Miniloma Tampereella

 Koronakevään kotoilun jälkeen on tärkeää välillä vaihtaa maisemaa. Päätetiin lähteä extempore aikuisten minilomalle Tampereelle. 

 Olin jo pidemmän aikaa halunnut yöpyä butiikkihotelli Lillanissa.

 Ja tietysti päästä syömään tuoretta maalaisleipää puutarha-aamiaisella.

 Tarkkanäköiset voivat huomata, että Lillan sijaitsee kivenheiton päästä asunnolta, jossa Juha majaili parisen vuotta työskennellessään Tampereella. Nyt kun vakituista majapaikkaa Tampereella ei ole, oli mukava päästä nauttimaan hieman hotellin lakanoista ja kauniista miljööstä.

 Lillanissa on mukava tunnelma ja kivat puutarha terasseineen. Korona-aamiainen oli toteutettu etukäteistilauksella edellispäivänä ja pöydät olivat kaukana toisistaan.

 Viinikka alueena saa minut aina hyvälle tuulelle ja Lillan hotelli sopii miljööseen hyvin.

On jonkin verran haikeaakin, etten juuri nyt käy täällä joka kuukausi enää bussilla niin kuin parin vuoden ajan tein. Nämä ovat olleet hyviä vuosia elämästä:)

Tämä kevät on työtilanteineen ollut raskas. Meillä on molemmilla ollut omat stressin aiheet ja välillä omaa stressiä on tullut purettua toiseen. Kahden normaaliolosuhteissa vauhdikkaan ihmisen on täytynyt asustella visusti neljän seinän sisällä ja kohdata uusia haasteita läheisemmän arjen kanssa. Ihanaa oli päästä tuulettumaan ja muistamaan, että elämä on muutakin kuin etätöitä ja keittiön siivousta. Pikkuinen rakkausloma ei ikinä ole huono idea, mutta tuntuu tänä keväänä vielä tavallista tärkeämmältä.

 Pyörähdime myös hyvän ystävämme synttäri-puutarhajuhlissa Pispalassa. Ihanaa oli:)

 Ja hyvää ruokaa... Joo. Oli huikean makuista. Kiitos!

 Nyt kelpaa jatkaa työhommia vielä neljän päivän ajan, ennen kuin jään parin päivän lomalle juhannukselta.

   Minulla on varsinaista lomaa vasta elokuussa koska H2020 projektini päättyy tämän kuun loppuun ja kesä meneekin raportointihommiin. Mukava kuitenkin on huomata, että viikonloppu auttoi pahimman työstressin kanssa ja olo on huomattavasti perjantaita parempi. 

Mites joko teidän lomat alkaa? Mihin minilomalle koronakesänä 2020?

 

/Went for a minibreak to Tampere - our old hoods in Viinikka hold one of the nicest butique hotels in Finland - Lillan. This 1930's house has been renovated with country style and provide lovely brunches also in their garden. I've wanted to stay in Lillan for a while now, but up until now it would have been silly because we had the apartment in this pale blue building right next to Lillan. 

This Spring has been quite stressful work wise and home schooling and all, so it was great to get this minigetaway. Now I have energy to finish all the work needed for this spring's project end reporting season. 

Are you on holiday yet?

Sisäinen gootti haussa

 Expat Bluesiin tappamiseen tarvittavia aseita: 1. Nuku tarpeeksi, 2. Nää kaikkia rakkaita ihmisiä, jotka ovat hyviä muistuttamaan sinua siitä, miksi Jyväskylä, Finland on niin mahtava paikka eikä sieltä kannata liikkua mihinkään liian kauaksi. 3. Lähde kuitenkin sitten pieneen reissuun, johan ehdit olla kaksi yötä kotona... Ei liian kauas, miten olis vaikkapas Tampereelle! Elikkäs eilen olin jälleen etsimässä sisäistä goottiani Lumous Goottifestareilla. Pidempään blogiani seurailleet muistanevat, että osallistuin tähän tapahtumaan myös viime vuonna... 

