Congratulations Dr. Clements!

Sainpa juuri kuulla mukavan uutisen, eli meillä on nyt perheessä ihan ensimmäinen tohtori, kun mieheni väitteli tänään Walesin yliopistossa aiheesta 'Japanilaisen animaation historia.' Tämä prosessihan alkoi about viitisen vuotta sitten, kun mieheni katseli vierestä minun aloittelevaa tutkijanuraani ja päätti, että ehkä hänenkin pitäisi kokeilla, että saisiko akateemisen teoksen aikaiseksi. Siis vähän niin kuin vitsinä, että voitaisiin sitten sanoa kotona, että 'huomenta Dr. Clements - no hei Dr. Clements'. Mieheni uraa tuntemattomille voin sanoa, että hän oli siihen mennessä kirjoittanut ehkä n. 30 kirjaa, joista suurin osa siis faktakirjallisuutta liittyen Kiinaan ja Japaniin. Hän on siis kirjailija ammatiltaan. Eli missään vaiheessa ei tullut epäilyksiä siitä, että saisiko hän tämän tuotoksen tehtyä. Lähinnä kysymys oli, että kumpi valmistuu ensiksi. Vastaus tähänkään kysymykseen ei yllätä ketään:)

British Film Institute osti mieheni väikkärin (tai no on siinä myös puolet ekstraa) ja julkaisikin sen, koska Swansean yliopistolla meni 2,5 vuotta saada hallinnolliset prosessit pyöritettyä esitarkastukseen jätetystä kirjasta väitöstilaisuuteen. Tämän teoksen voi siis ostaa Amazonista.

Briteissä väitöstilaisuus on hieman erilainen kuin täällä Suomessa. Se tapahtuu suljettujen ovien takana, pienen komitean edessä. Eli tänään kun hän väitteli, me olimme pojan kanssa visusti kotona ja niin olivat sukulaisetkin. Nou parties, nou nothing. Täytynee järjestää minibileet sitten Helsinki - Peking lennolla, koska siellä näemme seuraavan kerran.

Olen erittäin ylpeä saavutuksestasi, rakas!

--
Today my family got its first Doctor. And by doctor, I mean PhD, not the medical version. My husband has passed his viva in the University of Wales, where he defended his thesis on 'History of Japanese Animation'. This process was somehow motivated by me doing mine about five years ago - when my long term scholar and author husband decided on a whim, that perhaps he should also have an academic title. And then we could call each other 'Dr. Clementses' when greeting in the morning. Of course my own PhD is still very much in the process, but thinking of the author merits of my husband's career of writing over 30 fact books on China and Japan by that time, I was pretty sure he would finish before me. He's an author by profession, so this was more like a hobby project. I'm doing a PhD because I feel like it, not because I actually need it that much... Still, nice to have! 

British Film Institute bought the rights to the book,  and published it because the administrative process of handing in the manuscript to the time it was published took 2,5 years(!)... So  you can buy here. 

British dissertation or viva events are rather different than in Finland. They are behind closed doors and infront of a commitee, rather than one external opponent. So as he was having his viva today, me and Tops were in Finland. No parties no nothing. So we shall celebrate in the plane to China as that's when we are next sitting down together. 

I am so proud of your accomplishment, congratulations darling!

Loncon 3: Friday

 

Welcome to Worldcon 2014 in London, this convention is also called Loncon 3.

Our convention actually started at Thursday night when mr. C had checked all three of us in and brought me the badges and stuff. I was burning a fever on that day, so I barely managed to transport Tops through London (and have lunch with my family members) with the aid of my brother-in-law: Uncle Maz you are the best, thanks so much. So we met mr C at our Docklands hotel, where I witnessed the most peculiar sight of the evening in our suite(!!!) where two men just fell on their knees infront of me. Honestly I don't think this has ever happened to me before.

Back in the convention on Friday morning - first run into this Australian-Finn...

 The Dealers's room is quite dangerous place to loose a lot of money.

 Or to loose a half-finn.

 Money and little Finns best kept at one's neck.

 Possibly the most charming part of the Dealers' room: John Clute's Study! I mean, look at the outfit... Judith told me that the jeans she donnated to decorate this exhibit made Clute look franticly some of the pairs gone...

Half Finn enjoyed this part of the Dealers' room the most.

Specifically the butterflies.

 I enjoyed this part the best. What cuties!

 And what care: The Flowerbed decorations used the words that (possibly only(!)) Clute uses regularly.

 Daddy was getting a lot of affections.

Just before plotting of some more naughtyness. Topfish has a bit of a bad two days so far as he as well as me has had a cold:(

 More familiar faces at the Fan Village behind the Helsinki 2017 bid table... So actually managed a three sentence conversation with Tero. More than I did in Finncon, so that's good...

 In the con you step five metres and then there's another familiar face. Cheryl was elegant as always.

 Tops is getting on the mood for hulahoops.

 Some kids eat meatballs. Mine eats noodles.

 Mainly Worldcon for a three year old is one big playground to run around. At least there is space!

 And people to see.

 People like this one.

 Lots can be said about my husband. One of the issues is that he can make other people do this pose:

 Works with most women...

 Sometimes even Finns... is that a smile?

No matter how much you suffle around the con, you always end up in the dealers' room again.

Tops and I tried to go and see one program item.

Which was the guest of Honour interview - JC vs. JC.

 Some excited audience included Liz Hand, Joe and Gay Haldeman and Judith of course.

 My JC was interviewing John Clute, the guest of Honour.

 These two are like the incarnations of each other. Both into encyclopedias. And knowledge. And words. And they do like each other very much.

 And fortunately for the audience when they are on the stage with each other, they become a very entertaining combination:)

 Our first day at the con was nice, lots of time hanged out in Fan Village. There was even some people who had sent themselves there remotely... What a wonderful idea - how science fictiony!

 I went home with two bags of t-shirts.

 And that was the last from Excel London on Friday.

 

Olemme tällä hetkellä Loncon 3-tapahtumassa, joka on maailman suurin kerran vuodessa järjestettävä Science Fiction tapahtuma eli Worldcon. Kyseinen tapahtuma on ollut Euroopassa viimeksi v. 2005 Glassgowissa, jossa olimme myöskin paikalla. Eli 9 vuotta edellisestä Worldconista, huh huh! 

Tällä kertaa olen ollut hieman puolikuntoisena kesäflunssassa ja poikanen on ollut myös juoksentelemassa mukana. Conissa on muutenkin aika paljon lapsia ja heitä varten on myös paljon telmimistilaa varattuna. A:lla ei ole ollut ehkä parhaita päiviä, koska hänelläkin nenä on vuotanut ja välillä on yskittänyt.

J on tehtaillut puheita ja paneeleita - nämä kuvat ovat perjantailta, jolloin tapasimme joitakin lähinnä Finnconin entisiä kunniavieraita, joista on sittemmin tullut hyviä ystäviä... Minulle Worldcon on parhaimmillaan juuri sitä - uusia ja vanhoja ystäviä, hyvää keskustelua ja uusia ajatuksia.