Ei kai sitä voi tässä kaupungissa vierailla ihan ilman, etteikö eksyisi pariin kauppaan...
Mulla ei ollut mitään erityistä shopattavaa, etsin jonkin verran kenkiä. Tietysti italialaisnaisten kenkäkoko on omaani pienempi, joka raskauden jälkeen on ollut jopa 41! Vaikka monet liikkeet vakuuttivat, että heidän kokonsa olivat 41 asti, niin sitten kun oikeasti olisin halunnut koittaa jotain tiettyä niin eipä sitä löytynytkään mun koossa.
Tämä kauppa möi Canonin 24-105/4L -putkia, joista oli sisukset poistettu - juomalaseiksi! No sellainen oli pakko hankkia ja toivon, että olisin ostanut niitä vähintään kolme.
Nämä söpöt nahkaiset baltsut olivat niin mukavat jalassa... Vaikka tietysti periaatteesta olenkin sitä mieltä, että valkoisten kenkien hommaaminen on hölmöä: Ne kun likaantuvat hyvin nopeasti.
Mutkun mutkun.
Nyt olen käsitellyt ne sekä nahkan pinnoitusvahalla että suoja-aineella... Joskohan vähän aikaa pysyisivät värissään.
Ei kaduta yhtään, vaikka hintaa olikin. Toisin, kuin minun kakkosostoksellani eli liukuvärjätyllä oranssilla huivilla.
Minulla on ollut vastaavan värinen huivi joskus v. 2004, mutta unohdin sen kerran junaan ja sen jälkeen olen itkenyt sen perään, mutta rankaisin itseäni 8 vuotta ennen kuin ostin uuden.
Täysin nuutunut poskiontelon tulehduspotilas poseeraa antiikkipeilissä. Näitten lisäksi kokeilin yhtä maailman ihanimman väristä silkkimekkoa, mutta koska se oli vähän heikkolaatuista silkkiä ja sen lisäksi ei täysin yläosasta istuva, päätin jättää sen kauppaan. Tämä harmittaa hieman, sillä arvelen, että sille olisi kuitenkin ollut käyttöä, jos löytäisin sopivat rintsikat alle. Noh, mitä tästä opimme - jos shoppailu & sightseeing aikaa on yhteensä 2,5h, niin ei kertakaikkiaan pidä jättää kauppaan yhtään mitään sellaista, jonka edes jollain tasolla haluaa. Se on loppujen lopuksi vain rahaa.
