45 Vuotta

 

Kyllähän se siltä tuntuu, että loppuun alkaa olla matkaa alkua vähemmän.  Kovasti keski-ikäinen siis.

Juhlistin synttäriä pienellä minilomalla Lahteen ja Helsinkiin 3/4 lapsukaisen kanssa.

Tammikuun roadtripeissä on kyllä mahtavat maisemat ja taivaat! Vihdoin on talvi!

Ja niin paljon lunta, että otettiin mukaan mäenlaskuvälineet pienten energian purkamiseksi.

Tämä kaksikko alkaa olla erottamaton ja he tekevät kaiken yhdessä nykyään. On suorastaan ilo matkustaa heidän kanssaan. Koen, että A on merkittävästi paremmin käyttäytyvä kuin vielä puoli vuotta sitten ja L:kin on kasvanut niin, että pitää isoveljestä huolta... Tai ainakin käyttää häntä henkilökohtaisena palvelijanaan. Välillä mietin, et kumpi on kumman avustaja. Toisella on älliä ja toisella voimaa, aikamoinen kombo!

Kirsin luona ehdittiin hetken verran jopa pelata Star Wars monopolia! (Kunnes kaikkien helpotukseksi 4vee kyllästyi 20minuutin jälkeen)

Onneksi on leikkipuistoja... myös aikuisille lapsille! Meillähän on nykyisin 3/6 perheenjäsenistä täysikäisiä!

Helsingissä vierailimme toki T&T luona ja mukana menossa oli Humppa the labrador. 

 Kaikenkaikkaan on ihanaa, että ollaan päästy sellaiseen vaiheeseen lasten kanssa, että hommat sujuvat ja heidän kanssaan on kiva matkustaa. Muutama vuosi sitten A:lla oli menossa tosi hankala vaihe ja L oli vielä niin pieni, että yksinkertaisesti heidän molempien kanssa yhtenä aikuisena olisi ollut liian haastavaa ja liian suuri stressi. Nyt tilanne on hyvä ja antaa minulle tilaa tehdä välillä omiakin juttuja vaikka 4-vuotias onkin kunnon tahtoiässä ja vielä paljon kiinni äidissä. A kuitenkin autismistaan huolimatta on järkevöitynyt ja itseasiassa on mitä parasta seuraa, sillä hän on huomaavainen, avulias ja innokas. Eikä koskaan puhu kenenkään päälle! Odotankin tulevaa vuotta mielenkiinnolla: Mitä kaikkea ehditään tehdä sen aikana? Vuoden tavoitteista toisessa postauksessa.

Hyvää Syntymäpäivää minulle!

 Juhlijoille tiedoksi, että näillä näkymin pidän vuosittaiset syntymäpäiväjuhlani vasta kesäkuun alussa, sillä haluan pitää puutarhajuhlat nyt kun minulla vihdoin sellainen on!  

/

t really does feel like there’s less distance left to the end than to the beginning. Very middle-aged, indeed.

I celebrated my birthday with a small mini-holiday to Lahti and Helsinki with 3/4 of the kiddos.

January road trips truly have amazing landscapes and skies! Winter has finally arrived!
And there was so much snow that we brought sledding gear along so the little ones could burn off some energy.

This duo is becoming inseparable, and these days they do everything together. It’s genuinely a joy to travel with them. I feel that A is significantly better behaved than even six months ago, and L has grown so much that he now looks after his big brother… or at least uses him as a personal assistant. Sometimes I wonder which one is whose helper. One has the brains, the other the strength — quite the combo!

At Kirsi’s place, we even managed to play Star Wars Monopoly for a little while! (Until, to everyone’s relief, the four-year-old got bored after 20 minutes.)

Thank goodness for playgrounds… even for grown-up kids! After all, 3 out of the 6 members of our family are now adults.

In Helsinki, we of course visited T & T, and along for the ride was Humppa the labrador.

All in all, it’s wonderful that we’ve reached a stage with the children where things run smoothly and traveling together is enjoyable. A few years ago, A was going through a really difficult phase, and L was still so small that managing both of them alone as a single adult would simply have been too challenging and too stressful. Now the situation is good, and it gives me space to do some of my own things as well — even though the four-year-old is very much in a strong-willed phase and still closely attached to mom.

