maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää mennyttä, tervetuloa uusi kaunis vuosi!

Näin vanhan ja uuden vuoden tienoilla minulla on jo vuosikausia ollut tapana muistella edellistä vuotta ja tehdä uuden vuoden suunnitelmia ja lupauksia. Tänäkin vuonna teen sen tänne blogiin. Aikaisempia löytyy edellisestä Livejournal-blogistani, jos jotakuta kiinnostaa. Muistelutapani on yleensä standardi 40 kysymystä viime vuodesta. Taidan tänäkin vuonna vastata poikkeuksellisesti englanniksi, koittakaa kestää.

Summing up my year of 2012, once again in English.

1. What did you do in 2011 that you’d never done before?
Moved to China! It's been most wonderful and also much, much more demanding than I could have thought of.

2. Did you keep you New Year’s resolutions, and will you make more for next year?
I need to check last year's promises... I have no idea what I promised. I will make another post about those. I am happy that I've lost some weight though and lived a more healthy life.

3. Did anyone close to you give birth?
There was no new babies in my family, but several among my friends. I guess the 'closest' baby was my friend's fourth, a beary boy:)

4. Did anyone close to you die?
Yes, my uncle's dog died:(

5. What countries did you visit?
Well yes, much more than last year, which was three! Let's see.
Italy
Greece
UK
China
Well, actually when you put it like that, not many more. My work trips were suffering from the Southern Europe syndrome and I went to both Greece and Italy twice.

6. What would you like to have in 2013 that you lacked in 2012?
I would like me and my family to be less ill all the time. That's the main goal. I'd like to also have time to do research - write enough papers to complete my PhD.

7. What date from 2011 will remain etched upon your memory, and why?
Possibly 25.12, when we took our son to a hospital early Christmas morning in Xi'an.

8. What was your biggest achievement of the year?
Surviving in China? No, it's third dan, really. I am very proud of my year overall.

9. What was your biggest failure?
I wouldn't say I've failed, but I would have liked to have done more research.

10. Did you suffer illness or injury?
Yes well, there has been enough colds, diarrea and ill spells for one lifetime. At the moment I'm resigned to the fact that the whole family will not be well at the same time until we return to Finland in March.

11. What was the best thing you bought?
Well, that would still be plane tickets to China.

12. Whose behaviour merited celebration?
Once again my family's. My son really is a good little boy, considering he has to live in China. My huband is the most patient translator-cleaning fairy-baby minder-finnsitter that I've ever met. My mother and my aunt have rentlessly taken care of my son and my brother has played his heart out with him. Without their efforts, my life would be so much worse.

13. Whose behaviour made you appalled and depressed?
People who don't realise that there is more to life than complaining on how bad theirs is. Do something about it! I mean, everyone needs to complain sometimes but not ALL THE TIME. And there's ways to make it better.

14. Where did most of your money go?
Living, definitely. Travelling and morgage are a pretty good guess. I haven't really shopped much before I came to CHina and shopping here is so cheap that it does not take 'most of my money'.

15. What did you get really, really, really excited about?
Blogging! That much is obvious. I am very happy that I haven't really missed a day of posting since I started this in the spring:) I get excited about SK and photography, I get excited about sad things like Survivor on television... But of course I mainly get excited about living in China day-to-day. It's facing your fears and dreams in one package.

16. What song will always remind you of 2010?
Call me maybe:) Or possibly 'We are never ever getting back together' (I'm still 15 years old inside, really). And 'Euphoria' of course.

17. Compared to this time last year, are you:
I. happier or sadder? Happier I hope
II. thinner or fatter? Thinner! Yes!
III. richer or poorer? Probably richer weirdly, but not for long!

18. What do you wish you’d done more of?
Written articles

19. What do you wish you’d done less of?
Made expectations that were not realistic. Life is great when you just keep your expectations as low as possible.

20. How will you be spending Christmas?
We spent it walking around the Wild Big Goose Pagoda in Xi'an, eating both pizza and Indian and finally opening presents in my relatives' hotel room. Definitely a new way to spend Christmas. Of course you know how the night after turned out...

