lauantai 28. syyskuuta 2019

City of Light and Researchers' Night




 Eilen Jyväskylässä vieteltiin tutkijoiden yötä.

 Minulle se tarkoitti 'tuplatyöpäivää' eli ensin oltiin iltapäivästä STIMEY-projektin festareilla esittelemässä koululuokille robotteja ja sitten illalla oli aika tuoda muksut kokeilemaan juttuja mun työpaikalle elikkäs Agoralle.

 "Fyysinen ohjelmointi"han on uuden COTA-projektini teema, joten tänä vuonna nää aiheet todellakin puhuttaa.
 Ajatuksena on siis se, että fyysisten ja tietokoneeseen liitettyjen aktiviteettien kautta oppilaat oppivat selkeämmin teknologioiden toiminnasta, ohjelmoinnista jne. Ja vitsit että tämä todellakin toimii! Stimey festivaaleilla meillä oli kasiluokkalaisia todellakin haasteellisessa iässä olevia muksuja, joita lähinnä ensin kiinnosti hölinä ja häiriköinti. Mutta sillä hetkellä kun saivat konkreettista tekemistä käsillä niin ääni muuttui kellossa täysin. Keskittyminen, innostus ja motivaatio ymmärtää ilmiötä heräsi. Ihan mieletön muutos siis. Illalla sain todistaa tätä samaa ilmiötä kutosluokkalaisen bonuslapseni kautta, joka sanoi että "Mä vihaan ohjelmointia" ja sitten 30min minecraftilla ohjelmoituaan ei olisi suostunut lopettamaan... Et silleen.
 Kaksi isompaa suorittivat 'robottiajokortit' ja jopa autistini osasi aivan hienosti ajaa robotteja tabletilla... No problem!
 Jyväskylässä on tällä viikolla myöskin toinen vuosittainen koko perheen tapahtuma eli Valonkaupunki.
 Se tarkoittaa sitä, että kaupunki on täynnä erilaisia valotaideteoksia ja valaistuksia. Osa Jyväskylän valotaideteoksista on aikaisemmilta vuosilta jäänyt pysyviksi - osa taas on vaan tämän yhden viikonlopun ajan nähtävillä.
 Tämän vuoden selkeästi keskeisin vetonaula on australialaisen taiteilija Amanda Parerin 12 metriä korkea MAN-teos.
 Somessa hänestä pyörii kaikenlaisia hauskoja meemejä. Työkaverini oli mm. käsitellyt asiaa miettimällä, että miksi Man on niin mietteissään. Sieltä löytyi esim. "Olipa rankka viikonloppu, ottaisko vielä yhen kaljan."
 Olipa mukava ilta! Muksut olivat ihan täpinöissään ja tekemistä, näkemistä ja kokemista riitti.
 Ritva-tätini saapui apuun katsemaan kolmikon nuorinta ja illemmalla tapasimme vielä kollegani Naomin, joka asustaa Manin naapurissa elikkäs Lutakossa. Lasten riemua on niin ihana seurata <3. Oon onnekas kun saan näiden tyyppien kans kokee kaikkee tällaista kivaa.
(c) Naomi Woods
 Lopulta kun käppäiltiin takas satamasta agoralle oli rantaraitilla niin paljon väkeä, ettei siellä kyennyt pyörällä etenemään. Huomautinkin, että Jyväskylässä oli tänä iltana samanlaista kuin Kiinassa on jokailta! Eli väenpaljoutta ulkona ja värivaloja... Harvinaista meille suomalaisille tosiaan, mutta tämä tapahtuma saa lähes jokaisen jyväskyläläisen liikkeelle:)
 /Yesterday it was the 'Researchers' night in Jyväskylä. For me, this meant robots from morning to night. First as part of my job, I attended a robots workshop for 8th graders. It is remarkable how physical activities can get even the most learn-resistant teenage grumpies to burst into motivation... It was such joy to witness the change in them when my colleagues from STIMEY project took out the physical activities of explaining how to gather water - It was a small plastic model that they needed to put together... Luckily our new COTA project will follow up so there will be plenty of this later...

