Dragon boat festival

Kiinalaisessa kalenterissa on useampia juhlapyhiä, joita he kutsuvat festivaaleiksi. Koska olemme viimeisen viiden vuoden aikana olleet n. Yhden vuoden verran Kiinassa yhteensä, on myös useimmat kalenterifestarit nähty jo moneenkin kertaan.

Kiinalaiset festarit ajoittuvat kuukaudessa täyden kuun aikoihin.

Suurin juhlista on kevät festivaali, Spring festival tai tuttavallisemmin kiinalainen uusi vuosi, jota juhlitaan kuukauden verran helmikuussa.

Kesäkuun alussa tai toukokuun lopussa on pienempi eli Dragon Boat festival... se on siis tänään. Se kestää kolme päivää ja silloin syödään bambun lehteen käärittyä riisiä paputahnalla... jonka nimi on Zong Zi... voisi kuvitella tämän olevan herkullista, mut lähinnä se on ällömakeaa tahnaa... ei mun suosikkeja...

Mut on sentään parempaa kuin kuvottavat kuukakut, joita syödään keski-syksyn kuufestareilla.

Dragon Boat Festivaalin pointti on siinä, että silloin muistellaan Kiinan historialle tärkeää runoilijaa, Qu Yuania. Hänen tarinansa menee niin, että hän oli viisas mies, joka antoi kuninkaalle neuvoja, mutta hovi ei antanut kuninkaan kuunnella hänen neuvojaan vaan pisti hänet maanpakoon 20 vuodeksi jonka päätteeksi Qu Yuan hukuttautui jokeen. Dragon boateilla yritettiin hänen ruumistaan pelastaa ja ihmiset laittoivat bambun käärittyjä riisejä jokeen ruokkimaan haamua... siitä siis tämä festivaali ja sen rituaalit kertovat.

Etelämmässä Kiinassa, jossa on jokia ja niin edelleen, järjestetään dragon boat kilpailuja, joissa ilmeisimmin soudetaan kilpaa. Täällä sisämaassa ollaan keskitytty vaan syömiseen ja kulutusjuhlaan. Festarit näkyvät supermarketeissa, eivät juuri muualla... jaa no, lasten leikkipuistoissa tytöt ovat pukeutuneita prinsessoiksi - ehkäpä se on jotakin se.

/So today is one of China's Many festivals: the dragon boat festival. The festivals TaKe their times by full moons: there is the Spring festival in february, aka the Chinese new year and there is mid-Autumn festival in the Autumn, which they celebrate by eating moon cakes. We have Been in China For most of the festivals and this is my third dragon boat festival. It means in xian: eat glutenious rice stuffed with bean paste wrapped into A bambu Leaf. The shops are full of consumable festivities, but there is no actual dragon boat races like in the south of China where there are actual rivers. 

The legend around this festival goes like this:

"There are many stories about the origin of Dragon Boat Day, but the widely accepted version told a sad story about Quyuan at conflicted Warring States (475 BC - 221 BC). He was the prime minister of Chu state at that time, highly esteemed by his wisdom and loyalty that brought peace and prosperity to the kingdom.

He knew the dangers that Qin state posed on its country and advised the King. But most officials were jealous of him and dissuaded the king from taking Qu Yuan's advice and exiled him for 20 years. Qu Yuan was desperate and helpless to watch his country into decline When the capital was stormed by troops from Qin. He wrote "Lisao" or the Lament, a greatest poem in Chinese literature history.

One the fifth day of the fifth lunar month, he drown himself in the Milo River in great pain, out of the desperation about his country's future. Nearby fishermen rushed over and tried to save him, but they were unable even to recover his body. People of Chu grieved and threw rice into the river to feed his hungry ghost. Zongzi was advised by the spirit of Qu Yuan, to wrap the rice in silk and bind it with five different colored threads as his spirit appeared at the mourners' dream and told the reptile in river stole the rice been offered.
And then Zongzi was offered through years by while the dragon-boat races represented the attempts to rescue and recover the body of Qu Yuan, who is remembered for his love and loyalty to his country and people."

Source: EasyTourChina

For us, this simply meant that there were more princesses in the indoor playground wanting to get the handsome blue-eyed prince to kiss them...

Naamat 2016

Jotta maailman kronologia olisi mahdollisimman epäselvä, palataanpa kuukauden takaisiin tapahtumiin Muuramesessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?

Minä, joka en siis musiikista mitään ymmärrä, osallistuin tämän kesän jo toisille festareilleni...