22. Did you fall in love in 2010?
With China again, yes I think.

24. What was your favourite tv programme?
Homeland, Downton Abbey, Sons of Anarchy, The Walking Dead, The Hour... These remain my favourites. I also find Survivor still to be exciting to watch after 26 seasons (I must be mad).

25. Do you hate anyone now that you did not hate this time last year?
No.

26. What was the best book you read?
Probably Catching Fire, as I only read two books really, it's a bit of a draw.

27. What was your greatest musical discovery?
Call me maybe? I keep on picking my musical discoveries from Glee and Eurovision only, so it's not really very big variation.

28. What did you want and get?
I got to move to China. That must be it. I also got my contract renewed for three years, so that's a big thing at work. Overall good year.

30. What was your favourite film of this year?
Hunger Games by far... I actually had a hard time remembering the Oscar season now, but yeah - it was Hugo vs. The Artist... Slightly disapointing, so my movie year's peak was the hunger games.

31. What did you do on your birthday, and how old were you?
Hmm... I threw a party, yes. It was sometime in April, I think. Quite a nice party, but nothing special. I hope to do something more exciting this coming year. In my real birthday I once again have no idea what I did. I better check the blog.

32. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Not being ill in China, like all the time. Proper heating... One more room in our flat. Working internet connection.

33. How would you describe your personal fashion concept in 2012?
Improved. It's still jeans and a sweater basically, but I'd like to think I'm more color concious at least. I've picked certain colors and tried to fill my wardrobe with those colors. Main colors are: blue, conjac, red, black and white. In the winter also grey and burgundy. Also currently I enjoy anything furry: hats, vests, Uggs. I've lost my heart to too many fake bags as well. what can I say: Too much family to keep in diapers to put 1500euros for a hand bag... But they do look cool. Marks that I've learned to love this year are probably Mulberry, Uniqlo and Vila

34. What kept you sane?
Pasific Coffee COmpany;) Time management. Caramel Latte?

35. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Jon Snow from Game of Thrones might be the answer for this...

36. What political issue stirred you the most?
Probably the election of the new communist leader which was making internet impossible in China for a while...

37. Who did you miss?
I missed my whole family, I missed English and Finnish Christmas. I missed Kempo, I missed hot water, I missed my home, I missed cheese, I missed a working internet connection. I even missed my work colleagues:)

38. Who was the best new person you met?
Out of my new Chinese friends, so far Ling and Wenjun have been the most promising. Pei and M'Kai are also very cool.

39. Tell us a valuable life lesson you learned in 2010:
Think really carefully before moving to China for the WINTER with a 1,5-year-old - are you prepared to fight all the colds and illnesses?

40. Quote a song lyric that sums up your year

No one said it was easy, no one said it would be this hard.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Haudattu elävänä tai terrakottana


Xi'anin vakiovisiittikohde on tietystikin terrakotta-armeija. Olemme käyneet sitä katsomassa jo vuonna 2006, joten minulla ei ollut suurempaa intressiä mennä sitä katsomaan tällä kertaa. Sukulaisteni vierailun aikaan tilanne oli tietysti toinen - monet matkaavat Xi'aniin vain tätä ihmettä katsastelemaan.
 Päätimme vuokrata taksin päiväksi. Olimme sattuneet lentokenttämatkalla englanninkielisen kuskin kyytiin, joka oli antanut meille korttinsa. Sähköpostilla saimme hänet varattua, 500RMB. Terrakotta-armeijalle pääsee toki myös erilaisilla turistibusseilla- ja kiertoajeluilla.
 Xi'anista on noin tunnin matka Li Tongiin, joka oli 70-luvun alussa pelkkä kylä. Mies nimeltä Wang kaivoi 1974 kaivoa ja löysi terrakottasotilaan vahingossa. Ensimmäinen keisari oli nimittäin hautaansa rakentaessaan päättänyt haudata kaikki projektiin osallistuneet vangit elävältä, terrakottasotilaiden kanssa. Mihinkään historiankirjaan ei oltu merkitty mitään koko armeijan olemassaolosta.
 Terrakotta-armeija ei ole suosikkinähtävyyksiäni Kiinassa, mutta suosittelen kuitenkin käymään siellä, koska vaikuttava se tosiaan on ja yksi maailman ihmeistä. Kaivaukset on jaettu neljään isompaan kuoppaan, joista yksi löytyi tyhjänä. Miksi? Emme välttämättä ikinä saa tietää. Ryöstikö joku sen vai oliko heillä liian kiire sulkea hauta jostain syystä.
 Kuoppa ykkösessä on pääarmeija, joka on täynnä perussotilsotilaita, matkalla sotaan.