Then in the evening I took 'my' kids including the bonus ones to play with robots in my workplace of Agora. They could do the 'robot driving licence' and that was an instant hit. Even Juha's daughter who complained that she HATES programming - was programming minecraft for more than half an hour and would not leave. Small autist learned how to reverse a lego robot and was so excited that he was mainly jumping up and down. 

After the research part we also went to see the City of Light event in Lutakko. This is an annual event in Jyväskylä where light art comes to town. I would say that there was more people outside than on New year's eve... I actually said that for this weekend, Jyväskylä looks more like China every day. Lights in the darkness outside with people all around. There was so many people on rantaraitti that you could not cycle there... Rare occasion in Finland certainly. 

Watching the joy of this kids experiencing the world - I feel very lucky to have these kinds of nights in my life <3
(c) Naomi Woods




maanantai 16. syyskuuta 2019

Skopje


 “This is Europe's new capital of kitsch", says friend's dad, referring to the Guardian article on the topic.  It is our first day in the Balkans Roadtrip vol2 this year in August and we have landed to the beautiful capital of newly named 'North Macedonia', Skopje. 
 My friend’s mother does not want to take us to see this travesty of plastic sculptures and glue on pillars on top of buildings. ”I feel so sick and angry when I come here.” She says.
 And indeed we can see why.
 The centre is full of statues.
 Statues, white buildings, pompous surroundings.
 There is a lot of statues that no one knows what they stand for.
 There are huge ship-like buildings in the river which will never sail anywhere, meant to be hotels and restaurants.
 Some of the statues fit into the Macedonian past, some just don't.
Glitter fashion is everywhere
The whole centre of Skopje was 'renovated' with plastic back in 2014 - the previous government was apparently using this project as a shield for money laundering, which is why the locals are outraged with it and would not like to show it to the tourists.
We first walk around this area at night.

And you must agree - it is made entirely for the looks of it.

There is a statue in the middle of the centre called 'Warrior on a horse'. It is of course Alexander Great of Macedonia's statue. But for political reasons we cannot say that out loud. On the opposite side of the square you can see 'The father of warrior on a horse (below).

...And the mother of 'Warrior on a horse'.
These guys are the Cyrillic brothers who came up with the Cyrillic alphabet. Did I mention that this statue has a double because one was not enough?
The Capital of North Macedonia is regardless a place to visit.
The whole country is a 'one city' country with most people moving to Skopje. (The larger Skopje being Roughly the size of Finnish Capital area around Helsinki - 1Million people)
The picture below shows the sad nature of the 'oldest restaurant in Skopje' which has gotten a 'new white look' in the kitch process of 2014.
I find this city fascinating and of course agree with the locals: The real Skopje is somewhere other than here.
We are invited to Macedonian dinner which my friend's mother has cooked. 
Lots of food on peppers, aubergines, cheese, tomato-paprika paste etc. And Raki of course!
The food is gorgeous and sooo delicious!
Olives are the size of thumbs. Juha says he cannot eat vegetables back home in Finland after this because they are so sad for their taste and freshness back home...
There is a tropical storm from Africa on our first night in the Balkans this summer.

But after it clears, we invited to the Turkish Bazar to eat some kebabs. Our hosts let us know that this is not actually food but a tradition or "kebabchinja" as the locals say.
After the amazing night, we swear that we will not eat anything else on this trip... And the journey to Kosovo, Albania, Greece and Turkey at this point has just begun...

Spoiler: We did eat once or twice after this... Have you been wondering why I came back like the size of an elephant - this is why. But still - I didn't come back a vegan!  ;)

Thank you for hosting us M and T and D! We had such a great time!

/Kesälomareissumme Balkanilla alkoi visiitillä Skopjeen, jossa ystäväpariskuntamme näytti meille kitch-päälystettyä keskustaa, jonka Pohjois-Makedonian edellinen hallitus laitatutti rahanpesutarkoituksissa uusiksi. Ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki: Kiinnostavaa uutta ja vanhaa historiaa ja tietysti huikean hyvää ruokaa!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...