Väitös tänään: Voiko (opetus)teknologian kanssa kommunikoida samaan tapaan kuin ihmisen kanssa?

Tänään on jälleen päivä, kun saamme seurata Jyväskylän yliopiston väitöstä, kun ystäväni ja kollegani Pieta Sikström puolustaa tohtorin väitöskirjaansa pedagogisista agenteista eli mistä tahansa opetusteknologiasta, joka pyrkii opettamaan käyttäjäänsä. Pietan työssä mielenkiintoista on se, että kesken hänen opintojensa, suuret kielimallit kehittyivät v 2023 siten, että kommunikointi näiden pedagogisten agenttien kanssa muuttui yhtäkkiä huomattavasti sujuvammaksi ja keskustelijaansa adaptoituvaksi.

Pietan työn pääohjaajana ja kustoksena toimii tiedekuntamme professori Tommi Kärkkäinen.

Ja vastaväittäjänä toimii professori Autumn Edwards Western Michicanin yliopistosta.

Keskustelu liikkuu syvällä kommunikaatio-, opetus- ja IT-alojen teorioissa sivuten psykologiaa ja muutamaa muutakin tieteenalaa. On selvää, että tämä työ on erittäin monitieteellinen ja laadukasta uutta tietoa tuova.

Tässä vaiheessa ohjaajan on kuitekin helppo hymyillä, koska Pieta puolustaa työtään ansiokkaasti ja on selvää, että hänen työllään on merkitystä tieteenalamme korkeimpien aikakausilehtien kautta.

8 vuotta sitten haastattelin Pietaa yhdessä kollegani Tiina Mäkelän kanssa töihin Marja Kankaanrannan johtamaan Erasmus+ projektiin. Siinä vaiheessa olin skeptinen, mutta Tiina huomautti, että joku joka pystyy johtamaan 6 lapsen perhettä, kykenee myös johtamaan työpakettia Azerbajanilaisten yliopistojen kanssa. Jälkikäteen Pieta on sanonut, että hänen elämänsä eteni nopeasti hiekkalaatikolta Bakuun. Huomasin pian, miten kykenevät hän oli järjestämään konferensseja, kommunikoimaan monikansallisen konsortion jäsenenä, opettamaan kirjastonhoitajille oppimateriaalipankkien kehitystä - ja aikalailla mitä tahansa häneltä pyysikin niin aina järjestyi. Vuosien vieriessä yritin kääntää Pietan päätä väitöstutkimuksen aloittamisesta IT-tiedekuntaan. Humanistina ymmärrän, että valinta tuntui aluksi hankalalta, varsinkin kun ehdotin, että tekoäly voisi olla hyvä tutkimussuunta. Mutta nyt kun katson tänään sitä, mitä hän on tieteellisellä urallaan jo saavuttanut, en voisi olla ylpeämpi! Vau mikä kehitys! Vau mikä vauhti! On mahtavaa olla todistamassa sitä, miten väitöstutkimus on saanut ihmisen puhkeamaan kukkaan:)!

Paljon onnea Pieta!

Väitöstiedotteen voit löytää täältä.

/
 

Today is another special day at the University of Jyväskylä, as my friend and colleague Pieta Sikström defends her doctoral dissertation on pedagogical agents—any educational technology designed to teach its user.

What makes Pieta’s work particularly interesting is that, during her studies, large language models advanced significantly in 2023, making communication with these pedagogical agents suddenly much smoother and more adaptive to the user.

Pieta’s main supervisor and custos is Professor Tommi Kärkkäinen from our faculty, and the opponent is Professor Autumn Edwards from Western Michigan University. The discussion dives deep into theories of communication, education, and IT, while also touching on psychology and several other fields. It is clear that this work is highly interdisciplinary and provides high-quality, new knowledge.

At this point, it’s easy for her supervisor to smile because Pieta is defending her work admirably—and it’s clear that her research has a meaningful impact on our field, with the potential to be published in the highest-ranking academic journals.

Eight years ago, my colleague Tiina Mäkelä and I interviewed Pieta for a position in an Erasmus+ project led by Marja Kankaanranta. At the time, I was skeptical, but Tiina pointed out that someone who can manage a household with six children could surely handle a work package involving Azerbaijani universities. Later, Pieta remarked that her life moved quickly “from the sandbox to Baku.” I soon realized how capable she was—organizing conferences, communicating within a multinational consortium, training librarians on learning material repositories, and handling pretty much any task we threw at her with ease.

