IMAILE goes ONLINE EDUCA BERLIN 2017

 Today I am in Berlin for Online Educa, or OEB Conference. This is due to my two projects in innovative procurement of learning technology: IMAILE & Learntech Accelerator (LEA).

 IMAILE became a part of an interactive session called:

Opportunities and Challenges for Education Start-ups in the European Market: Understanding Your Customers' Needs

In this session, we the panelists told our various stories of connecting with the users. Having supply & demand on the same page would be something that would make software projects succeed... However, specifically in the field of Education, this is rarely the case. One of the reasons is that in the field of education, the buyer is very rarely the user. Whatever learning technology you are buying - it's usually the city or the municpality or the school or the parent who pays... and the teacher/learner/student/pupil that uses... Perhaps this is a simple case of broken phone: Developer to seller to buyer to user... That's a long journey and the information gets lost in the middle. The users also do not know what they want or what they could be asking for... And on the other hand the developers can't really spend enough time thinking of the user's needs... They are busy coding. It's someone else's problem to collect the user needs... And when none of these people in the chain speak the same language... well, that's when money and time gets lost... That's why there's many-MANY learning (and other) technologies out there, that never simply get used.

The discussion was so vivid that it went on for one hour after the panel ended with the audience joining in... People just simply were not leaving. It is rare that I have been a part of a conference program item with this much depait, interest and it's simply a very satisfactory experience. It told me that there is clearly need for European projects like IMAILE and LEA, supporting the learning technology innovation within Europe.

 This was my first visit to Online Educa, even though of course my colleagues have been going for years.

 I also had the privilage to attend my professor Jan Pawlowski's learning cafe workshop on using OER in Public Administration.

 Conferences like OEB are always a good idea. To meet all the key players in the area - I figured that in the 4-5hours that I invested today in talking to all the PLEs in the market, I save about 2 weeks of my time next year trying to map who is on what level of innovation...

Run into some familiar face...

 So basically I had the whole Friday to go through stand to stand, asking about learning analytics - about adaptive learning paths - gamification - virtual reality - augmented reality... And so on.

 I had also the privilege to listen in to some innovative speakers. This panel was on open education. It is interesting to see people still talking about OER - even though the buzz on MOOCs is long gone and the field has somehow moved on...

  I also thought to myself that perhaps Germany it's a bubble of its own... It promotes certain topics beyond the rest of the world.

 Still, Online Educa... Very much worth to visit...

 I sneaked into virtual reality to shoot some classroom walls even.

 It was also quite amazing to see so many Finns here. When walking the corridors, almost at all times, you can hear Finnish spoken.

 My little spying scouting trip turned out much more useful than I could have ever imagined...

 Today only in English...

I am sorry my Berlin friends, to have disapointed pretty much everyone for not being really up for more than work here. It was my intention to do more, but I have been under the weather with a cold. Still - Good times. See you again shortly!

Reissusta toiseen

Tämä kevät on taas kadonnut johonkin. Miten voi olla jo toukokuun puoliväli? 8 päivää siihen, että lähdemme Kiinaan kuukaudeksi. Tänään olen Berliinissä, loppuviikosta Tukholmassa. Välissä ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa kassia. Sunnuntaina heräsin Helsingistä Euroviisujen jälkeen Teron sängystä… Tero sen sijaan oli Berliinissä - kiitos sängyn lainasta! Onko tarpeeksi vauhdikasta ja monimutkaista…? Kyllähän minusta välillä tuntuu siltä, että tarviiko tunkea kaikkea aina samalle päivälle, viikolle, kuukaudelle… Mutta kun maailmassa on niin paljon koettavaa, niin paljon nähtävää, niin paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa on niin mukavaa viettää aikaa.

Viimeiset kaksi viikonloppua ovat olleet taasen pelkkää parhautta. Käytiin ensinnäkin ihanalla minilomalla Tampereella pyörähtämässä. Shamppanjaa, vaahtokarkkeja ja mansikoita, kilseiset ällötysöverit siis.

Sit viime viikonloppuna tosiaan kävin reenailemassa Kirsin kaa embua Helsingissä ihanimman valmentajamme Teemun johdolla…
Teemuun tää viha-rakkaussuhde on nyt taas niinku rakkausvaiheessa, kun hän päätti et tällä kertaa ei muuteta enää yhtään pätkää!

Hallelujah! Meidän kalifornian embu alkaa olla nyt siis hiontavaiheessa. Ei siinä muuta paitsi et mää en osaa 4.danin tekniikaa läheskään niin hyvin, kun mun pitäis ja kaikki heitot on enemmän tai vähemmän hukassa.

 Lauantai-ilta kului Tinon kanssa 1:1 laatuajalla, jossa ensin parannettiin maailma ja sitten katseltiin viisut. Tino oli laittanut myös mieletöntä Nizzan(miten tää kirjoitetaan) salaattia meille jälkkäreineen. Vähän proceccoa ja avot! Kyllä oli taas parhaus sellaisella tasolla, että huh huh.

Alkuviikosta lentelin Berliiniin, jossa vuorossa on työmatka IMAILE-projektille. Maanantai-iltana ehdin reeneihin heittelemään Sveniä. 30 Minuutissa hän oppi koko meidän embun… Aika taito.
Reenien jälkeen piipahdettiin parilla huippuseurassa.

(c) Daniela Kozian

Sit paiskin töitä tiistain 9h putkeen…

Illemmalla ystävättäreni Michiganista oli käymässä Saksassa ja päätti lentää mua katsomaan. Käytiin sit syömässä vähän tapaksia, juomassa Sangriaa ja tanssahtelemassa Berliinin yöelämässä.