Despite his autism, A has matured a lot and is actually the very best company: thoughtful, helpful, and enthusiastic. And he never talks over anyone! I’m looking forward to the coming year with curiosity: what all will we manage to do during it? More about this year’s goals in another post.

Happy Birthday to me!

 

 

44 Today

 

Tänään täytän 44 vuotta. Aloitin tämän blogin kun olin 31 eli melkoinen määrä tapahtumia on täälläkin kuvattu vuosien varrella. 2025 vuonna ei ole niin muodikasta kirjoittaa blogia enää - pidän tätä lähinnä rutiinin vuoksi ja siksi, että itse on mukava katsoa taaksepäin, mitä teki milloinkin. Lapset kasvaa ja vuodet juoksee, niinhän se on. 

 

Syntymäpäivänä tänään oli ihan tavallinen päivä. Tai se tänäkin vuonna oli lomiltapaluupäivä joten mitään kovin erikoista en tehnyt. Ihanat leidit veivät minut brunssille, jossa kuitenkin keskusteltiin enimmäkseen työasioista...  Eilen kutsuin vaihteeksi mummo-ikäisiä sukulaisia kahville ja iltapalalle meille, Esikoisemme S leipoi upean kakun minulle!

Sain ihania kukkia jälleen ja ostin itselleni synttärilahjaksi torista käytetyn Oura-sormuksen. Viime vuonna otin osaa tutkimukseen, jonka osana sain hyödyntää Ouraa, mutta vuoden lopussa kun se piti antaa takaisin niin ajattelin, että ostan sellaisen kuitenkin, koska koen siitä olleen merkittävää hyötyä mm. unien parantamisessa viime vuoden aikana. Tykkään tutkia tietoa ja käppyröitä, joten minulle sopii kerätä dataa 24/7. Eilen sain tädiltäni hieman rahaa lahjaksi myös - sen laitoin suoraan Bitcoiniin odottelemaan tuplaantumista vuoden aikana.

Olen miettinyt tulevan vuoden tavoitteita ja niistä teen pian postauksen.

Elämä 44-vuotiaana on täyttä: Töitä, liiketoimintaa, lapsia, ystäviä, haaveita... Enää vuosi ennen kuin olen 45. Nyt olisi aikaa vielä muuttaa kurssia seuraavalle vuodelle. Mitä sinä aiot?

 

Juhlat ystäville on toki taas tulossa. Valitettavasti M&M varasti mun päivän joten pitää nyt uudelleen miettiä, että milloin.

/

Today, I turn 44. I started this blog when I was 31, so quite a lot has happened over the years and been documented here. In 2025, blogging isn’t exactly trendy anymore—I mostly keep it up out of habit and because it’s nice to look back and see what I was doing at different times. The kids are growing up, and the years are flying by, as they do.

My birthday today was just an ordinary day. In fact, it was my first day back from vacation again this year, so I didn’t do anything particularly special. Some lovely ladies took me out for brunch, though we mostly discussed work-related matters... Yesterday, for a change, I invited some elderly relatives over for coffee and an evening snack. Our eldest, S, baked me a stunning cake!

I received some beautiful flowers once again, and as a birthday present to myself, I bought a second-hand Oura ring from an online marketplace. Last year, I participated in a study where I got to use an Oura ring as part of it. When I had to return it at the end of the study, I decided I’d eventually buy one because I found it genuinely helpful, especially in improving my sleep over the past year. I love analyzing data and graphs, so collecting data 24/7 suits me perfectly. Yesterday, my aunt also gave me some money as a gift—I immediately invested it in Bitcoin, hoping it doubles in value over the year.

I’ve been thinking about goals for the coming year, and I’ll be writing a post about that soon.

Life at 44 is full: work, business, kids, friends, dreams... Just one more year until I’m 45. There’s still time to change course before the next year begins. What are your plans?

 

Kuvat/pics (c) Kati Clements, Juha Manninen, Juuli Lumivalo 

Birthday snap shots 43

 

 

Tänään 43 vee.

Synttärisnäppejä hieman päivästä. Sain kahdet aivan upeat kukat! Kiitos Pirtti-Mäki-Kuutit ja Juulinen!

