8 Trendifaktaa musta

Seuraa hömppäpostaus. Työmatkan keskellä viime viikolla päätin tehdä meemin. Luin Trendi-lehden haastattelua Antti Tuiskusta ja se oli vastannut näihin samaisiin kysymyksiin... Kuka oli teininä koukussa ystävänkirjoihin? Joissa kysyttiin lempiväriä ja sit että kenestä sää tykkäät (tähän vastaus oli muuten aina, että "Juha Heiskanen", terkut vaan jos joskus tänne blogiin eksyt). Elikkäs täältä nyt Trendi-lehden kyselystä tuttuja random-faktoja minusta:

Lempikirosanani... on "fucking". En juuri koskaan kiroile suomeksi, mutta englanniksi kiroilen päivittäin. Suomeksi puhuminen on jotenkin alastomampaa ja autenttisempaa, englanniksi käytän ilmaisuja, joita olen perinyt sekä teeveesarjoista, että anopiltani, joka on sivistyneen kiroilun ammattilainen.

Kun herkuttelen... Lautaselta löytyy marinoituja katkarapuja, majoneesia ja vähän juustoo ja viiniä. Tai sashimia! Eli Lontoon lomalla näitä tais löytyy melkein joka päivä...

Minua pelottaa... Juuri tällä hetkellä se, että lastani kiusataan eskarissa eikä aina ole aikuista paikalla puuttumassa asiaan. Hän on niin viaton, eikä pysty puolustamaan itseään verbaalisesti. Hän on niin erilainen ja sellainen pelottaa kuusivuotiaita, jotka helposti pelossaan alkavat syrjiä pientä sosiaalisesti taitamatonta poikaa. Muutenkin pelkään vain lapseni ja rakkaitteni puolesta. Itsehän olen tietty kaikkivoipainen, eikä mulle voi tapahtua mitään, mitä en handlaisi.

Positiivisesta palautteesta... olen otettu. Ja välillä ymmälläni. Parin viikonlopun takaisissa häissä yksi aivan puolituntematon ihminen (mies!) tuli tunnustamaan että lukee mun blogia. Lämmitti mieltä:) vaikka se onkin niin outoa, että joku nuorimies on kiinnostunut tällaisesen kolmekymppisen uraäidin jutuista.

Terapiassa... puhun niin paljon yhteen hengenvetoon, että terapeutillani oli vaikeuksia saada suun vuoroa. Silti koen, että keväällä stressin tappion tarkoitetut viisi terapiakertaa tulivat tarpeeseen. Itseasiassa olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi käydä terapiassa koko elämänsä läpi kerran kuussa. Sen pitäisi olla pakollista ja kuulua ihmisen perusoikeuksiin. Paljonkohan terveydenhoitoluluissa voitaisiin sillä tavoin säästää esimerkiksi masentuneiden hoidossa...?

Vihaan... syyllistämistä ja syyllistymistä. Nämä tunteet lamaannuttavat ihmisiä ja hallitsevat aivan liikaa elämäämme. Vihaan erityisesti sitä, että joku tulee minulle urputtamaan vedoten aiheisiin, jotka ovat minulle kipeitä. Vaikka ymmärränkin, että jos olen itse käsitellyt nämä aiheet, ei toisen kommentti voi minua satuttaa. Eli on oma valintani, että syyllistynkö toisen syyllistämiskommentista. Varsinkin sukupolvi meitä ennen on oppinut kommunikoimaan niin, että toista pitää syyllistää, esimerkiksi tekemättömistä asioista tai virheistä. Mielestäni virheitä pitää katua hetki, juuri niin pitkään kuin kestää päästä tilanteeseen, jossa voi miettiä, haluanko muuttaa käytöstäni vai en. Mutta syyllisyyden tunteen ei pidä antaa hallita elämää. Menneitä ei voi muuttaa, muuttaa voi vaan tulevaa. Jos todella katuu, niin sitten muuttaa seuraavalla kerralla. Jos taas ei niin sitten täytyy olla syyllistymättä: on varmasti joku painavampi syy, miksi teen näin. Syyllisyydessä vellominen on yksi todellisista suurista ongelmista maailmassa. Minä olen päättänyt elää niin, että elämässäni tuntisin mahdollisimman vähän syyllisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kommunikoin virheistäni, pyydän anteeksi, yritän ennakoida, milloin en repeä kaikkiin paikkoihin ja niin edelleen. Elämä on liian lyhyt elettäväksi syyllisyyden kanssa. Tiedä, että mitä teet ja miksi. Se on minusta ehkä tärkeintä elämässä. Se kantaa.

Kun kukaan ei näe... otan niin paljon belfieitä kuin sielu sietää. Ja pyörin kaikenmaailman pervosomessa - ne taitaa olla mun paheita. Et teen kaikkee turhamaisia juttuja.