Viime vuodesta viisastuneena kävin shoppailemassa korsetteja Camdenista vuosi sitten, juuri tämä tapahtuma mielessäni. Tässäpä siis hieman sneak peekiä mun asuun, joka ei ole ollenkaan tarpeeks gootti... Eihän kerrota kenellekään että mää vaan kuokin tässä tapahtumassa seuran ja ambienssin takia enkä ymmärrä itse musasta juuri mitään...? Mut eihän se haittaa - siis että musta on ihanaa kun ihmiset vie mua johonkin ihan uusiin juttuihin, mun oman comfort zonen ulkopuolelle, oppimaan kaikkea hienoa maailmasta. Mitä maailma olisi ilman kulttuurivaihtoa? Mikä onni on, että on ystäviä, jotka harrastaa kaikkea erilaista juttua niin pääsee itse sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten ikinä itsekseen tulis mentyä? Ihan parasta musta. Kirjoittelen tästä tapahtumasta pidemmälti jahka saan kuvat kamerasta.

/So how to kill the Expat Blues? The steps to be taken: 1. Sleep enough. 2. See all the wonderful people who remind you why Jyväskylä, Finland is actually an awesome place. 3. Go for a little trip somewhere, as you've been home for two nights, surely it is already time to pack a bag... How about going to Tampere? Yesterday I was once again searching for my inner Goth in the 'Lumous Gothic Festival'. Those who have followed my blog last year can maybe remember that I also attended last summer. Since then, I went shopping in Camden town, London, keeping this event in mind. Yes, my outfit of the day is hardly gothic and more steampunkish. But that could be because I am not a Goth. I am going for the ambience and company. But why is that wrong, I wonder? I love it when people take me to places outside my own comfort zone. I get to experience things that are completely new to me... What would life be like without cultural exchange? Isn't it great to have friends who drag you to places where you wouldn't go otherwise... I think that's one of the best parts in life.

How to Dance Goth?

Minkälaisia nimikkeitä sinä olet yhdistänyt itseesi?

 Tutkija. Väikkäriopiskelija. Akateemikko. Äiti. Kenshi. Blogaaja. Valokuvaaja. Magicin pelaaja. Lautapelaaja. Matkailija. Scifi-fani. Hörhö. Ja niin edelleen.

'Gootti' on nimike, jota olen sujuvasti sivunnut vuosikymmenten ajan, mutta vasta tänä keväänä se katsoi minua silmiin ja huomasin kiinnittäväni siihen huomiota enemmän kuin aiemmin. Viime viikolla hyppäsin vähän omalta mukavuusalueeltani ja osallistuin Gootti-musafestareille Lumoukseen Tampereella.

 Äkkiseltään keksin kaksi hyvää syytä, miksi näin kävi...

Paikalla oli myös suomalainen goottimuotiblogaaja "Bones & Lillies" Karoliina (alla) aivan huikeassa viktoriaanisessa taftimekossa, jonka oli tehnyt itse. Aivan käsittämätöntä! Tämä mekko oli niin paljon samanlainen kuin yksi kaikkien aikojen suosikkimekoistani, first ladyn päällä West Wingissä ollut kuparin värinen kaunotar, että olin ihan myyty jo niissä liikennevaloissa, joissa Karoliinan näin ekaa kertaa. Katso paremmat kuvat asusta täältä.

No joo. Muoti kyllä - sitä ymmärrän nykyisin jotenkuten. Musiikki sen sijaan... Minähän en siis tiedä, mitä on hyvä musiikki. Musiikissa minulle tärkeintä on ehkä sanoitus ja mieluiten kuuntelen pop/rockia tai jopa countrya. Tiedän, että musiikkimakuni on aika karu ja purkkateini - en ole siitä ylpeä. Haluaisin oikeasti osata kuunnella jotain hyvääkin.