Ja tämä festivaali olikin sitten sellainen paikallinen  pläjäys, nimeltä Naamat.

Kyllä, olin tämän vuoden Naamat-neitsyt, muttta jostain syystä en usko että viimeiseksi kerraksi jää.

Naamat on siis Keski-Suomalainen jo 17.kertaa järjestettävä vaihtoehtoinen festivaali. Porukka siellä oli jotain hippejä, ainaskin kylteistä päätellen...

Liput naamoille myytiin loppuun alta minuutissa.

Lippuja oli 1000.

Minulla ei ollut lippua vielä kolme vuorokautta ennen Naamoja, mutta siinä vaiheessa porukkaa alkaa sairastua jne, joten lopulta sain kuin sainkin lipun ostettua itseasiassa äitini ja tätini ex-vuokralaiselta (ai miten niin Keski-Suomi on pieni paikka...?) facebookin kautta.

Ja voi että kannatti, vaikka mulla olikin aikaa hengailla Naamoissa vaan perjantai-iltana.

Siis kun tätä kokemusta on jotenkin kauhean hankala kuvailla.

Mut kauhean kivaa siellä on.

Ja vittuilupuhelin auttaa, jos niinku tarvii alkaa avautuun tai on vahingossa joutunut laskuhumalaan tai jotain.

Taas iski valokuvaajan perusmoka eli että pitäis muistaa pyytää jonkun niinku ottamaan mustakin kuvia niin ei tarviis julkaista näitä säälittäviä selfieitä.

 En tiennyt yhtään, mitä sinne pitäis laittaa päälle tai tulisko liian kylmä tms.

 Hyvin nopeesti kävi selväksi, että päälle voi laittaa _ihanMITÄvain_.

 KOhtuullisen alkuillasta tajusin, että ei oo niinkuin pakko juoda pahaa olutta/siideriä jos ei haluu, koska paikalla oli Kyrö Distilleryn Napue-baari... Tän blogin lukijoille tuskin tulee yllätyksenä että oon GT tyttö ja siispä en enää harkinnut muita houkutuksia.

Itse festari kestää siis koko viikonlopun.

Kokeneemmat kävijät olivat ottaneet omat Yodat mukaan. Itseasiassa nää oli Yodan toiset Naamat joten hän oli kokeneempi Naamailija kuin minä.

Kokeneemmat naamailijat kertoivat myös, että tää festari oli alkanut vähän niinkuin kaveriporukan isokokoisina bileinä...

Yhdellä tyypillä sattui olemaan niinkuin tuollainen pieni Tuomariston tila Muuramessa.

Helpostihan sinne mahtuu pari tai tuhat hippiä bailaamaan ja kuuntelemaan laatumusaa.

Oikeasti näin määkin tekisin, jos olis resursseja, mikä mainio idea!

Varsinkin kuin fiilis oli ihan eriluokkaa kuin isoilla festareilla.

Esimerkiksi tässä turvamiesten kauhu toteutuu eli yleisö nousee bilettämään lavalle "Have you ever seen a Jane Fonda aerobic VHS?"-bändin kanssa.

Kun ei tällaista meininkiä oikeesti niinku oo...

Kiitokset allaoleville naamoille et lähdin mukaan. Ens vuonna on varattava koko viikonloppu, eihän tommosella pelkällä perjantailla pärjää ollenkaan...

Jos joku huomaa tässä jutussa olevan jotain asiavirheitä niin korjatkaa Naamat-neitsyen syntejä, please. Tai jos vaihtoehtoisesti täällä on jonkun kuva, joka ei halunnut naamaansa nettiin niin sit siitäkin saa mieluusti kertoa. 

So about a month ago, I accidentally attended an alternative music festival in Muurame. This is like driving about 20minutes to the middle of nowhere from the centre of Jyväskylä, to a small farm called Tuomisto. The festival has started 16 years ago with some group of friends having a large party. Then after it has become an event where the tickets for the weekend sell out in less than one minute and getting a ticket relies on either having good friends who did get into the website in the 53 seconds or whatever - or someone turning ill and selling you their ticket on facebook about three days before the actual event. There is a reason why it is so popular. The feeling is unlike in any festival you've ever been to. Everyone is your friend. You can enjoy a swim and a sauna if you like. People camp out on a field and leave their vehicles on another. There is Kyrö distillery Napue -the best gin in the world- bar, where you can actually have a decent drink (including cranberries and rosemary/Grapefruit and rashberry garnish)... Did I tell you that this is just some farm in the middle of nowhere...? Needless to say that next year the whole weekend should be booked from the calendar rather than the one night that I spent at the scene. Never the less, how ever long or little you stay, this is one party that you don't want to miss. Thanks everyone for a great time!  