Yöpöydälläni... on vaippoja. Mitähän muuta? Puhelimen laturi varmaan. Jos hengaan illalla sängyssä, luen kindleä kännykästä, normaalisti siis lukemista sieltä ei löydy. Kyllähän se niin on, että iltayöelämässä usein toivotetaan rakkaille hyvät yöt what's Appissa ja sit mennään nukkumaan. Eipä siellä paljoo muuta tapahdu.

Sellaisia oli tarinat tän päivän meemissä.

/so... I had some time in a plane and i had worked so hard that i believe i deserved a break. I was reading the Finnish "Trend" magazine and stumbled across a meme that they had done with Antti Tuisku. So naturally, i Did it myself. Guilty pleasures, right? So here's 8 facts that you may or may not have known about me...

My favorite swear word... is "fucking". I don't swear in Finnish, just in English. I blame the fact that I watch American TV shows and also my mother in law is big on sophisticated swearing.

When I eat some treats... It usually means prawn cocktail, cheese and wine. Simple and M&S will get you all that. So that's what was on my menu on pretty much almost all the days on my holiday in UK.

I am scared... Shitless that my little boy will be bullied in the preschool. He's in with a group of girls and boys one years older than him now, thanks to the prolonged duty to study for handicapped children. And boy these kids are already starting to form groups and be mean. There's no way for him to defend himself. He doesn't know why he will be picked upon. There's limited things that teachers and staff can do. I mean that mostly someone is with him, but there is always caps. And that worries me. Cause however much I was bullied at school, it will be so much more hard for him. My heart broke this morning when the boys didn't want to play with him in the room... The realisation that this could be 10-15years of misery coming his way. I hope I'm wrong. And the little shits, they are just scared and they don't know what is happening either... He is different and can't tell you why.

Praisals... Humble me. That there's people that read my blog and rants... A guy at the wedding last weekend confessed to me that he is reading finnworld. That was so nice of him to say. You know how you think your readers are just friends and family. Not random heavy metal band members;)

In treatment... I talk so much that my therapist has trouble getting a word in. Still I believe everyone should go to therapy throughout their lives, once a month at least. Think of how much we could save on the healthcare bills on depressed people...

I hate... People who deliberately try to make me feel guilty and also for me feeling so. Guilt can be such a paralysing feeling. Why should we dwell on what has happened? I mean, I think if you do something wrong or bad, it should be acknowledged so that one does not do it again. However, that period should not take days. I think guilt is a controllable emotion: if you know what you are doing and why, that's taking responsibility for the situation. No need to feel guilty after that. And words of others cannot make us feel that unless we think they are right. Perhaps they are wrong. So I hare people who don't question the guilt. There must have been a good reason for whatever happens to have happened. So why feel guilt.

When no one is watching... I take waaay too many belfies. Doesn't everyone?And hang out in alternative social media. That's a guilty pleasure.

On my night stand... There is mainly just nappies and a phone charger. What could I possibly need at night? Kindle? That's inside my phone as well.

So there you go. Some facts of yours truly.

Lately I've been Loosing Sleep

 Puskassa hyppimisestä on tullut jokaviikkoista, mukavaa breikkiä työpäivään. Näin perjantain kunniaksi ajattelin kirjoitella hieman hömppäjuttuja.

Jää ei järvellä ole vieläkään sulanut, mutta tänään auton mittari näytti +13C... Talvitakissa tuli kuuma!

Farkut/Jeans - Vila

Toppi/Top - Uniqlo

Saappaat/Boots - Clarks

Bleiseri/Jacket & Takki/Coat - Zara

Huivi/Scarf - Iivana Helsinki for Uniqlo

Vyö/Belt - Dad's old one

Laukku/Bag - Muslim quarter Xi'an

 Aika perusvaatteet - farkut, toppi ja jakku. Tolla mä meen harvase päivä. Ostin kaks eriväristä noita Uniqlon toppeja, jossa on toi pitsirintamus ja silloin se tuntui överiltä ostaa kaks, mutta nyt harmittaa, kun ne on ihan noussu mun luottovaatteeks sekä noin jakun kanssa tai sit vaan jonkun toisen puseron alla tms. Olisin mielelläni ottanut muutamassa muussakin värissä noi. Noh, onpahan jotain metsästettävää Lontoon reissulle.

Oon miettinyt kovasti, että mitä sellasia vaatekaapin kulmakiviä multa puuttuu tai että mihin haluaisin panostaa, jos mulla olis varaa ostaa jotain vähän kalliimpia vaatteita joskus. Taidankin tehdä siitä aiheesta oman postauksen.

Vilan farkut on ihan tosi pehmeitä ja istuu hyvin, mä asun niissä nykyisin. 

