Belfast

Kävimme viikonloppureissulla Irlannissa.

 Reissun määränpää oli sunnuntai-illan Sueden konsertti Dublinissa.

 Mutta koskapa minä en ollut koskaan aiemmin käynyt Irlannissa niin totesin, että samallahan sitä ehtisi pienelle visiitille Belfastiin.

Juhan Tai Chi-harjoittelijakaveri saatiin nimittäin meille natiivioppaaksi lauantaina, joten eihän tällaista kannata jättää väliin...

 

 Kuvia lauantailta on todella vähän, sillä satoi kun Esterin p:stä ja oli muutenkin varsinaisen ankea keli.

 Sentään Euroopan pommitetuin hotell 'Europa' tuli nähtyä ja natiivioppaamme veivät meidät myös Sons of Anarchyn kolmoskauden kuvauspaikalle 'Muldoons' pubiin.

Sateen vain jatkuessa, istuskelimme R:n ja hänen tyttöystävänsä J:n kanssa mukavissa pubeissa keskustelemassa pohjois-Irlannin politiikkaa ja alueen historiaa.

 Osa pubeista oli varustautunut sesonkiin perinteisin menoin.

 Paikalliseen kulttuuriin on aina mukavampi tutustua paikallisin silmin...

Sunnuntaina meillä kävi tuuri ja päätimmekin lähteä pienelle sunnuntaikävelylle auringon paistaessa...

 Kävely Belfastissa on mieltä avartavaa.

 J oli edellispäivänä kertonut meille, millaista oli ns. 'Troubles' aikana eli noin 60-luvulta 1998-vuoteen, jolloin Troublesin katsotaan loppuneen.

 Eli nämä ajat pohjois-irlannissa käytiin eräänlaista passiivista sisällissotaa, jossa pommitettiin ja rynnäköitiin pubeihin sisälle ammuskelemaan.

 Kiistojen aiheena oli Pohjois-Irlannin perustuslaillinen asema: Protestanttien mukaan Pohjois-Irlannin tulee kuulua Iso-Britanniaan, kun taas katolliset republikaanit ajoivat Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaan, joka kuuluu siis EU:hun.

 Nyt tänä vuonna Pohjois-Irlannin poliittinen tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten Brexitin tulisi vaikuttaa siihen.

 Brexithän toisi rajat Iso-Britannian rajoille, jolloin tämä sopimus loukkaisi Irlantilaisten ns. 'Good Friday' eli pitkän perjantain sopimusta vuodelta 1998, jolloin päätettiin, ettei Irlantien välillä tarvitse tarkastella passeja tms.

 Mielenkiintoista on siis nähdä, että tuleeko Belfast-Dublin -tyyppisen yhdistelmäreissun tekeminen hankaloitumaan ensi vuonna - senkin takia oli jo kiinnostavaa käydä siellä nyt, kun kerran mahdollisuus osoitti itsensä.

 Sunnuntaikävelymme kulki sekä todella vanhojen 'näyttää jääneen 1800-luvulle' alueiden läpi aivan moderneihin Belfastin kaupunginosiin.

 Kontrasti oli käsin kosketeltava.

 Myös politiikka näkyi katukuvassa.

 Brexitin vastustusta oli pitkät pätkät joka kadun kulmalla tabloittina.

 Muitakin ongelmia toki löytyy...

 Tavallaan, vaikka saimmekin nähdä Belfastin ns. "hyvänä päivänä", on silti selvää, että onhan se aika ankea paikka...

 Tai selkeästi eri maata kuin Dublin. Belfast on myös tunnettu ns. seinämaalauksistaan, joista suurin osa on tehty juuri 'Troubles'ien aikaan.

 Alla on ns. "Peace wall", joka rakennettiin katolisten ja protestanttien asuinalueiden väliin, jotta väkivalta näiden ryhmien välillä olisi minimaalista.

Edelleen, alueen koulut ovat vahvasti vartioituja, eli rautaverkot ikkunoissa ja yli kiipeämättömyysaitoja jne.

 Peace wallin taidetta...

 Me olimme matkalla Shankill Roadille, jossa viimeisin pommitus tapahtui 90-luvulla.

 Toisella puolen Peace wallia katolisten alueella seisoo Belfastin pyhän pietarin katedraali.

Sunnuntaikävely loppui 1865 perustettuun publiin Shankill Roadilla... Siinä oli edelleen historialliseen tapaan ns. eteishäkki, johon mahtui ainoastaan muutama ihminen kerralllaan. Pubien ympärillä näkyi näitä häkkejä edelleen. Niiden tarkoituksena oli siis estää väkijoukkoja rynnimästä sisään pubiin ammuskelemaan ihmisiä, mikä oli pommitusten ohella passiivisen sodankäynnin tyypillisiä tapoja Pohjois-Irlannissa 'Troubles'ien aikana.

Olen tyytyväinen, että vierailin Belfastissa. Alueen rankka historia paistaa läpi edelleen kaikessa tuolla. Jotain kertoo se, että ensimmäisenä aamuna Juhalle sanottiin, ettei hän voi mennä yhteen tiettyyn pubiin: "He can't go there. He is a Southener." Tämä sanottuna Suomalaiselle tietysti kuulosti hieman hullulta, mutta kiteyttää hyvin alueen poliittisen historian ja kahtiajakoisuuden.

