Lokakuu lomps

 Tää syksy tuntuu menneen supernopeasti - miten nyt on jo syysloma?!?

 Syksy on talven ohella suosikkivuodenaikani -kaikkialla on niin kaunista!

 Tällä viikolla olen herännyt uudenlaisiin aamuihin eli kouluun laitettavia muksuja on sängyistään löytynyt yhden sijaan kolme! Tämä on elämänmuutoksessani ollut mullistava asia..

 Tänä syksynä ollaan oltu uudenlaista arkea rakentamassa. Pikkumuksu asuu puolittain meillä ja puolet ajasta naapurissa. Isommat muksut ovat meillä joka toinen viikonloppu tai joustavasti muulloinkin, mikäli tarvetta on.

 Juha taas on viikolla Tampereella hommissa ja yleensä kotosalla siis vain viikonloppuisin. Tällä viikolla olen ollut muutaman päivän keskenäni kolmen muksun kanssa - mikä on ollut valehtelematta helppoa ja mukavaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että lasten elämässä on vahvasti tukiverkkoja, jotka osallistuvat mielellään arkeemme, joten mummuista on usein apua ja seuraa.

 Toisaalta myös muksut alkavat olla sen verran isoja (11, 9 ja 7) - eivätkä kuitenkaan vielä murrosikäisiä, joten arki sujuu isän/äidin kodista ihan vastaavasti. Voin hyvillä mielin sanoa, että näistä kolmesta on kyllä enemmän iloa kuin vaivaa...

 Tällä viikolla on mm. Keskusteltu syvällisistä asioista kuten esihistoriallisten heimojen perhekäsityksestä(!), pelattu lasten trivial pursuitia, opeteltu viittomia, käyty uimassa ja tehty yhdessä sushia (jota isommat muksut eivät olleet aiemmin syöneet, mutta ennakkoluuloistaan päästyään vaativat seuraavana päivänä myös syötäväksi...).

 Kuinka paljon iloa 11-vuotias voi saada siitä, kun oppii syömään puikoilla!

 Kyllä tällainen lasten extra-aikuinen rooli on valtavan antoisa: saa kermat päältä kun ei tarvitse vaikeimpia asioita huolehtia, mutta kuitenkin pääsee nauttimaan hyvien tyyppien seurasta.

 A on uusista perheenjäsenistä samaa mieltä ja oikein loistaa, kun he tulevat ovesta:) että näin meillä uusioperhearjessa juuri nyt.

 Tänään koittaa myös viimein se päivä, et mun hieman repalainen syysloma alkaa ja lähdetään viikonlopuksi Irlantiin miehen kans ihan kahdestaan vähän tuulettumaan. Tekee hyvää nähdä toista tilanteessa, jossa ei ole töitä, kotitöitä, lapsia, laskuja, aamuherätyksiä, kelloviideniltakiukkuja jne. Kyllä meidänkin arjessa on sitä rakasta, vaikken aina muista täällä valitella - don’t get me wrong!

 Irlanti on myös maa, jossa en ole aiemmin vieraillut, joten odottelen mielenkiinnolla tätä retkeä. Sää on ennusteen mukaan todellakin tälle maailmankolkalle tyypillinen elikkäs sateenvarjot esiin! Meillä on sunnuntai-illaksi liput Sueden konserttiin - reissua voipi tuttuun tapaan seurata instastooreissa: Finn_world. Mummeille kiitokset muksujen huoltamisesta!

/This Autumn has gone past fast. The new normal has arrived - Occasionally I am laine in the house as Male of the house works in Tampere Mon-Fri. Tops is with us every other week or so and the bigger kids every other weekend... that’s the ”normal”... however there is flexibility in these 4-5adoults per 3kids situations - for example this week one adoult went to Brussels which led into me looking after 3kids for a couple of days. Luckily the kids at 11,9 AND 7 ages are big enough to be quite independent but small enough not to be facing puberty quite yet... So i can honestly say the week was easy and enjoyable. We were discussing interesting 5-grader’s history home work on prehistoric tribes; learning sign language with the smallest and playing trivial pursuit with the whole family... We are also in the lucky situation that there is three grandmothers who want to participate into our lives, so it means that it is possible for me and Juha to have a short trip to Ireland this weekend. Suede is playing on Sunday night in Dublin... before that, we have planned a short visit to Belfast - what could possibly go wrong..?

