Ne ihan tavalliset viikonloput

Joulukuun juhlakauden jälkeen minulla on ollut varsinainen bileähky. Viikonloppuisin ei ole huvittanut lähteä bilettämään.

 Sen sijaan on tehnyt mieli pysytellä raittiina ja nauttia urheilusta ja talvikeleistä.

 

Eilen käytiin poikasten kanssa uiskentelemassa ja sukeltelemassa. A on alkanut harjoitella uintia ilman kellukkeita ja sukellustaitonsa ansiosta hän on aika taitava vaikkei vielä osaakaan uida. Hänen tyylinsä on ponnata pohjasta ja sitten käydä pinnalla haukkaamassa happea. Arvelen, että hän oppii uimaan alta aika yksikön, joskin juuri nyt on tietysti vaihe, jolloin häntä on seurattava tarkasti altaassa.  Aaltoalvarissa oli kisat, joten käytiin vaihteeksi Wellamossa - mukavaa vaihtelua.

Tänään kaivoin vanhat kaunokkini naftaliinista ja nyt kun vihdoin Jyväsjärvellekin on luistinrata aurattu niin kyllähän sitä piti sitten käydä kokeilemassa.

 Tänään mukana oli siis oma ja lainamuksutkin...

 Keli oli huikea!

 Minun pikkuinen on jo varsin kokenut luistelija.

 Tämä on kyllä viime vuotisen erityisavustaja M:n ansiosta, joka itsepintaisesti luisteli A:n kanssa pari viikkoa putkeen joka päivä puistokoulun pihalla. Ihana lahja meille tälle vuodelle. Luistelu sujuu paljon paremmin kuin hiihto!

 Seuraavalla kerralla kierretään koko kiekka...

 Ihana nähdä, kun toisen taidot karttuvat.

 Jäällä oli puoli Jyväskylää - oli kuumailmapalloa, makkaranpaistoa ja jos jotakin. Oli jopa jonkinlainen 'itsereflektiotesti', jossa olisi pitänyt miettiä tapoja "taistella yksinäisyyttä vastaan"... Kompuroidessani kolmen pikavauhtisen muksun perään, totesin vaan, että eipä ole kyllä sitä ongelmaa, että yksinäisyys yllättäisi... En ihan osunut kohderyhmään... Sosiaalisuutta tämmöisenä muksuviikonloppuna tulee kyllä yllin kyllin.

Olen huomannut, että kaikki maailmalla ravaaminen ja toisten kulttuurien kautta omaani katsominen on saanut minut arvostamaan niin monia asioita tällaisissa 'ihan tavallisissa viikonlopuissa'.
Suosikkejani ovat hetket:
- Aamulla sängyssä vetelehtien ja salaa toivoen, että joku muu keittäisi kahvit ja valmistaisi pidemmän kaavan aamiaista...
- Kiireetön liikunnan harrastaminen... Sählyä, uintia, kempoa, luistelua, hiihtoa... Kaikesta tulee niin hyvä mieli ja fiilis
- Ulkoilun päälle päikkärit, mieluiten tietty pehmeetä olkapäätä vasten kuolaten
- Valokuvaus ja jos aikataulu sallii niin blogailukin
- Läheisten kanssa yhdessäolo <3

 On se jännä, miten iloiseksi ihminen voi tulla ihan tommoisista elämän yksinkertaisista perusjutuista. Tässäkin se juttu on varmasti tasapaino... Kun saa tarpeeksi huidella maailmalla niin arvostaa sitä, mitä on kotona. Olen ajatellut, että minulle se on näin. Monipuoliset hetket saavat aikaan sen, että mikään ei kyllästytä. Rutiinit tuntuvat tutuilta toteuttaa, kun välillä tulee tehtyä asioita, jotka ovat täysin arkipäivän ulkopuolella. Helmikuussa olen keskittynyt olemaan kotona - käymään läpi tavaroitani ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Helmi-maaliskuun vaihteessa on taas luvassa työreissuja, joten tällainen breikki on tehnyt todella terää. Akut on ladattu - on nukuttu varastoon ja rauhoituttu. Meillä on tässä keväällä edessä myös isompi projekti elikkäs muutto (ja mahdollisesti myös remontti), joten on hyvä kirjata ylös, että helmikuussa on ollut rauhallista, enkä ole ollut esim. joka päivä väsynyt... Kirjoittelen noista meidän asuntokuvioista enemmän, kunhan selviää, että saanko asunnon, josta olen tehnyt tarjouksen.

