Blogin tuotteistaminen - Avoimesta kaupalliseksi

VAROITUS, käyn tällä viikolla hieman ylikierroksilla ja olen äkäinen. Teksti on varmasti sen mukaista. Ei heikkohermoisille! Tämä on pitkä teksti. EDIT: Kirjoitin tämän tekstin pari päivää sitten, mutta en ole julkaissut sitä, koska en halua, että tunteet vaikuttavat tekstiini. Mut nyt olen nukkunut tarpeeksi monta yötä ja pulssini on tasaantunut. Olen edelleen tätä mieltä.

Menetin tiistai-iltana melkein yöuneni. Olin niin vihainen. Siinä tunteitani yöllä ruotiessani, tajusin, että kokemukseni on minulle kullanarvoinen. Minä olen nimittäin tietojärjestelmätieteen tutkija. Työkseni siis mietin sitä, miten ihminen ja teknologia vuorovaikuttavat. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat olleet blogit ja niiden kaupallistaminen - olen itse blogien suurkuluttaja. Väitöskirjaani varten olen tutkinut avoimia materiaaleja (eli siis verkkosisältöä, joka on käyttäjälle ilmaista) ja lisäksi sitä, miten niiden päälle voidaan rakentaa liiketoimintaa.  Eli mikä saa ihmiset ostamaan asioita netistä?

Mikä sai minut tiistaina käsittämättömän raivostumisen valtaan? No mikäpäs muu kuin rakkaan treeniblogini uudet tuulet. Tämän blogin lukijat ehkä tietävät, että treenaan n. 4-5kertaa viikossa HIIT/AMRAP treenejä, joita olen pääasiallisesti tehnyt ystäväni Anun Roundi3 sivustolta. Tällä viikolla hän ilmoitti blogissaan, että poistaa ilmaiset treenivideot ja niihin liittyvät ohjeet sivustoltaan. Niitä saa jatkossa ostaa hintaan alkaen 79eur /20kpl Nettitreeni.com -verkkokaupasta. Mikä tässä nyt mulle sitten mättää? No asiakkuuksien hallinta. Suoraan sanottuna minulle tuli todella petetty ja paska fiilis tästä muutoksesta. Koin siis ns. kriittisen asiakaskokemuksen (joita muuten kolleegani tutkii - lue hänen paperinsa aiheesta täällä), joka muutti asennoitumistani.

Vielä maanantaina olin valmis maksamaan 79euroa 20 treenistä, koska oletukseni oli ollut, että voin jatkaa vanhojen treenien tekemistä samaan malliin kuin ennenkin ja että Anu myy lähinnä uusia tulevia treenejä tai ehkä lukitsee treenien videot vain maksullisille asiakkaille. Olin olettanut, että pystyn edelleen hyödyntämään vanhoja tuloskommenttejani, joita on vuoden aikana kertynyt aika paljon... Suoraan sanottuna minua alkoi eniten ärsyttää se, että treenien kuvaukset poistettiin näkyvistä, koin sen loukkaavan blogin alkuperäistä ideaa ja minun elämääni sen kautta, koska olen näitä treenejä aktiivisisesti tehnyt. Tässä tapauksessa siis blogaaja vaikutti omalla muutoksenhallinnallaan minussa asiakkaana reaktion, joka sai minut ajattelemaan, että jos kerran minun arkeni muuttuu niin totaalisesti totutusta johonkin uuteen ja tietämättömään (ja blogaaja ei vaivaudu ajattelemaan, miten tällainen jo olemassaolevan sisällön poistaminen netistä vaikuttaa asiakkaaseen) niin ehkäpä hän ei tarvitse niitä rahoja, jotka olisin tähän asiaan laittanut.

Aloin miettiä tätä blogin kaupallistamista ja itsensä tuotteistamista ilmiönä. Käsittelen tässä epäakateemisessa tekstissäni kahta tuoretta esimerkkiä aiheesta.

Case Study 1: Roundi3 / Anu
Alkuperäinen ilmainen blogi: http://roundi3.blogspot.fi/
Kaupallinen blogi:http://www.nettitreeni.com/anu
Kaupallistamisstrategia & muutos: Tarjosi ensin ilmaisia HIIT treenejä blogspotissa ja muutti sittemmin Nettitreeni-verkkokaupan/yhteisön alle ja poisti ilmaisten treenien kuvaukset ja videot myös alkuperäiseltä sivultaan.

