Näytetään tekstit, joissa on tunniste Relatives. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Relatives. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. heinäkuuta 2025

Hyvää syntymäpäivää rakas ja ainoa tätini

 10 Vuotta sitten kirjoitin sinulle syntymäpäiväkirjeen. Se oli silloin lahjani sinulle. 

Tänään täytät 80 ja tämä on lahjani sinulle.


Juhlaillallisen lisäksi siis!
Kuten 10 vuoden takaisessa kirjoituksessani kerroin, olet aina ollut tukenani, koko elämäni läpi. 
Ilokseni olen saanut olla elämässäsi siitä yli puolet. Saavuin elämääsi, kun olit 36 vuotta. Mutta koska muistelin 10v sitten jo ensimmäisiä 34 vuotta kanssasi, keskityn tänään viimeiseen 10 vuoteen.

Täytettyäsi 70 vuonna 2015, käytit samaisen syksyn intensiivisesti auttaen minua kirjoittamaan ja viimeistelemään väitöskirjani. On hyvin helppo sanoa, että ilman sinua tätä teosta ei oltaisi saatu aikaan, ainakaan tässä aikataulussa sillä sinä olit nelivuotiaan A:n kanssa meillä iltaisin ja myös öisin. Iltaisin, kun A nukahti, läksin vielä 22-05 työstämään kirjoitelmaani Agoralle työpaikalleni ja sinä nukuit A:n vieressä isänsä ollessa kuukausikaupalla Kiinassa tuona syksynä. 
(c) Sara Holtkamp
Palkinto oli mahtava kun keväällä 2016 väittelin tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta. 

Olet vuosien varrella tehnyt valtavan työn eläköidyttyäsi kahden poikani extraisovanhempana. Ei ole mikään ihme, että autistin yksi muutamista hänen osaamistaan sanoista on ollut koko ajan "Ritva" tai että nuorempi poikani kutsuu sinua mummikseen kahden varsinaisen mumminsa ohella.

Näiden kymmenen vuoden 2015-2025 välillä emme ole matkustelleet yhtä intensiivisesti kuin aiemmin, onhan se luonnollistakin, koska sinulla on jo ikää. Reissuja on tehty kuitenkin Suomen sisällä mittavasti, tietenkin Kajaaniin ja Keuruulle. Olet kulkenut minun ja A:n matkassa myös Iihin katsomaan pitkäaikaisinta ystävääni ja Kuopiossa olemme pistäytyneet tutustumassa toisen lapsuuden ystäväni tyttäreen. 

 
2018 73-vuotis syntymäpäiväkahvisi joimme Vaajakoskella.

 

Kesällä 2019 vierailimme Manniskylän 450-vuotisjuhlassa.

2020 Iski korona ja useamman vuoden käpöttelimme lähinnä aittovuoren lenkkejä läpi 
Lähialuematkailuun on kuulunut mm. Alpakkakahvilaa
Ja tietysti lenkkejä satamaan.
Tykkäät käydä myös messuilla katsomassa maailman menoa.
Vuonna 2018 autoit minua jälleen kerran asunnon ostossa pettämättömällä "nenälläsi" kun kolusimme Jyväskylän asuntotarjontaa. Asuntonäytöt ovat vuosien varrella olleet meidän yhteinen mielekäs juttu: On etsitty koteja välillä itsemme lisäksi ystävilleni ja äidillenikin.
74-vuotissynttäreitäsi juhlittiin Harmoonissa.
Olet aina vienyt meitä, minua ja M:ää syömään hyviin ravintoloihin.
Toisinaan olemme viettäneet joulua luonasi Aittorinteellä, tuossa asunnossa, jossa olet viimeiset vuodet asustellut. Asunnossa, jossa minä olen asunut 10 vuotta ja jonka isäsi osti kaupungin paraatipaikalta sen valmistuessa 70-luvun alussa. Tämä asunto on aina ollut perheessämme ja tulee olemaan jatkossakin! Onhan siitä hulppeat maisemat ilta-auringon laskuun Jyväskylän ylle.
Vuonna 2021 elämäämme pamahti pikkuinen L! 
Ritva-mummin silmäterä:)
Kuin A:takin, sinä hoidit L:ää hänen ensimmäisenä vuonaan kotona vuorotellen hänen toisten mummiensa kanssa niin, että meidän ei tarvinnut laittaa häntä päiväkotiin, vaikka minä palasin töihin hänen ollessaan 6kk. 
Vuosien varrella sinusta on tullut tärkeä ei ainoastaan synnyttämilleni lapsille vaan myös heidän isosisaruksilleen.
A.n kanssa teidän syksyinen juttu on ollut mennä "valon polku"-tapahtumaan Könkkölässä. 
Kumpikin on ollut siitä innoissaan ja se on monena, monena vuonna koettu.
Viimeisinä vuosina on ollut mukana muitakin katsomassa jo aikuisen kokoiseksi kasvaneen A:n perään.
En tiedä montako kierrosta vedit L:ää ympäri keittiön pöytäämme leluautossa.
...Mutta se oli monta.
On ollut sohvaköllöttelyjä...
Ja tietysti juhlia juhlien perään.
Pääsiäisiä, jouluja ja juhannuksia.
Tiedän, että näinä päivinä sinua väsyttää kovin, etkä aina jaksa meidän nuorempien menossa. Se ei haittaa!
Sillä monet hetket on meillä muistoissa:)
Maljat nostettuna
Viime syksynä tulit kylään ja sitten sinua alkoi väsyttää. Sanoit, että lähdet nyt kotiin ja saatoimme sinut bussille.
Katseltuasi toki ensin L:n pahvilaatikkoesitystä.
Syksyllä juhlimme M:n synttäreitä hänen asunnollaan, jonka ostossa taas jälleen kerran tarvittiin sinun apuasi muutama vuosi aiemmin.
Maistoit sushi-kakkuakin.
Konginkankaan mökillä olet tykännyt käydä.
Siellä aurinko paistaa ja lapset juoksentelevat.

