North of Greece

Since we are all just sitting indoors going for occasional walks in our usual neighborhoods - I have decided this is a good time to do some blog posts of last summer's travels. Or indeed from any of those awesome trips when I just did not have the time to report. I was literally traveling so much last summer that I had no way of writing from each location that I went. It is somewhat comforting to think that back then I was feeling like 'if only I could be at home'. And now, it's pretty much the 180-situation. It is human nature to think that you want exactly the opposite of what you have - but honestly - right now, I am fine at being at home with my family. Yes there is a part of me that longs to be up there in the clouds, but I am very happy to be also here now, in my corner of the world, with my loved ones. 

But this is a good chance to catch up with old travel photos - with travelling feelings. Feel that breeze on your face briefly.

Last summer I was driving around in the Balkans with my chosen. We had rented the most mini of the rental cars from Macedonia - how much space could two people need??? And went on our Balkans roadtrip part 2.

 This blog is from Pella, at the 'G' point of the map above. Just befor Thessaloniki, on our way to Pefchori.

We have some specific relationship with the Balkans, you see. Not only is one of my dearrest friends from Macedonia, but also in fact my beloved's family tree dates back there. This was definitely blood trip, we figured out and the scouts that we are, decided to drive around as much as we could in the 8 days we had.

As you already know, our trip begun at Macedonia. We were greeted by my friend's family, which I now consider my own, really - and we spent the most amazing time in Skopje. Then we rented a car, head out for Kosovo and Albania. Next was Greece. Juha had never been to Greece. I had been to Greece many many times. Because some of my Dearrest colleagues are still from Greece. But never the less I had never been to Northern part of Greece. The Macedonian part.

So we looked at Google and what was on our way? Alexander the Great's Birth Place?

Yes thank you. We said yes to that. It happens to be that we both, not in any consultation with each other, had chosen the same name for our two sons.

Russian or Greek? Macedonian? You can argue on. For a second on the way we entertained ourselves for a second to consider baby names - definitely would be easier to agree in the past!

Yet, we stop by at Alexander the great's birth place. It is called Pella. It's like 44C hot and really, really taxing.

It's not much more than ruins and a couple of exhausted tourists.

Fields all around - Olympos can wait - although it's not that far!

The most impressive are the mosaics. One shows a lion-griffin attacking a stag, a familiar motif also of Scythian art, another depicts Dionysus riding a leopard.

Still. On a time like this - it is important to remember those times out there in the world. Just like this one day driving around Northern Greece. What a great day to remember!

/Koronakaranteeni vaikuttaisi olevan hyvä aika kalastella vanhoja valokuvia naftaliinista. Mitä olivatkaan kaikki ne paikat, joissa vierailin, mutta minulla ei ollut aikaa blogata... Nyt kun istutaan kotona neljän seinän sisällä perheen kanssa, on hyvä muistaa, että viime kesänä matkustin niin sieluni täydeltä. Nyt tämä Balkanin roadtrip päiväkirja voi nähdä päivänvalon, sillä omat päivittäiset kuvailukohteet käsittelevät lähinnä keittiön pöydän kotikoulua ja lähilenkkireissun maisemia. Viime elokuussa olimme Juhan kanssa ajelulla läpi Makedonian, Kosovon, Albanian ja Kreikan. Tuntuu aivan hullulta nyt se, miten helposti silloin saatoimme vain hyppiä eri valtiosta toiseen... Ajat muuttuvat nopeasti! Kävimme katsastamassa Juhan esi-isien maisemia Mavrovon kansallispuistossa ja sieltä koukkasimme Albanian kautta Pohjois-Kreikkaan. Kohteenamme oli Pefchori - makedonialaisten suosikki rantsukaupunki - vähän niinkuin paikallinen Hamptons, paitsi ei niin posh. Matkalla ehdimme yöpyä Olympoksen kupeessa ja pistäytyä Alexander suuren synnyinpaikalla Pellassa. Sattumoisin olemme Juhan kanssa molemmat toisistamme tietämättä antaneet pojallemme nimeksi tämän makedonialaisen supersankarin nimen... Johdatusta vai vaan suosittu nimi? Tämän blogin tarkoitus on kuitenkin kurkistaa kotisohvaa pidemmälle... On hyvä muistaa, että rajojen sulkemiset ovat vain väliaikaisia ratkaisuja tiukkaan tilanteeseen.

