Macedonia

Viime viikolla matkustimme jälleen Pohjois-Makedoniaan, Skopjeen. 

Olimme Juhan kanssa kahdestaan Skopjessa kolme vuotta sitten kesällä 2019.  

Tällä kertaa meillä oli mukana "pikkuiset" muksut eli L ja A ja heidän lisäksi myös extra-aikuisena Juhan äiti. 

Tällä kertaa loman lisäksi agendassa oli tietystikin rakkaiden Manjan ja Andrejn häät <3.

Kirjoitan makedonialaisista häistä toisen postauksen, tässä fiilistellään nyt vaan reissua... 

Mukana meidän lisäksi oli kollegani ja ystäväni perhe lapsineen ja extra-aikuisineen joten meitä oli jopa kymmenen henkeä yhteensä samasta porukasta...

 Mukaanlukien neljä lasta ja kaksi 'vauvaa'. Vaikkakin meidän 1v 2kk taitaa olla jo taapero eikä niinkään vauva... 

Päätettiinkin Juulin kans ottaa sellainen huoneistohotelli, jonka pihalla lapset voisivat leikkiä ja uiskennella altaassa. Tällainen löytyikin erinomaiselta sijainnilta 1,6km päästä Skopjen keskustan päätorilta. 

Tämä mahdollisti meille lähes joka päiväiset kävelylenkit Skopjen keskustaan syömään, ostoksille ja nähtävyyksiin. 

Lisäksi uima-altaassa tuli uitua ja leikittyä lasten kanssa monta kertaa päivässä. Kuumat n. 

30-40C asteen lämpötilat houkuttelivat aikuisetkin pulahtamaan viileään veteen.

Viikosta tulikin kaikille mieleinen loma, joka myös pitkitti kesää viikolla samaan aikaan kun Suomessa kelit viilenivät lämpimän elokuun jälkeen syksyisiksi.

Makedoniassa sää oli kuuman lisäksi ennalta arvaamaton ja ensimmäisenä iltana jäimmekin jumiin massiiviseen raemyrskyyn...

Isokokoisia rakeita satoi puolisen tuntia kovaa niin että koko Skopjen keskusta tulvi ja hotellin ovenrako muuttui 'jääpalakoneeksi'.Tällainen myrsky on ennenkuulumaton jopa Skopjessa, joka sijaitsee vuorien ympäröimänä ns. kuopassa... Paikallinen täysin uusi ja bränikkä ostarikin jouduttiin sulkemaan moneksi päiväksi kun sen kellarissa oli vettä... 

Me tietysti aluksi mietimme, että tällainen on ihan normaalia, mut kuulema ei ole!

Seuraavana päivänä onneksi päästiin tyttöjen ja vauvojen yhteiselle Brunssille, jossa nämä söpöläiset kohtasivat ekaa kertaa...

Muina päivinä otimme rennosti...

Kävimme paikallisessa vanhassa kaupungissa eli 'Bazaarissa'.

Käppäilyn lisäksi rentouduimme poolilla.

11-vuotias nautti täysin tästä lomailusta.

Viikonloppuna pääsimme Juhan kanssa kahdestaan 185-hengen makedonialaisiin häihin Sopotissa viinitarhalla. 

Komea hääpari johdatti meidät paikallisten häiden tunnelmaan...

Jota voisin kuvailla 'railakkaaksi' suomalaisiin verrattuna. Mutta tosiaan postaan näistä toisen kertomuksen.

Olipas ihanaa! Nyt sitten takas Suomeen ja arkeen, jossa alkaa syksy. Hyvästi kesä 2022, olit hyvä meille!

/Last week we were able to go for one week holiday in North Macedonia. The real reason was of course our dear Manja and Andrej's wedding. Congratulations! And thank you for inviting us into this special, special day in your lives. We had an amazing holiday on top of the great time on the vineyard wedding in Sopot. I will write a separate post on the wedding because otherwise there is too many pictures on this post... 

Äitiysloma minne menit?

