Talvipäivän seisaus: Kohteena Seitseminen

 Tänä syksynä työt ovat vieneet mennessään. Syksy oli toistaisen urani raskain ja niinpä loma erittäin odotettu.


 Niinpä olikin hyvä idea aloittaa loma totaalisella irtiotolla työajatuksista.

 Olimme viime vuonna talvipatikalla Salamajärven kansallispuistossa.

 Tämä osoittautui niin mukavaksi retkeksi, että tänäkin vuonna päätimme suunnata kansallispuistoon, joka olisi maksimissaan muutaman tunnin ajelun päässä Jyväskylästä. Niinpä kohteeksemme valikoitui Seitseminen.

 Päätimme lähteä Harjupolulle jälleen jalan, ilman lumikenkiä. Reitti oli merkattu valkoisin ympyröin.

 Sää oli kohtuullisen märkä ja sumuinen. Tuli mieleen Vancouverin pohjoinen sademetsä.

 Eväiksi oli otettu teetä, kahvia ja J:n tekemää sinihomejuusto-oliivipitsaa, nam!

 Lämpötila oli hitusen plussalla eli tarkenin mainiosti samalla takilla kuin kesälläkin...

 Maisema oli kuin taiteellinen näkemys sielun syvyyksistä.

 Jalka ei kuitenkaan painanut, eikä painaneet myöskään syksyn työt.

 Seitsemisen puistossa olisi ollut paljon muitakin reittejä. Tämä tuskin jää viimeiseksi kävelyksi täällä. Keväämmällä siellä on usein myös erinomaiset ladut, mutta näin joululoman aikaan lunta ei ole vielä tarpeeksi ja järvien jäätkään eivät vielä kanna.

 Kävelyllä oli puhdistava vaikutus.

 Jokainen maisema olisi saattanut olla taulu.

 Nautin siitä, kun sain taas kameran käteen.

 On niin palkitsevaa lähes heti nähdä käden jälkien lopputulos.

 Seura oli tietystikin myös parasta.

 Olemme käpötelleet näitä maisemareittejä nyt Lapin UKK-puistosta Salamajärvelle ja Kolilta tänne Seitsemiseen. Kansallispuistotournee on siis vasta alussa:)

 Seitseminen sijaitsee Pohjanmaalla niinkuin Salamajärvikin. Luonto kuitenkin on selkeästi erilaista. Enemmän ikimetsää ja soita. Reitillä oli runsaasti pitkospuita.

 Lähdimme tällä kertaa matkaan klo kahdeksan jo Jyväskylästä.

 Puistossa olimme siis jo 11:30, jolloin ei tullut kiire pois - tarkoituksena oli kulkea valoisan aikaan ja kun päiväksi oli valikoitunut talvipäivän seisaus eli vuoden lyhyin päivä niin pimeähän alkoi jo kahden jälkeen hiipimään.

 Harjupolku oli reilun viisi kilometriä pitkä, mutta kännykän gepsin mielestä 12t askelta tuli otettua ja 9,3kilometriä taitettua.

 En tiedä johtuuko siitä, että kesällä käveltiin Kolilla niin pitkiä matkoja vai mistä, mutta tämä lenkki meni todella nopeasti ja olimme ulkona puistosta tasan kolmelta.

 Meidän talvivaelluskonseptiin kuuluu myös se, että olemme yöpyneet jossain puiston lähellä - tällä kertaa Parkanossa, mukavassa mökissä saunoen ja herkkuruokaa laitellen.

 Jyväskylään palatessa mieli oli (työ) asioista tyhjä ja sielua oli ravittu Suomalaisen luonnon taikavoimin. Suosittelen!

/ I have been holding radio silence in my blog due to the extreme stress and pressure at work this Autumn. Now it was time for a clean break. J and I headed to yet another Nature park in Finland - There is 40 of them here, so plenty of places to visit for a lifetime. "Seitseminen" is located in Ostrobotnia, the closest village is Parkano, the closest city is Tampere. Just like last year, we chose the location due to the fact that we could just drive from Jyväskylä for a few hours and stay one night near by. Last year we went for a winter walk in 'Salamajärvi'. Our path is called the 'Ridge walk' and we walk pretty much the entire time it is light outside. It's the shortest day in the year and on this level in Finland, it means that sun rises around 10am and sets around 2pm. It's quite a wet day and even though there is some snow, there is also a mist hanging over the forever forest. Moisture in the air makes it feel like in northern rain forests outside Vancouver. Makes me feel like going back to Canada one day. Seitseminen is forests and swamps mainly - the views could be paintings. There is only one couple with their dog besides us, as most of Finland must be doing their Christmas shopping. After the day, mind is clear of any thoughts of work. I recommend this kind of start-up for a holiday for all!

Lumi - Uhka vai mahdollisuus?