Finn back in the World

Tänään matkalla Ruotsiin. Niin ehdin kotiin Enkuista, pyörähdin (tai pyörähtelin) nopsaan Henkan häissä ja sit purin ja pakkasin laukkuni tuossa eilen. Ehtiikö sitä muutakin tehdä Jyväskylässä 2vrk aikana? No kyllä tietenkin kun tinkii vähän yöunista (ei kerrota äidille). Tänään olen:
- sumplinut poikasen eskariasioita uuden (taas, kuulitte oikein eli tämä on neljäs kokoaikainen) erityisavustajan kanssa.
- sumplinut poikasen terapioita (kun on kolme terapiaa niin aikamoista logistiikkaa se vaatii ja etenkin tiukkaa kuria jotta me vanhemmat saamme myös omat työmme tehtyä) onneksi 2,5vuoden kokemuksella erityislapsen äitiydestä, minusta on tullut leijonaemo ja puolustan lapsen ja perheeni oikeuksia kynsin ja hampain nykyisin, ei tule mitään jos kaikki on pois äidin työajasta. Onhan se nyt siis ennenkuulumatonta että minulla on työpaikka. Autistin äidin paikkahan on kotona lapsensa asioita järjestelemässä, eikö niin?
- jutellut kolmen eri projektin asiat kuntoon töissä (Philippiltä peritty IMAILE-projekti, Kiinalaisprojekti ja Co-Create Keski-Suomi projekti) mukaan lukien yhden livepalaverin ja pari muuta
- itkenyt Naomin olkapäälle, koska lapseni meneminen eskariin ottaa koville, kirjoitan tästä joku toinen kerta. Tajusin, että häntä tullaan kiusaamaan vaikka mitä tekisin, hänen elämänsä läpi, paljon pahemmin kuin minua aikanaan, ja aseet sitä kiusaamista vastaan ovat pienet. Aion kirjoittaa kirjeen ryhmän vanhemmille. Jotta kuusivuotiaat oppisivat erilaisuudesta ja siitä, että vaikka toiseen ei saa kontaktia, vaikka hän ei ole samanlainen kuin muut, häntä ei tarvitse pelätä tai syrjiä.
- varannut hotellin illaksi... (Ai miten niin muka teen asioita viimetingassa)
-käynyt jumpalla (thank god for HIIT)... Meinasin jättää väliin, mut ihan oikeasti, mun tarvii alkaa priorisoimaan liikuntaa. Rutiini ennen kaikkea.

Eli lomalta voi palata silleen heittämällä. Toisaalta kun on aikaa vaan todella vähän niin saa aikaiseksi todella paljon. Onko teillä tällaisia fiiliksiä?

Mun iltapäivän lento on köpikseen ja siitä sit jatkan junalla Halmstadiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut lentää Göteborgin kautta ja käydä moikkaamassa Göteborgin ystäviäni Kempon merkeissä... Mut valitettavasti se olis tarkoittanut ainakin 6h ylimääräistä matkustusaikaa, joten köpis voitti. Harmi, olis ollut mukava käydä treeneissä Arneudin branchissa... Mut seuraavalla kerralla sitten. Onneks pojat on tulossa ens viikolla Jyväskylään ku meillä on iso leiri tulossa... Sitä odotellessa.

/ so i have returned from England and left again for Sweden. I had the priceless two days in Jyväskylä, which included a rockin wedding, a wedding Brunch, and a lot of life management, trying to get my son's preschool and theraphy business in order. Not to mention the three projects that im running this autumn in my job. But when you have only a little time, that makes you really efficient, right? That's how i feel at least. How do i do this? Well, it is because I have the most amazing Support Of great amount Of people around me. The biggest of course is my husband who takes care Of both our laundry as well as our son while i have been away. I know that this week, it is my turn really not to be there, but if course i do the same for him when he is on business trips. To have a partner that you can count on - well, that's the most important thing, i guess. Thank you for being in my life dear.

My trip today is to Halmstad, where i flying via Copenhagen. Let's see if i could get some time to get Henri's wedding photos out of my camera and let's see if tomorrow's post could be about that...

