Näytetään tekstit, joissa on tunniste Forest. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Forest. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. joulukuuta 2019

Talvipäivän seisaus: Kohteena Seitseminen


 Tänä syksynä työt ovat vieneet mennessään. Syksy oli toistaisen urani raskain ja niinpä loma erittäin odotettu.


 Niinpä olikin hyvä idea aloittaa loma totaalisella irtiotolla työajatuksista.


 Olimme viime vuonna talvipatikalla Salamajärven kansallispuistossa.
 Tämä osoittautui niin mukavaksi retkeksi, että tänäkin vuonna päätimme suunnata kansallispuistoon, joka olisi maksimissaan muutaman tunnin ajelun päässä Jyväskylästä. Niinpä kohteeksemme valikoitui Seitseminen.
 Päätimme lähteä Harjupolulle jälleen jalan, ilman lumikenkiä. Reitti oli merkattu valkoisin ympyröin.
 Sää oli kohtuullisen märkä ja sumuinen. Tuli mieleen Vancouverin pohjoinen sademetsä.
 Eväiksi oli otettu teetä, kahvia ja J:n tekemää sinihomejuusto-oliivipitsaa, nam!
 Lämpötila oli hitusen plussalla eli tarkenin mainiosti samalla takilla kuin kesälläkin...
 Maisema oli kuin taiteellinen näkemys sielun syvyyksistä.
 Jalka ei kuitenkaan painanut, eikä painaneet myöskään syksyn työt.
 Seitsemisen puistossa olisi ollut paljon muitakin reittejä. Tämä tuskin jää viimeiseksi kävelyksi täällä. Keväämmällä siellä on usein myös erinomaiset ladut, mutta näin joululoman aikaan lunta ei ole vielä tarpeeksi ja järvien jäätkään eivät vielä kanna.
 Kävelyllä oli puhdistava vaikutus.
 Jokainen maisema olisi saattanut olla taulu.
 Nautin siitä, kun sain taas kameran käteen.
 On niin palkitsevaa lähes heti nähdä käden jälkien lopputulos.
 Seura oli tietystikin myös parasta.
 Olemme käpötelleet näitä maisemareittejä nyt Lapin UKK-puistosta Salamajärvelle ja Kolilta tänne Seitsemiseen. Kansallispuistotournee on siis vasta alussa:)
 Seitseminen sijaitsee Pohjanmaalla niinkuin Salamajärvikin. Luonto kuitenkin on selkeästi erilaista. Enemmän ikimetsää ja soita. Reitillä oli runsaasti pitkospuita.
 Lähdimme tällä kertaa matkaan klo kahdeksan jo Jyväskylästä.
 Puistossa olimme siis jo 11:30, jolloin ei tullut kiire pois - tarkoituksena oli kulkea valoisan aikaan ja kun päiväksi oli valikoitunut talvipäivän seisaus eli vuoden lyhyin päivä niin pimeähän alkoi jo kahden jälkeen hiipimään.
 Harjupolku oli reilun viisi kilometriä pitkä, mutta kännykän gepsin mielestä 12t askelta tuli otettua ja 9,3kilometriä taitettua.
 En tiedä johtuuko siitä, että kesällä käveltiin Kolilla niin pitkiä matkoja vai mistä, mutta tämä lenkki meni todella nopeasti ja olimme ulkona puistosta tasan kolmelta.
 Meidän talvivaelluskonseptiin kuuluu myös se, että olemme yöpyneet jossain puiston lähellä - tällä kertaa Parkanossa, mukavassa mökissä saunoen ja herkkuruokaa laitellen.
 Jyväskylään palatessa mieli oli (työ) asioista tyhjä ja sielua oli ravittu Suomalaisen luonnon taikavoimin. Suosittelen!
/ I have been holding radio silence in my blog due to the extreme stress and pressure at work this Autumn. Now it was time for a clean break. J and I headed to yet another Nature park in Finland - There is 40 of them here, so plenty of places to visit for a lifetime. "Seitseminen" is located in Ostrobotnia, the closest village is Parkano, the closest city is Tampere. Just like last year, we chose the location due to the fact that we could just drive from Jyväskylä for a few hours and stay one night near by. Last year we went for a winter walk in 'Salamajärvi'. Our path is called the 'Ridge walk' and we walk pretty much the entire time it is light outside. It's the shortest day in the year and on this level in Finland, it means that sun rises around 10am and sets around 2pm. It's quite a wet day and even though there is some snow, there is also a mist hanging over the forever forest. Moisture in the air makes it feel like in northern rain forests outside Vancouver. Makes me feel like going back to Canada one day. Seitseminen is forests and swamps mainly - the views could be paintings. There is only one couple with their dog besides us, as most of Finland must be doing their Christmas shopping. After the day, mind is clear of any thoughts of work. I recommend this kind of start-up for a holiday for all!