...Mutta nyt kuus vee roikkuu mun jalassa ja haluaa tehdä "koritehtäviä", joten keksin hänelle sellaisia, kun koululta niitä läksyjä ei nyt kevään puolella ole kotiin tullut. Mukavaa sunnuntaita!

/ I have had such luxury weekends in January-February. They have been filled with the most simple things in life like peaceful mornings when someone else makes the brunch... swimming and diving practises... skating and skiing with kids. I love winter months in Jyväskylä. Winter sports make you so exhausted and it is so beautiful outside. I know that I travel a lot and sometimes I feel like I party a lot too - I was completely exhausted after the Christmas-New Year party season... It is all about the balance. One can only truly appreciate the every day routines and little things when there is something else to balance it with... 

Today I took my own young one and the 'borrowed kids' to the Jyväsjärvi ice... Four person's skate laces to tie! However, somehow I managed to get them all home in one piece without loosing anyone or anyone getting (physically) hurt/frostbitten... Quite a responsible juggling act, I have to say...  But I enjoyed it immensely! I love skating and being outside on a day like this. Topfish has indeed learned how to skate... He is quite confident already and goes on and about with quite a good balance. I think it's because last year we had this wonderful carer 'M' in his daycare and she used to demand Tops to go on ice everyday for the winter months. It has really paid off! Well done... We also had Tops's "half a year at school" -evaluation and he did ever so well... Such progress! He is still not speaking, but he is clear to use words when asked and he uses his talking board to ask for things. Although it's mainly "Noodles" and "Ice Cream" or "Cheese balls"... But never the less, he is communicating and making an effort. Good boy:) 

This is now the calm before what I expect to be a storm this Spring. I have more travels coming and then we will eventually move into a new home, that will quite likely need an extensive renovation. I just wanted to make this update to say that in February, everything was calm. I was well slept and non-exhausted... Let's see how we do in the coming times. Have a great Sunday!

Shorinji Kempo Embu on Ice

 Järven jää saa ihmisen päässä aikaan kaikenlaisia outoja reaktioita. Kuten, että mentäiskö pyörimään sinne avojaloin.../Do you ever get that feeling - you know how frozen lakes are those small voices inside people's heads which say: "Should I do something really stupid and go there to roll around in the snow without my shoes on..."

Blogin lukijoille lienee selvää, että päälajini on Shorinji Kempo. Siinä ei ole juurikaan kilpailua. /Readers of this blog probably know that my main sport is a Martial Art called "Shorinji Kempo". It has almost no competitions.

 Ainoa kilpailun muoto on ns. paritanssi, ennalta määrätty parin tai ryhmän kanssa toteutettava esitys, joka kestää 1,5min-2min. Sen nimi on Embu. /The only form of competition is a pair show of one and a half to two minutes, where all movements have been preplanned. It is called an Embu.

 Embusta kisaillaan mm. joka neljäs vuosi World Taikailla (muistanette vuoden 2013 visiitin Japaniin) ja joka neljäs vuosi Euroopan taikailla. Nämä kaksi tapahtumaa vaihtelevat limittäin niin kuin kesä- ja talviolympialaiset, tänä vuonna vuorossa on siis Euroopan Taikai Lokakuussa Lissabonissa. / You can compete with your embu for example on World Taikais which are organised every 4 years (Remember my visit to Japan in 2013).  Or you can compete on European level, on European Taikai, which is also organized every four years, however they take turns so from European perspective, there's a major Taikai every two years basically. Of course on top of that there's various smaller events on regional and national levels. European Taikai is this year in Lisbon in October..

 Kerrankin aloitin embun tekemisen ajoissa. Olen vuosikaudet kisannut serkuttareni kanssa, mutta koska hän on jo yli 10v asunut kanssani eri paikkakunnalla, emme ole ikinä varsinaisesti saaneet kunnolla reenattua embua. Niinpä vaihdoin paria setääni ja aloitimme embun tekemisen jo ennen edellistä Kiinan matkaamme viime syksynä./ For once, I have started the embu practise early. For years my embu partner has been my cousin, but since we've lived in different cities for 12 years, we've decided to change partners and so from last Autumn, I have been training with my uncle instead.