Kakkosessa taas on johtoporras kenraaleineen ja hevosineen.
Kolmosessa on taas lisää perusarmeijaa ja muutama parhaiten säilynyt sitten lasivitriineissä. Lisäksi alueella on museo ja tietysti itse 1. Keisarin hautakumpu, mutta tällä kertaa skippasimme sen, koska oli todella kylmä ja ollaan enemmän tai vähemmän kipeitä kaikki.

  Alueella olisi ollut ostettavaa kyllä - sotilaita vaikka jadesta tehtynä yms krääsää. Veljeni kanssa ostimme karvahatut, koska oikeasti oli niin kylmä, että se oli tarpeen. Eipä niitä paljoa halvemmalla ainakaan voi hankkia...
  Olimme aikeissa shopata terrakottasotilaita niitä valmistavasta tehtaasta, mutta se ei valitettavasti ollut enää auki. Säästyi siis pennoset. Voi olla, että sotilas on hankittava muslimikorttelista koristamaan takapihaamme Jyväskylässä. Vaviskoot puutarhatontut!
 Tähän reissuun kului 7h, eli ihan kokonainen päivä. Kylmästä ilmasta riippumatta matkalaiset vaikuttivat tyytyväisiltä, eikä haitannut edes, että lounaaksi oli ylihintaista buffettia, joka oli tehty mahdollisimman mauttomaksi, amerikkalaisvieraita silmillä pitäen. Noh, alueella oli tasan yksi lämmin ravintola, joten emme valittaneet. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut havaita, että äitinikin on alkanut pitää ruoasta, joka maistuu jollekin:)
 We took my relatives to the terracotta army, a must for all travelling to xi'an. It's really one of the big wonders in the world, although not my favourite site. It was bloody freezing in December, which made us buy furry hats. I visited it now for a second time. There is many privilages in travelling with a man who wrote a book about the first emperor - one was for example that we didn't need a guide... This made the local guides very bitter of course.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Hoodeilla

Ajattelin julkaista vähän kuvia eräältä iltakävelyltämme. Tällaista meidän ympäristössämme on. On kommunisti-betonia.
On suurkaupunkifiiliksiä. Kaikkialla rakennetaan ja upeita patsastuksia löytyy.
On hutokeja ja pikkukujia.
On paljon höyryäviä patoja.
Ja todellista Kiina-fiilistä saa kun on vilkkuvaloja, räkälää ja punaisia lyhtyjä sekaisin. Minusta tällainen on kyllä oikeasti todella kaunista.
On epämääräisiä lihapatoja.
On avotulta ja kaminoita.
On lapsia pienillä, pimenivillä kaduilla.
En tiedä, olenko jotenkin erikoinen, koska nautin tällaisesta. Jokainen hetki on kuvan arvoinen ja jokainen hetki muistuttaa siitä, millaista on myös kotona Suomessa. Tuntuu päivä päivältä enemmän ristiriitaiselta - toisaalta nautin olla täällä, toisaalta en missään nimessä olla täällä. Elämä on jotenkin niin hetkellistä ja katoavaista - sanoi eräs minulle rakas, rakas viisas ihminen kerran Pariisissa. Olet kanssamme tänäänkin.

Here some (to me) beautiful pictures from our neighborhoods. I feel conflicted about being in China. I love it, but I absolutely do not want to be ill here and there is so much ilness here. I love Finland and I love China. The trick is to keep both in our hearts.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Shitmas

Mieheni risti tämän vuoden joulun osuvasti. Täytyy sanoa, että jouluyö ei hevillä unohdu, lähdettiin nimittäin klo 4:45 paikalliseen sairaalaan. Siihen, joka mainostaa, että on 24-7 kansainvälinen staff ja auki aina. No kattiakanssa. Onneksi mieheni puhuu Kiinaa, sen vaan sanon. Herätettiin sitten pari kolme nukkuvaa turvamiestä ja kolme hoitsuakin ja ihme kyllä päästiin sisään sairaalaan. Noh, kansainvälinen lekuri oli joo, mutta tällä hetkellä Hong Kongissa. Viittoivat toiselle puolen katua viiden minuutin päässä sijaitsevaan lasten ensi-apuun.