Kaiken netissä ei tarvitse olla ilmaista

Korjataan nyt ensin sellainen mahdollinen ennakkokäsitys, joka teillä saattaa minusta olla: Olen sitä mieltä, että jokainen blogaaja ansaitsee rahaa siitä työstä, mitä tekee. Itsensä ja oman osaamisensa tuotteistaminen on minusta yksi tämän hetken kiinnostavimmista ilmiöistä ja suurista internetin mahdollisuuksista. Kuitenkin, kun avointa materiaalia lähdetään muuntamaan kaupalliseksi bisnesmalliksi, valitettavasti harvalla blogaajalla on sitä kaupallisen alan kokemusta. Se voi johtaa siihen, että kaupallistaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai että liiketoiminnalla ei voida saavuttaa haluttua myyntiä.  

Mikä Anulta unohtui tässä prosessissa oli asiakkuuksien hallinta - jos tuottaa asiakkaalle kokemuksen, joka on negatiivinen, hän tuskin on valmis laittamaan rahaansa likoon. Saati aikaansa. Mikä muutoksessa mätti minulle asiakkaana? Se, että ensin oli luvattu jotain, mikä sitten otettiin pois. Tämä ei minusta ole ikinä toimiva liiketoimintamalli. Tunsin oloni huijatuksi. Blogaajan pitäisi pitää huolta asiakkaistaan. Tuli sellainen olo, että minusta ei välitetä vaan arkeeni tunkeudutaan ja sitä muutetaan törkeällä tavalla, jota en osannut ennakoida. Kaduin, etten ollut kirjoittanut kaikkia treenejä uskollisesti treenivihkooni...

Ennakoi lukijasi tunteet ja suhtautuminen

Eli oleellista avoimesta kaupalliseksi muutoksessa on asiakkaan tunteiden käsittely ja asian pohjustaminen. Asiakas on coachattava järjestelmällisesti kohti muutosta niin, että asiat eivät tule hänelle yllätyksenä ja että hän osaa ennakoida ne. Maanantaina minulla oli vielä sellainen fiilis, että mielelläni antaisin rahaa näistä treeneistä ja suunnittelinkin, että mistä palkasta rahat käyttäisin tähän jne. Kuitenkin se, miten minua asiakkaana kohdeltiin, sai minut perääntymään. Uskon, että jos blogaaja olisi alun perin kertonut avoimesti aikeistaan - tilanne olisi toisin. Olin odottanut, että hän mahdollisesti lukitsisi videoita you tubesta, ei poistaisi treenien kuvauksia. Se olisi jotenkin ollut mielessäni järkevä pehmeä lasku avoimen materiaalin ja kaupallisen materiaalin välille. On siis tärkeää, että palvelun tarjoaja käyttäytyy asiakkaan odotusten mukaisesti tai ainakin niin, että asiakas ei saa kriittistä negatiivista kokemusta. Yleensä jonkun saavutetun edun pois vieminen voi olla tällainen.  

Blogissa on puhuttu 'takaisin antamisesta' ja olenkin käyttänyt paljon aikaa kommentoimalla tekemiäni reenejä, esittänyt parannusehdotuksia ja arvioinut reenejä. Tämä on ollut sivuston pitäjälle ilmaista työtä, jota olen mieluusti antanut vastineeksi niistä reeneistä, joita olen häneltä saanut. Olen siis pöyristynyt siitä, että en enää voi katsella reenejä, jotka olen tehnyt ja nähdä, että millaisia tuloksia niissä olen saanut aikaan.

Toki minulla on osa treeneistä treenivihkoissa kirjattuna ylös, mutta poistamalla treenien kuvaukset netistä, Anu raateli asiakaskokemukseni niin, että en voi enää yhdistää treeniä ja omaa tulostani/kommentiani saati sitten katsella muiden kommentteja. Tämä on minusta todella epäkohteliasta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kommentoineet ja sillä tavoin auttaneet blogaajaa menestymään. Nythän minun kommenttityöni on osa sitä, mitä Anu myy - siis jos oikein ymmärrän että hän myy näitä vanhoja treenejä niin, että ne näkyisivät vain ihmisille, jotka ovat maksaneet - tai jos ne on linkitetty helppokäyttöisyys häviää, jos treenit siirretään toiselle palvelimelle myös... Vai siirtyvätkö treenit kokonaan uudelle alustalle niin, että vanhat tulokset ja kommentit jäävät vain merkityksettömäksi sivuiksi, joista ei enää kenellekään ole hyötyä? Mitä hyvän työn hukkaan heittämistä, jos näin on asia! Jos tulokset ja treenit ovat eri paikoissa, jolloin asiakaskokemus vanhoille asiakkaille kärsii niin että vaikka maksaisitkin, et saa samaa kokemusta kuin silloin kun treenit olivat ilmaisia:( Mutta täytyy sanoa, että minulle jää tekstien perusteella epäselväksi että mitä oikeastaan ostaisin, jos ostan '20treeniä 79eurolla'. Toteutusta ei ole mitenkään esitelty.