Kesäksi Kiinaan

Kesäkuu ja Kiina. Tänään on se päivä. Kun muutetaan kesäksi Kiinaan. Pakollinen lähtöriita (tottakai niinku samasta aiheesta, josta me riidellään) suoritettu ja nyt junassa matkalla Tikkurilan kautta kentälle. Luusi laukkua pakattu. Vain yksi matkalaukku! Kesävaatteet ei vie tilaa paljoa. Onneksi huumeet eli kahvi auttaa mielentilan palautamiseen positiiviseksi. Onhan reissussa oleminen aina rankempaa kuin kotona oleminen. Miksi sitten viitsin kerta toisensa jälkeen lähteä... Moni sitä kysyy...

Tunteet lähdön suhteen ovat siinä mielessä ristiriitaiset, että Suomessa on ihana kesä ja elämä helppoa ja mukavaa. Suomeen jäävät rakkaat ihmiset ja toimivat nettiyhteydet. Mut olen silti täpinöissäni lähdöstä. Kiina on meidän toinen koti ja kaipaan sinne Suomessa ollessani. Matkat ovat mahdollisuuksia, päivittäisiä seikkailuita, haasteita. Se tunne, kun kävelen kotikadulla Xi'anissa on minulle niin rakas. Kun pääsen ovesta ulos ja voin ostaa hedelmiä auton lavalta tai poiketa kantakuppilaan syömään vihreitä papuja. Tämä seikkailu on minulle tuttu ja mieluinen.

Kiina on myös tilaisuus mennä itseensä, miettiä, mikä on elämässä tärkeää ja millaista elämää haluaa elää. Näiden kysymysten äärellä olen tänä vuonna, kun väitöskirja on valmis ja nyt pitäisi miettiä, että mitä minä teen sitten isona...? Tutkimusta, mutta mistä aiheesta? Artikkeleja? Kirjoja? Projektien hallintaa? Nyt on eräänlainen elämän taitekohta menossa minulla ja toivon, että puolentoista kuukauden aikana saan joitakin asioita mietittyä, kun etäännyn vähän suomi-arjen käänteistä.
Perhe on pakattu mukaan myös taas. Meidän piti laskea et montako kertaa ollaan käyty. Onneksi on passit, muuten olisi vaikea tehtävä.

Minä: 8 kertaa (2006, 2009, 2012-2013, 2013, 2014, 2015, 2016, 2016)
J: 11 kertaa
A: 6 kertaa

Eroa viime vuoteen on siinä, että lapselle ei ole otettu enää rattaita mukaan, kun hän jaksaa jo kävellä pitkiäkin matkoja. Saas nähdä miten pärjäillään ilman niitä. Tullaan takaisin heinäkuun puolivälissä. Heihei Suomi!

/Today We are Once more off to China. This is my 8th time. J's 11th time and A's sixth time. Once again we are going for research exchange and Once again it is to Xi'an. All very familiar, even the arguments on our way there. We have not taken a pram with us this time - let's see how it goes with a five year old that is eager to walk, but is it to the right directon... 

  We will be back in the middle of July. See you later, Europe!

Much ado about Chinese visas

 Olin maanantaina Helsingissä kahdesta syystä. Toinen oli se, että yritin hakea meille Kiinan viisumeita. Lähtöhän olisi jo ensi viikon keskiviikkona... Emme ole voineet hakea näitä aiemmin monestakin syystä, yksi on ollut se, että A:n passi piti uusia, kun hän tuli viiden vuoden ikään... Sitten on ollut reissuja ja silleen. Meillä ei IKINÄ ole ollut mitään vaikeuksia saada Kiinan viisumia. Toisin tällä kertaa.

Olin konsulaatissa bang on time kello minuuttia vaille yhdeksän aamulla. Oli maanantai, joten jonossa oli mukava määrä porukkaa jo siinä vaiheessa. Kun lopulta pääsin tunnin odottamisen jälkeen luukulle, konsulaatin nainen oli sitä mieltä, että paperit eivät ole tarvittavia. Siis ANTEEKS?

Olen ollut viimeksi kolme kuukautta sitten Kiinassa ja silloin kyllä sain viisumin. Mutta kun Kiinan Policyt ovat muuttuneet... Ahaa, okei. Onko niistä tiedotettu konsulaatin verkkosivuilla? Ei. Siis mitenkään ei voi tietää, että jos menen maahan statuksella 'Foreign expert', tarvitsen Invitation Letterin paikallisilta authoritiseiltä. Soitin ystävälleni Zhilinille Kiinassa, joka onneksi vastasi puheluuni. Konsulaatin nainen selitti hänelle, mitä tarvitaan...