Syksy Berliinissä

Kun lähtee syyslomalle Keski-Eurooppaan niin eihän se kovin glamöröösiltä voi näyttää, vai mitä?

 Pääasialliset värit ovat harmaa ja keltainen.

 Minä olen käynyt Berliinissä monta monituista kertaa.

 Niissä kerroissa on kuitenkin aina ollut sama teema: En oikeastaan ehdi nähdä kaupungista yhtään mitään.

 Tällä kertaa päätin yrittää korjata asiaa.

 Ja onhan Berliini kovin kaunis lokakuussa.

 Vaikka pilvessäkin.

 Asusteltiin Alexander platzilla. Siellä ihanaa on se katuelämä, jota on jokapuolella kuin muurahaiset jos katsoo 22.kerroksen ikkunasta.

 Berliini on tavallaan hyvin ristiriitainen kaupunki. Toisaalta siellä voi tehdä ihan mitä vaan.

 Toisaalta se on täynnä huikeaa historiaa.

Ja näin syksyisin keskustan suuri puisto on myös upea.

 Arvaatte kyllä, että minulle tuli mieleen...

 Nykin Central Park.

 Jossa vierailin marraskuun alussa 7 vuotta sitten.

 Tämän puiston laidalla sijaitsee monumentti, joka on kivi. Se on erotettu Holokaust-monumentista tiellä. Se on ikäänkuin suojassa katseilta ja sen löytää vaan jos käy katsomassa, mikä tuo kivi oikeastaan on. Käveltiin sen lähelle ja se oli jännittävää. Sisällä kivessä kaksi miestä suutelivat. Miksi minua kosketti eniten se tie näiden kivien välillä...? Oliko sen tarkoitus muistuttaa ettei Berliinissä joskus saanut rakastaa, ketä haluaa? Vai että tänäpäivänäkin suudelmasta voi päästä hengiltään? Ei ehkä täällä, mutta kuinka monen kilometrin päässä? Kuka keksii säännöt sille, miten pitää elää?

Tien toisella puolella on holocaust.

 

Valokuvaajana, minä olisin voinut käyttää loputtoman määrän aikaa tämän nähtävyyden luona. Se lienee selvää. 

Se oli nerokkaasti tehty kaikin puolin taiteen mestariteos. Turistina pystyt kokemaan ahdinkoa, yksinäisyyttä ja miettimään maailmaa nähtävyydessä, jossa samaan aikaan voi olla satoja muita ihmisiä. He eivät häiritse kokemustasi. Ja valo tulee käytäville niin kauniisti ja samalla ankeasti. Voi että mikä paikka.

Yleensä syysmatkoiltani minä olen ottanut lähinnä muutaman hassun kuvan magic hourin sinertävästä hetkestä.

 Berliinissäkin se oli juuri sitä, mikä tekee harmaasta kaupungista kauniin.

 Kun on kylmä, muttei vielä jäätävää. Voi kulkea koko päivän ohuissa sukkiksissa eikä kinttuja palele ollenkaan.

Kyllä, reissu Berliiniin oli pelkkää parhautta. 

/This Autumn, I visited Berlin once again. Of course my main reason was to go to the Shorinji Kempo Gasshuku, but this time I thought that I'd actually do some sightseeing. Weird, right? I mean I've been to Berlin what, at least four times, but there's just always so many friends to see, so much kicking to be done etc, that I rarely actually end up anywhere. Autumn of course is not really the best of holiday times, or maybe it is exactly the right time... The city goes yellow and the magic hour turns things into blue. Not bad times for a photographer with a lens that can handle low light. Things that I thought about while in Berlin, was of course how much the second world war is still the narrative that shows everywhere. You can tell which streets have been bombed and which haven't, because all the new buildings vs. the old ones. It occasionally looks like Paris, when the old buildings have remained in tact. Much like Shanghai is dominated by the 20's history and the Opium war... Berlin still shows much the face of WWII. I don't like this kind of profiles, when there is so so much more of course. On the other hand, Berlin seems to be a place where you can do anything. It feels free somehow, like an escape from reality. Certainly was that for me.