Belfast ei ole ehkä ensimmäinen paikka, mikä tulisi mieleen, kun miettii 'romanttista viikonlopun getaway' -kohdetta... Miksiköhän se kuitenkin juuri meille vaikutti olevan täysin sopiva...?
 
/This weekend, I finally went to Ireland. We had tickets to see 'Suede' on Sunday night in Dublin, so while in the island, we thought that it would be interesting to also see Belfast. This sure is not your 'romantic getaway' location and indeed the political history of the area peeks out at every corner. Starting from the first morning when Juha was told he could not enter this particular pub: "He can't go there - He is a Southener." was a bit of a funny comment to a Finn and indeed the response "I am from Finland, I can go anywhere." was spot on. The history of Belfast seems to split the native Irish - the protestants who want the Northern Ireland to stay in the UK and the Catholics who want Northern Ireland to be together with the republic of Ireland. This is indeed an interesting question today - what will happen at Brexit? Will there be a wall between the two Irelands? This would be against the Good Friday agreement of 1998, when the era called 'Troubles' finally ended and there is no border control between the South and the North. We visited some of the bomb sites as well as saw the 'most bombed hotel' the hotel "Europa" which frankly in the rain looked like Soviet Union... It was rather interesting to visit Belfast and I'm glad we did it: The comparison of Belfast and Dublin are like East and West Germany somehow... Still, a beautiful city for a Sunday Stroll contemplating the politics of the World. Looking for something like that...? I would recommend you check the weather forecast first... And if it rains - there is always pubs.

Erottaa meidät Barbaareista

 

Arvaatteko jo missä oltiin eilen?

Tässä on paikka, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa.

Edellisellä visiitillä Kiinan muurille olikin pikkaisen kylmempi kuin tällä kertaa: hyrrr...

Badalingissa oli tällä viikolla kaunis ruska vielä. Muita eroja tuohon parin vuoden takaiseen visiittiimme oli se, että sumu peitti vuoret melkein kokonaan aamusta kun tulimme paikalle.

Tämän kertaisen reissun oli suunnitellut Tino. Kirjoittelen toisella kertaa siitä, miten muurille pääsee ja mitä siitä pitää maksaa. Olimme liikkeessä aikaisin aamulla ja olimme ennen kahdeksaa muurilla. Silti turistilauma oli varsin sakea, en halua tietää, mihin aikaan osa heistä oli tullut paikalle. Enkä tosiaan halua tietää, millaisita olisi iltapäivällä... Me sentään heräsimme puoli kuudelta tätä reissua varten: Note - se on siis klo 22:30 Suomen aikaa... Joo, jetlagia ei ole vieläkään tapettu, kiitos lapsukaisen random nukkumisajat. Kolmevuotias on myös päättänyt ettei tarvitse enää päikkäreitä, mikä aiheuttaa sen, että vahtivuorossa oleva on sitten tosiaan vahtivuorossa ihan koko päivän.... No, viime yönä sentään nukuin sitkeästi sen 12h ja lapsikin heräsi vaan kerran vaippiksen vaihtoon ja sitten jatkoi uniaan. Tällä hetkellä ollaan sellaisessa rytmissä että joka toinen päivä haahuillaan zombeina ja joka toinen päivä on lähempänä ihmisyyttä oleva olo. Tasapainoa siis vielä etsitään.

Tammikuussa Badalingissa oli ehkä 20 turistia. Nyt siellä oli ehkä 2000. Aikamoinen ero, eikä ollut edes paras sesonkiaika.

Suosittelen siis lämpimästi menemään johonkin muualle kuin Badalingiin katsomaan muuria. Hommiahan se tuottaaa enemmän, siis että on vaikeampi päästä jne, mutta varsinkin jos ainoa vaihtoeto on taxi niin eikö sitä sitten voisi ottaa johonkin, missä voisi teoreettisesti saada sellaisia kuvia ettei ne oo täynnä turisteja...

Tällä kertaa muurivierailua hankaloitti myös sakea sumu, joka oli asettunut itse savusumun päälle. Sumuhan siis on mitä mainioin elementti valokuvaukseen, mutta kun vuorilla ollaan niin olisihan se toki mukava nähdä edes 20m päähän. Niinpä päätimme kävellä muutaman vartiotornin välin ja jäimme sen jälkeen passiin yhden kohdalle odottelemaan sumun hälvenemistä. Badalingissa voi myös kiivetä muurille jalan, mikä sinänsä on kyllä minua houkutteleva vaihtoehto, jos joskus sattuisin olemaan reissussa sopivassa seurassa. Siinä olisi aika mukava päivän urheilusuoritus saavutettavissa. Kuitenkin jos on vaan muutamaan päivän Pekingissä niin kuin tämän syksyn Kiinavieraamme, ymmärrän, ettei muurille voi varata koko päivää kun nähtävää täällä pääkaupunkiseudulla riittäisi kuukausiksi.

