Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukulaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sukulaiset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. heinäkuuta 2025

Hyvää syntymäpäivää rakas ja ainoa tätini

 10 Vuotta sitten kirjoitin sinulle syntymäpäiväkirjeen. Se oli silloin lahjani sinulle. 

Tänään täytät 80 ja tämä on lahjani sinulle.


Juhlaillallisen lisäksi siis!
Kuten 10 vuoden takaisessa kirjoituksessani kerroin, olet aina ollut tukenani, koko elämäni läpi. 
Ilokseni olen saanut olla elämässäsi siitä yli puolet. Saavuin elämääsi, kun olit 36 vuotta. Mutta koska muistelin 10v sitten jo ensimmäisiä 34 vuotta kanssasi, keskityn tänään viimeiseen 10 vuoteen.

Täytettyäsi 70 vuonna 2015, käytit samaisen syksyn intensiivisesti auttaen minua kirjoittamaan ja viimeistelemään väitöskirjani. On hyvin helppo sanoa, että ilman sinua tätä teosta ei oltaisi saatu aikaan, ainakaan tässä aikataulussa sillä sinä olit nelivuotiaan A:n kanssa meillä iltaisin ja myös öisin. Iltaisin, kun A nukahti, läksin vielä 22-05 työstämään kirjoitelmaani Agoralle työpaikalleni ja sinä nukuit A:n vieressä isänsä ollessa kuukausikaupalla Kiinassa tuona syksynä. 
(c) Sara Holtkamp
Palkinto oli mahtava kun keväällä 2016 väittelin tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta. 

Olet vuosien varrella tehnyt valtavan työn eläköidyttyäsi kahden poikani extraisovanhempana. Ei ole mikään ihme, että autistin yksi muutamista hänen osaamistaan sanoista on ollut koko ajan "Ritva" tai että nuorempi poikani kutsuu sinua mummikseen kahden varsinaisen mumminsa ohella.

Näiden kymmenen vuoden 2015-2025 välillä emme ole matkustelleet yhtä intensiivisesti kuin aiemmin, onhan se luonnollistakin, koska sinulla on jo ikää. Reissuja on tehty kuitenkin Suomen sisällä mittavasti, tietenkin Kajaaniin ja Keuruulle. Olet kulkenut minun ja A:n matkassa myös Iihin katsomaan pitkäaikaisinta ystävääni ja Kuopiossa olemme pistäytyneet tutustumassa toisen lapsuuden ystäväni tyttäreen. 

 
2018 73-vuotis syntymäpäiväkahvisi joimme Vaajakoskella.

 

Kesällä 2019 vierailimme Manniskylän 450-vuotisjuhlassa.