Asukuvat/Outfit pictures (c) V. Flyktman

 Miten kaunis on oikeesti toi melkein sulanut sininen jää? Tää on niitä kevään hyviä puolia. Huono on sit se, että mua on alkanut aivastuttaa... Hyvää kevät viikonloppua kaikille!

Friday wear - jeans and a jacket, my comfort items. The ice still hasn't broken and it's so beautifully blue. I hope you take a moment today and breath in this Spring. Can you feel the energy flowing in???

Kuumimmat julkkikset 2013 - Naiset

Tässä tulee tämän postaussarjan kakkosvaihe. Meinasin laittaa samaan postaukseen miesten kanssa, mutta lista oli niin pitkä, että juttua riitti toisellekin päivälle. Eli väsäsin eilistä postausta vastaavan listan naisjulkkiksista. Tää oli oikeasti aika vaikea tehdä, koska no mä nyt kuitenkin olen ehkä 90-prosenttisesti hetero. Mut tottakai mullakin on joku naismaku:)***Update 2015, okei en ehkä ihan 90-prosenttisesti. More like 70. Se on tällainen:


Katee Sackhoff -
No mut tunteville tää ei oo mikään yllätysvalinta. Annan Kateelle anteeksi sen, että hän on blondi, koska asennetta löytyy siitäkin edestä. Joo, jos ei olisi näytellyt erästä tiettyä eeppistä hahmoa eräässä sydäntäni lähellä olevassa tv-sarjassa niin ei varmaan olisi jakoa tälle listalle. Mutta Starbuck tottakai ihan kärkeen.

Angelina Jolie -
Yhtä tylsä kuin Brad Pittin valinta mieslistalla? Ehkäpä. Mutta tykkään katsoa Angelinan elokuvia. Mä oon sitä paitsi jonkun asteen Tomb Raider fani. (Paljastuksia!)

Kate Winslet -
Kate Winsletistä oon tykännyt jo huomattavasti ennen Titanicia, Heavenly Creatureseissa... Ja sittemmin toki hänen uransa on ollut aika impressaava. Helppo samaistua ja todella kaunis.

Mary McCormac -
Vaikka olin tykännyt hänestä jo West Wingissä niin toki 'In Plain Sight' oli se mun juttu. Marylla on hyvät hiukset, vaikka ne onkin blondit.

Mary Luise Parker -
Jos mun pitäis body-swapata jonkun kanssa niin se olis varmaan Mary Luise Parker, oon aina ollut ihan lätkässä tähän näyttelijättäreen. Parasta antia varmaan Angels in Americassa, mutta toki Weeds ja West Wing ja about kaikki missä on ollut... Ironista, että hän on ylivoimaisesti tämän listan vanhin??? Jotkut vaan vanhenee hyvin.

Kate Mara -
Nuori, yllättävä valinta. Tykkäsin hänestä House of Cardsissa ihan hirveästi.

Katy Perry -
Tähän vaikuttaa varmaan musavideoiden asenne, ei voi muuta sanoa, kuin et jos tässä aiheessa ollaan, niin Katy Perrya ei voi pudottaa listalta. Oletteko muuten havainneet, että hänellä on näyttelijäklooni, Zooey Deschannel? Pudotin jälkimmäisen pois kun mun mielestä jos näyttää identtiseltä kaksoselta niin ehkä laitetaan vaan toinen listalle.

Anne Hathaway -
Tummat silmät, ruskea tukka. Aika iisiä. Brokeback Mountainissa on mun suosikkiesiintyminen häneltä vaikka tietysti myös Les Mississä viime vuonna hän tekee paljon rankemman roolin... Tykkään Annen ulkonäöstä ja myös lahjakkuudesta.

Olivia Munn -
Olen nähnyt hänet tasan kahdessa teeveesarjassa: Greek ja Newsroom... Molemmissa kicks arse. Lisäksi tosi kivat pisamat

Christina Hendricks -
Tätä naista ei myöskään sovi unohtaa. Mad Menin ehdottomasti haluttavin nainen. Vaikka Elisabeth Moss onkin kunnostautunut aiheessa Top of the Laken myötä.

Siinäpä se lista. Mitä tästä voidaan oppia? Hyvät hiukset täytyy olla, mielellään tummat. Sen lisäksi saisi olla myös ruskeat silmät, mut ei hätää, sillä myös siniset silmät ja blondit näköjään kelpaa, jos on asennetta. Kaikkiin valintoihin selkeästi on vaikuttanut se, millaisia rooleja/esiintymisiä ovat tehneet, eli ihan pelkällä ulkonäöllä ei päästä pitkälle. Tietysti kun näitä katsoo niin on selvää se, että paljon vaikuttaa myös millaiseen voi samaistua parhaiten. 