Sisäinen gootti haussa

 Expat Bluesiin tappamiseen tarvittavia aseita: 1. Nuku tarpeeksi, 2. Nää kaikkia rakkaita ihmisiä, jotka ovat hyviä muistuttamaan sinua siitä, miksi Jyväskylä, Finland on niin mahtava paikka eikä sieltä kannata liikkua mihinkään liian kauaksi. 3. Lähde kuitenkin sitten pieneen reissuun, johan ehdit olla kaksi yötä kotona... Ei liian kauas, miten olis vaikkapas Tampereelle! Elikkäs eilen olin jälleen etsimässä sisäistä goottiani Lumous Goottifestareilla. Pidempään blogiani seurailleet muistanevat, että osallistuin tähän tapahtumaan myös viime vuonna... 

Viime vuodesta viisastuneena kävin shoppailemassa korsetteja Camdenista vuosi sitten, juuri tämä tapahtuma mielessäni. Tässäpä siis hieman sneak peekiä mun asuun, joka ei ole ollenkaan tarpeeks gootti... Eihän kerrota kenellekään että mää vaan kuokin tässä tapahtumassa seuran ja ambienssin takia enkä ymmärrä itse musasta juuri mitään...? Mut eihän se haittaa - siis että musta on ihanaa kun ihmiset vie mua johonkin ihan uusiin juttuihin, mun oman comfort zonen ulkopuolelle, oppimaan kaikkea hienoa maailmasta. Mitä maailma olisi ilman kulttuurivaihtoa? Mikä onni on, että on ystäviä, jotka harrastaa kaikkea erilaista juttua niin pääsee itse sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten ikinä itsekseen tulis mentyä? Ihan parasta musta. Kirjoittelen tästä tapahtumasta pidemmälti jahka saan kuvat kamerasta.

/So how to kill the Expat Blues? The steps to be taken: 1. Sleep enough. 2. See all the wonderful people who remind you why Jyväskylä, Finland is actually an awesome place. 3. Go for a little trip somewhere, as you've been home for two nights, surely it is already time to pack a bag... How about going to Tampere? Yesterday I was once again searching for my inner Goth in the 'Lumous Gothic Festival'. Those who have followed my blog last year can maybe remember that I also attended last summer. Since then, I went shopping in Camden town, London, keeping this event in mind. Yes, my outfit of the day is hardly gothic and more steampunkish. But that could be because I am not a Goth. I am going for the ambience and company. But why is that wrong, I wonder? I love it when people take me to places outside my own comfort zone. I get to experience things that are completely new to me... What would life be like without cultural exchange? Isn't it great to have friends who drag you to places where you wouldn't go otherwise... I think that's one of the best parts in life.

How to Dance Goth?

Minkälaisia nimikkeitä sinä olet yhdistänyt itseesi?

 Tutkija. Väikkäriopiskelija. Akateemikko. Äiti. Kenshi. Blogaaja. Valokuvaaja. Magicin pelaaja. Lautapelaaja. Matkailija. Scifi-fani. Hörhö. Ja niin edelleen.

'Gootti' on nimike, jota olen sujuvasti sivunnut vuosikymmenten ajan, mutta vasta tänä keväänä se katsoi minua silmiin ja huomasin kiinnittäväni siihen huomiota enemmän kuin aiemmin. Viime viikolla hyppäsin vähän omalta mukavuusalueeltani ja osallistuin Gootti-musafestareille Lumoukseen Tampereella.

 Äkkiseltään keksin kaksi hyvää syytä, miksi näin kävi...

Paikalla oli myös suomalainen goottimuotiblogaaja "Bones & Lillies" Karoliina (alla) aivan huikeassa viktoriaanisessa taftimekossa, jonka oli tehnyt itse. Aivan käsittämätöntä! Tämä mekko oli niin paljon samanlainen kuin yksi kaikkien aikojen suosikkimekoistani, first ladyn päällä West Wingissä ollut kuparin värinen kaunotar, että olin ihan myyty jo niissä liikennevaloissa, joissa Karoliinan näin ekaa kertaa. Katso paremmat kuvat asusta täältä.