Mistä sinä olet valmis maksamaan internetissä?

Nyt tällä hetkellä ostat periaatteessa sikaa säkissä nettitreeni.comista - et tiedä yhtään, mitä saat? Saatko samat treenit kuin aikaisemminkin, nyt vaan maksat niistä. Oletettavasti saat ohjeen + videon per reeni - mutta ovatko ne kätevästi kiinni kommenttibokseissa ja reenaajan omissa fiiliksissä...? Siitä ei ole mitään tietoa. Ei ole myöskään tietoa siitä, saako reenin kanssa asiakaspalvelua eli jos käy jättämässä kommentin reeniboksiin, voiko siihen odottaa saavansa vastauksen vai ei... Ja mites yhteisö eli voisi vertailla omia tuloksiaan toisten tuloksiin? Kaikki tämä synerkiaetu katoaa jos reenit siirretään alkuperäiseltä alustalta toiselle. Treeniohjelman sanotaan olevan räätälöity/personoitu asiakkaan tarpeisiin. Tarkoittaako tämä sitä, että voin määrätä itse, millä laitteilla/tempolla/ajassa voin tilata treenit - jos näin on, niin erinomaista, mutta tästä ei oikeastaan ole mitään muuta tietoa kuin onnettomat lomakepohjat. Käykö nettitreenin henkilökunta varsinaista haastattelua asiakkaittensa kanssa vai perustuuko räätälöinti vain lomaketietoihin? Ja entä jos viikon treenien jälkeen huomaa, että jotkut jutut eivät minulle sovikaan, saako niitä vielä vaihtaa siinä vaiheessa? Ja miten kauan 20 treeniä ovat käytössäni, jos ne ostan... Sika säkissä - kuka siitä maksaa...

I've got news for you, Anu. Pelkkä sisältö on sellaista, josta juuri kukaan ei maksa. Internet on pullollaan sisältöä ja ihmiset ovat tottuneet saamaan sen ilmaiseksi. Elektronisessa liiketoiminnassa asioita, joista ollaan valmiita maksamaan ovat: (ja minulla muuten btw on tästä aiheesta ihan oikeaa tutkimustakin menossa vertaisarvioitavaksi)

- Ammattitaito - Jos osaat jotain sellaista, mitä muut eivät osaa. Ja sinähän osaat! Vastaavaa sivustoa ei ainakaan nopealla googletuksella löydy. Kansainvälisessä maailmassa tietysti kilpailu Kayla Itsinessien kanssa on haasteellisempaa, mutta suomenkentällä sinulla on asiantuntemusta, jota äkkiseltään epäilen, että kovin monella ei ole.
- Personointi - Tämä on 2015-luvun sana. On tärkeää, että tarjottu palvelu istuu käyttäjän elämään ja odotuksiin.
- Full service solution - yhdeltä alustalta löytyy kaikki ja asiakkaan tarvitsee itse tehdä vain minimiajatustyö. Sisällön lisäksi on hyvä tarjota mm. asiakaspalvelua, jota voi olla vaikka se kommentteihin vastaaminen tai yhteisön tukea.
- Helppo käytettävyys - Eri portaalejen välillä hyppely väsyttää käyttäjän. Yksi paikka ja mahdollismman helppo käyttäjäkokemus. Nyt esimerkiksi Roundi3 otsakkeissa on todella outoja sivuja, joista ei tajua että miksi tämän tarvitsee löytyä otsikoiden kautta. Eikö linkki nettitreeni.comista riitä? 
- Korkea laatu -  Jos tarjoat jotakin sellaista, mitä muut eivät pysty tarjoamaan. Tätähän löytyy.
- Brändi (vrt. Fitfarmin tuotteet vaikkapa, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan)
- "Personal Trainer" labelilla voi myydä melkein mitä vaan...  nettitreeni.comin palveluissa uskon tämän olevan juuri se paras myyntivaltti. Ihmiset haluavat, että joku välittää siitä, että he treenaavat ja valvoo, että reenit tehdään oikein.
 eli toisin sanoen ihmiset maksavat palvelukokemuksesta.

