Huumeiden käytöstä

Onhan se niin et tää maailma ei pyöris ilman huumeita. Ihmisillä olis muuten koko ajan paha olo. Mitä sinulle tapahtuu jos et saa aamuisin kahviasi? Tai lounaalla maitolasia? Mihin kukakin on oman kroppansa totuttanut... Juteltiin keväällä ystäväni kanssa, että miten ilman tiettyjä huumeita, työpaikkojen tehokkuus alkais laskemaan radikaalisti ja ihmiset alkais käyttäytymään niinku et on "pakko saada" tota keinoilla millä hyvänsä. Mää niinkuin kaikki muutkin, oon koukussa kaikenlaiseen. Ajattelin esitellä mun tän hetken huumeet, joilla mää pääsen mun päivästä täällä Kiinassa läpi silleen et mun ei tarvii tiuskia tai olla pahalla tuulella oikeesti ollenkaan.

1. Kahvi. No tää saa ihmisen ylös sängystä aamuisin ja kahvia juon Kiinassa yleensä n. Yhden Starbucks/KFC/PasicCoffeen erikoiskahvin plus aamulla pullon Nescafeta. Jos on oikein tiukka päivä niin noiden lisäksi juon vielä toisen nescafen tai silleen. Jos ajatellaan et erikoiskahvin koko on "grande" niin sanoisin et juon täällä n. 3-4kuppia kahvia päivässä.

2. Minttu-pastillit. Kotona mynthonit, täällä joko Starbucksin sokerivapaat taikka sit jotku muut. Suun täytyy maistua hyvältä. Ei koskaan voi tietää et milloin pääsee pussaileen. Ja lisäksi etenkin työpaikalla neuvotteluissa pahan hengen hajuinen työkaveri on sellainen, mikä en ikinä haluis olla.

3. Olut. Täällä puoli litraa Tsingtaota (3,5%) maksaa 50senttiä ja sitä tulee myös iltaisin nautittua. Siis alkoholiahan tässä paikallisessa ei juurikaan ole mut klo kuuden jälkeen illalla kahvi vaihdetaan olueen, niin se vaan on.

4. Sokeri. En mielestäni ole mitenkään hirveän koukussa sokeriin - monet muut ovat enemmän kuin minä. Sokerini tulee yleensä hedelmissä ja toki noissa kahvijuomissa... Mut välillä kerran viikossa tai silleen saatan sortua jäätelöön tai juustokakkuun. En ole mikään karkinsyöjä tai suklaan erityinen ystävä - vaikkakin viime syksynä opettelin tekemään sokeritonta raakasuklaata ja siihen jää koukkuun, vaikka se melkomoinen ylellisyystuote onkin.

5. Endorfiinit. Urheiluun minä olen koukussa. Nyt kun olen ollut viikon ilman jumppaa niin olo on sen mukainen. Täytyy päästä takaisin kiinni rutiinista, nyt kun taas pystyy.

6. Huomio. Teille tulee varmaan shokkina et oon koukussa huomioon. Varmaan kaikki blogaajat ja somettajat on jollain tasolla. Mulla on tarve kirjoittaa joka päivä ja valokuvata. Onhan se mukava et joku kuuntelee mun juttuja tai katselee mun kuvia. Nätimmin vois sanoa et oon koukussa vuorovaikutukseen. Tai älypuhelimen käyttöön. Mut ne on ihan sama asia. Et on kiva kun on ihmisiä joiden kans vaihtaa ajatuksia. Se, et voin päivittäin pitää yhteyttä ihan kaikkiin mun läheisimpiin ihmisiin maailmassa, missäpäin palloa he sit niinkuin sattuvat olemaankin, se on ihmeellistä. Koska kun minä synnyin tähän maailmaan, se ei vielä ollut kuluttajien saatavilla näin helposti.

Minun huumeeni ovat tuossa. Tai no ne, joita voi lapsiystävällisessä blogissa mainita. Näitä on päivittäin saatava ja jos en saa niin alan kärttyillä, käydä pikkuhiljaa vihaiseksi ja sanoa asioita, joita en normaalitilanteessa sanoisi. Jokaisella on omat huumeensa. Joku on kiinni tupakassa tai energia-juomissa. Tai niissä huumeissa, joita yleisesti ottaen tarkoitetaan, kun sanotaan "huumeet". En ota kantaa siihen et mitkä huumeet on hyväksyttävämpiä kuin toiset. Tän kirjoituksen tarkoitus ei ollut saarnata tai paasata. Vaan herättää ajatuksia - Mitä ilman sää et pystyis elämään joka ikistä päivää?