 

Tammikuu lähenee loppuaan ja niin myös minun äitiyslomani. Olen luvannut mennä osa-aikaisesti töihin helmikuun alusta pitämään muutaman kurssin opetusta ja katsomaan kokonaista kolmen(!) projektin perään... 

Mitä kuuluu vauvalle?

Niin myös pikkuinen L ei ole enää niin pieni poika vaan puolivuotias vesseli, joka jo pyrkii liikkeelle. Puolivuotiaana hän osaa jo kääntyä itsensä ympäri ja peruuttaa. Eilen hän nousi konttausasentoonkin itse eli liikkeellelähtö on lähellä. Hän tykkää kovasti seurustella ja matkii ihmisääniä. Hänen jokeltelusta on kuultavissa: 'Hei', 'Isi', 'Äiti', 'Tissi'... Toki ne ovat vielä vahinkoja. 

Tällä viikolla hän on oppinut päärryyttämään (olen puhallellut hänen mahaa pienestä lähtien) ja testaa taitoaan esim tissiin tai iskän rintakehään ja nauraa päälle. Puolivuotisneuvolassa hän oli 68cm ja 8kg. Hän kasvaa miinus yksi käyrällä, mikä sinänsä on jännittävää meille, koska esim. A on kasvanut aina +1 käyrällä...

Tammikuussa 2022 Koronaviruksen Omicron-variantti jyllää ja jännitämme, milloin se iskee meihinkin. Finnair perui lentomme Thaimaahan (huom! oikeinkirjoitus!) joten ei päästy puoli vuotiaan kans reissuun. Tarkoitus kuitenkin olisi lähteä keväämmällä, mikäli tilanne maailmalla alkaisi pikkuhiljaa helpottaa. 

  Arki koostuu aika pitkälti perusympyröistä tällä hetkellä - kotona ollaan ja kaupassa käydään. Uimassa on myös käyty, koska Jyväskylässä on uimahallit olleet auki. 

Äitiyslomalla on ollut rentouttavaa ja olen huomannut, että stressin tasot ei juurikaan päätä huimaa. Töihin paluussa en kaipaa kiirettä tai painetta. Toisaalta töitä voi tehdä myös vähemmällä stressilläkin. Tehtyäni tällä viikolla pari zoomipäivää erään projektin Kick-off kokousta, huomasin, että itseasiassa pidän työstäni kovasti ja olen siinä hyvä. Työstä saa myös positiivisia kicksejä:  eli tuntuu että on hyödyllinen yhteiskunnalle ja lisäksi saa onnistumisen kokemuksia hyvästä suoriutumisesta. Kaipaan myös olla kontaktissa kollegojeni kanssa ja etenkin heistä ympäri maailmaa. Toivottavasti jonakin päivänä päästään taas matkustamaan myös. 

Pikkuinen L ei mene päiväkotiin vielä vaan saa olla kevään edelleen kotona. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on mummeja, jotka pystyvät auttamaan vauvan hoidossa <3. Syksyllä sitten ajatuksena olisi aloittaa päikkytaival. Teen töitä kotoa käsin, joten ajatus on myös jatkaa imetystä ainakin tuohon yhteen ikävuoteen asti. 

Aina kysytään, että miten teillä nukutaan?

Ei ole hääppöistä ollut pikkuisen unet ensimmäisen puolen vuoden aikana. Hän nukkuu edelleen parhaimmillaan sellaisia 2-4h pätkiä ja varsinkin ilta ja aamuyöstä 45minuutin pätkissä. Unta yössä tulee kuitenkin 10-11h eli hän ei herää itkemään - kunhan vaan herättää minut ja haluaa tissille. Hän nukkuu suurimmaksi osaksi yönsä omassa sängyssä ja imetän istualtaan.