Avoimesta kaupalliseksi - Miten luodaan toimiva asiakkuuden hallinta?

Avoimien materiaalien ympärille voi rakentaa toimivaa bisnestä mm. niin, että antaa jotakin ilmaiseksi ja sitten ekstrajutuista pitää maksaa. Sellaisen idea on se, että ilmainen toimii mainoksena maksulliselle. Tätä Roundi3 on yrittänyt tuomalla yhden ilmaisen treenin näkösälle... Riittääkö se sellaiselle, joka ei tunne HIIT treenejä ennestään? Se on mielenkiintoista nähdä. 

Toinen mielenkiintoinen aihe on hinnoittelupolitiikka. Miten treenit hinnoitellaan? Onko tästä tehty tutkimusta, mistä kuluttaja on valmis maksamaan? Jos ajatellaan ryhmäliikuntatuntia - sen hinta on käsittääkseni n. 10eur/kerta, mutta kuntosalikortilla (joka voi olla vaikka sen 50-80eur/kk) saa käydä koko kuun. Onko ajateltu, että jos on valmis maksamaan kuntosalikortistaan 80eur niin maksaa kotitreeneistä (joihin on vielä hankittava laitteet päälle) saman? Kuukaudessa 20treeniä tulee käytyä jos treenaa sen 5kertaa per viikko... Epäilen suunnattomasti, että asiakkaat ovat HIITeistä valmiita maksamaan näin kovia hintoja ja sitoutumaan noin pitkälliseen treenaamiseen, ellei luvata jotain muuta palvelua päälle - pelkkä sisältö ei riitä, sitä saa you tubestakin. Paljonko on yhden treenin kertamaksu? 4eur/treeni? Maksaisitko sinä 15min hyppimisestä sen verran? Fiksulla hinnoittelulla voisi ehkä yrittää saada ihmisiä koukkuun... Saako 80eurolla nuo 20 treeniä ikuisiksi ajoiksi? Silloin samalle ihmiselle ei voi myydä samaa treeniä uudestaan, kun taas kuukausihinnoittelulla voi tehdä juuri sen. Mitä jos tarjoaisi erilaisia hinnoittelumalleja: Kertahinta ja kuukausihinta - ja katsoa, miten asiakkaat reagoivat. Minä voisin esimerkiksi maksaa näistä treeneistä 10eur/kk, no big deal. Mut 80eur kuukaudessa tuntuu liian kovalta. Tämänhetkinen tarjottu vaihtoehto on kankea ja epäilen, että ihmiset eivät lähde panostamaan noin suurta summaa hyvinvointiinsa kerralla vaikka uskoisivatkin konseptiisi - minä uskon Roundi3seen ihan täysillä, enkä siltikään tule maksamaan tuota summaa, jos minua kohdellaan asiakkaana huonosti.

Ja sanon nyt tämän: Nämä treenit muuttivat elämäni ja olen täysin valmis kirjoittelemaan aiheesta sellaisen mainospostauksen, joka varmasti menestystarinana myy. Toivon vaan, että tämä kirjoitus herättelisi blogaajia miettimään, miten muutokset blogeissa vaikuttavat lukijoihin ja heidän potentiaaliinsa asiakkaina. Aihe on niin mielenkiintoinen, että aion ehdottaa sitä kanditutkielman aiheeksi seuraavalle opiskelijalle, joka harhailee ohjaukseeni aiheetta...  

Lopuksi: Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että blogaajien tulisi saada rahaa siitä työstä, mitä he tekevät. En ole siis pettynyt siitä, että ilmainen muuttuu maksulliseksi, minusta se on täysin kohtuullista, kun näkee jonkun asian eteen paljon vaivaa. Kuitenkin bisnesmallin muuttaminen avoimista (oppi)materiaaleista kaupalliseksi ei käy ihan noin vain. Siinä kriittistä on asiakkaiden hallinta ja mielikuvien käsitteleminen. Olen tässä kevään aikana seurannut kahta tällaista aivan vastaavaa tapausta. Toinen oli mielestäni hoidettu varsin mallikelpoisesti. Esittelen sen tässä postauksen lopuksi. Oman osaamisen tuotteistajan tulisi ymmärtää, että hänen käyttäytymisensä vaikuttaa suoraan asiakkaisiin, jotka voivat todella äänestää jaloillaan. Olisi erittäin kiinnostavaa tutkia, kuinka paljon ko. tapaukset onnistuvat tekemään bisnestä vaikkapa seuraavan puolen vuoden aikana.

