Harmaassa hirsitalossa

Lentopäivä, mut palailen vielä viime viikon tunnelmiin ajastetulla postauksella...

 Tuntuu, ettei meidän edellisestä Iin visiitistä voi mitenkään olla kahta vuotta, eikä olekaan, mä tarkastin että käytiin keväällä 2013, mut en ollut postannut mitään siitä visiitistä blogiin...

Nämä lapsuuden ystäväni lapsukaiset ne vaan kasvaa. Voi apua kun vanhin on kohta jo teini. Juttelin hänen kanssaan siitä, että mitä on Botox. Oli muuten avartava keskustelu ja hän piti minulle vielä kertausesitelmänkin päälle aiheesta. Ihana E!

Sisarensa on edelleen Panda-fani. Olen muutaman tuotteen tuonut hänelle vuosien varrella. Kaikki näyttää edelleen mahtuvan päälle.

Nuorin taas on varsinainen huumorimies. Aika huikeaa hänenikäiseltään...

Minun pikkuiseni sulautui joukkoon ja nautti lasten seurasta selvästi.

Täytyypä sanoa, että minä, jolla ei tunnetusti ole siis minkäänlaista vauvakuumetta, koin jonkinlaista kateutta ison lapsikatraan sisaruussuhteista.

Toki soisin veljen tai sisaren myös omalleni. Se ei vaan tällä hetkellä ole ajankohtaista.

Kun siskot ovat koulussa, veljet ovat vielä kotona.

Entisen poliisin koti on nykyisin enää sisustettu poliisein.

Muuta sisustusta on hyvällä maulla valikoitu.

Lapsikasa.

Leikkipuisto on lähellä.

Käytiin keinumassa vielä ennen kotiinlähtöä.

Voi miten mukava oli taas nähdä pitkästä aikaa. On ihana havaita, miten lapsista kasvaa omia persooniaan. Mietin, että voisikohan minusta olla joskus samanlaista aikuista seuraa E:n tyttärille kuin vaikka hänen vanhemmistaan on ollut minulle. Oli mahtavaa taas jutella myöhään yöhön. Jännä, että vaikka tapaamisesta saattaa olla vuosi tai reilukin niin ystävyydessä mikään ei muutu. Kiitos kun saatiin taas käydä ja imeä teidän lapsiperhe-energiaa vähän meillekin.

Today we are flying to China, but I am still going back to last week and my visit to Ii. There lies the grey-blue log house of my childhood friend. Her kids grow so fast - I've seen them a little over a year ago and already every year you see some changes in them. The oldest is like little E, every proper and good. The second one is her own master, she's a panda fan and poses the most amazing pictures. The third is a peaceful one, and the youngest, the fourth is quite a humour man.. Quite a set of amazing kids. First time for a while I felt sadness towards Tops not having a sibling. It's not really something we are planning in our lives right now, but of course I can see how he'd benefit from having a brother or sister. It was great to visit once more in the North. Never cease to amaze how it doesn't really matter how rarely we meet, I still feel a very deep connection to my friend and I feel like I understand her, her dreams and ambitions and even her choices even though she's decided to live a life that's very different from mine. I still feel close. Thank you for having us!

Aurora Borealis

Viikon sisään lähemmäs 900km. Kuitenkin kun katsoo näitä kuvia niin ei kaduta.

 Nämä revontulet taisivat näkyä koko maassakin, mutta Iissä ne olivat näkösällä vaan vähän aikaa...

 Onneksi tätini tuli käyneeksi autolla ja huomasi valoilmiön.

 Revontulia tulee kuulema metsästää n. 22-23:00 maissa iltaisin.

 Nämä ovat minun ihan ekat Aurorakuvat ikinä, olis ollut mukava, jos olisi ollut jalusta mukana.

 Mutta koska ei ollut niin amatöörinäpsyiksi meni. Revontulten kuvaamista pitäisi harjoitella. Nämä on nyt otettu pitkällä valoitusajalla ja toki manuaalifokuksella, mikä on aina vähän niin ja näin, että mitä tulee.

 Mutta ei hassumpia. Täytyy vastaisuuden varalle miettiä, mitä etualalla pitäisi olla, niin kuvista tulisi vähän mielenkiintoisempia.

 Tiedän, että useimmat ulkomaalaiset Suomessa jahtaavat näitä kokemuksia. Itse olen tietenkin suomalaisena ja entisenä kainuulaisena nähnyt yhdet jos toisetkin revontulet - joskus punaiset, joskus vihreät tai siniset. Tiesittekö muuten, että värit johtuvat siitä alkuaineesta, joka ionisoituu (lähettää elektroneja) osuessaan yläilmakehään. Vihreä tulee yksiatomisesta hapesta, punainen moniatomisesta hapesta ja sininen typestä.  Enemmän matkustaneena olen alkanut itsekin nauttia tällaisista hetkistä. Nämä ovat niitä asioita, jotka tekevät Suomesta Suomen. Jotain syytä matkustaa tänne pohjolaan, jossa ei ole tuhatvuotisten kulttuurien raunioita ja ruukunpalasia. Mut se fiilis kun katsot taivaan muuttuvan aaltoillein kauniissa värissä. Ne tuhannet tähdet. <3 Suomi on kyllä pretty awesome.