Aamusta tytöt veivät mut aamupalalle Espresso-houseen höpöttelemään! Kiitos, oli parasta!

Suomessa on ollut tosi kovat pakkaset koko viikon, -30 kieppeillä Jyväskylässä.

Ulkona on kaunista mut niiiin kylmää.

Tammikuun tyttönä mää vedän villasukat jalkaan, toppahousut korviin ja painelen kuurakaduille.

Päivää oon viettänyt mun kaikkein rakkainpien kans taas. Mummi katsoi pienintä ja tänäkin vuona konsepti omalle ajalle keskittyi päikkäreihin.

Illalla ollaan suunniteltu tulevaa vuotta, tulevia liiketoimia - laskettu lukuja ja pyöritelty exceliä. Huikea vuosi tulossa. Tuletko mukaan?

Juhlin jälleen myöhemmin keväällä, mutta ajankohta on edelleen auki. 16.3. vois olla educated guess.

/ Today I am 43 years old. I have spent an absolutely wonderful but cold winter day at home with my loved ones. Girls took me to breakfast and I got wonderful flowers etc lovely presents. I will have a party later on in March this year. Happy birthday to me!

42 Elämän tarkoitus?

Täytin eilen 42. Olin niin väsynyt, etten jaksanut postata. Kuopus on tällä hetkellä sekä superihanassa että superraivostuttavassa iässä. Olemme yrittäneet kouluttaa häntä nukkumaan omassa sängyssä ja pysymään klo 20-08 rytmissä. Lopetin imetyksen viikko sitten. Olemme Juhan kanssa molemmat niin väsyneitä, että yleensä emme muista yön aikana käytyjä keskusteluja aamulla. Klo 08 laitetaan muumit päälle ja nuokutaan sohvalla vaikka uni maistuisi koko perheelle. 

Niinpä synttäripäivänä suosikkilahja oli 3h lapsenvahtiaikaa anopilta, jonka aikana otin päikkärit. Juha laittoi ihanaa thai-currya dinneriksi ja menin nukkumaan kymmeneltä. Tähän on tultu. 

Välillä tuntuu, että minun elämän tarkoitus on siivota lattialle heitettyä ruokaa, pukea sätkivää meduusaa tai silitellä nukkumaan. Se on ihan okei, elämä on juuri nyt, 42-vuotiaana tätä. Toki kaipaan erilaisia aikoja elämästäni, sillä tämänhetkinen on monella tapaa puuduttavaa, joskin hyvin nopeasti ohimenevää. Odotan, että kaiken heittäminen, hakkaaminen ja pureminen menisi ohi. Sen sijaan söpöt puheharjoitukset - 'Ikkä tulee kotii' tai 'Kato kone!' saavat kyllä jatkua. 

Minulla on elämässä kaikkea mitä elämältä voi pyytää. Taidanpa tänäänkin mennä nukkumaan aikaisin. Kiitoksia syntymäpäiväonnitteluista. Ai niin ja kahden koronavälivuoden jälkeen: aion juhlia jälleen syntymäpäivääni perinteisin menoin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Laittakaahan kalenteriin. 

/Life at its meaning: 42 years old. Is it about cleaning poo or food from floors? Is it trying to dress winter michelin gear on a medusa? Is it to repeat sleeping routines every single night... I guess it is for me. It is fantastically boring but also very passing. I am hoping the phase of throwing, hitting and biting would pass soon, but the cute vocabulary excersises can stay. I have all that I can want in life. I might go to bed early. Oh and I will celebrate my birthday on the 4th of March. 

Last year of my thirties - Into the Unknown!

Noni, se olis sit viimeinen vuosi tätä kolmekymppisyyttä. Mitä seikkailuja mahtuisi seuraavaan vuoteen???