 Myönnän että olen epämusikaalinen enkä oikeasti osaa soittaa mitään muuta kuin ehkä hieman nokkahuilua ja kanteletta.Vaikkakin olen pyörinyt hörhöpiireissä jo pitkän ajan, joka tietysti joiltakin osin sisältää myös gootteja, tämä kulttuuri on minulle aika uutta. Tapahtumissa kuten finnconissa ja worldconissa näkee samantyyppisesti pukeutuneita ihmisiä, joten ihan hirveän kauas ei tarvinnut  visuaalisessa mielessä mennä.

 Uusien asioiden kokeileminen on minulle aina mieluinen juttu, joten päätin lähteä mukaan kun ystäväni pyysivät.

 En tiedä, mitä oikein odotin. Ehkä sitä et olisin hieman ahdistunut tai että se ei olisi mun juttu. Nämä ennakkokäsitykset kuitenkin tuli listittyä nuijalla.

 Ilta oli mitä parhain. Ja alkoi Suomelle epätyypillisellä helteellä, joka kuitenkin illan aikana viileni.

  Goottimusaa ehdimme kuulla kolme neljästä bändistä. Yllätyin myös siitä, miten paljon musiikista pidin. Kolmesta bändistä ensimmäinen oli eniten mieleeni, Golden Apesilla oli ihana täysin pihalla tai deekiksellä oleva solisti, joka tuon tuostakin joutui hieman itseään keräilemään. Seuraava bändi oli Sleetgrout Venäjältä ja soitti selkeästi illan suosituinta ja tanssittavinta musiikkia.

 Ystävälliset gootti-kulttuurioppaani T&S aloittivat gootti crush course koulutukseni näyttämällä minulle 'how to dance goth?' Videon ennen lähtöä ja täytyy sanoa et harvoin olen törmännyt pedagogiikaltaan parempaan opetusmateriaaliin! Katso tämän postauksen lopusta, et pety!

 Pieni opettaja sisälläni iloitsi ja opin mm. Että goottitanssimisessa oleellista on osata 1) puhdistaa näkymättömiä hämähäkin seittejä, 2) tarjoilla cappuchinoa ja vetää se sitten nenän edestä pois ja etenkin 3) osata astua kuolleen ruumiin yli. Näitä oppeja en päässyt hyödyntämään läheskään tarpeeksi sillä kolmas brittibändi Red Sun Revival ei ollut lainkaan niin tanssittava kuin edeltäjänsä... Mutta kyseessä oli siis Lumouksen eka päivä, perjantai, joten oletan että lauantaille ja sunnuntaille oli laitettu enemmän show stoppereita.

  Kaiken kaikkiaan kuitenkin nautin Lumouksesta todella paljon. Oli mahtavaa katsoa pukuloistoa, jolla porukka oli ilmaantunut paikalle: paljon pitkiä hiuksia, miehiä kilteissä (need I say more?) ja muissa hameissa, korsetteja, röyhelöitä, rastoja, solkia, rimpsukoita. Pelkästään jo näitä ihastellessa aika kului.

Mutta ehkä kuitenkin parasta oli että aivan kuten hörhöpiireissäkin, sain olla ihan vaan oma itseni.

 Kiitoksia kulttuurikokemuksesta, ystävät - täytyy kokeilla toistekin.

Last week on Friday i was drawn into a crash course on goth. Sure, being a science fiction fan, my paths have crossed goth ness before, but never have I gone and actually listened a goth band play nor have a dressed up as one. Despite of my worries of not fitting in, I had a splendid evening of interesting music and of course observing the effort and variety of the goth fashion - this I could do for hours. Long haired men in quilts! Need I say more? This was so my thing that I'm still a bit puzzled by the experience. One of the reasons I was so at ease in this club was clearly the pedagogically splendid video 'how to dance goth?' Which surely everyone should see to understand the nature of cob web swiping, cappuccino withdrawing and how to step over your dead friend. Possibly the most enjoyable perspective at the end was that just like with scifi fans, I felt very much at home. Thank you T&S for dragging me out of my comfort zone. Refreshing and very enjoyable:)