2020 Iski korona ja useamman vuoden käpöttelimme lähinnä aittovuoren lenkkejä läpi 
Lähialuematkailuun on kuulunut mm. Alpakkakahvilaa
Ja tietysti lenkkejä satamaan.
Tykkäät käydä myös messuilla katsomassa maailman menoa.
Vuonna 2018 autoit minua jälleen kerran asunnon ostossa pettämättömällä "nenälläsi" kun kolusimme Jyväskylän asuntotarjontaa. Asuntonäytöt ovat vuosien varrella olleet meidän yhteinen mielekäs juttu: On etsitty koteja välillä itsemme lisäksi ystävilleni ja äidillenikin.
74-vuotissynttäreitäsi juhlittiin Harmoonissa.
Olet aina vienyt meitä, minua ja M:ää syömään hyviin ravintoloihin.
Toisinaan olemme viettäneet joulua luonasi Aittorinteellä, tuossa asunnossa, jossa olet viimeiset vuodet asustellut. Asunnossa, jossa minä olen asunut 10 vuotta ja jonka isäsi osti kaupungin paraatipaikalta sen valmistuessa 70-luvun alussa. Tämä asunto on aina ollut perheessämme ja tulee olemaan jatkossakin! Onhan siitä hulppeat maisemat ilta-auringon laskuun Jyväskylän ylle.
Vuonna 2021 elämäämme pamahti pikkuinen L! 
Ritva-mummin silmäterä:)
Kuin A:takin, sinä hoidit L:ää hänen ensimmäisenä vuonaan kotona vuorotellen hänen toisten mummiensa kanssa niin, että meidän ei tarvinnut laittaa häntä päiväkotiin, vaikka minä palasin töihin hänen ollessaan 6kk. 
Vuosien varrella sinusta on tullut tärkeä ei ainoastaan synnyttämilleni lapsille vaan myös heidän isosisaruksilleen.
A.n kanssa teidän syksyinen juttu on ollut mennä "valon polku"-tapahtumaan Könkkölässä. 
Kumpikin on ollut siitä innoissaan ja se on monena, monena vuonna koettu.
Viimeisinä vuosina on ollut mukana muitakin katsomassa jo aikuisen kokoiseksi kasvaneen A:n perään.
En tiedä montako kierrosta vedit L:ää ympäri keittiön pöytäämme leluautossa.
...Mutta se oli monta.
On ollut sohvaköllöttelyjä...
Ja tietysti juhlia juhlien perään.
Pääsiäisiä, jouluja ja juhannuksia.
Tiedän, että näinä päivinä sinua väsyttää kovin, etkä aina jaksa meidän nuorempien menossa. Se ei haittaa!
Sillä monet hetket on meillä muistoissa:)
Maljat nostettuna
Viime syksynä tulit kylään ja sitten sinua alkoi väsyttää. Sanoit, että lähdet nyt kotiin ja saatoimme sinut bussille.
Katseltuasi toki ensin L:n pahvilaatikkoesitystä.
Syksyllä juhlimme M:n synttäreitä hänen asunnollaan, jonka ostossa taas jälleen kerran tarvittiin sinun apuasi muutama vuosi aiemmin.
Maistoit sushi-kakkuakin.
Konginkankaan mökillä olet tykännyt käydä.
Siellä aurinko paistaa ja lapset juoksentelevat.

Vaikea on sanoin kuvailla miten tärkeä ja rakas meille olet <3 

Hyvää 80. Syntymäpäivää!



/Happy 80th Birthday to my beloved and only Aunt! 

maanantai 22. marraskuuta 2021

Nimiäiset

Hän on täällä! Tai siis on ollut jo kohta viisi kuukautta.
Syyskuun lopussa pidimme hänen nimiäiset kotona. Ihanaa kun korona hieman hellittää ja voi taas kutsua ystäviä ja sukulaisia juhliin! 

Ei uskallettu varata mitään juhlapaikkaa ettei jouduta koronan vuoksi perumaan, mutta itseasiassa nimiäiset sopivat kotijuhlaksi vallan mainiosti. 
 
 Porukkaa oli paikalla kolmisen kymmentä ja muutamia Zoomin päässä mm. pari kummia Englannista ja Ruotsista. Aloittelimme seremonioita pienellä puheella ja esittelemällä muksun kummit.
Haluisimme lapsellemme hyvät eväät tulevaisuuteen, joten hänelle tuli kummeja kokonaista kahdeksan kappaletta! Lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä, eikös? 
Uskon, että hän hyötyy diversiteetistä elämässään ja myös vanhempiensa taustoissa:)
Esittelyn aikana vauva siirtyi sylistä toiseen.
Kummitodistukset tein yksinkertaisesti printtaamalla ja langalla...
Kummien esittelyn jälkeen Isosisko ja -veljet saivat lukea hänen nimensä, jotka oli kirjoitettu kirjekuoriin. 
 
Hänen nimensä oli yhdessä jo vuosi sitten mietitty valmiiksi. 