 Embun tekeminen on pitkä prosessi. Reenaamme tällä hetkellä kerran viikossa, tunnin verran kerrallaan. Lissaboniin on aikaa puolisen vuotta, kesän jälkeen kertoja on lisättävä. /Making an embu is a long process. We train at the moment once a week, but after the summer, we must add on the times.

Embu koostuu 6 pätkästä tekniikoita. /Embu is usually consisting of six parts of technique series

Tekniikkapätkät sisältävät sekä kovia (goho: Iskut, potkut, lyönnit, torjunnat) että pehmeitä (juho:irrotukset, maahan viennit, heitot, lukot) tekniikoita. / Technique series combine hard Goho (Kicking, punching, blocking) and soft Juho (releases, throws, strangling, locking..) techniques.

Embuun saa sisällyttää tekniikoita niiltä vyöarvoilta, joilla embupari reenaa + yhden korkeammalta asteelta. Minä olen 3.dan ja saan siis tehdä kaikkia tekniikoita 4.danin listaan asti. Setäni taas on 4.dan ja vastaavasti saa tehdä 5.danin listaan asti. /Embu can have techniques from the belt grades of the practising kenshi plus one higher. So I am 3rd Dan and can practice up to 4th dan. My uncle is 4th dan and can do techniques up to the 5th dan list.

Embuun on hyvä sisällyttää tarpeeksi vaativia tekniikoita. Jos on 3.dan ja tekee vaan aloitteilijoiden tekniikoita niin siitä ei paljoa tekniikkapisteitä kerry. /It's important to include enough difficulty level into the techniques that one does. If you are 3rd dan doing just kyu techniques - it will be considered as too easy for you and you will loose points.

Embussa tekniikoitten lisäksi arvostellaan myös näyttävyyttä, joten parin täytyy synkronoida liikkeensä ja ajoituksensa. Myös etäisyyksien täytyy olla sopivat ja kiai-huutojen tarpeeksi vakuuttavia, eli täytyy toisin sanoen osata esiintyä. / Apart from the technical side, the embu judges also give points about the appearance and performance of the embu. The pair must be fully syncronized on their movements and timing. The distances must be fitting and your kiai-shouting must be convincing. In other words, you have to be able to make a great show.

Embussa eniten jännittää se, muistaako kaikki tekniikat oikein ja tietysti myös se, että pystyykö kontrolloimaan hermonsa ja esittämään sen satojen katsojien edessä. Tietysti useimmat embut saavat virhepisteitä mm. alueen ylittämisestä tai ajan yli- tai alittamisesta. Minulle henkilökohtaisesti embuharjoittelu antaa paljon perspektiiviä: Opit tietyt tekniikat muita paremin, koska tahkoat niitä viikosta toiseen. Sen lisäksi opit pariharjoittelusta ja itsesi ylittämisestä. Pidän esiintymisestä, vaikka tietysti sinä aamuna ennen sitä omaa suoritusta Taikailla, no onhan se sellainen 'pskat housussa' fiilis, että maha kääntyy ympäri. Mutta mikä onnen tunne pelkästään siitä, että oma pitkällinen harjoittelu tulee noteeratuksi ja mikä fiilis, kun on saanut sen tehtyä. Suosittelen kokeilemaan - jos ei tätä omalle epämukavuusalueelle menemistä, niin jotakin muuta vastaavaa. Ihminen kasvaa onnistumisten - ja epäonnistumisten kautta. Tärkeintä on pistää itsensä likoon. Muuten ei edes suo itselleen mahdollisuutta kehittyä. / In embu, the most anxiousness comes from remembering techniques correctly and of course also whether one can control themselves and his/her nerves in front of hundreds of people in the audience. Most embus of course get minus points in exceeding the area or the time. To me, just practising embu is very rewarding. You learn a lot from your partner. You get to practise this set of techniques again and again and at least you will know those well. You get to experience something together with your partner. You learn to challenge and exceed your own personal limits. I like performing, but of course I admit, it's not easy to face the competition and on the morning of the taikai, it's a feeling like you are shitting yourself. My stomach will go round and round. But the feeling after is such pure happiness as my long term training will get noted - the best is the feeling of managing to get it done and to give your best to it. I recommend you'll try some similar experience of going outside your comfort zone. Put yourself out there. Get those experiences of success and fail - they will both make you a stronger person. If you never try, you don't have the chance to grow.

Kuvat / Pictures (c) Virpi Flyktman