Sitten kärräsimme yön läpeensä huutanutta poikaamme jouluyönä random kaduilla etsien lasten sairaalaa miinus viidessä pakkasasteessa. Ensiapu oli ihme kyllä auki ja kappas että alkoivat tutkia valkoihoista sinisilmäpoikaa tehokkaasti. Yksi mittasi kuumetta, jota hänellä ei tietysti sillä hetkellä ollut, koskapa olin antanut kaksi parasetamolia että lakkaisi itkemästä. Noh totesivat, että henkeä sillä ahdistaa ja maha on kipeä. Ja että nyt otetaan verikoe. Sitten mentiin luukulle maksamaan. Yksi verikoe, 22RMB (n. pari euroa).

Sormenpäästä pistettiin ja tulokset tulivat heti. Tämä kaikki eri luukulla, mutta samassa putiikissa. Sitten takaisin lekurin luo läpi sänkyjen, joissa oli vauvoja tipoissa. Lekuri kirjoitteli aikansa mieheni kanssa ja saivat selville, että joo hänellä on bakteeritulehus ja että eivät anna antibioottia, mutta antavat kolme lääkettä, joita otetaan kaksi kertaa päivässä, viiden päivän ajan. Lääkkeet maksettiin maksuluukulla ja saatiin käteen viereiseltä apteekkiluukulta. Suomalainen terveydenhuolto - ota oppia: Lääkäri, labra ja apteekki kaikki samassa puljussa ja koko retki kesti alta puoli tuntia tässä sairaalassa. Lääkkeet maksoivat n. 10eur

Noh sitten tietysti kotiin ja miettimään, josko antoivat meille placeboja, että pääsisivät eroon. Kahden päivän uskollisen lääkinnän (ime yksi lääke pillillä, nielaise yksi tabletti ja yksi sekoitetaan veteen) jälkeen poika näyttää paranemisen merkkejä, eikä itkenyt viime yötä, joten ehkäpä kiinalaisesta lääketieteestä on johonkin.

Note to self: Sen verran kamalaa oli raahata alta kaksivuotiasta sairaalassa jouluyönä Kiinassa, että kiitos haluan tehdä tämän seuraavan kerran Euroopassa. Eli nyt on kuherruskuukausi Kiinan kanssa ohi ja alan olla realisti sen suhteen, ettei me olla muuttamassa tänne  pidemmäksi aikaa vielä niin kauan kuin tässä perheessä on sen ikäisiä lapsia että ne a) ei osaa kertoa, mihin sattuu ja b) voivat kuolla ripuliin helposti. Tai ainakin meidän pitäisi tehdä sen verran enemmän rahaa, että olisi varaa asua vähän paremmissa olosuhteissa.

On Christmas night, we made a trip to the local 'international' hospital, which failed both on having any english speaking staff as well as having a doctor around at 5am to treat our son who had cried the first half of the night. Ear infection or something - further bacteria infection after a cold he's got, probably. However, we somehow managed to get serviced in a baby ward of another hospital in 30minutes at 5am, with a blood test and medicines to help him. Whether they are placebos to get rid of foreigners or nerve-wreck parents, who knows. He seems to be doing better though. This was certainly a Christmas that I will never ever forget.

torstai 27. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua Xi'anista!

 Oma perhe paras:) Kyllä pääsi itku kun saapuivat, niin kovasti oli ootettu. Vaikka kaikki ei Xi'anin joulussa ole mennyt tosiaankaan kuin Strömsössä, niin on ollut huippua saada vieraita ja kokea heidän kauttaan tätä Kiinan ihmettä. Blogailuun ei ole valitettavasti oikein aikaa nyt kun pitää vieraita viihdyttää...
 Own family best:) Even though things have NOT gone as in Strömsö this Christmas, it's been wonderful to have loved visitors here. Experiencing the wonders of China with their eyes as well makes it so special and I feel it's a life changing experience for them both. Very pleased.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hulluna sulkiin