Tällä viikolla on tehty kovasti töitä. Toinen perheyksikkömme autoista kieltäytyi käynnistymästä maanantaina -30C pakkasessa, joten ollaan sitten pärjäilty tällä viikolla yhdellä autolla. Se on ollut oikeastaan aika hauskaa ja vapauttavaa. Pidän siitä, että kävelen töihin joka päivä. Tavallaan voisimme aivan hyvin elää yhden auton kanssa, sillä lapsukaiseni menee kela-taksilla kouluun ja takaisin joka päivä ja minulla on taas se vartin kävelymatka tuohon työpaikalle. Lähinnä haasteeksi muodostuu se, että ilta-aktiviteetit vaativat usein autoilua: Sählyä, kempoa tai vaikka kylään isotädin luokse. Toki kimppakyydein pääsee välillä paikasta A paikkaan B, mutta oma auto tuo vapautta ja joustavuutta iltaan, josta pidän. Toistaiseksi en siis ole siitä luopumassa vaikka se taloudellisesti ja maapallon tulevaisuuden kannalta olisikin hyvä valinta.

Toisaalta nautin kävelemisestä sen verran paljon, että minun pitäisi valita aamuisin auton sijaan jalat. Tässä asiassa voin petrata.
Raskaiden työpäivien tasapainoksi kävelty työmatka on tapa nähdä upeaa Suomen luontoa talvipuvussaan - Why not!?!
Marraskuussa alkanut äitini remppaproggis on myös edennyt hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin. En tiedä olenko maininnut blogissa, mutta olen viime vuoden mittaan kiinnostunut entisestäänkin asuntosijoittamisesta oman remonttimme myötä ja niinpä mummin Jyväskylän kämpän remppailuprojektista on tullut mukava yhteinen koko perheen harrastus.

 A on erittäin innostunut remppareiska ja paneutuu asiaan.

 Maalarin ura voisi esimerkiksi olla hänelle oikein hyvä:)

 Tämä kummallinen talvi on työntänyt lunta aikamoisen määrän meille. Tänään kolasin pihaa tunnin verran ja näyttää siltä, että iltaan mennessä se on tehtävä uudestaan.

Onko liian myöhä laittaa pyörät varastoon...?

 Suomen talvessa parasta on kuitenkin hiihto- ja luistelulenkit. A on kehittynyt luistelijana hirmuisesti ja vetää jo kovaa vauhtia reunalta toiselle. Hän jaksaa helposti luistella yhä pidempiä aikoja - minun jalat väsyvät ennen häntä lähes joka ilta.

 Lumityöt, jäätyvät autot, märät sukat jne - suomalaiset tykkäävät ajatella talvisin, että miksi emme asu Espanjassa tai Thaimaassa. Minä kuitenkin nautin talvesta - mikä ihana aika! Ulkona on jatkuvasti kaunista ja näin helmikuussa alkavat illat jo pidentyä huimaa vauhtia. Talvella ihana on myös se tunne kun on ulkoillut pakkasessa ja tulee sisälle raukeana. Nautinnollista <3. Tänä viikonloppuna tunnelmat vaihtelivat kyllä isolla skaalalla.

Eilen hautasimme rakkaan ystävän. Puheita kuunnellessamme varmasti jokaisen mielessä kuului kirkkaina Eetun meille välittämä viesti siitä, että elämää kuuluu elää täysillä ja tänään, jokaisesta päivästä nauttien ja toimeen tarttuen.

 Surullisen päivän päätteeksi oli ihana palata kotiin lasten luo. Heidän, jotka pian siirtävät ajatukset elämän hauraudesta iloisimpiin aiheisiin kuten vaikkapa lautapelailuun tai vuoren valloitukseen ja uintireissuun. Mukavaa sunnuntaita teille, olitte sitten lumen keskellä tai aurinkorannalla!

 / February in Finland. And we definitely have snow. Winter in Finland sometimes means your car doesn't start at -30C when the engine freezes. It might also mean that you have to push the snow around one our per day. But it also means you can ski and skate. And sledge downhill. I am a child of winter. And indeed the cold never bothered me anyways. 

Finns often think - we should be living in Thailand or Spain for the winter. But to be honest - I wouldn't miss this.

This week I was working a lot. I bet many of you were too. Luckily it's been kids week, so in the evening, I have to leave the project proposals, master thesis supervision and report quality assurance issues behind. We have now gone to a system where Tops is 50-50% at both parents and the bigger kids are sharing the same weekend with us. This was a welcome distraction not only to work, but also to the melancholia which set in while we buried dear Eetu yesterday. He lived life to the fullest. I believe I do too. At least every day feels good. This is a blessing. Happy Sunday to you all!

Cold Never Bothered Me Anyways

Tämä on ollut ihan mieletön talvi!

 Varmasti paras vuosikausiin.

