Vuosi sitten tälle viikolle pystytettiin rajapyykki. Eihän sitä silloin
tiennyt - silloin oli vaan perhosia vatsassa. Odotin kohtaamista hyvillä
mielin... oltiin juteltu siitä, onkohan tämä nyt varmasti hyvä ajatus... -
mennä treffeille jonkun semmoisen kaa, jonka oli tuntenut jo yli kymmenen vuotta. Pessimistinä ajattelin, ettei tästä mitään hyvää seuraa. ”Tai
sitten se vois olla ihan todella hyvä ajatus”, sää sanoit. Nyt musta tuntuu hullulta se, et vuosi sitten kumpikaan ei tuntenut toista - oikeastaan juuri ollenkaan.
Vuoden aikana on elämä heittänyt kuperkeikkaa. Olen ollut varsin hiljaa blogissa, koska olen halunnut antaa läheisille ja ystäville aikaa käsitellä asiaa. Monta tällainen elämän muutos mietityttää ja jopa huolestuttaa.
Saako kolme-nelikymppinen rakastua? Saako elämän pistää kokonaan uusiksi? Saako sitä astua ulos mukavuusalueelta kokemaan ihan uusia seikkailuja? Ajattelen niin, et elämän ei tarvii olla ohi missään iässä. Itselleni olen vain sen velkaa, että elän mahdollisimman onnellista elämää täysillä.
Vuoden aikana ollaan menty ja eletty. Sinne on mahtunut yhteisiä reenejä, reppu- ja matkalaukkureissuja, hukkumista vuoristoon, mökkisaunoja, yhdet Tai Chi-kisat, kylpylähotellia - jossa ei päästy ikinä sinne kylpylään asti, muksujen kanssa uimahyppyjä, trivial pursuittia, pitsan leipomista, pulkkamäkeilyä jne; ystävien kanssa illan istujaisia, rokkikeikkaa, ruoanlaittoa, aamuyön naku-uintia kiinan maaseudulla, kuukauden erossaoloa, asuntonäyttöjä, kahvia sänkyyn, karaoke-videoita, joita ei ikinä näytetä kenellekkään koskaan... ja viimeisimmäksi tänään käytiin huolella mun epämukavuusalueella elikkäs katsomassa pinnan alle ekalla laitesukelluksella.
Vuoden aikana mulle kävi selväksi, et mun tie on nyt kävellä sun kanssa. Kiitos kun päästit mut sun elämään - ymmärrän, että sun suojaus oli vähän alhaalla... mutta niin tais olla mullakin. <3
/ A Year ago something unexpected happened. I guess we were both off our guards. Of course we did not really know it back then - it was merely some butterflies in my stomach at first. What good could come out of a date with someone you've know for a long time already...? It turned out, neither of us knew each other very well a year ago, but one date turned into a year of adventures: common trainings and trips, getting lost in mountains, swimming with kids, dinners and parties with friends, late night skinny dipping in the Chinese country side and many more great stories...
Is it okay to fall in love at the age of 36? How about 45? Is it okay to deal one's cards again and see what roads await out there..? I think the only thing I owe to myself, is to live as happy as possible, 100% each day. During the last one year, I discovered that my road is to walk alongside with someone new.
Vuoden aikana on elämä heittänyt kuperkeikkaa. Olen ollut varsin hiljaa blogissa, koska olen halunnut antaa läheisille ja ystäville aikaa käsitellä asiaa. Monta tällainen elämän muutos mietityttää ja jopa huolestuttaa.
Saako kolme-nelikymppinen rakastua? Saako elämän pistää kokonaan uusiksi? Saako sitä astua ulos mukavuusalueelta kokemaan ihan uusia seikkailuja? Ajattelen niin, et elämän ei tarvii olla ohi missään iässä. Itselleni olen vain sen velkaa, että elän mahdollisimman onnellista elämää täysillä.
Vuoden aikana ollaan menty ja eletty. Sinne on mahtunut yhteisiä reenejä, reppu- ja matkalaukkureissuja, hukkumista vuoristoon, mökkisaunoja, yhdet Tai Chi-kisat, kylpylähotellia - jossa ei päästy ikinä sinne kylpylään asti, muksujen kanssa uimahyppyjä, trivial pursuittia, pitsan leipomista, pulkkamäkeilyä jne; ystävien kanssa illan istujaisia, rokkikeikkaa, ruoanlaittoa, aamuyön naku-uintia kiinan maaseudulla, kuukauden erossaoloa, asuntonäyttöjä, kahvia sänkyyn, karaoke-videoita, joita ei ikinä näytetä kenellekkään koskaan... ja viimeisimmäksi tänään käytiin huolella mun epämukavuusalueella elikkäs katsomassa pinnan alle ekalla laitesukelluksella.
Vuoden aikana mulle kävi selväksi, et mun tie on nyt kävellä sun kanssa. Kiitos kun päästit mut sun elämään - ymmärrän, että sun suojaus oli vähän alhaalla... mutta niin tais olla mullakin. <3
/ A Year ago something unexpected happened. I guess we were both off our guards. Of course we did not really know it back then - it was merely some butterflies in my stomach at first. What good could come out of a date with someone you've know for a long time already...? It turned out, neither of us knew each other very well a year ago, but one date turned into a year of adventures: common trainings and trips, getting lost in mountains, swimming with kids, dinners and parties with friends, late night skinny dipping in the Chinese country side and many more great stories...
Is it okay to fall in love at the age of 36? How about 45? Is it okay to deal one's cards again and see what roads await out there..? I think the only thing I owe to myself, is to live as happy as possible, 100% each day. During the last one year, I discovered that my road is to walk alongside with someone new.