Rappioromantiikkaa

  Loma. Syysloma. Mikä se on? Onks mulla sellainen?

Mun syysloma tuli hieman puskista ja vie mut kahteen hienoon kaupunkiin maailmassa, niiden nimet on Berliini ja Mikkeli. Olin Berliinissä myös viime vuonna.

 Nämä kuvat ovat viime vuodelta.

 Hengailin silloin ystävieni Vanten ja Elinan kanssa, koska he olivat Berliinissä viime vuonna V:n postdokkailemassa. 

 Lisäksi tänäkin vuonna syynä on ystävien näkemisen lisäksi myös Kempoleiri.

 Koska olin viime vuonna niin kovassa hädässä väikkärini kanssa, en mitenkään pystynyt fotaroimaan kuvia tapahtumasta tänne teidän iloksenne. Toimikoon ne nyt tässä aasinsiltana uusille kuville.

. Kyllä tulee tämäkin henkireikä, taas niin kovasti tarpeeseen.

 Viime vuonna Berliinin markkinoilta tuli ostettua myös tämä ihana nahkalaukku, jota olen sittemin käyttänyt joka ainoa päivä töissä. Hyvä ostos siis. Ja vielä mietin, et mahtuuko siihen kaksi läppäriä ja yksi kamera.

Elina vei minut ihaniin rappioromanttisiin paikkoihin.

 Istuttiin lokakuun lopun tunnelmallisissa kahviloissa.

 

Ja käyskenneltiin DDR:n lehtimerissä.

 Tykkään rappioromanttisesta tunnelmasta.

 Se on jotenkin melankolista, jotenkin undergroundia, jotenkin kuitenkin siinä on sitä jotakin.

 Jotakin kaunista.

 Minulla ja Elinalla oli vain yksi päivä, siihen mahtui yhdet markkinat, vähän karonkkamekon kankaiden hankintaa... Yksi kirkko... Ja silleen. 

 Vuodessa Berliini ei ole juurikaan muuttunut, ongelmat ovat yhä samoja.

 Mutta samalla täällä on edelleen...

 Rappioromanttista.

 Melankolista.

 

 Ja kaunista.

 Näinkin surkeaan aikaan vuodesta kuin loppusyksystä.

 Berliini on kaupunki, jossa olen käynyt kohtuullisen usein, mutta oikeastaan nähnyt siitä ööh - en mitään. Syynä siihen on ollut että tulen sinne yleensä tapaamaan ystäväni ja lyömään heitä nenään. BATS2016, here we come. Aion BATSin lisäksi ehtiä tutustua myös Joihinkin nähtävyyksiin. Tänä vuonna kun agendassa ei ole joku karonkkamekko... Mistä tulikin mieleeni että tarttisin karonkkamekon - Elina, jos luet tätä niin olkootten varoitettu... N:n karonkka on näet parin kolmen viikon päästä... Teemana on hait... Luulisin. Voitaisko käyttää se kangas, joka jäi Cersei-mekosta viime vuodelta..?

 /Today I'm in Berlin once more to meet friends (and family) and punch them to the face. It is time For BATS, Berlin Autumn Training Seminar... This event has become one Of the most popular Shorinji Kempo events Of the year, in Europe. This time It is attracting over 80 kenshis from all over. I am not surprised, the athmosphere of this gasshuku is like no other... See you guys! These pictures are from last year, when I was also in town for one day earlier to meet up with a Finnish couple, some of my oldest friends, who were here for a post doc year. We had time to do some 'Falling apart romantic tourism' then with Elina, as well as to design and start the dress for my Karonkka. This time, Berlin is just a holiday and of course BATS...

Pictures of me: Elina Kilappa