Kaikissa kolmessa nimessä toistuu Balkanin alueen teema - halusimme etunimeksi nimen, joka on helppo lausua suomeksi ja englanniksi… Ja onhan hän pieni valon tuoja.. <3


Hänen toinen nimensä, Spartan kuningas oli nimi, jota mietimme jo A:n nimeämisen yhteydessä ja kolmantena nimenä annoimme hänelle nimen, jonka me molemmat olimme esikoispojillemme toisistamme tietämättä jo antaneet.
Näin kolmella veljeksellä on sama nimi ja se kivasti yhdistää heidät toisiinsa:) Onhan tämä nimi myös historiallisesti mahtipontinen, joten sopii myös kuopuksellemme.
Kolmen A:n veljekset

Nimiäiset pidettiin kotonamme ja vaikka mummit, isosedän vaimo ja kummitäti leipoivat lähes kaikki tarjoamiset, oli järjestäminen silti meille varsinainen ponnistus.
Niinkuin se nyt vauvaperheessä usein on. Leivoimme isosisko S:n kanssa 'pääkakun' yhdessä ja lahjakas ystäväni Naomi koristeli sen! Tuli mielestäni hienompi kuin jos olisin tilannut - ja mieluisampi sisältä. Jostain syystä Jyväskylän kakkujen tilaus skene vaikutti sekä joustamattomalta että kalliilta. Vähän 'sinnepäin' mitä olisin halunnut olisi saanut 150euron hintaan... Joten ei kun itse tekemään siis... Sisällä oli valkosuklaa- ja puolukkahyydykerroksia...
Onneksi meillä on superit apuverkostot...

Joku mainitsikin, että toki juhlissa oli ainekset kaikenlaisiin katastrofeihin... Kun 'kaksi maailmaa kohtaa' eli paikalla oli mummoja, lapsia, vauva, erityislapsi, nuori labradorin noutaja, moottoripyöräkerho ja verirituaali... Ehkä olen jotenkin keskimääräistä optimistisempi henkilö sillä suhtaudun tällaisiin tilanteisiin asenteella 'kaikki järjestyy' ja haluan aina uskoa, että kaikki kyllä tulevat toimeen.

Kummien labbis 'Humppa' saapui Helsingistä tuntia aikaisemmin hepuloimaan uusia ihmisiä ja tässä on jo 'pahimmat zoomiet' selätetty...

Halusimme näihin pakanallisiin nimiäisjuliin mukaan myös jonkinlaista seremoniaa. Mahtipontisen pienen miehen elämä alkoi siis viikinkien verirituaalilla, jossa kaikki halukkaat saivat maalata hänen kasvoihinsa merkin lehmän verellä, osoittaakseen haluavansa olla hänen elämässään läsnä.


Hän osallistui iskän sylistä. Minivideo rituaalista löytyy täältä.

Kyllä oli jännät paikat...
Pieni oli hereillä koko seremonian läpi, mutta simahti sitten sen päätteeksi.

Kemujen päätteeksi otettiin vielä kuvia ulkona <3.

Tässä olis kolme polvea...
Tässä taas yksi:
Isoveli A suhtautuu L:ään aika väliinpitämättömästi - ei ole yrittänyt muuta kuin varastaa tutin pari kertaa ja toki kiivetä L:n rattaisiin/lelukaaren alle. Toisinaan hänkin siis haluaisi olla 'Yauva' niinkuin hän osaa sanoa. Etukäteen pohdimme olisiko hän väkivaltainen pientä veljeään kohtaan, mutta ainakaan toistaiseksi mitään tämän suuntaista ei ole ilmennyt. A lähinnä käy hakemassa kuulosuojaimet jos näkee vauvan missään sillä sen itku ja kitinä sattuvat hänen korviinsa...
Monenlaisia perhekokoonpanoja on mukava myöhemmin muistella...
Juhlat olivat lopulta tosi onnistuneet ja varmasti myös mieleenpainuvat. Kiitos kaikille vieraille ja järjestelyissä avustaneille!


 
/Our youngest was born almost five months ago and in September we gave him his name 'L L A M':) The naming ceremony was at our home where family and friends gathered for a small viking blood ritual as well as coffee and cake. He got eight amazing god parents, lucky boy! This event might have shaken the grannies minds, but surely once again a party to remember by all who attended. This was the first real occasion where the 'two worlds' collided with extra spices... All things considering - organising these festivities was stressful as hell but at the end very rewarding to see everyone together and enjoying themselves. What a wonderful thing that we can see people again after two years of COVID-19 shut downs behind us. Live long and prosper our fifth and last child, the bringer of light. You are loved by so many <3. May your life be as full of joy as the one you brought to us!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...