Over the years, I tried to persuade Pieta to start doctoral research at the Faculty of Information Technology. As a humanist, I understand that this decision may have felt challenging at first—especially when I suggested that artificial intelligence could be a promising research direction. But today, as I look at everything she has already achieved in her academic career, I couldn’t be prouder! What incredible progress! What an incredible journey! It’s amazing to witness how the dissertation process has allowed her to truly flourish. 😊

Congratulations, Pieta!
You can find the dissertation announcement here.

Väitös tänään: Sosiaalisen median ja kännykkäpelaamisen aiheuttamaa teknostressiä voi hallita

Tänään on jälleen tärkeä päivä Jyväskylän Yliopiston Tietojärjestelmätieteen tutkimukselle kun kollegani ja ystäväni Antti Hämäläinen puolustaa väitöskirjaansa "Browse, play, stress, repeat: Extending the view of technostress and coping in smartphone use, social media interactions, and digital gaming".

Hän on tutkinut perusteellisesti laadullisin menetelmin teknostressin ilmenemistä kännykän käytön ja pelaamisen kontekstissa. Hänen artikkelinsa on julkaistu alan parhaissa konferensseissa ja aikakausilehdissä, lisäksi hänen työnsä on erittäin mielenkiintoinen meille jokaiselle: Onko kännykän käyttömme mahdollisesti kompulsiivista - käytämmekö kännykkää kesken keskustelujen tai liian pitkään illalla ennen nukkumaan menoa ja johtaako tämä stressaantumiseen/negatiivisiin tuntemuksiin?

Antin ohjaajina ovat toimineet teho-teknostressipari eli hyvät ystäväni Markus Salo ja Henri Pirkkalainen. Väitöstä on ilo kuunnella ja väitöskirjaa lukea, koska tutkimukset ovat erittäin laadukkaita ja ne on tehty todella huolellisesti. Antista on myös kasvanut erittäin itsevarma tutkija, jolla on paljon kiinnostavaa sanottavaa:)

Opponenttina toimii professori Andreas Eckhardt (University of Innsbruck, Itävalta) ja hän avaa väitöksen ensimmäisen viiden minuutin aikana heittämällä kysymykset 'miksi käytit laadullisia menetelmiä' ja 'WHAT EXACTLY WAS YOUR THEORETHICAL CONTRIBUTION'???

 

 

Väitöstä on todella miellyttävä kuunnella, koska kysymykset ovat teräviä, mutta Antti puolustaa työtään helposti, niin hyvin hän on tehnyt hommat, että hän näyttää nauttivan tilanteesta:)
Paljon onnea tuoreelle tohtorille ja myös ohjaajille! Erinomaista työtä!

 

 

 Väitöstiedote löytyy täältä.

/Today marks yet another important day for Information Systems research at the University of Jyväskylä, as my colleague and friend, Antti Hämäläinen, defends his doctoral dissertation titled “Browse, play, stress, repeat: Extending the view of technostress and coping in smartphone use, social media interactions, and digital gaming.”

Antti has conducted thorough research using qualitative methods to explore how technostress manifests in the context of smartphone use and gaming. His articles have been published in top conferences and journals in the field. Moreover, his work is highly relevant to all of us: Is our smartphone use potentially compulsive? Do we use our phones during conversations or for too long before going to bed, and does this lead to stress or negative emotions?

Antti’s supervisors, the dynamic technostress duo—my dear friends Markus Salo and Henri Pirkkalainen—have done an excellent job guiding him. The defense is a pleasure to follow, and his dissertation is a great read because the research is of very high quality and conducted with great care. Antti has also grown into a highly confident researcher with plenty of fascinating insights to share. :)

The opponent, Professor Andreas Eckhardt (University of Innsbruck, Austria), kicks off the defense by throwing out the questions, “Why did you use qualitative methods?” and “WHAT EXACTLY WAS YOUR THEORETICAL CONTRIBUTION???”

Listening to the defense is truly enjoyable—while the questions are sharp, Antti defends his work effortlessly. He’s done such an excellent job that he even seems to enjoy the situation. :)

Congratulations to the newly minted doctor and the supervisors as well! Outstanding work!