Pähkinänkuoressa:

9 Amerikkalaista
1 Britti

Keski-ikä: 36,5v - Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska olisin voinut kuvitella naisten keski-iän olevan miehiä paljonkin matalampi, ei vaan yhden kymmenyksen verran...

Jos jaksoit lukea tänne asti - millainen on sinun naismakusi?

So for the sake of equality, I decided to also do the list of hottest female celebrities. It seems to help if your name begins with 'KAT' (Freudian much...) but overall, clearly the parts these women played in tv or films have definitely affected their status on the list... Tells you that you cannot only judge the book by its cover. Of course it seems that I need to be able to think of myself as her to be attracted to her.. What a weird world, huh. Anyways, this was a fun list to make, rule of good hair also applies for girls - how about yours?

Rehevöitynyt

Tänään tulee todellinen sunnuntain hömppäpostaus. Oltiin sit eräänä kesäpäivänä uimassa Pikkuhirvasessa, jonka rannalla mökkimme sijaitsee. Kuka nyt mökkijärvellä käyttää uikkareita, right? Uimme veljeni kanssa ja tarkoituksena oli kitkeä mahdollisimman paljon rehevöityneen järven lumpeita ja ulpukoita...

 Tässä yhden uinnin saldo.

 Aika rehevöitynyt järvi, vai mitä? Ja ens vuoden kalenteriin kuvat onkin sit hankittu.

Has your lake got extra plants? Send this man for the mission!

Ethan Hawke - Tukka hyvin?

Ajattelin tänään kirjoitella taas vähän näistä elämän syvällisistä asioista. Nimittäin mun suhteesta Ethan Hawken hiuksiin. Kuka tää tyyppi oikein ees on, saatat kysyä? Noh, Ethan Hawke on ollut aina mun listalla, niin kauan kuin mä muistan. Mä muistan vielä sen päivän, kun ostin "Rakkautta ennen aamua" VHS-kasetin Kajaanin Prismasta. Se oli just ennen mun rippileiriä, enkä mä ehtinyt katsoa sitä ennen kuin sitten vasta riparin jälkeen. Mut sepä sitten iskikin, niin kuin ei monet muut elokuvat ole. Before Sunrise oli 15-kesäiselle kuin huume, jota joskus katsottiin useampaan kertaan päivässä läpi. Tämä elokuvahan jakaa ihmisten mielipiteitä kovasti. Joko tykkäät hirveesti tai sitten se on sun mielestä todella tylsä. Mulle tää elokuva määritteli kokonaan sen, mitä nykyisin ajattelen rakkaudesta tai siitä, millaiset hetket elämässä merkkaa. 

Yhdeksän vuotta myöhemmin tuli jatko-osa: Ennen auringonlaskua (Before Sunset), jonka kovasti pelkäsin tuhoavan ykkösosan, mutta mitä yllättävimmin, tämä kakkososa oli ehkä jopa alkuperäistä parempi. Se on lyhyehkö, mutta täydellinen, koukuttava ja ihana. Mutta suhteeni Ethan Hawken hiuksiin oli muuttunut: Mitäh! Sä leikkasit ne (ks. yllä)!  

Toissapäivänä ystäväni kertoi minulle ilouutisen, joka oli mennyt aivan ohi: Hawke/Delpy/Linklater ovat tehneet kolmannen elokuvan samaa sarjaa, Ennen keskiyötä (Before Midnight). Minulle tuli kiire googlettamaan Ethan Hawken tukkaa (ks. yllä). Ja noh, olihan se hieman kasvanut, hieman hapsuteltu ja edelleen päässä.

 

Googlettamalla Ethan Hawkelta löytyy jos jonkinmoista tukkaa niin kuin nyt elokuvastaroilta tuleekin löytyä. Kuitenkaan hänen tukkansa ei ole ikinä ollut niin täydellinen kuin se oli Before Sunrisessa (ks. sivun ensimmäinen kuva): tumma, pitkähkö, pörröinen ja vähän rasvainen. Siitähän on elokuvassa jopa vuorosanatkin. Nykyisin tykkään Ethan Hawkesta, koska hän on erinomainen näyttelijä ja kirjailija. Hiukset ovat siirtyneet fanituksessani taka-alalle. Silti on syytä uhrata joitakin ajatuksia 18 vuoden takaiselle tukalle - siinä oli sitä jotain. Odotan siis innolla, pääsenkö elokuviin asti katsomaan trilogian kolmosta vai täytyykö minun kohdata Hawken hiukset Kiina-DVD:ltä syksymmällä... Yritystä kehiin!  