Reissu Ikeaan

 Lähdetään tänään pienelle reissulle Ikeaan. Tarkoituksena on hommata pienelle pojalle sänky, koska meiltä menee niin sanotusti pinnis alta, kun ystävättäreni, jolta pinnasänky on lainassa saa ylläystytön (yllätys siis mulle) ensi kuussa. Loppujen lopuksi päädyimme pohdiskelussa kuitenkin Minneniin, koska se on aika siro (pienehköön asuntoomme). Muutenkin huomaan, että olen alkanut kiinnostua enemmän valkoisesta... Johtuukohan se siitä, jos lukee liikaa blogeja? Valkoinen vaan tuo sitä valoisuutta niin kovasti - näyttää kauniilta! Noh, joka tapauksessa nokka kohti Ikeaa, mukana pikkuinen ja eno, saas nähdä miten tämä keikka menee. Koko päivä on aikaa, mut meiltä saa ajella pari tuntia suuntaansa, joten mahdan olla illalla aivan rättipoikkipinossa.

Minulle kuitenkin Ikean reissu on sellainen pieni lomaluksus, että sinänsä matka menee ihan kivasti, kun tietää, et paikan päällä on paljon katseltavaa. Poikanikin on jo kaksi kertaa käynyt vauva-aikanaan... Ikeassa mukavaa on se, että voi ottaa lapset mukaan. Mut joskus sitä toivois, et se olis lähempänä...

Käyttekö te usein ikeassa hurvittelemassa vai onko pakkopullaa?

Today off to Ikea to buy a bed... And perhaps also some other things (can you avoid other things???)

Ryanair, rakkaani

Jo joutui se päivä, jolloin jälleennäkemisemme oli määrä toteutua. Mutta ensin matkasimme Tampereen niin tutuksi tulleelle kentälle auto-juna-taksi kombolla.

Koska maailma on pieni, varsinkin Jyväskylässä - tapasimme kaksikin eri tuttua junassa ja seuraa oli Tampereelle asti hyvin.

Leikkivaunu oli aamukasin junassa täysin meidän vallassa ja niinpä leikkiä piisasi. Eka kerta, jolloin lasta ei tarvinnut koko aikaa pitää kädestä, vaan portaat ja liukumäki jo sujuvat ilman kovempia kolhuja.

Pirkkalan lentokentällä oltiin 20min liian ajoissa, mutta tämä ei haitannut, vaan aikaa kuulutettiin nestemäisten eväiden sijoittamiseen vatsan sisäpuoliseen cabinbägiin.

Poika oli tavattoman innostunut kaikista pahvisista lentokoneen kuvista ja huusi isoon ääneen "kone!" Joka kerta kun sellainen tuli vastaan.

Leikkialuehan Pirkkalan kentän terminaali 2:ssa on aneeminen, mutta sieltä löytyi juna-autoja, joilla kelpasi leikkiä sen 1tunnin ajan. Sitten fetaparsakaalipiirakkaa naamariin ja lapsi manducaan. Väsähtänyt pikkuinen ehti nukahtaa ennen koneen lähtöä ja selässä äitiä harmitti. Heräsi nimittäin tietenkin väsyneenä koneessa 'ai ollaan koneessa' ja siispä äiti sai viihdyttää kaikin keinoin 1,5h, jonka jälkeen onneksi simahti uusiksi. Ei tää mikään helppo matka oo, mutta:

1) auttaa kun on asennoitunut ryanairiin
2) auttaa kun on lentänyt tätä väliä PALJON (osaa kommervenkit, joilla kokemus paranee)
3) tietää, että illalla voi vetää gin'n'tonickn, että pärjää.
4) matkaseurana oli harvinaisen mukava isoisä, joka oli matkalla Cambridgeen katsomaan kolmea monikansallista lapsenlastaan (suomi-islanti-britannia)
5) keep your eye on the money: säästö 300€!

Englantiin päästiin.

Reunion with Ryanair was as sweet as can be expected. I tolerated it just by the thought of saving 300euros in the process.