/My friend and i discussed this spring about drugs. What are the things We are addicted on, what could We not live one day without. For me those things right now are:
1. Coffee
2. Mints
3. Beer
4. Sugar
5. Sports
6. Attention & writing (Sharing my thoughts and my pictures)
What would happen in the world if coffee was suddenly out of our lives? People would start to behave like drug addicts and do what ever they can to get it. I dont need a lot of these things but i know that if i get ju the amount that my body has been trained to get, i feel good each day and i dont have to snap at the people around me. Everyone is addicted to some things. I Think if you'd lock me into a Cell where i cant do sports, give me no coffee, sugar, beer and mints and also make sure i have no one to talk with, no paper to write on, no camera... I would probably leek out all the secrets you'd want me to tell you Within one day, as i'd gave in. What are your drugs? What are the things you absolutely must have right now, to get you through each day...?

Lääkeriippuvuudesta

No niin, tänään on kulunut viikko viisaudenhampaanpoistoleikkauksesta. Olisi tosi kiva kertoa, että voin hyvin ja tilanne on parantunut. Tilanne parani asteittaisesti perjantaihin asti, kunnes lauantaina jouduin lisäämään lääkitystä. Ke-Pe olivat menneet päivisin ilman kolmiolääkettä, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa joudun ottamaan panacodia 7h välein, tai kipu on sen verran sietämätöntä, etten pysty nukkumaan/tekemään töitä tai muutakaan. Panacodit on nyt loppu, joten joudun soittamaan lääkärille ja toteamaan, että joko siellä pesii tulehdus - avataanko heti vai vasta ensi viikolla...? Tai sitten olen vain lääkeriippuvainen. No onhan se varmaan se tulehdus.

YHtään, ei siis yhtään kiinnostaisi mennä uudestaan leikkaukseen. Poski taas auki, hamsterin paluu. Sitten jälleen sama rumba: Vältä kiinteää ruokaa, vedä särkylääkkeitä ja antibioottikuureja. Vältä liikkumista on minulle NIIN masentava tuomio, että jos kahteen viikkoon en saa liikkua niin kyllähän se tuntuu AIVAN ylitsepääsemättömältä. Kunto laskee kohisten. Ja mieliala varsinkin. Uuteen leikkaukseen en mene paikallispuudutukseen, sen verran syvällä on se juurenpala, jonka sinne jättivät, että en missään tapauksessa aio olla hereillä kun sen sieltä kaivavat. Mut siis pahinta on se, että elämä ei etene...

Olen kerran elämässäni ollut isossa leikkauksessa, josta toipuminen kesti 3 kuukautta. Silloinkin haavani tulehtuivat (kesä kuumalla), vaikka kuinka yritin niitä hoitaa oikein. Panacodilla silloinkin pärjäilin. Ja ehdottomasti pahinta oli se, että en saanut liikkua. Minulle liikkuminen on elinehto, se todellinen lääkeriippuvuus. Se on lääke siihen syysmasennukseen, kaikkeen siihen pskaan. Aiheuttaahan se panacod hetkellisen 'high'n ja sillä hetkellä ollaan sitten siinä pilvessä. Mutta todellisuudessa minä olen endorfiini/adrenaliini-addikti. Oma kehoni pystyy tuottamaan hormoonien kautta ne fiilikset, joiden kautta elän ja säätelen mielenterveyttäni, ihan orgaanisesti, ilman keinotekoisia aineita. Kehon toimintaan lääkkeillä puuttuminen tuntuu väärältä ja surulliselta. Tiedän, että tämä on väliaikaista ja miksi minä valitan, kun on niitä, jotka kokevat kipua päivittäin, eivätkä siihen saa mitään lievitystä... Ehkä siksi, että tiedän omat rajani, enkä halua vaipua siihen kuuluisaan masennukseen.

It's been a week since my wisdom tooth removal. I'd like to say that I've healed well and it's behind me. Instead the pain has been increasing gradually from last Friday, actually 2 days after the operation, it was better than now. I'm constantly on very heavy medication and even though I've done all the precautions: The mouthwash, the antibiotic, the painkillers, I have now run out of Panacod and have to face the fact that it's probably infected and that I will probably have to go back to take out the last bit of the root and possibly some bone with it. This bit is so close to the nerve that I may loose some feeling in my chin too... Great. What annoys me the most is another week of hamster face when I can't excersise again. My true drugs are those hormones that I get through Shorinji Kempo, gym, running etc. It's infuriating to think that yet again, I will have to go through the same as last week. Nothing depresses me faster than bad nutrition and loss of sports. It makes the darkness of the looming Autumn and Finnish winter seem much darker than they actually are.