Paikallinen proffani on hurahtanut sulkapalloon. Niinpä sitä on lukujärjestyksessä kahtena iltapäivänä viikossa, klo 1430-1730 torstaisin ja sunnuntaisin. Täällähän muuten työaika on yleensä klo 09-22 ja keskellä päivää on lounas+siesta, klo 12-1430, jolloin opiskelijat käyvät nukkumassa(!) dormitorioissaan.
Sulkapallotunteja on n. 2-2,5 kerralla, osa ajasta menee kävelyyn yliopistolta halleille. Halleja on erikseen torstaille ja sunnuntaille.
Niinpä minäkin olen päässyt pelailemaan pitkästä aikaa. Olen pelannut nuoruudessani (!) tennistä, mut sulkkis oli yleensä se laji, joka pilasi tenniksen lyöntitekniikan, joten en ole sitä mitenkään älyttömästi pelaillut. Näin vanhemmalla iällä olen käynyt jonkun kerran mieheni kanssa ja jonkun kerran lapsuuden ystäväni taikka sukulaisteni kanssa pelailemassa Suomessa, mutta en oikeastaan ole sulkapallon fani.
Hyvää siinä on kuitenkin se, että sitä on aika helppo pelata, joten kuka tahansa voi osallistua. Toisin kuin esim. tenniksessä, johon menee paljon enemmän aikaa oppia osumaan palloon. Tämä tutkimusryhmä on siis mukautunut professorinsa lajiin.
Minun mielestäni tämä on todella hieno juttu. Ensinnäkin - yhdessä urheilu lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ryhmälle. Toiseksi, tutkimus luistaa paremmin kun on välillä urheillut ja kolmanneksi, opiskelijat pysyvät kunnossa. Kolmanneksi, koska Kiinassa pelaajia on paljon ja kenttiä vähän, on palloilun lomassa aikaa keskustella esim. tutkimuksesta kun odottelee omaa vuoroaan.
Minä olen tyytyväinen, että on jotain spesiaaliliikuntaa viikossa:) Vaikka kakskymppiset miehet hakkaakin mut mennen tullen. Jos mulla on joskus oma tutkimusryhmä, niin arvatkaa mitä se reenaa kaks kertaa viikossa.
My Xianese research group practises badminton twice per week. They follow their proffesseur who is very good at it. I am happy to do some excersising so this is good news for me. It may not be my sport, but it's still fun and I will loose calories without noticing:)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Vuosi sitten jouluna

 Viime vuonna meidän joulu näytti hieman erilaiselta.
 Samoja naamoja oli kuitenkin ympärillä.
 Siitä olen onnellinen.
 Voi kun nyt on ikävä omaa kotia.
 Ja myös näitä naamoja, jotka viettävät joulua siellä Suomessa.
 Mutta onneksi pukki osaa tulla tänne Kiinaankin.
 Saas nähdä, onko sillä muori mukana.
 Onhan vielä aikaa hankkia tonttulakkeja Vanguardista...
 Kahden vuoden päästä minä laitan taas itse joulua sitten.
 Koska tänä vuonna varastamme 'englannin joulun', niin ensi vuonna vietämme sitä tuttuun tapaan Colchesterissa.
Hyvää joulua rakkaat, missäpäin maailmaa olettekin!

Happy Christmas my loved ones, where ever you are in the world. These pictures are from a very different Christmas, the one last year back home. Some same faces, some different. Christmas is where heart is <3 Next year in Colchester.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Happy Christmas - Hyvää Joulua Kiinasta

 Näiden viimejouluisten kuvien myötä toivottelen kaikille hyvää joulua! Meillä tosiaan on hieman erilainen joulu. Ei kokkaus- eikä koristelustressiä täälläpäin! Vain yhdessäoloa ja Kiinan ihmettelyä ja ehkä illalla vähän intialaista, mun suosikkiruokaa. Viettäkää lämmin joulu siellä missä olettekin.
 With these pictures from last year, I wish all a very happy Christmas. I miss both Christmasses, one one Finland and one in UK, the ones which I've now had for 9 years. Today my Christmas is in China. Even though it will be different, I will be with my family and that's the most important thing. Have a lovely Christmas, where ever you are!
 
 

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...