perjantai 26. lokakuuta 2018

Kaunis kotiseutuni Kainuu

 Oltiin jälleen osa koulujen syyslomasta Kainuussa, josta äitini on prosessissa muuttaa Jyväskylään.
  Ihanaa on se, että olemme vielä päässeet vierailemaan pohjoisessa lomillamme, sillä eihän Kajaaniin varmastikaan tule lähdettyä enää siinä vaiheessa, kun tukikohtaa siellä ei enää ole.
 Minulla on Kainuuseen sellainen viha-rakkaussuhde, niinkuin varmasti monella liittyen lapsuusaikansa asumispaikkakunnalle.
 Olen siis asunut Kajaanissa vuodesta 1982 vuoteen 2000, jolloin muutin opiskelemaan Jyväskylään. 18 vuotta! Käytännössä koko lapsuus ja teini-ikäisyys aikani siis.
 Nyt 18v myöhemmin, huomaan, että vieraileminen Kainuussa tuntuu lähinnä nostalgiselta ja alan nähdä uskomattoman kauniita puolia entisestä kotiseudustani, joita oli vaikea arvostaa, kun siellä elin.
 Kävimme pienellä patikkareissulla Vuokatin vaaralla äitini, poikani ja äitini ystävän kanssa.
 Sattui olemaan huikea sumuinen ja hieman aurinkoinen päivä ja metsässä oli ihanan raikas, kirpakka tuoksu!
 Mieleeni tuli syksy 9 vuotta sitten Kanadassa. Kotiseutuni kauneudessaan ehdottomasti vetää vertoja monille huikeille paikoille, joissa olen matkustanut.
 Ehkä se on niin, että täytyy käydä kaukana, jotta arvostaa sitä, mitä on lähellä.
 Huomaan myös, että tänä syksynä, ehkäpä pienen Lapin vaelluksen myötä, olen innostunut retkeilystä tavalla, joka ei ole aiemmin ollut osa elämääni.
 Metsästä saa niin paljon hyvää fiilistä, että olen mielissäni, että tässä elämän vaiheessa olen löytänyt patikoinnin ilon. Ei se määränpää vaan se matka.
 Ehkä myös vuodet kiinalaisia, saksalaisia ja muita uikkareita hyysätessäni olen viimein alkanut nähdä Suomen yhtenä huikeimmista paikoista maailmassa. Hyvä niin. Parempi myöhään kuin...?
 Vuokatin vaaralla on monenlaisia reittejä - pienille ja perheille ja myös olympiaurheilijoille. Kaikille varmasti jotakin. Ja maisemat ovat huikeat:)
 Me kävimme vain pienen lenkin ja sitten paistoimme makkarat helpoimman kautta eli lämpimässä kodassa, jossa edelliset retkeilijät olivat jo sytyttäneet tulet valmiiksi.
 Olipa mukava vierailla Kainuussa jälleen. Ehdin nähdä koulukaveriani tyttärineen, käytiin uimahallissa ja jopa hieman ihmettelemässä Kajaanin keskustaa.
 Pikku muksulainen oli retkellä innoissaan.
 Kaikenlaisia ihmetyksiä.
 ...Joihin hän pohti, et miten voisi kiivetä meidän huomaamatta.
 Noo... Hyppyrimäki jäi sentään rauhaan, mut näkötorni sen sijaan...
 Kelpasi kyllä kiipeilytelineeksi
 Paremman puutteessa...
 Äiti, saanko mää hypätä...?
Kajaanin keskustassa kävimme vielä pienellä vierailulla linnan raunioille...

 Nekin olivat seiskaveen mielestä huikean ihanat - labyrintti, jossa voi kiipeillä ja juosta, mikäs sen parempaa. Mummille kiitos meidän passaamisesta jälleen kerran, mukavaa oli!


/Last week it was the Autumn holiday in Central Finland. This meant that after Dublin and Belfast, I travelled to the traditional location of Kainuu with my son and my mother. I have spent 18 years in Kajaani, but moved out 18 years ago. Since my mother is in the process of selling her house and leaving Kajaani, it means that the visits there will definitely be numbered. We hiked (read: walked) on top of 'Vuokatti', which was like a fairytale forest, ending up to a sausage over bonfire. So very Finnish! After the years of travelling the world and specifically of bringing guests like Chinese to Finland, I have started to truly appreciate the magnificent nature of what used to be my home region. I guess you take it for granted if it's just there... The amazing forests - the fresh air - yellow swamps and mist hanging over the ski jumping terrace... How beautiful is the world of this Finn, once again.




 



Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...