Tämä 39. syntymäpäiväni päättää parin viikon mittaisen tarpeeseen tulleen loman ja vietän siis merkkipäivääni ihan vaan tekemällä töitä. Mut suoraan sanottuna se on ollut ihanaa! Lomailu riitti jo ja ihanaa kun saa aikaan asioita:) Illalla on luvassa kotitreffit: intialaista ja lenkkeilyä:) Tää kuulostaa musta myös ihan superilta ja juuri sellaiselta mulle sopivalta tavalta viettää syntymäpäivää. Mitä enemmän huitelen maailmalla, sitä enemmän arvostan sitä mitä minulla on täällä kotona. Jatkuva matkustaminen väsyttää. Toki tällä viikolla olen ajatellut käydä Tampereella ja Lahdessa ja eilen tulin Kuopiosta ja Kajaanista... Mutta minun mittakaavassa tällaiset Suomen sisäiset reissut ovat vähän niinkuin kotona olemista. 

Odotan tammikuulta etenkin sitä, että pääsen takaisin terveellisiin rutiineihin ja työasiat etenevät jälleen. Aion toki juhlia merkkipäivääni perinteisin menoin tänäkin vuonna, mutta vasta myöhemmin keväällä... Mikäköhän valikoituisi juhlien teemaksi tällä kertaa...? 

Mietin tuossa viikonloppuna kahlatessani reittä myöten hangessa pilkkopimeässä metsässä eksyneenä, että onko pakko lähteä pimeään metsään yksin... Mutta on! Seikkailuja voi toteuttaa vaikka kilometrin päästä kotoa:) Mietin myös, että olen erittäin onnellinen mun so-called elämässä eli jos olisinkin jäätynyt yölliselle happihyppelylleni niin ei se olisi mikään katastrofi ollut varsinaisesti. Koen, että elämä on antanut minulle kaiken. Olen saanut rakastaa ja vielä kertonutkin sen päivittäin tärkeimmille. Tunnen syvää kiitollisuutta sekä ihmisistä ympärilläni että siitä, että saan asua täällä winterwonderlandissa nimeltä Suomi. Ihanaa on myös suunnitella, mitä tuleva vuosi ja vuosikymmen tuovat mukanaan.

Viime vuoden synttäripostauksen voi kurkata täältä.

/ Today the last year of my thirties begin. 

No crisis - maybe they have already passed... 

Today I spend my birthday by doing very regular life things:

I will work and then I'll have some nice food and go for a walk 

Really the way I want it. Of course I will celebrate later in the spring as usual 

With the usual celebratory measures:)

Perhaps this could be the theme of this year's party...(If it doesn't happen in July!)

Have you guys already seen Frozen II?

I can hear you but I won't
Some look for trouble while others don't
There's a thousand reasons I should go about my day
And ignore your whispers which I wish would go away, oh
Whoa

You're not a voice, you're just a ringing in my ear
And if I heard you, which I don't, I'm spoken for I fear
Everyone I've ever loved is here within these walls
I'm sorry, secret siren, but I'm blocking out your calls
I've had my adventure, I don't need something new
I'm afraid of what I'm risking if I follow you

Into the unknown

38 Vuotta

(c) Tino Aalto

Typykkä tänään 38 vuotta. Onks tää nyt se paikka, jossa sanotaan, et ikä on vaan numero..? Tätä synttäripäivää olen herännyt viettämään Lahdessa. Aamulla ollaan Kirsin kanssa kotitoimistohommissa Lahdessa - olin täällä pari päivää reenailemassa embua hänen kanssaan. Euroopan mestaruuskisat ovat nimittäin tulossa taas kesällä. 

Viikonloppu on mennyt pk-seudulla mukavasti sukulaisia ja ystäviä tavatessa. Vähän on tullut hemmoteltua itseänikin... Kävin Story-kahvilassa aamiaisella - se oli kyllä just eikä melkein sitä, mikä on mielestäni elämän laatua:

Eggs Royale

Perjantaina ehdin treffailemaan myös toisen serkkuni Pekan - olipa mukava vaihtaa kuulumiset lounaalla. Pitäisi useamminkin viettää tällaista rentoa viikonloppua täällä Etelässä ja tavata enemmänkin ystäviä:) Livahdin etätöiden lomasta myös shoppailemaan etukäteissynttärilahjaksi itselleni alennusmyynnistä saappaat hajonneiden tilalle. Kiitos vaan Ritvalle, joka ne sponsoroi!