Konsulaatti ei myöskään suostunut käsittelemään mieheni ja poikani viisumeita, koska ne ovat samassa invitation letterissä, joka ei siis kelpaa edes turistiviisumiin... ARGH että näin punaista siinä vaiheessa... Siis että olen käynyt Kiinassa viimeisen viiden vuoden aikana viisi kertaa... Ja nyt sitten ovat sitä mieltä, että samaiset paperit, jotka ovat joka ainoa kerta toimineet, eivät käy.

Ja ei kun sitten aloitetaan juoksu aikaa vastaan. Jos kontaktini Kiinassa saavat jotenkin tämän paperin hommattua niin, että saan sen seuraavaan aamuun mennessä, voimme lentää ensi viikon keskiviikkona Kiinaan. Ja pääsen viikonloppuna ystäväni häihin Saksaan... Mutta tavallisesti tämän paperin saaminen kestää 7vrk... Ja siihen tarvitaan liitteeksi resumeeta, passien kopioita, viisumeita ja muita härpäkkeitä, joita hoitelen samalla, kun kävelen Opetus- ja kulttuuriministeriöön, johon olen menossa palaveriin... Onneksi on älypuhelin, jolla voi ottaa kuvia dokumenteista Helsingin kaduilla...

Loppujen lopuksi saan tarvittavat paperit valmiiksi minuuttia vaille palaverini alkua. Kiinassa kello on 17 silloin. Virastoaika päättyy klo 18... Zhilin ja Liang Ni tekevät kaikkensa, että paperit menevät eteenpäin ja kirje saataisiin... Saan viestin, että käsittelyä jatketaan aamulla.  Minun pitää päättää, miten saan passit ja hakemukset konsulaattiin seuraavana aamuna JOS uusi kirje saadaan. Päätän, että lähden kuitenkin illaksi kotiin ja jätän passit ammattilaisille eli Visumservicen toimistoon. He kertovat, että Kiinan konsulaattiin on tullut pilkkua viilaava nainen maaliskuussa ja että heillä on usein ongelmia nykyään:( Tämä on huojentava tieto - Vika ei ole minussa... Muillakin on vastaavia ongelmia.

Onneksi Kiinan aika on ennen Suomen aikaa, joten kun tiistaiaamuna herään, he ovat jo saaneet paperin tehtyä. Mutta onko se riittävä paperi. Visum servicen tyypit vievät passit konsulaattiin ja nyt jännitetään tulosta. Tulevatko hakemukset huomenna taas takaisin... Jos näin käy, en pääse saksaan, sillä minulla ei ole henkilökorttia, jolla voisin matkustaa passin ollessa konsulaatissa. Miksi minulla ei ole henkilökorttia...? En ole sitä koskaan tarvinnut. Nyt ymmärrän, mihin sitä tarvitaan ja päätän hakea sitä heti Poliisilta. Tokihan sen myöntäminen kestää kaksi viikkoa eli ei tähän hätään ehdi.
Verenpaineeni maanantaina iltapäivällä siinä vaiheessa, kun kävelin ulos visum servicen toimistolta, oli varmaaan aika huipussa. Jos käyttäisin tupakkaa niin olisin kyllä vetäissyt sauhut ystäväni sikarista. Mutta sitten sanoin itselleni, että mitä hittoa mää stressaan? Tää asia ei ole nyt minun käsissäni. Olen yrittänyt parhaani ja jos se ei riitä, sitten mukaudutaan siihen tilanteeseen. Maailma ei lopu siihen, jos emme pääse Kiinaan ensi viikolla. Istuin alas nurmikolle, katselin kaunista kesäistä Helsinkiä - kauniita ihmisiä ja sitä onnellisuutta, että sain siinä olla.