 

 

This blog post is about my relationship towards the hair or Ethan Hawke. This is topic is particularly interesting now as Before Midnight, the second sequel to Before Sunrise is coming to the cinemas in August. I love these films so much. They totally defined my attitude towards love and relationships. Certainly a big thanks to this belongs to the hair that mr. Hawke had 18 years ago. Still miss it - it's never been the same!

~~~

 

Daydream delusion, limousine eyelash / Oh baby with your pretty face / Drop a tear in my wineglass / Look at those big eyes / See what you mean to me / Sweet-cakes and milkshakes / I'm a delusion angel / I'm a fantasy parade / I want you to know what I think / Don't want you to guess anymore / You have no idea where I came from / We have no idea where we're going / Lodged in life / Like branches in a river/ Flowing downstream / Caught in the current / I carry you / You'll carry me / That's how it could be / Don't you know me? / Don't you know me by now?  

Suomen Selviytyjät

Varoitus! Todella pitkä teksti. Reality TV:n vihaajat, skipatkaa tää postaus suorilta.

Minulla on montakin heikkoutta, mutta yksi niistä on Survivorit. Olen katsonut Amerikan Survivoreja kakkoskaudesta (nyt menossa 26.kausi) ja jaksan edelleenkin niistä innostua. Ymmärrän hyvin, miksi tämä tv-sarja on ollut niin suosittu, että se jatkuu 13 vuoden jälkeen. KOvin moni sarja ei näin pitkään jaksa ihmiskuntaa kiinnostaa, että jotain jujua siinä täytyy olla, eikös?

Olin siis ilahtunut, kun ystäväni huomautti, että tämä konsepti on päätetty vihdoin tuoda myös Suomeen. Tai no, Malesiaan siis, koska selviytyminen Suomessa olisi toki hieman eksoottisempaa tai ainakin enempipukeisempaa. Aikoinaanhan tietysti oli Suomen Robinson ja Suuri Seikkailu, mut niitä ei lasketa. Survivor on survivor.

 No mitä mä sit ajattelen tästä ykköskaudesta? Ensi alkuun iski jonkinlainen 'ei tätä pysty kattoon', mutta pääsin siitä yli aika nopeasti. Sääntöjä on hieman muutettu Amerikkalaiseen konseptiin (tai sen viimeaikaisiin kausiin) verrattuna. Konsepti mukailee aika pitkälti amerikan survivorejen alkupään kausia ja nopeasti voi huomata, miksi se ei ole ollut hyvä idea ja miksi amerikkalaiset ovat lähteneet kehittämään formaattiaan.

 Eli alkuperäisessä ja nyt tässä Suomen Survivorien ykköskaudella alussa on 16 henkeä, jaettuna kahteen joukkueeseen. Se, joka ei voita sen viikon koskemattomuuskisaa, äänestää jonkun ulos. Sitten kun n. 6 henkeä on lähtenyt, heimot yhdistyvät. Uudemmilta kausilta amerikasta on peritty myös salaiset koskemattomuusamuletit, jonka löytämällä voi pelastaa itsensä tai jonkun muun yhdessä heimoneuvostossa. Niitä on molemmilla saarilla piilotettuna yksi, eli pelissä kerralla kaksi. Ne menevät takaisin peliin, jos joku pelaa ne.

 Tässä konseptissa on se ongelma, että viiden hengen liitto voi ratsastaa koko pelin alusta loppuun. Mikäs siinä, helppo homma, mutta pirun tylsää teeveetä se on. Niin kävi myös tällä selviytyjien ykköskaudella. Vaikkakin yritystä toki alakynnessäolijoilla oli, että siinä mielessä voidaan sanoa, että peliä myös pelattiin. Onhan se turvallisempaa, jos voi istuskella numeroiden oikealla puolella - toisaalta tällaista on todella vaikea puhua muuttumaan myös jos kilpailun voittamisen motiivit ovat matalat.

Ymmärrän, että suomalaisissa selviytyjissä ei ole kyse rahasta. Pääpalkinto on 50 000 euroa... I mean come on. Ymmärrän, miksi miljoona dollaria on summa, joka oikeasti motivoi ihmisiä pelaamaan. Suomen selviytyjien kilpailijat jopa huomauttivat viikkoa ennen loppua, että kukaan heistä ei ajattele rahaa vaan ainoastaan kotiinpääsyä. Mietitäänpä tätä asiaa hieman: Viiskyt tonnia. Mitä sillä saa? Öh, nykyaikana sillä ei maksa edes asuntolainaansa takaisin. Kun taas miljoonalla amerikassa saa lapsensa läpi yliopistosta ja siten koko perheen elämä voi muuttua totaalisesti... Tämä esimerkki tietysti ei ole Suomen olosuhteissa paras, koska suomessa koulutus on ilmaista, mutta you get the idea. Suomalaiset kilpailevat siis tittelistä ja varmaan osa on vaan mukana 'etsimässä itseään' tai 'matkalla' tms. Kisan luonne muuttuu, jos porukka ei oikeasti pelaa voitosta vaan osa pelaa ikäänkuin hyvistä finaalipaikoistakin. Mikäs siinä jos vitonen tai nelonen on ok suoritus. Tietysti ymmärrän, ettei suomalaisella tv-tuottajalla ole varaa laittaa milliä pottiin, mut olisi koko homma aivan eri, jos raha olisi isompi.