(Kaiser) Sosee

Nyt olemme aloitelleet myös kiinteät ruoat. Hänelle soseet maistuvat erinomaisesti, mutta karkea puuro sai lähinnä yökkimistä aikaan. Hänellä on maha ollut hieman kipeänä. Luulen sen johtuvan siitä, että suolisto vielä kehittyy - niinpä hän saa n. 0,3-0,5pilttipurkillista nelisen kertaa päivässä. Kaupan sileät puurot hedelmäsoseella uppoavat myös. Lisäksi on mennyt esim. kasviksia tai kasvis-lihasosetta. Kiinteiden ruokien aloittaminen on vaikuttanut enemmänkin kielteisesti öihin kun hänellä on ollut ilmavaivaa:(

Kahdella hampaalla on kovasti harjoiteltu sormiruoan haukkaamista myös - omenasta ja kurkusta saadaan jo kohtalaisia paloja irti. Korviketta menee puoli litraa päivässä edelleen - sen määrä on pysynyt aikalailla samana 1-kuisesta lähtien. Tilailee rintamaitoa sitten lisäksi. En anna yöllä tai päivällä korviketta, jos olen itse maisemissa. Illalla hän vetää kolme pulloa 160ml/pullo. Toki korvikkeen nauttiminen helpottaa meidän arkea kovasti kun iskä, sisarukset tai mummit voivat sitten helposti ruokkia häntä minun poissaollessa. Toki nautin meidän imetyshetkistä ja en haluaisi niiden vielä päättyvän. Molempi parempi.

Pieni kuopuksemme on kyllä ihana persoona. Innokas, utelias, huumorintajuinen ja sosiaalinen <3. Meidän muullekin perheelle kuuluu hyvää, mutta heistä joku toinen kerta.

 /Little 'Sherlock' is already 6 months old and quite a sociable personality. He has learned to back and turn around on his stomach, but not to go forwards yet... He has not been a particularly good sleeper in his life so far, 2h periods on average day or night - but he is good at eating and enjoys particularly pear, apple, plum etc. Time flies and it is time for me to go back to work, at least part time this Spring. Grandmothers (and great aunts) will be taking care of him while I work. We are very lucky to have this option so that he wont have to go to daycare before he is 1years old.

Nimiäiset

 

Hän on täällä! Tai siis on ollut jo kohta viisi kuukautta.

 

Syyskuun lopussa pidimme hänen nimiäiset kotona. Ihanaa kun korona hieman hellittää ja voi taas kutsua ystäviä ja sukulaisia juhliin! 

Ei uskallettu varata mitään juhlapaikkaa ettei jouduta koronan vuoksi perumaan, mutta itseasiassa nimiäiset sopivat kotijuhlaksi vallan mainiosti. 

 

 Porukkaa oli paikalla kolmisen kymmentä ja muutamia Zoomin päässä mm. pari kummia Englannista ja Ruotsista. Aloittelimme seremonioita pienellä puheella ja esittelemällä muksun kummit.

Haluisimme lapsellemme hyvät eväät tulevaisuuteen, joten hänelle tuli kummeja kokonaista kahdeksan kappaletta! Lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä, eikös? 

Uskon, että hän hyötyy diversiteetistä elämässään ja myös vanhempiensa taustoissa:)

Esittelyn aikana vauva siirtyi sylistä toiseen.

Kummitodistukset tein yksinkertaisesti printtaamalla ja langalla...

 

Kummien esittelyn jälkeen Isosisko ja -veljet saivat lukea hänen nimensä, jotka oli kirjoitettu kirjekuoriin. 

 

Hänen nimensä oli yhdessä jo vuosi sitten mietitty valmiiksi. 

Kaikissa kolmessa nimessä toistuu Balkanin alueen teema - halusimme etunimeksi nimen, joka on helppo lausua suomeksi ja englanniksi… Ja onhan hän pieni valon tuoja.. <3

Hänen toinen nimensä, Spartan kuningas oli nimi, jota mietimme jo A:n nimeämisen yhteydessä ja kolmantena nimenä annoimme hänelle nimen, jonka me molemmat olimme esikoispojillemme toisistamme tietämättä jo antaneet.
Näin kolmella veljeksellä on sama nimi ja se kivasti yhdistää heidät toisiinsa:) Onhan tämä nimi myös historiallisesti mahtipontinen, joten sopii myös kuopuksellemme.

