele, määräile tai ehdottele, että minun tulisi tehdä mitään eri tavalla.

Vapaus on tärkeintä
Sitten on hetki
Just tämä tässä
Ohimenevä
Läsnä
Elämän makuisuus

 Tämä kesä

/This summer has been full of heart bursts to me. I am so grateful for so many things in my often extremely beautiful life. About a month ago, I was on a beautiful beach in the west coast of Sweden with my colleagues. We swam in the warm high tides and I thought of my remarkable life: The greatest (yet sometimes tiring) job of the world, my loved ones all around me, the sand in my shoes from all the remarkable places I have seen... Places like this one: Tylosand! What a gorgeous beach, what times to store in our memories. 

Freedom is the most important

So is moment

Just this here

Passing

Present

Taste of life

This summer