 Suomen selviytyjien eka kaudessa minua kuitenkin on haitannut se, että ainoa, joka siellä oikeasti pelasi tosissaan on ollut Janne, tai Janne ja Noora. Muut näyttävät olevan enemmän tai vähemmän pihalla taikka muuten vaan ei-niin-fiksuja. Voittajahan siellä näyttää olevan jo selvillä, vaikka porukkaa on jäljellä se 4 henkeä. Ja se on ollut selvillä jo pitkään, elikkä Jani. Minua suoraan sanottuna kuvottaa ylimielisen epäpeluri-alfa-miehen voitto - jos ja kun hän sen tittelin vetää. Siinä ei ole mitään hyvää televisiota... Lisäksi hän ja kumppaninsa Jarkko tekivät emämunauksen 'kepposessaan' Pialle, jonka pitäisi maksaa heille molemmille tämän kisan voitto. Jos tekee kepposia, niitä ei voi tehdä viiden hengen nähden, eikä varsinkaan niin, että yksi asiasta tietävistä on oman liittouman ulkopuolella. Noh, ilmeisesti Aki ei kuitenkaan osannut pelata korttejaan oikeaan aikaan, eli hänen olisi pitänyt ottaa asia Pian kanssa esille jo siinä vaiheessa kun Harri oli vielä pelissä mukana . Liekö siinäkään vaiheessa auttanut vai ei, tiedä häntä.

Sinänsä Jani on osoittautunut kieroksi pelaajaksi loppumetreillä, kun hän päätti pitää Pian Hannan sijaan ja antoi amulettinsa Pialle, joka muuten olisi äänestetty ulos. Aikamoinen riski, sillä jos Aki olisikin äänestänyt Heiniä niin silloin Janin omasta liitosta olisi lentänyt yksi pois. Toisaalta taas tuossa vaiheessa ei ollut enää mitään merkitystä, koska jostain käsittämättömästä syystä SS on päättänyt, että viimeisiä kahta kilpailijaa (tai siis kolmosta ja nelosta) ei äänestetä pois vaan ne 'kisataan'... Tämä muuttaa koko pelin hengen niin, että kukaan ei voi taktikoida sen suhteen, kuka vieressä istuu lopulta. Mielestäni tämä on huono veto ja vie pohjan koko peliltä... Tottahan se on, että ikäänkuin kahdella ihmisellä olisi koskemattomuus, joka semifinaalissa voitetaan, mutta taas toisaalta nyt jää kokonaan puimatta miten tuomariston päätökseen vaikuttaa se, joka on äänestetty pois ihan vikalla kierroksella (yleensä todella katkera ja voi vaihtaa voittajan, jos lopussa ei osata pelata sellaista peliä kuin mitä tuomaristo voittajalta vaatii.) Olen todellakin kiinnostunut näkemään, kenen peliä tämä tuomaristo loppujen lopuksi arvostaa.

 Arvelen, että voittajakandidaatteja on vain kaksi - Jani ja Jarkko. Näistä Jani on pelannut ehdottomasti vahvemman pelin (muistakaa mm. että jarkko kieltäytyi alkupäässä useaan otteeseen ottamasta vastuuta kilpailujen kulusta, esimerkiksi se banaanien kannattelukisa). Molemmat onnistuivat löytämään amuletin, että siinä ovat tasossa. Jani on kuitenkin ainakin päälisin puolin näyttänyt olevan niskan päällä ja siinä suhteessa hän on sekä sosiaaliselta peliltään että fyysiseltä peliltään ollut paljon Jarkkoa edellä. Jarkko olisi siis ainoastaan voinut voittaa, jos ei olisi peesannut Jania - eli jos Jani ei olisi top2:sessa. Hänen olisi pitänyt riskillä yrittää heittää Jani pellolle tyttöjen peesissä silloin kuin Ravalaisia oli vielä jäljellä. Mutta koska hän ei ollut pitkänäköinen, hänen mahdollisuutensa voittaa ovat about 10%. Ainoastaan jos Jani putoaa tulentekokisassa, on Jarkko todennäköinen voittaja.

Tytöt kaikesta juonittelusta (tai sen puutteesta) huolimatta ovat olleet näiden kahden miehen peesaajia. Pialla oli monta kertaa mahdollisuus heittää miehet mäkeen ja voitta peli. Hän olisi voinut olla kova pelaaja, mutta niin kuin itsekin sanoi, oli niin kiltti, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia voittaa. Lisäksi hän on ärsyttänyt porukkaa kommenteillaan ilmeisesti niin paljon, että hänen voittomahdollisuutensa ovat about 0% luokkaa.