 Siinä missä motoristiystäväni haikailevat kevättä ja sulia teitä, minä olen vaan nautiskellut pakkasesta ja lumesta.

 Olenhan tammikuun tyttö.

 Ihan mieletöntä on ollut harrastaa kaikenlaista talviaktiviteettia kunnolla.

Olen hiihtänyt melkein joka viikko jo kuukausien ajan... Satoja kilometrejä jo nyt...

 Tänään oltiin muksun kanssa ladulla Kaijjaanissa pääsiäisloman vietossa.

 Muksu menee jo niiin kovaa! Olen ihan äimänä!

Ylämäet ei vielä ihan suju, kun ei ole huomattu, että pitäis mennä haarakäyntiä että päästää ylös jos on liian liukasta... Mutta alamäessä ei kaadu! Äitiinsä tullut siis. Tasapaino on varsin hyvällä tasolla. Kokeiltiin lasketteluakin, mutta se ei vielä oikein ollut mieluisinta - varmaankin koska mäki ei ollut tarpeeks iso...

 Pikkujätkän kanssa ollaan tehty vaikka mitä kivaa muutakin ulkojuttua tänä talvena kuten käytiin A:n koulukaverin synttäreillä...

 Nämä olivatkin sellaiset aika överit kemut, jossa pääsi ponin kyytiin ja ohjastamaan oikein...

 19- ja 9-vuotiaat Shetlannin ponit kyyditsivät muksuja ja olivat iso hitti...

 A on kova ratsumies, istuu satulassa kuin ammattilainen

 Ponien lisäksi talvisesta säästä Suomessa pääsivät nauttimaan proffat Hainanista eli Kiinan Hawaiilta, jotka olivat viime viikolla kyläilemässä. Kyllä muuten kelpaa esitellä työpaikkaa, kun takapihalta avautuu huikea ulkoliikkumisalue latuineen ja luistinratoineen.

 Luistelemassa on käyty myös ahkerasti. Me Topsun kanssa on otettu kaikki irti näistä huikeista talvikeleistä kyllä.

 Se on vaan niin helppoa varsinkin nyt kun kellot on käännetty - töiden jälkeen on vielä helposti pari tuntia aikaa livahtaa Jyväsjärvelle pienelle talviliikkumishetkelle.

 Pääsiäistä vietetään kuitenkin Kainuussa.

 Saatiin poikasen enon eli veljeni kanssa ihan pikkuduuni pitkän perjantain illalle...

 Tarkoituksena oli keventää järkyttävää lumimäärää äitini rivitalon pätkän katolta...

 Kuutamohan siinä ehti nousta kun puolitoista tuntia heiluttiin pudottelemassa parin metrin lumikasoja...

Oli muuten hommaa. Ei mikään pikkujuttu... Oltiin ihan lopussa tän keikan päätteeks.

 En ole kyllä valehtelematta koskaan nähnyt näin paljoa lunta edes Kajaanissa.

 Muihin lumiaktiviteetteihin on kuulunut pyrähdys entisen ala-asteeni pihassa mäenlaskussa vanhan koulukaverini perheen kanssa... Mukava nähdä pitkästä aikaa!

 Ja tietysti paljon ulkoilua mummin ja poikasen kera... Talviliikunta on erinomaista vastapainoa rankalle työkeväälle. Hoidan stressitasojani muutenkin liikkumalla ja lumessa ja pakkasessa ulkoilu vie sen verran hienosti mehut, että sen jälkeen uni maittaa, ei tarvitse sitä houkutella. Tiedän, että Suomessa odotellaan jo kovasti kevättä ja kesää... Minä olen kuitenkin Kainuussa asuneena tottunut siihen, että kevät tulee vasta toukokuun puolessavälissä jos silloinkaan... Niinpä olen ajatellut ottaa kaiken irti näistä huikean kauniista keleistä kun maasto loistaa sinisenä ja valkoisena ja lasten energiatasot saa laskemaan ihan vaan pyrähtämällä ovesta ulos. Kerrankin on ollut kunnon talvi ja kunnolla lunta! Saisi minun puolesta olla näin ihan joka vuosi.

...Joko te odotatte kevättä malttamattomina...?

/So it has been probably the best winter for years: The snow has fallen from the sky and the temperatures in Finland have long been below zero. I am from the North and this is my natural state. Skating, Skiing, Sliding, Sledging... This has been a great opportunity to do winter sports outdoors. This is a great way of getting rid of adults' work stress and kids' energy... We are spending Easter in Kajaani with my mother and so far the weather has been really amazing. Matias and I dropped the snow from my mother's roof and today Tops and I went skiing. He is getting so fast and his balance is great. Downhill he goes well, but uphill is still a little challenging. Skating is still his no1 winter sport but skiing skills are fast approaching on the same level. I know that many people in Finland are already waiting for Spring, but frankly, I am quite happy with the state of things. Cold never bothered me anyways.