 Parhaita tällaiset matkat, joissa voi yhdistää työn, kempon ja sosiaalisen elämän. Mut Berliinin yöelämästä sen verran, että en vielä koskaan oo päätynyt sille klubille, jonne olen ollut menossa… Joskus ne on kiinni. Joskus seuralainen on ollut liian humaltunut. Joskus ei vaan olla jaksettu lähteä. Mut tälläkin kertaa kävelymatka klubilta takas hotellille Berliinin läpi oli huomattavasti kiinnostavampi kuin itse tanssipaikka.

Loppuviikosta kempoleirille Tukholmaan ja sit tosiaan koko perheellä Xi’aniin. Tällä kertaa Kiinassa ollessamme ollaan ajateltu käydä Hangzhoussa, Suzhoussa ja Shanghaissa myös. Takas kesäkuun lopussa. Sit olis Barcelona ja heinäkuun lopussa San Francisco. Hengästyttää kirjoittaakin tätä. Jospa elokuussa pysyttelisin vaikka ihan kotimaassa…

/So the summer/spring has kind of creeped up on me. I have been flying around Europe and travelling inside Finland also. Helsinki, Tampere, Konnevesi, Berlin, Stockholm... In one week we fly to China for a month again. What's been up..? Well, kid is going to school in the autumn and he was visiting it. We've also applied for more therapy for him this spring. I have been working and training embu with Kirsi... This weekend we will compete in the Swedish championships in Stockholm. Busy times.

Syksy Berliinissä

Kun lähtee syyslomalle Keski-Eurooppaan niin eihän se kovin glamöröösiltä voi näyttää, vai mitä?

 Pääasialliset värit ovat harmaa ja keltainen.

 Minä olen käynyt Berliinissä monta monituista kertaa.

 Niissä kerroissa on kuitenkin aina ollut sama teema: En oikeastaan ehdi nähdä kaupungista yhtään mitään.

 Tällä kertaa päätin yrittää korjata asiaa.

 Ja onhan Berliini kovin kaunis lokakuussa.

 Vaikka pilvessäkin.

 Asusteltiin Alexander platzilla. Siellä ihanaa on se katuelämä, jota on jokapuolella kuin muurahaiset jos katsoo 22.kerroksen ikkunasta.

 Berliini on tavallaan hyvin ristiriitainen kaupunki. Toisaalta siellä voi tehdä ihan mitä vaan.

 Toisaalta se on täynnä huikeaa historiaa.

Ja näin syksyisin keskustan suuri puisto on myös upea.

 Arvaatte kyllä, että minulle tuli mieleen...

 Nykin Central Park.

 Jossa vierailin marraskuun alussa 7 vuotta sitten.

 Tämän puiston laidalla sijaitsee monumentti, joka on kivi. Se on erotettu Holokaust-monumentista tiellä. Se on ikäänkuin suojassa katseilta ja sen löytää vaan jos käy katsomassa, mikä tuo kivi oikeastaan on. Käveltiin sen lähelle ja se oli jännittävää. Sisällä kivessä kaksi miestä suutelivat. Miksi minua kosketti eniten se tie näiden kivien välillä...? Oliko sen tarkoitus muistuttaa ettei Berliinissä joskus saanut rakastaa, ketä haluaa? Vai että tänäpäivänäkin suudelmasta voi päästä hengiltään? Ei ehkä täällä, mutta kuinka monen kilometrin päässä? Kuka keksii säännöt sille, miten pitää elää?

Tien toisella puolella on holocaust.

 

Valokuvaajana, minä olisin voinut käyttää loputtoman määrän aikaa tämän nähtävyyden luona. Se lienee selvää. 

Se oli nerokkaasti tehty kaikin puolin taiteen mestariteos. Turistina pystyt kokemaan ahdinkoa, yksinäisyyttä ja miettimään maailmaa nähtävyydessä, jossa samaan aikaan voi olla satoja muita ihmisiä. He eivät häiritse kokemustasi. Ja valo tulee käytäville niin kauniisti ja samalla ankeasti. Voi että mikä paikka.

Yleensä syysmatkoiltani minä olen ottanut lähinnä muutaman hassun kuvan magic hourin sinertävästä hetkestä.

 Berliinissäkin se oli juuri sitä, mikä tekee harmaasta kaupungista kauniin.

 Kun on kylmä, muttei vielä jäätävää. Voi kulkea koko päivän ohuissa sukkiksissa eikä kinttuja palele ollenkaan.

Kyllä, reissu Berliiniin oli pelkkää parhautta. 

/This Autumn, I visited Berlin once again. Of course my main reason was to go to the Shorinji Kempo Gasshuku, but this time I thought that I'd actually do some sightseeing. Weird, right? I mean I've been to Berlin what, at least four times, but there's just always so many friends to see, so much kicking to be done etc, that I rarely actually end up anywhere. Autumn of course is not really the best of holiday times, or maybe it is exactly the right time... The city goes yellow and the magic hour turns things into blue. Not bad times for a photographer with a lens that can handle low light. Things that I thought about while in Berlin, was of course how much the second world war is still the narrative that shows everywhere. You can tell which streets have been bombed and which haven't, because all the new buildings vs. the old ones. It occasionally looks like Paris, when the old buildings have remained in tact. Much like Shanghai is dominated by the 20's history and the Opium war... Berlin still shows much the face of WWII. I don't like this kind of profiles, when there is so so much more of course. On the other hand, Berlin seems to be a place where you can do anything. It feels free somehow, like an escape from reality. Certainly was that for me.