Tino ystävällisesti esitteli minulle Oodia elikkäs Helsingin uutta 100M€ maksanutta 'kirjastoa', jonka parempi nimitys olisi ehkä 'yhteisön yhteinen olohuone'. Huikea paikka! Ja hienosti tuo esiin sen, mitä 2018-vuoden ihminen tarvitsee - valoa, yhteisöä, arkkitehtuuria, työtiloja, lapsiparkkia, jaettuja koneita...

 Viikonlopun aikana on tullut pohdittua syvällisestikin, että mitä tällä elämällä vuonna 2018 oikein tekisi... Viime vuosi kaikkine isoine harppauksineen kun oli aika rankka.

Tänä vuonna olen ajatellut keskittyä itseni ja perheeni hyvinvoinnin kehittämiseen. Olen kirjoittanut tästä maratoonipostauksen, jonka julkaisen huomenna.

 Lauantai-iltana käytiin Kirsin kanssa visiitillä Helsinki Branchissa. Kiitokset Ilkka Senseille ja Kekelle tekniikkaavusta embun parsimisen kanssa.

Meillä on nyt setti kasassa ja selkäytimeen istuttaminen voi alkaa. Hyvää tässä viikonlopussa oli varsinkin se, että sain taas Kempo- ja treenimotivaatiosta kiinni:)

 

Synttäripäivää vietän etätoimistopäivän päätteeksi koukkaamalla Helsinki-Vantaalle hakemaan Juhan kentältä iltapäivällä. Ajellaan Tampereelle illaksi. Juhlakemuthan mulla on tapana järjestää vasta paljon myöhemmin, niin myös tänä vuonna.

Kaikenkaikkiaan - elämä on oikeasti hirmuisen kivaa:) Mikäs tässä. Mulle kuuluu hyvää:) Tervetuloa juhlimaan helmi-maaliskuussa... Sen verran voin paljastaa, että tämän vuoden teemaan liittyy rituaaliuhrilahjoja. Arvaatteko mikä?

/Today I turn 38 years. I've spent the weekend in the Helsinki region seeing friends and family + preparing embu for the next summer's European Championships in Stockholm, Sweden. I don't really know better ways to spend one's birthday... Life is good.

Tässä iässä

...Mun pitäis varmaan jo ihan kaikkea.

Tietää ja osata

Laukkuni pakata

Kun oon lähdössä

Hetkeksi

Vuodeksi

Päiväksi

Sekunniksi

Laukkuni purkaa

Ja paikkaa kodiksi kutsua

Olla rohkea

Olla valmis

Olla aloillaan

Mun pitäis varmaan kaikenlaista

Nyt on kuitenkin tää päivä

Ja mää oon vaan tällainen tässä

Haluan kaiken ja sitten vielä vähän

Haluan osata sanoa

Että epäonnistuin

Hyväksyä ja pyytää sitä anteeksi

Kehittyä ja antaa apua niille

Jotka sitä haluavat ottaa vastaan

Sillä tavoin kun se heille sopii

36 vuoden iässä

Haluaisin osata pysähtyä ja miettiä

Miksi teen asioita ja miten voisin tehdä niitä paremmin

Ja päästä pois myrkyllisistä rutiineista

Jotka aiheuttaa vaan murhetta

Haluaisin osata olla läsnä

Ja muistaa joka hetki

Että työt eivät tekemällä lopu

Ja että aikaa rakkaiden kanssa 

On aina liian vähän

Mukavaa päivää kaikille!

-7.1.2017

At this age

I should already everything

Know and be able

To pack my bags

for a moment

for a week

for a second

Call this house my home

Be brave

Be ready

And settled

I should know how to do these things

But it is today

And this is what I am

I want it all and then some

I want to be able to say that I failed

Take responsibility

Accept and apologise

Give guidance to those who accept it

The way they want it

When they want it

At the age of 36

I would like to know how to stop and think

Why do I do these things

How could I be better

Let poisonous routines go

And be present

Remembering

That work never ends by working

And that the time with loved ones

Is always too little

--

Have a great day wherever you are!

picture (c) Niko Tuominen

Keski-ikäistymässä

Keski-ikäisyys. Pakkohan se on myöntää, että tää luku käy vähemmän ja vähemmän miellyttäväksi vuosi vuodelta. Tarkoittaako tää nyt sitä, että pitäis olla joku aikuinen ja osata jo elää?