Elän elämää, joka on täynnä epävarmuuksia. Pieniä ja suuria vastoinkäymisiä. Kuitenkaan niiden takia ei kannata menettää yöunia. "What must be, shall be", niin kuin Shakespeare asian ilmaisi. Turhasta stressaamisesta ei muuta kuin lamaannuttaa itsensä. Stressi on ihmisen luontainen reaktio epävarmuuksiin niin kuin nyt vaikka, että missä elän seuraavan kuukauden verran elämääni. Kohtaan päivittäin tilanteita, joissa elämäni ei mene juuri niin kuin olin ajatellut. Muutokset eivät ahdista minua. Käsittelen pettymyksiäni, niissäkään tunteissa ei ole mitään vikaa, kunhan ei jää niihin vellomaan jumiin, lamaannu. Asioista,

Nyt on torstai-iltapäivä ja viisumit ovat olleet käsittelyssä tiistaiaamusta lähtien. Saamme siis ne ajoissa huomenna aamulla - haen ne Helsingistä, matkalla Saksaan, johon lennän huomisiltana ystäväni häihin. Tulen takaisin sunnuntaina. Vähiin käyvät päivät ennen kuin loppuvat. Viimeisen viikon fiiliksiä kuvaa hyvin pirstaloituminen - riittämättömyyden tunteet. En millään ehdi viettää laatuaikaa kaikkien rakkaitteni kanssa. Välillä tuntuu, että edes lyhyen what's up viestin laittamiseen ei ole tarpeeksi aikaa. 

 So in the beginning of this week, I had a bit of an adventure with getting our Chinese visas... The embassy had changed regulations and had not bothered to tell anyone... So the exact same papers that have gotten us Chinese visas the last FIVE times that we've been to China, were suddenly not alright. It's all very well but I was supposed to leave on Friday to Germany for my friend's wedding, so I really wanted to get my passport back on Friday. My Chinese colleagues Zhilin and Liang Ni worked their arses off trying to get me this new invitation letter and it now seems their efforts were not in vain and I can pick the passports up from Helsinki on my way to Frankfurt. A little extra stress for a week that already I didn't have enough time to do anything... Great. But all is well that ends well and we can fly to China next week on Wednesday as planned.

Chongqing 重庆

 No niin ollaan meidän Tour of China June 2015 kohteessa 5/5 ja siitä luukusta paljastuu Chongqing.

 Jos olen joskus erehtynyt sanomaan, että 'kaikki Kiinan suurkaupungit näyttää samalta' niin ansaitsen rangaistuksen typeryydestäni.

 Tämä kaupunki todella on 'erilainen' Kiinan suurkaupunki. 

 Chongqing on sisämaakiinan suurin kaupunki, asukkaita rapiat 33miljoonaa. Vrt. Xi'anissa on 8miljoonaa... Missä pikkukaupungissa sitä asustellaan siellä.

 Chongqinissa meillä on taas varsin hulppea huone, kiitos Radisson-uskollisuutemme. Kylvettin poikasen kanssa aikamoisissa näköaloissa.

 Nää kuvat on siis hotellihuoneen ikkunasta.

 Chongqing on vähän niin kuin San Franciscon landscape sijoitettuna sademetsän keskelle, paitsi et siihen on sit vielä ympätty Manhattan päälle.

 Pikkuinen maisemien katselija on linnoittautunut ikkunalaudalle.

 Eli koko maasto on vuoristoa ja jokia, joista tunnetuin on tietystikin Yangtse.

Kävimme pienellä kävelylenkillä ja havaitsimme nopeasti, että pelkästään hotellista tielle pääsy vaati n. 100askelta portaita ylämäkeen. Sitä seurasi sellainen 30minuutin välillä jyrkkä nousu. Onneksi poika tykkää kävellä portaita, muuten olis ollut aikalailla haastavampi reissu.

 Oli se toki näinkin, koska ilmasto on sellaista sademetsätyyliä, jossa ilmankosteus on rankkaa ja lämmintä varmaan se 35C ainaskin. Ilma on toki myös saastunutta, vaikka tänäänkin satoi, eli aika haasteellinen oli meidän iltapäivän pepputreeni ylämäkeen. Ei paljoa kuntosaleja kaivata.

Normaali näkymä, josta pitäisi päätellä, että mihin suuntaan kannattaisi mennä.. Pilvenpiirtäjiä ja kävelyväylät menevät sikin sokin 3D-mallisesti ali/ylikuluin seassa.

 Ilman kosteudesta tuli mieleen Hawaii.

 Noin puolen tunnin ylämäkiretkeilyn päälle päästiin ihmisten ilmoille.

 Chongqingilaiset puhuvat mandariinia todella kummallisella eteläaksentilla...

 Ja ajelevat ympäriinsä kolmipyöräisillä autoilla. Testattiin - vähän niin kuin kehittyneempi tuktuk, mopohan se on...

 Milloin tahansa voi alkaa sataa, mutta se on sellaista minimiripsintää, jota ei ainakaan tänään tarvinnut ottaa vakavasti.