Muurilla oli loppupeleissä aika lämmin, jopa lämpimämpi kuin alhaalla laaksossa. Olin itse varustautunut kunnon fleece kerralla ja tuulenpitävällä puvulla. Nämä kuorin auringon nousun jälkeen pois ja loppupäiväksi riitti hame aivan hyvin.

Pientä muuritriviaa: Tiedättekö, mistä tietää, kummalla puolella on Kiina, kummalla puolella barbaarit? No toki sen näkee siitä, miten muurin hammastus tehty, mutta myös siitä, että vesikourut valuvat Kiinan puolelle. Vesikourut nimittäin synnyttävät toisellepuolen kasvillisuutta, jota ei haluta kasvavan viholliselle turvaksi. Ihana fakta! Tämän takia on erinomaisen hauskaa, että minulla on tällä kertaa mukana ei ainoastaan yksi vaan kaksi kävelevää tietosanakirjaa, joista toinen on kirjoittanut useamman kirjan Pekingistä ja toinen lukenut ne ja monta muuta opasta.

So yesterday we made a small morning visit to Badaling, where I was last two years ago. This place of course is the most typical tourist destination to visit the Great Wall. In January 2013, there was maybe 20 tourists in Badaling. Yesterday there was perhaps 2000. So if you do decide that Badaling is your destination to visit the wall, please go early. Even though we took the first train, it meant herds of Chinese tourists. The first westerners arrived about 10am (besides us). The downside of being there early in the morning is that the whole mountain was in a big smoke, this time just natural moisture in the air more than the polutions, which of course are a dominant view of Beijing in any day, even in the mountains. However, the smoke cleared a lot before we left and we could see some mountains even. The view itself takes your breath away every time. Even when there's plenty of tourists trying to take their picture with you there. Fun fact about the Great wall: Do you know which side is China, which side are the barbarians? Of course you can observe it from the higher walls on the barbarian side, but also another way is to see which way the water trenches flow. Because where the water goes, also the big bushes grow and you don't want your opponents to get that kind of advantage. This strategic war fare fact was thought to me by Tino, who is a great person to travel with. At the moment I'm in a pretty informed company: One of my travelling companions has written several books about Beijing and the other has read them as well as tons of guidebooks on top. No need for bad english speaking native guides...

Jos pakkaisin ja lähtisin pois

Jos pakkaisin ja lähtisin pois
Lähtisin niin kuin sinä lähtenyt oot

Sattui se niin kun kasvosi näin
Kun silloin muistin mitä uskonut en

Niin vähän aikaa
Nyt olet pois

Mä juuri äsken sinuun turvasin

Olenko minä sinulle rakas
Olenko minä sun ainoas?

Olenko minä sinulle kallein?
Tahdotko sinäkin mennä pois?

Pihoilta näiltä katoan pois
Kun viime soihdut tietä valaisee

Kun vielä mielessäni äänesi soi
Asiat niin arvokkaat niin arvottomat

Kun minut pyysit sua seuraamaan
Mä olin valmis puolestasi kuolemaan

(c) Levy & Grammari: Olenko minä sinulle rakas?

Viimeinen päivä täällä tänään. Uin pari viikkoa sitten tässä järvessä ja päässä alkoi soida kappale menneisyydestäni. Se on niin vanha, että sitä ei löydy youtubesta eikä oikein Googlestakaan... Kyseessä on teini-iän kappale rippikouluajoilta. Jotenkin nämä sanat ovat niin totta taas tänään.

Off to Japan tomorrow. Don't know when I'll be back again.

10 vuotta sitten

  Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta yhdestä elämäni merkityksellisimmistä päivistä. 10 vuotta sitten vietin sen päivän Jämsän jokilaakson sairaalassa. Aamulla menin sinne setäni kyydillä. Lääkäri piirsi minuun permanent-tussilla. Illalla teeveestä tuli Suuri Seikkailu, mutta olin liian huumeissa keskittyäkseni siihen.

  Tästä päivästä on kymmenen vuotta, mutta muistan sen paremmin kuin monet vuodet elämässäni. Tuona päivänä minusta tuli minä. Ehkä joskus kirjoitan siitä, mitä tuona päivänä tapahtui.

Tärkein tapahtuma oli kuitenkin loppupeleissä pääni sisällä. Tuona päivänä minä aloin uskoa, että olen arvokas. Ilman 7.6.2003 tapahtumia, en olisi tässä, näiden ihmisten kanssa. Se on minulle selvää. Hassua oikeastaan miten elämän tärkeimmät hetket usein vietetään sairaalassa.

Yksikin päivä voi muuttaa koko elämän. Ja joka päivä voi tehdä sen päätöksen, että parantaa elämäänsä jotenkin oleellisesti, jos siinä joku mättää. Isot päätökset ovat usein vaikeita, mutta tuo päivä muistuttaa minua aina siitä, että kaikki on mahdollista - elämä on liian lyhyt marisemiseen ja tyytymiseen.

Elätkö sinä täysillä?

10 years ago today I spent my day in a hospital. This was one of the most influential day of my life. I decided to live it as full as possible. Life is very short and that day reminds me always to live life to the fullest.