No joo. Muoti kyllä - sitä ymmärrän nykyisin jotenkuten. Musiikki sen sijaan... Minähän en siis tiedä, mitä on hyvä musiikki. Musiikissa minulle tärkeintä on ehkä sanoitus ja mieluiten kuuntelen pop/rockia tai jopa countrya. Tiedän, että musiikkimakuni on aika karu ja purkkateini - en ole siitä ylpeä. Haluaisin oikeasti osata kuunnella jotain hyvääkin.

 Myönnän että olen epämusikaalinen enkä oikeasti osaa soittaa mitään muuta kuin ehkä hieman nokkahuilua ja kanteletta.Vaikkakin olen pyörinyt hörhöpiireissä jo pitkän ajan, joka tietysti joiltakin osin sisältää myös gootteja, tämä kulttuuri on minulle aika uutta. Tapahtumissa kuten finnconissa ja worldconissa näkee samantyyppisesti pukeutuneita ihmisiä, joten ihan hirveän kauas ei tarvinnut  visuaalisessa mielessä mennä.

 Uusien asioiden kokeileminen on minulle aina mieluinen juttu, joten päätin lähteä mukaan kun ystäväni pyysivät.

 En tiedä, mitä oikein odotin. Ehkä sitä et olisin hieman ahdistunut tai että se ei olisi mun juttu. Nämä ennakkokäsitykset kuitenkin tuli listittyä nuijalla.

 Ilta oli mitä parhain. Ja alkoi Suomelle epätyypillisellä helteellä, joka kuitenkin illan aikana viileni.

  Goottimusaa ehdimme kuulla kolme neljästä bändistä. Yllätyin myös siitä, miten paljon musiikista pidin. Kolmesta bändistä ensimmäinen oli eniten mieleeni, Golden Apesilla oli ihana täysin pihalla tai deekiksellä oleva solisti, joka tuon tuostakin joutui hieman itseään keräilemään. Seuraava bändi oli Sleetgrout Venäjältä ja soitti selkeästi illan suosituinta ja tanssittavinta musiikkia.

 Ystävälliset gootti-kulttuurioppaani T&S aloittivat gootti crush course koulutukseni näyttämällä minulle 'how to dance goth?' Videon ennen lähtöä ja täytyy sanoa et harvoin olen törmännyt pedagogiikaltaan parempaan opetusmateriaaliin! Katso tämän postauksen lopusta, et pety!

 Pieni opettaja sisälläni iloitsi ja opin mm. Että goottitanssimisessa oleellista on osata 1) puhdistaa näkymättömiä hämähäkin seittejä, 2) tarjoilla cappuchinoa ja vetää se sitten nenän edestä pois ja etenkin 3) osata astua kuolleen ruumiin yli. Näitä oppeja en päässyt hyödyntämään läheskään tarpeeksi sillä kolmas brittibändi Red Sun Revival ei ollut lainkaan niin tanssittava kuin edeltäjänsä... Mutta kyseessä oli siis Lumouksen eka päivä, perjantai, joten oletan että lauantaille ja sunnuntaille oli laitettu enemmän show stoppereita.

  Kaiken kaikkiaan kuitenkin nautin Lumouksesta todella paljon. Oli mahtavaa katsoa pukuloistoa, jolla porukka oli ilmaantunut paikalle: paljon pitkiä hiuksia, miehiä kilteissä (need I say more?) ja muissa hameissa, korsetteja, röyhelöitä, rastoja, solkia, rimpsukoita. Pelkästään jo näitä ihastellessa aika kului.

Mutta ehkä kuitenkin parasta oli että aivan kuten hörhöpiireissäkin, sain olla ihan vaan oma itseni.

 Kiitoksia kulttuurikokemuksesta, ystävät - täytyy kokeilla toistekin.

Last week on Friday i was drawn into a crash course on goth. Sure, being a science fiction fan, my paths have crossed goth ness before, but never have I gone and actually listened a goth band play nor have a dressed up as one. Despite of my worries of not fitting in, I had a splendid evening of interesting music and of course observing the effort and variety of the goth fashion - this I could do for hours. Long haired men in quilts! Need I say more? This was so my thing that I'm still a bit puzzled by the experience. One of the reasons I was so at ease in this club was clearly the pedagogically splendid video 'how to dance goth?' Which surely everyone should see to understand the nature of cob web swiping, cappuccino withdrawing and how to step over your dead friend. Possibly the most enjoyable perspective at the end was that just like with scifi fans, I felt very much at home. Thank you T&S for dragging me out of my comfort zone. Refreshing and very enjoyable:)