 Tänään vietän synttäripäivääni Lontoossa mitä parhaimmassa seurassa kolmen hyvin eri-ikäisen herrasmiehen kanssa. Heistä nuorin vei minut aamulla meri-akvaarioon katsomaan rauskuja, haita ja nemo-kaloja.

 Sitä ennen syötiin belgialaista vohvelia ja jätskiä kakkosaamiaiseksi kuin kunnon hobitit konsanaan, ihaillen Big Beniä ja Thamesin etelä-rantaa.

Iltapäivällä tavattiin herrasmiehistä vanhin, joka tarjosi minulle shamppanjaa kylmänä kassistaan ja lopulta myös keskimmäisin, joka vei vaimonsa synttäri-illalliselle Ermei-ravintolaan Chinatowniin.

 Vuosi vuodelta mun synttäripostaukset käyvät imelimmiksi.

 Se johtunee siitä, et mun elämässä ei ole oikeastaan mitään vialla.

 On turha kehitellä mitään ikäkriisejä - kolmekymppisyyshän on elämän parasta aikaa.

 Vielä ei ole niin vanha, ettei mitään jaksaisi, mutta toisaalta ei tarvitse etsiä olematonta itsetuntoaankaan niin kuin kakskymppisenä.

 Juuri nyt on hyvä. Juuri tässä.

 Maailma on joka päivä niin kaunis.

 Ja joka päivä teen asioita joista pidän kovasti.

 Nää kuvat on mun henkilökohtaiselta visiitiltä Lontooseen tiistaina tällä viikolla, kun mukana ei ollut muksua ja saatoin vain vaellella mulle rakkailla kulmilla - Covent Gardenista Leister Squarelle ja sieltä China towniin.

 Kuvata ihmisiä ja katuja ja rakennuksia.

 Taide on jotain sellaista, jonka tuottamisesta nautin. Sanoja, kuvia, elävää kuvaa, liikkeitä, tanssia.

Olen iloinen siitä, että saan valokuvata niin, ettei siitä riipu elantoni. Saan vaellella kaduilla ja katsoa kauniita valoja, napata hämärtyviä tammikuun iltoja.

 Tällä viikolla fb kuhisee Suomen pakkasista. Minä sanoin, että olen niistä kateellinen, koska uskon, että nämä voivat hyvinkin olla ainoat alle 20 asteen pakkaset tälle vuodelle. Ja minä haluaisin olla siellä kamerani kanssa.

Mut sen sijaan olen täällä, britannian pääkaupungissa, joka tuntuu yhdeltä kotikaupungilta maailmalla.

 Tiistaina illallistin mun lemppareimmassa kiinalaisravintolassa Chinatownissa, nimittäin schetzuanilaisravintola Bar Shussa.

Gambien ji ji dou. How I have missed you. Melkein itkin.

 En ole ollut Kiinassa nyt puoleen vuoteen ja se tuntuu jotenkin oudolta ja kaukaiselta. Toivon, että todellakin palaan alkuvuodesta katsomaan, miltä siellä näyttää.

 Mitä sitä ihminen elämässä tarvitsee? Vähän matkustelua, hyvää ruokaa, ihania ihmisiä. En tiedä, mitä muuta edes on... Kiitos kaikille synttärionnitteluista <3.

Well, I have to admit, I am officially middle aged today. This has caused little crisis in my world. I guess because I am in situation where I quite like to be right now. I am spending the day in London with thre gentle men. The youngest of these three took me to an aquarium for three hours this morning and then asked me for a dance in the embankment bridge. We also managed a second breakfast which was a belgian waffle with some ice cream while looking at Big Ben... Yes, there are worse birthdays which I remember. The oldest of the gentlemen turned up with a chilled champagne to our hotel room which we then tasted with the middle aged gentleman joining us as he's finally finished his book on Brief History of Martial Arts... The four of us then head for chinatown for yet anothe excellent meal at Er Mei, where I stuffed myself of beans and meat so much so that I never want to eat again. Good day indeed. Thank you for everyone wishing me happy birthday. I really could not have better people in my life. You make living worth it. <3  These pictures are from Tuesday when I got to walk around London alone with my camera.