Tyynysotia ja raejuustoräjähdyksiä eli elämäni yyhoona

 

Ollaan tällä viikolla oltu poikasen kanssa kaksistaan kotimiehinä. Iskä on työmatkalla Lontoossa ja ke-to välisenä yönä vaihdetaan lennossa vahtia. On oikeesti aika naurettava tää meidän lapsenhoitoaikataulu: Isi tulee keskiviikon vikalla yökoneella ja äiti lähtee torstaiaamun ekalla. Välissä on ehkä neljä tuntia yhteistä (yö) aikaa. No onhan se sentään jotain. Että sellasta tällä viikolla.

Onneksi on turvaverkot! Nimittäin kun on ainoa aikuinen huushollissa, on täysin selvää, että kaikki kotityöt on itse pyöritettävä, not to mention talonyhtiön talonmiesvuoro(!), ja huomenna on vielä Runebergin päivä, joten mun pitäis selvitä niinkin hankalista taskeista kuin suomenlipun löytäminen ja sen tankoon hinaus. Kaksveen avustuksella? Miten onkin, että mun mielestä esim. Shanghaissa opetusministeriön esityksen vetäminen on piece of cake, mut nää kotihommat sit... No, multa varmaan puuttuu joku sellanen kodin hengetär-geeni. Kertokaa, mistä niitä saa... Tänään olen siivonnut neljät räjähtäneet raejuustot tosta keittiön lattialta. Ei ole kuulkaapas kauhean hauskaa. Mutta kompensoin sillä että käytiin uimahallissa. Mä en vaan osaa istua kotona ja tehdä ei-mitään. Jos tiedätte, miten se tehdään niin neuvoja otetaan vastaan.

Niin eilen sain onneksi seuraa uudesta ihanasta kreikkalaisystävästäni. Spontaani Girls night & Sleepover - voiko olla parempaa??? Oikeesti miten onkin, että mä oon jonkun kanssa niin samanhenkinen kuin tän tytsyn? Kikatus jatkui kahvitauolla siihen malliin, että työkavereilta tais mennä hermot. Niin, kyllähän se on oleellista pohtia voiko tytöt lainata toistensa alusvaatteita jne - tosin mä en oo varma, että kumpi tarina eilisillan kulusta oli viihdyttävämpi, se, mitä oikeasti tapahtui vaiko se versio, joka pyörähti Henrin päässä! Wet t-shirts and pillow flights all the way! Mut olipas taas hiirmuisen mukavaa. Mistä tyttöjen illoissa puhutaan? No tietystikin kaikista pojista, eikös niin?

 Tällä viikolla on myös kovasti tullut mietittyä sitä introvertti/extrovertti-juttua. Meillähän tilanne on se, että minä olen ekstrovertti (ylläri) ja mies introvertti. Siinä, missä minä saan energiaa yövieraista ja ystävistä ympärilläni, hän taas ahdistuu liian isosta määrästä ihmisiä ja oikeastaan kaikki yövieraat ovat jonkun asteen ongelmia, vaikka kuinka mukava ja hänen ystävänsäkin olisi... Kun tajuaa, että tämä vaan johtuu meidän persoonallisuuksiemme täydellisestä erosta, asia on helpompi hyväksyä. Siksipä onkin ihana ottaa kaikki irti niistä työmatkoista, jolloin ollaan pojan kanssa kaksin. Nähtäväksi jää, onko A Iintrovertti vai Ekstrovertti - tällä hetkellä sanoisin, että jotain siltä väliltä, mutta voihan se olla, että introvertiksi menee. Sitten täytyy tosiaan yrittää ottaa huomioon molemmat introverttimieheni - pieni ja iso. Harmillista, sillä toisen voimavara on toisen ahdistus... Siihen ei auta kuin kompromissit.

This week me and Tops are once again on our own for the starter of the week. In the middle we switch and I am spending the last couple of days on a business trip. Husband and I will be in the same house for 4 hours at night... Not an idea family centric week... Well, I have compensated my part by taking Topfish to swimming and luckily also thanks to various social networks, we've actually had quite a nice time just the 'two' of us. Which yesterday meant me, tops and my best Greek girlfriend, who spontaniously came for a sleepover straight from work. We had such a fun time. Apparently involving pillow fights at least if you ask my male colleagues. In any case, for me as an extrovert person, I draw energy from social interactions and people hanging around, whereas my husband is an introvert, so he gets quite irritated from too many people around the house. That's why taking spontanious time together with my friends while he is away is so important - What is one person's energy, is another person's nightmare. That's life for you!

