Toissapäivänä järkkäsivät meille siis bileet. Ne olivat tututtuun tapaan Mama wei -ravintolassa, vastapäätä Professori Lin taloa. Sinne kävelee meiltä ehkä sen 25min suuntaansa, joten ihan hyvä lenkki siitä tulee, eikä siis tarvitse miettiä niitä kaloreita niin paljoa. Tai no joo, jonkin verran kyllä. Ostin vaa'an enkä tykännyt sen lukemista, kiinalainen ruoka on vaan liian hyvää.
Kiinassa juhlia järjestetään yleensä aina oman kodin ulkopuolella, vuokraamalla kabinetti jostakin ravintolasta illaksi. KOdit ovat yksityisyyttä varten ja on todella suuri kunnia tulla kutsutuksi jonkun kotiin. Tietystikin me olemme käyneet useammankin kiinalaisen kotona, niin kovasti he meistä pitävät, mutta niissäkin tilanteissa yleensä on tapana mennä syömään johonkin ulos.
Nämä bileet olivat kabinetissa, jossa oli kaksi huonetta yhdistettynä, kaksi isoa pöytää, joiden ympärille mahtui noin kymmenen henkeä ja tietysti pöytien keskellä oli Lazy Susanit eli pyöreät lasit, joiden päälle asetellaan ruokaa, jotta jokainen ylttyy omilla puikoillaan sitten makupaloihin pyörittämällä susania. TArkkasilmäiset saattavat havaita että meidänkin taloudesta löytyy nykyisi tämä näppärä laite, joka on tällaisiin useamman hengen ruoka- ja sosialisointikemuihin aivan must.
Meillä oli kaikille tutkimusryhmän jäsenille plus professoreille omat lahjat, niin kuin tapana on olla. Lähinnä shoppailin alkossa, finlandia shotteja ja citymarketista panda-karkkeja. Oli vähän rajallinen shoppailuaika. Sen lisäksi ostin niinkin mielenkiintoisia asioita kuin möllerin kalanmaksaöljykapseleita, joita he täällä arvostavat kovin ja ne ovat todella kovan hintaisia ja huonolaatuisia Kiinassa. Siis kaikista tärkeimmille ihmisille toin kalanmaksaöljykapseleita. Jos haluatte tuoda jotain todella eksoottista kiinalaisille, niin suosittelen ostamaan vohveliraudan. Niitä ei täältä saa ja kiinalaiset ovat hulluna niihin.
Poikani aiheutti tarpeeksi showta kirmaten ympäri kabinettia, niin kuin olettaa saattaa.
Onneksi uusi sukupolvi perässäjuoksijoita oli juuri liittynyt tutkimusryhmään syyskuussa, joten sylittelijöitä riitti.
A on ollut silmin nähden onnellinen. Sekä kiinalaisten kavereiden kanssa että yleensä siitä aiheesta että ollaan taas Kiinassa. Se innostus on tarttuvaa. Ei edes haittaa, että tänään satoi ja huonoa säätä on luvattu viideksi päiväksi putkeen.
MIkä perheillallinen tämä olikaan. Seuraavana aamuna we Chatissä (paikallinen What's up) oli tosi monta kuvaa meistä. Mukava olla suosittu. Mutta totuushan on se, että Xi'an ei ole se paikka, johon äkksieltään tulee vaihtareita. Täällä on länkkäreitä suurenevassa määrin, mutta harva haluaa tänne vaihtoon. Ihmiset eivät edes tiedä, että tämä kaupunki on kartalla. Eurooppalaiset tietävät Kiinasta sen, että siellä on Peking, Shanghai ja Hongkong. Muuta ei sitten tiedetäkään. Me olemme todellinen harvinaisuus. Emme ainoastaan vaihtareita, vaan ulkomaalaisia, jotka palasivat Xi'aniin. Itseasiassa useammankin kerran. Vaikka täälläkin kansainvälisyyteen kannustetaan, totuus on se, että täältä lähes kaikki lähtevät vaihtoon johonkin ulkomaille, mutta äärimmäisen harvoin heillä käy vaihtareita takaisin päin.
Ja voin sanoa, että meitä oli odotettu <3
Yesterday the Xi'an research group threw us a shindig. It was in Mamawei restaurant. In China, most parties are in cabinets of restaurants, not in people's homes. My son of course was the star of the night and caused all kinds of exciting sprints for the new memebers of the research group. It is great to have another generation of friends come by and also get aquainted with top fish. They all adore him of course and want to hold him and pester to him. He's blondish and blue eyed, which is very exotic here. But then again, we are all quite exotic. Even though international collaboration is praised, there is often the problem that no foreigner wants to come to Xi'an. If they would choose China overall to get into an exchange, they know only three cities in China: Beijing, Shanghai and Hong Kong. That's it. Xi'an gets foreigners from India, but that's about it. So we feel very wanted, as we were not only some exhange researhers. We were those who came back. Twice. This group has become like a family to us reall, we felt very welcome when 2hours after our arrival, we already sat at the full table of friends.