Heini sinänsä on villi kortti. Heinillä on mahdollisuus voittaa, mutta oikeastaan vain jos kumpikaan miehistä ei olisi finaalissa - ja se ei tunnu mahdolliselta sitten lainkaan. Hän voi siis voittaa ainoastaan sattumalta, TAI jos tuomaristo on todella katkera. Epäilen kuitenkin, että Ravalaiset kunnioittavat sitä, että Harimau Nooran läksiäisheimoneuvostossa vaan kerta kaikkiaan olivat ajatelleet asian yhden pykälän pidemmälle ja tästä kunnian saanee Jani. Jos he olisivat olleet vähemmän luottavaisia sen asian suhteen, että Hanna ei äänestä Nooraa - he istuisivat lopussa finaalissa... Mutta sinänsä Jani Harimaun äänenä pelasi siinä kohtaa paremmin... Vai oliko itse asiassa kuitenkin kyseessä vain sattuma? Heini ei ollut niin hyvä pelaaja, että olisi voinut vakuuttaa Ravaa siitä, ettei äänestä Nooraa, ellei Heini olisi itse uskonut todella tekevänsä niin viimeiseen asti, kunnes sitten Nooran käytös muutti tilanteen. Ravan olisi siis pitänyt pystyä ajattelemaan vieläkin pidemmälle tasolle:
1. Noora olisi pitänyt kaulakorunsa ja Amuletti olisi annettu Harrille (mut toisaalta he eivät voineet tietää, oliko Janne vai Harri targettina)
2. Jannen olisi pitänyt muuttaa lennossa amuletin kohdetta Nooraan... Jannen itsekkyys kostautui ja siihen meni hänen ja ravalaisten koko peli sitten. Tavallaanhan kyse oli uhkapelistä tai arvasta, koska minä en ainakaan antaisi Harimaun todella tylsälle pelityylille liikaa kunniaa...

Eli kyllähän se siltä näyttää, että Jani tämän pelin vie. Suomen selviytyjät on siten ollut täysin ennalta arvattavissa oleva käänteiltään ja hyvin pitkälti todella tylsä. Saa nähdä tuleeko kakkoskausi vai ei. Mikäli tulee, niin olettaisin siltä seuraavanlaisia muutoksia:
1) 4 kilpailijan häädön jälkeen vaihdettaisiin heimojen koostumusta, jolloin pakka sekoittuu ja viiden kilpailijan kombo ei voi ratsastaa voittoon alusta loppuun
2) Uudelleen mietintää semifinaalin suhteen... Onko tämä nyt paras tapa mennä finaaliin vai ei? Tällainen ainakin vähentää selkäänpuukotuksia lopussa. Kuitenkin selviytyjissä ehkä tärkein osa pelistä, joka valitettavan usein menee metsään monelta on se, että tarkoitus ei ole ainoastaan päästä finaaliin vaan myös saada muut äänestämään sinua. Ne tyypit asuu sun kanssa 24/7 40päivää ja niiden pitäis silti olla sitä mieltä, että sä oot mukavampi ja ansaitsevampi kuin se tyyppi (tai ne tyypit), jonka kanssa istut viimeisessä heimoneuvostossa.

Amerikan survivoreissahan on paljon esimerkkejä siitä, että loppuun kyllä päästään, mutta lopussa kaikki vihaa sua tai on sulle katkeria. Silloin joku pelityylissä on mennyt vikaan. Klassisimpia 'vääryyksiä' on minusta esimerkiksi ollut a) Amberin voitto aikoinaan (tosin BR oppi siitä ja voitti sitten myöhemmin, joten ei voi sanoa, etteikö tämäkin olisi ollut hyvä esimerkki...), b) Natalien voitto ja c) Sandran kakkosvoitto. Kukaan noista ei minusta 'ansainnut voittaa' vaan voittivat siksi, että tuomaristo ei halunnut, että heidän vierustoverinsa voittaa. Toisin sanoen, jos Jani vie Pian loppuun (siis amerikkalaisessa systeemissä hänellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan, mutta nythän ei siis ole - yksi syy, miksi suomen versio mättää), hän sinänsä ansaitsee voittaa, koska hän on tiedostaen tuonut epätykätyn pelaajan loppuun. Kuitenkin mikäli kävisi niin, että Jani ja Pia ovat loppuheimoneuvostossa ja Pia puhuisi itsensä voittoon, silloin hän ehdottomasti ansaitsisi sen, koska ainakin katsojalle on jäänyt sellainen kuva, että hän on pelannut strategista peliä huomattavasti enemmän kuin Jani, jonka ei oikeastaan tarvinnut pelata, koska oli aina niin vahva, että fysiikallaan voitti kaikki kisat ja sittenpä hänen ei tarvinnut juurikaan muuta tehdä. En tiedä johtuuko tv-ohjelman editoinnista vai mistä, mutta minä ainakin mielummin näkisin yllätysvoittajan kuin jomman kumman karpaasin siellä tittelin päässä. Selviytyjät pitäisi olla muutakin kuin fyysinen peli. Kaiken kaikkiaan tältä kaudelta ainoastaan Janne vaikuttaa siltä, että hän ymmärsi, missä tässä pelissä oli kyse ja hän olisi ehdottomasti ansainnut voiton.