Kirpparilla.fi

Sain kuin sainkin hankittua kirpparipaikan Kirpparille.fi:stä. Olen aiemmin myynyt aika monessa eri itsepalvelukirpparissa ympäri Jyväskylää. Koettu on Seppälän kirpputorimarket, Kirpputori Silinteri ja nyt tämä. Hyvä välillä kokeilla jotain hieman eri kirppistä. 5kpl IKEAn säkkejä sinne meni, loosi aika täysi ja katsoo nyt sitten, meneekö mikään kaupaksi. Positiivista tässä HopLopin vieressä Seppälässä sijaitsevassa kirppiksessä on: 1. Nettivarausjärjestelmä, 2. Puhdas tuoksu, 3. Siisti ympäristö, 4. Siivouspalvelu (5eur, joka menisi jo bensoihin jos joka päivä kävis siivoilemassa) 5.Ei komissiota, eli eivät ota prosenttia myynnistä. Katsotaan nyt sit meneekö kaupaksi. Silinterissä tykkäsin eniten siinä mielessä, että sieltä sai automaattisesti sähköpostiin aina päivittäin, että paljonko on myyty. Tämä on ihan tosi iso etu ja vaikuttaa siihen, pitääkö paikkaa koko viikon. Kirpparille.fi:n kanssa joutuu ajelemaan ja jonottamaan (vähintään tunti aikaa hukkaan siis) tätä kysymystä... Menettävät siis mahdollisesti kakkos- tai kolmosviikon asiakkaan, jos eivät tee vastaavaa palvelua... Hmm..

Kirppikselle laitan kamaa, jonka en halua enää koskaan tulevan takaisin tähän huusholliin. Eli kaiken on tarkoitus mennä niin halvalla, että menee kaupaksi varmasti. Loput kippaan sitten kierrätykseen, kunhan paikka päättyy.

Kaappeja saisi kuitenkin siivota edelleen urakalla. Tälläaista sieltä nimittäin löytyy:

Veljeni oli ystävällisesti auttamassa tässä proggiksessa ja olikin tarpeellinen, sillä pojan kanssa olis muuten ollut tosi hankala viedä kamaa paikan päälle. Eno myös kokeili vapaaehtoisesti osaa kamoista:

Ai ihanaa, kun tulee kaappeihin tilaa. Nyt on sellainen fiilis, että vielä iso läjä pois - jatkoa ens viikolle!

I took stuff for jumble sales once again. Five Ikea bags this time. I really wish I could get rid of more stuff as well, so I guess that will be on the cards this week. I am trying a new jumble sale place (kirpparilla.fi) in Jyväskylä, with the old consept. The point is to get rid of things, not really to make money for them...

Arjen pienet isot asiat

Tuntuuko teistä että ette saa kotona oikein mitään aikaiseksi? Ainakin minulla on jatkuvasti sellainen olo.  Ilta hupenee kuin itse edestään - on kylpyä ja puuroa ja kiikkumista ja tietysti sitä nukkumaanmenoa.

Tuntuu että tehtävien asioiden listalla olisi vaikka kuinka paljon juttuja, mut ei vaan ehdi. Tällä viikolla olen yrittänyt tehdä ainakin yhden tai kaksi ns. Ylitsepääsemättömien asioiden listalta joka ilta. Tääkin tekee arjessa tiukkaa, koska kaikki perusrituaalit on myös pyöritettävä.

Maanantaina ajoin nurmikon ja pesin terassin.

Tiistaina laitoin terassikalusteiden pääliset pesuun ja maksoin laskut verkkopankissa

Keskiviikkona säädin poikani tripp trapp -tuolin hänelle sopivaksi. Eihän sitä oltu vielä laskettu kertaakaan! Eli raukka oli noin vuoden istunut polvet leuassa, parka! Lisäksi pyyhin terassin muovikalusteet märällä ja pesin yhden nojatuolin pinttymäliat

Torstaina aion järjestää juhlat, joten kokkailu vienee ylimääräiset ajat... Mutta siivouksen lomassa voisi tietenkin ottaa tavoitteeksi jotain pientä, kuten lohikäärmekolkuttimen ruuvaaminen oveen

Perjantaina on myös haastava päivä siinä mielessä, että tulemme yleensä kotiin klo 2030 kemposta ja ennen sitä ei olla välissä käyty kotona.

Lauantaina ja Sunnuntaina pitäisi olla aikaa. Tehtävien asioiden listalla on seuraavaa:
- varaa kirppispaikka
- laita kirppiskamat yhteen kasaan
- käy läpi keittiön kaapit yksitellen ja heitä turha pois
- lähetä postitukset japaniin
- lataa kuvat isosta kamerasta (ja fotaroi ne)
- hanki ssh ohjelma, jolla voit poistaa vanhentuneet netissä keikkuvat www-sivut (ja poista ne)
- laita seinälle yläkertaan joku Kiinan scrolleista ja muut ripustusta odottavat taulut
- tilaa iphoneen uusi kuori (ja tädin padiin samalla)
Tää lista on oikeesti loputon...