 Aina ei muista, että 30s on pitkä aika...

 Näittekö näitä revontulia muualla Suomessa? Taisi olla tiistai-ilta tällä viikolla...

This week I drove almost 900km, up to the North of Finland. Looking at these pictures, it was well worth it as I managed to do some snap shots of Aurora Borealis... Apparently you could have seen this all around Finland, but just for a small period of time. And there had been some cloudy areas too. I haven't been shooting Aurora Borealis before, a tripod would have been a good helper. Long exposures make the sky come out well, but of course getting the focus right is always tough at night shoots. I need more practise really. As I've become older, I've learned to appreciate little things in life like these: Maybe not a big deal for a Finn, but for some foreigners, once in a lifetime situation.

Kuulkaa korpemme kuiskintaa

 Tänään olisi tarkoitus lähteä taas Pohjoiseen ja näihin maisemiin, jossa viimeksi satoi ensilunta, joissa vierailin lokakuussa ennen Kiinaan lähtöämme. Onpa siis jo aikakin!

 Olen ottanut tavaksi, että yritän heittää hieman viikonloppua pidemmän reissun, jonka aikana käydään sekä Oulussa, Iissä että Kajaanissakin. Jälkimmäisessä olen siis asustanut 18 vuotta, mutta huomaan pian asuneeni Jyväskylässä samaisen ajan - apua että me ollaan kohta keski-ikäisiä!

 Äitini, joka siis yhä asuu Kajaanissa, aikoo eläköityä parin vuoden sisään ja nyt jo hieman haikeana mietin, että minulle ei tule Pohjoiseen asiaa enää läheskään yhtä usein, jos ja kun hän muuttaa luoksemme Etelänpään. Siinä vaiheessa tulee varmasti käytyä Kainuussa aina harvemmin ja harvemmin. Mutta tiedä, että olen sisältä pohjoisen tyttöjä. Minä olen kotona korvessa ja autuus on sitä, että saa hiihtää aivan umpihangessa tunturien välissä tietäen, ettei ole ristinsielua missään lähettyvilläkään. Kyllähän sinne pohjoiseen pääsee vielä vastaisuudessakin, mutta ilman Kainuun tukikohtaa se on varmasti hankalampaa, eikä tule sitten ehkä enää lähdettyä.

 Nyt jo hieman haikeana mietin, että taakse ovat jääneet suunnittelemattomat laskettelureissut Vuokattiin ja etenkin minulle paikoista rakkain, vanha kaatopaikka, joka tuntee kaikki salaisuuteni ja kuuntelee kaikki teinitytön sydänsurut.

Eipä siinä sitten muuta kuin ottaa kaikki irti näistä jäljellä olevista vuosista - matkustaa Kainuussa kun vielä siihen on mahdollisuuksia.

I am off to the North of Finland today with my son. It's a long weekend in Finland and we'll be seeing my mother as well as some friends around Kainuu and Oulu. I am feeling slightly misty about the North, because even through I don't want to live there anymore, it's got a special place in my heart - I did live in there for 18 years. After my mother moves to the South, all bonds really break and then Kajaani will be just a memory for me. My plan is to visit regularly in the next couple of years because I know that it will be much harder in the future.

Nelinkertaista

 Pääsimme kuin pääsimmekin pohjoisen reissullamme Iihin asti, jossa ensilumi kasteli lasten haalarit.

 Mutta onhan se ihanaa kun on jotain mistä keittää äidille leikkikahvit ja leipoa pullat.

 Pieni vieras seuraneiteineen puskassa

  Tässä nelinkertaisen onnen perheessä vilinää riittää.

 On poikia ja tyttöjä.

 Ja silloin tällöin tätejä.

 Matkalainen tekee ojatarkastuksen.

 Kyllä! Lunta se on.

 Nuorempi neiti poseeraa vienosti

 Ja ryhtyy sitten setänsä tapaan mattopainimaan.

 Keskimmäisillä on ihan omat leikit sillä aikaa kun isosisko on koulussa.

 Pienimmällä on vielä omat maitoleikit.

 Onneksi kun iso sisko tulee kotiin, sillä on aikaa pienimmälle.

 Nelinkertainen onni on jaettu onni. Tässä talossa ei ole hulinaa neljän ainoan lapsen verran. 1+1+1+1 ei ole 4x1...

Kiitokset äidille passauksesta ja juttuseurasta taas - keväällä nähdään!