 Sompailtiin keskustassa etsimässä ruokapaikkaa.

 Kunnes pikkuinen nukahti. 17:30 päikkärit - äh, no eihän sille mitään voinut ja tää ilta meneekin sit pystyssä. Onneksi aamulla ei ole pakko herätä minnekään.

 Loppujen lopuksi annoimme periksi ja menimme Hot Pot -ravintolaan, koska juurikaan muita ei löytynyt. Klo 1745 ravintola valmistautui ottamaan parisataa henkeä syömään... Me oltiin ainoat. Ja BANG klo 18 tasan niitä alkoi virrata sisään siihen malliin, että vartin yli olikin jo täyttä. Chongqingilaiset ovat täsmällisiä illallistajia.

 Poika nukkui kaameassa kiinalaishuudossa. Parhaitenhan sitä nukkuu melussa vai?

Chongqing on Schezhuanin maakunnan vieressä (ja oli aiemmin osakin sitä), joten täällä ruoka on todellakin 'La' eli tulista. Hot Potia ei syöty normaalein menoin maapähinäkastikkeessa vaan öljyssä valkosipulin kanssa. Maistuihan se noinkin, vaikka tykkäänkin ehkä siitä yleisemmästä kastikevaihtoehdosta enemmän.

 Chongqingissa on Radisson Blu Plaza! Ja miten hulppea... Oikeastaan kaikki hotellihuoneet meidän tän vuoden Kiina-reissulla ovat olleet ihan mielettömiä. En tiedä, mikä on ollut paras: Pekingin sviitti - Changchunin Hehe-hotel, Shenyangin Holiday Inn vaiko tää tämänpäiväinen... Kaikki saavat viisi tähteä, suurin osa isompia kuin mun edellinen kämppä Jyväskylässä... Ei todellakaan voi valittaa. Karman laki sanoo tietty, et juuri kun jätin meidän uima-asut kotiin, täältä löytyisi uima-allas. Pah. Uimapuvun vuokra: 75eur!!! Joo ei. Jotain järkeä. Käytiin eilen Aissan kanssa uimassa Xi'anissa ja uikkarit oli aamulla kuivamassa vielä, joten aattelin et jätän ne nyt kun ei siellä KUITENKAAN ole sitä uima-allasta. Tää on vähän niin kuin et alkaa sataa jos et kanna varjoa. Joo, on mulla 1.maailman ongelmat. Huomenna lähdetään tutkimaan Chongqingin varsinaisia nähtävyyksiä aamusta. Ilmasto on sen verran haastava, että ihan turistikohteeksi en tätä ottaisi, ellei täällä olisi muuta juttua menossa. Mut huikeat on vuorten ja jokien maisemat pilvenpiirtäjineen, olen tyytyväinen, että tulin niitä katsomaan.

Mut ennen kaikkea: Hyvää juhannusta Suomeen kaikille mökeille, varsinkin mun omalle rakkaalle! Ens viikolla nähdään!

 Today we are in Chongqing which is the biggest city in inland China. 33Million people. Take a moment to think about it. Compare to Xi'an's 8 million... We live in a small town... Also if I ever say that 'every Chinese city is the same' again, please spank me. This one certainly is something else. I noticed it already from the plane: There's a serpentine river in the middle of the city, but also it's built in the middle of mountains, so there's about 0 square metres of flat space. There's scycrapers which look like they can fall any minute now, and there's Yangtse river cruises, where 400 people died on just a few weeks ago. Won't be doing that, grannies you can stop worrying. We stay at the mighty Radisson Blu Plaza Chongqing, which is possibly the most impressive hotel I have ever slept in. We are in an exceutive room thanks to our loyal stays in the chain. Most pictures at the beginning of this post are taken from the window of our hotel room. Could be worse Juhannus, right? Still, I can't help but long for the cottage life a little... Well, to be honest, +12C and nats... probably not something that I'd trade for this right now. Overall Chongqing is an interesting city - the skycrapers rise from the rain forests and the humidity of the air makes it extremely challenging climate to be walking up and down these hills. It is indeed like San Fransisco and Manhattan would be built on top of each other with a splash of Shanghai on top... Tomorrow's plan is to do serious sightseeing in the form of the 'Flying Tigers museum' And probably other less important sights... Happy mid summer to all Europe!