Mut no, aina välillä saa jotain aikaan. Ja jotkut asiat roikkuu ikuisesti. Mitä teillä on rästissä?

I often feel like I get nothing done in the house. This is of course an illusion caused by all the lack of time that a small boy's motherhood can make you feel. This week I have been doing some of the things from the 'never-gets-done'-list. I moved the lawn, I washed the terrace and wiped the furniture. (It's good to invite guests over about once per week, it motivates me into doing these)

Eroon Kiinan pölyistä

 Reissussa rähjääntyy - etenkin rattaat. Niinpä näin kevään tullessa täytyy tehdä ns. kunnostustöitä ja meillä niihin lukeutui ehdottomasti rattaiden putsaus.

 Alkutilanne oli aika ankea. Nää kuvat ei kerro ihan koko totuutta, mutta kyllä niistäkin näkee, että mun tunnin mittaisella mäntysuopaharjauksella ja painepesutuksella oli aivan loistava lopputulos!

 Ihanaa oli tehdä työtä, jossa näkee kädenjälkensä heti. Hurrah! Kiina todellakin syö rattaita, mutta kuten sanottu, nää on 2nd handina ostetut, joten ei enää mitkään uudet ja siten raskin kyllä mennä näillä ihan missä vaan olosuhteissa. Kyllä on havaittu niin hyväksi ostokseksi, että ai että. Lapsi nukkuu edelleen silloin tällöin päikkäreitä näissä ja Kiinassa nukkui käytännössä joka päivä. Lisäksi rattaat ovat siellä edottomat, koska ne tarvitaan ravintolohin, joissa ei syöttötuoleja löydy. Alun jälkeen tajusin miten kätevää on kun lapsi on sidottuna kiinni, eikä koko ajan tarvii hypätä sen perässä. Tokihan kohta kaksvuotias jo mielummin kävelisi itse monet matkat, mutta sitten on myös sitä, että ei jakseta kävellä. Kiinaa, toisin kuin Suomea, ei kuitenkaan ole suunniteltu rattailla mentäväksi. Kiinassa lapset kävelevät tai sitten mummot kantavat lapset selässään tai sylissään. Esim. Pekingin, Chengdun ja Xi'anin metroissa oli kyllä hissejä (Kaikki linjathan on aivan uuden uutukaisia), mutta hissit olivat AINA poissa käytöstä. Sen lisäksi metroportteja ei ollut tarpeeksi leveitä edes Phil and Tedsille, mikä yleensä menee siitä mistä normaalit rattaat eivät mene.

Rattaat ovat niin kummallinen näky esim. ostoskeskuksissa, että niiden kanssa on vaikea päästä hissiin, ellei tiedä, että kuuluu tunkea todella törkeästi jonkun varpaiden yli sinne ja soitettava suutaan, että pääsee kyytiin. Tämä kuitenkin kuuluu kiinalaisiin tapoihin, joten mitäpä siitä. Kiinassa on tietysti myös se sääntö, että lakeja ja sääntöjä täytyy rikkoa mitä enemmän ehtii. Niinpä en saanut tunnon tuskia siitä, että silloin tällöin käytin liukuportaita rattaiden kanssa. Kukaan ei tosiaankaan uskaltanut tulla urputtamaan asiasta minulle;)

 Täytyy vielä sanoa, että minä en ole siivoustyyppiä sitten lainkaan. Sekä äitini että poikani saavat jotain todella ihania kicksejä siitä, että jynssäävät lattioita ja kaappeja ja kaikkea puhtaaksi. Minä siivoan vain äärimmäisessä pakkotilanteessa, joten ymmärrettävästi meillä on hyvin harvoin siistiä. Epäjärjestys ei kuitenkaan häiritse minua. Jos minulla on aikaa niin siivoamista voin harrastaa, mutta yleensä se vaatii ainakin musiikin kuuntelua tai jotain muuta aktiviteettiä sivuun. Viime sunnuntai oli hyvä esimerkki. Minä lähdin vaihtamaan renkaat ja mieheni imuroi. Meillä kotityöt eivät tosiaankaan mene stereotyyppiseen malliin.

Mutta on toinen asia, jos saa otettua ennen ja jälkeen kuvat blogiin - silloin siivouksessa on ihan oma ulottuvuus, siivouksen raportointi. Jos kerran siivoaa niin täytyy siitä nyt ainakin koko Internetille päästä kertomaan!

I washed China off A's pram on Sunday. Blimey it was dirty, but luckily my uncle has a pressure washer and my one hour soaping did its deed. It's very shiny now. I am usually very bad at cleaning as my husband unfortunately knows too well. However, if I can take before and after pictures - the process gets another layer and it means that suddenly I'm in. I understand - people are different. When my mother and son enjoy cleaning, I enjoy blogging. These things skip a generation:)