No niin nyt olen varmaankin saanut avauduttua tästä sarjasta tarpeeksi. Mainittakoon vielä, että mtv3 ansaitsee krediittiä minulta siitä, että he päättivät julkaista ykköskauden nyt, varsinkin, kun konsepti on tosiaan jo aika vanha. Jos kakkoskausi tulee, haluaisin mielelläni hakea sinne. Olen ollut koukussa survivoreihin kohta 13 vuotta, joten on mahtavaa, että suomalaisillakin on mahdollisuus pelata tätä hyvin kiinnostavaa sosiaalista ja rankkaa peliä. Haluaisin selviytyjiin monestakin syystä, mutta varmasti päälimmäisenä mielessä on se, että pystyisinkö siihen? Fyysisesti ja henkisesti. Olisiko minusta pitämään suuni kiinni 40 päivää... Työkavereitteni mukaan ei. Ja tottahan se on, minä puhun ensin ja ajattelen sitten. Silti tämä on mun bucket -listillä.

Miksi tällainen yleisesti ehkä hieman laadukkaampia tv-sarjoja katseleva ihminen katsoo selviytyjiä, saatat kysyä? Pelin konsepti on minusta erittäin kiinnostava, koska se perustuu ei pelkästään fyysiseen voimaan vaan yleisimmin sosiaaliseen peliin ja siihen, miten pystyt manipuloimaan muita tekemään mitä sinä haluat. Lisäksi minulla on aina ollut joku Robinson Crusoe-unelma, eli olen lapsesta lähtien lukenut kirjoja, joissa joku on viettänyt aikaa autiolla saarella ja miettinyt, miten siellä pärjää. Lapsena mielikuvitusleikeissäni mietin usein, miten selviäisin esimerkiksi etelämantereella tai pohjoisnavalla... Joskus teininä harkitsin, josko yrittäisin elää yhden kesän mökillä pelkästään kalastamalla ja ostamalla maitoa läheiseltä maatilalta...Kieroutuneisuutensa siis kullakin, minulla se on tämä.

Kuvat netistä




This article is about Finnish version of Survivor, the tv series. The first season aired this spring and I go through the differencies towards the american consept and explain what I think they could have done better, to make this a more interesting season. It has played out much like many other earlier, boring seasons in America. The winner is most likely an alpha male from an alliance of 5 persons from start to finish. 

Post Apocalypse

Tänään pääsen ekAa kertaa Viiteen vuoteen(!) sitseille. Apua, mihin meni viisi vuotta?

Teemana tämän vuotisilla on post apocalypse, eli mad max herätköön haudastaan ja whitney Houston kaivakoon metalliset olkatoppaimensa esiin, sillä bang, tänään biletetään.

 

Ystäväni on järjestänyt näitä kemuja jo kunnioitettavat kymmenen vuotta. Sitsithän Wikipedian mukaan ovat muodolliset bileet. Ystäväni on kehittänyt konseptia eteenpäin ja nämä bileet ovat yleensä aina omassa luokassaan. Et oikein voi sanoa bilettäneesi ellet tätä ole kokeillut.

Kovasti minä haluan tapaamaan ihmisiä: monia en ole nähnyt sitten lapseni syntymän. Ei kun nokka kohti Helsinkiä yhdeksi illaksi siis.

Niin pitikö sanoo jotain mun asusta?

Mun alkuperäinen suunnitelma oli sexy combat, mut toinen kaverini ilmoitti että me muuten mennään Xena ja gabrielle, joten ei kun Lontoosta hankkimaan vermeitä. Niinpä olen nyt 1kpl Xena-asuja omistaja.

 

 

 

 

 Pahoittelu a) heikohkosta kuvauslokaatiosta, b) minimalistisesta peruukin asennusajasta c) väärän värisistä sukkiksista ja d) täydestä kyvyttömyydestä meikata..

 

 

 

Today  I am going to a post apocalypse party in Helsinki. This traditional yet wild party is organiZed by my friend for the 10th time now - a highly respected amount of effort has gone into these. My outfit is xena the warrior princess. Don't as how it's attached to the apocalypse...

Kaikki kuvat Pinterestistä outcluding my own outfit.