Kolmen A:n veljekset

Nimiäiset pidettiin kotonamme ja vaikka mummit, isosedän vaimo ja kummitäti leipoivat lähes kaikki tarjoamiset, oli järjestäminen silti meille varsinainen ponnistus.

Niinkuin se nyt vauvaperheessä usein on. Leivoimme isosisko S:n kanssa 'pääkakun' yhdessä ja lahjakas ystäväni Naomi koristeli sen! Tuli mielestäni hienompi kuin jos olisin tilannut - ja mieluisampi sisältä. Jostain syystä Jyväskylän kakkujen tilaus skene vaikutti sekä joustamattomalta että kalliilta. Vähän 'sinnepäin' mitä olisin halunnut olisi saanut 150euron hintaan... Joten ei kun itse tekemään siis... Sisällä oli valkosuklaa- ja puolukkahyydykerroksia...

Onneksi meillä on superit apuverkostot...

Joku mainitsikin, että toki juhlissa oli ainekset kaikenlaisiin katastrofeihin... Kun 'kaksi maailmaa kohtaa' eli paikalla oli mummoja, lapsia, vauva, erityislapsi, nuori labradorin noutaja, moottoripyöräkerho ja verirituaali... Ehkä olen jotenkin keskimääräistä optimistisempi henkilö sillä suhtaudun tällaisiin tilanteisiin asenteella 'kaikki järjestyy' ja haluan aina uskoa, että kaikki kyllä tulevat toimeen.

Kummien labbis 'Humppa' saapui Helsingistä tuntia aikaisemmin hepuloimaan uusia ihmisiä ja tässä on jo 'pahimmat zoomiet' selätetty...

Halusimme näihin pakanallisiin nimiäisjuliin mukaan myös jonkinlaista seremoniaa. Mahtipontisen pienen miehen elämä alkoi siis viikinkien verirituaalilla, jossa kaikki halukkaat saivat maalata hänen kasvoihinsa merkin lehmän verellä, osoittaakseen haluavansa olla hänen elämässään läsnä.

Hän osallistui iskän sylistä. Minivideo rituaalista löytyy täältä.

Kyllä oli jännät paikat...

Pieni oli hereillä koko seremonian läpi, mutta simahti sitten sen päätteeksi.

Kemujen päätteeksi otettiin vielä kuvia ulkona <3.

Tässä olis kolme polvea...

Tässä taas yksi:

Isoveli A suhtautuu L:ään aika väliinpitämättömästi - ei ole yrittänyt muuta kuin varastaa tutin pari kertaa ja toki kiivetä L:n rattaisiin/lelukaaren alle. Toisinaan hänkin siis haluaisi olla 'Yauva' niinkuin hän osaa sanoa. Etukäteen pohdimme olisiko hän väkivaltainen pientä veljeään kohtaan, mutta ainakaan toistaiseksi mitään tämän suuntaista ei ole ilmennyt. A lähinnä käy hakemassa kuulosuojaimet jos näkee vauvan missään sillä sen itku ja kitinä sattuvat hänen korviinsa...

Monenlaisia perhekokoonpanoja on mukava myöhemmin muistella...

Juhlat olivat lopulta tosi onnistuneet ja varmasti myös mieleenpainuvat. Kiitos kaikille vieraille ja järjestelyissä avustaneille!

 

/Our youngest was born almost five months ago and in September we gave him his name 'L L A M':) The naming ceremony was at our home where family and friends gathered for a small viking blood ritual as well as coffee and cake. He got eight amazing god parents, lucky boy! This event might have shaken the grannies minds, but surely once again a party to remember by all who attended. This was the first real occasion where the 'two worlds' collided with extra spices... All things considering - organising these festivities was stressful as hell but at the end very rewarding to see everyone together and enjoying themselves. What a wonderful thing that we can see people again after two years of COVID-19 shut downs behind us. Live long and prosper our fifth and last child, the bringer of light. You are loved by so many <3. May your life be as full of joy as the one you brought to us!