Vaikea on sanoin kuvailla miten tärkeä ja rakas meille olet <3 

Hyvää 80. Syntymäpäivää!



/Happy 80th Birthday to my beloved and only Aunt! 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Sukujuhlien tärkeys

Vietettiin tuossa parisen viikkoa sitten pieniä kekkereitä meillä. Kutsuttiin pieni määrä lähisukulaisia uhkarohkeasti kylään, mukaanlukien muutama riskiryhmäläinen.
Aloitettiin lasten kanssa valmistautuminen perjantai-iltana askartelemalla koristeita.
Pikkutaiteilijat suhtautuivat asiaan huolellisesti ja antaumuksella.
Tottakai vesivärejä on syytä hieman haistella lähemmin.
Like mother like son - taustalla on äidin taidetta oleva seinä.
Seuraavana päivänä jatkettiin kurpitsoiden kaiverruksella
Tämä on myös heille erittäin mieluisaa hommaa
Tällä kertaa ainoastaan pienin tarvitsi apua
Ja hänelläkin on siementen kaivuutekniikka hallinnassa
Upeat lopputulokset!
Olin katsonut vinkkejä tarjoamisista Hanna Väyrysen blogista.
Nakkimuumiot menivät kuumille kiville
Samoin juustohautausmaa
Pääruokana oli 'Okonomiyaki'a eli japanilaisia pannukakkuja jotka toimivat teemaan liittyen ulkonäöllisesti erinomaisesti.

Sukulaisilla oli myös ollut hervattoman hauskaa kun he olivat valmistelleet 'kuralätäkkö'-muffinsseja.

Pukeutuminen oli vapaaehtoista.


Kuka pelkää teinejä?
Juhlat onnistuivat erinomaisesti. Tulimme jälkikäteen miettineeksi, että miten tärkeää olisi edes silloin tällöin voida kokoontua ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Korona on riistänyt 'kaiken kivan' elämästämme. Toisaalta se on opettanut myös kiitollisuutta tällaisia juhlia kohtaan. Lasten ilo oli käsinkosketeltavaa. Itse saan suurta tyydytystä visuaalisesti kauniista koristeista ja tarjoamisista ja teemasta.
Jos elämä on pelkkää neljän seinän sisälle linnottautumista, alkaa se pikkuhiljaa tuoda ajatuksia elämisen arvoisesta elämästä.
Huomaan, että minulle elämä ei ole elämisen arvoista, ellen voi järjestää juhlia läheisilleni ja tavata heitä.
 Tiedän, että näitä kemuja muistellaan vielä pitkään. 
Keskellä tätä pimeintä aikaa vuodesta, täytyy löytyä henkireikiä.

 

Kiitos sukulaiset kun koronaa uhmaten saavuitte kuitenkin paikalle!

Mikä teille toimii kaamosmasennukseen?
 

/Despite of the Covid-19 crisis, we decided to hold a halloween party for relatives. Just limited relatives of course. The kids were very excited. We hand made decorations, carved pumpkins and made creepy food including 'hand punch', 'cheese cemetary' and 'mummy sausages'. The main course was Okonomiyaki which looks like a spider web anyways. For some reason the lack of parties and gatherings of any kind thanks to the coronavirus, made me truly apprecciate this weekend with my family and relatives. I realised how much I miss them. My life really isnt worth living if I cannot throw theme parties to my family and friends. This was such a great way to block some of the darkest hours that is Autumn in Finland. What's your way of blocking darkness depression?

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...