Case Study 2: Täyden Kympin Metsästäjä / SamiK
Alkuperäinen, ilmainen blogi: http://blogbook.fi/taydenkympinmetsastys/
Kaupallinen blogi: http://sanoistaeuroiksi.fi/
Kaupallistamisstrategia & muutos: Aloitti ilmaisilla blogiteksteillä, jotka muutti blogbook-portaalin alle. Rakensi ilmaisten tekstien avulla itsestään brändin naisten tuntijana, tinder-experttinä ja kirjailijana. Kirjoitti kirjan blogien kaupallistamisesta ja myy sitä (ja osaamistaan) omassa verkkokaupassaan.




Täyden kympin metsästäjä Sami K on miettinyt omaa brändiään ja asiakkuuksien hallintaansa todella syvällisesti. Tapausta tuntemattomille: Hän kirjoitti siis blogia naisseikkailuistaan mobiilisovellus Tinderissä n. vuoden verran - tarkoituksenaan löytää unelmiensa nainen. Sinä aikana hän teki blogistaan työnsä ja myy mm. koulutuksia aiheesta, miten blogit kaupallistetaan. Sen lisäksi hän kirjoittaa haamukirjoituksia yrittäjien blogeihin ja on julkaissut omakustannekirjan 'Sanoista Euroiksi', jossa hän puhuu juuri tästä aiheesta, eli miten tehdä blogeilla rahaa. Hän antoi ensin itsestään ilmaiseksi, eli kirjoitteli tekstejä ja eroottisia novelleja. Sitten hän tuotteisti osaamisensa ja myy nykyisin sitä. Mitä hän teki eri tavalla kuin Anu? Hän ei ensin antanut lukijoilleen jotain sellaista, mitä hän sitten otti pois. Yksinkertaista. Hän lopettaa bloginsa, mutta se on edelleen sen jälkeen luettavissa ja toimii hänelle markkinointikanavana. Anun tapauksessa pelkään, että käy niin, että blogin raakile ilman sisältöä jää kummittelemaan bittiavaruuteen, eikä kukaan enää lue tai kommentoi sitä. Tämä on minusta äärimmäisen surullista, koska toisenlaisella kaupallistamistrategialla asiakkuuksien pettäminen oltaisiin voitu välttää. Sami on erinomainen esimerkki siitä, miten blogin kaupallistaminen hoidetaan tyylillä.

Ja lopuksi haluan Anu sanoa sinulle tämän asian: Osta ja lue Samin kirja. Sen jälkeen ymmärrät, millaisen palveluksen sinulle tein kirjoittaessani tämän tekstin. Menestyäkseen blogaaja tarvitsee asiakkaita, jotka ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Jos sinusta kirjoitetaan jotain negatiivista, se herättää ihmisissä tunteita ja tuo blogiisi kassavirtaa.

--

This is one of those texts that is way too long to translate entirely. The basic idea is this: How does one commercialize a blog? How can you handle the transformation process from open content to commercial content? What are readers willing to pay actual money for? This is very close to my dissertation topic, which makes it very interesting to me also in the academic context. E-Commerce is something I've been researching for a couple of years now. 

Why do I care about this topic this week in particular? Well, my beloved training blog Roundi3 decided to make their free training videos and descriptions commercial leaving a year of my comments as a customer, hanging dry in the bit space... Don't get me wrong: I think bloggers should get paid for the incredible work they do. Specially talented ones like Anu the girl who does my training blog. However, if you make the transformation between free content and paid content in a way that your customers get upset, I doubt you will make any money. In this case the expectations for me as a customer from the beginning were radically changed and the change made me feel like my work and help was not valued. I was willing to pay for the trainings before I heard about the changes. Afterwards not so much. 

This spring I have been following two cases of commercializing one's competences online - or making blogs commercial as you could call it. In the other case, the transformation was done in a more settled matter. Customers' feelings were well thought of and the open materials are still available. This was the case of Finland's Tinder guru, Sami Kympinmetsästäjä, who developed a brand of himself by writing online and then wrote a book about blog commercializing, which he now sells in his own web shop.   

This topic is actually so interesting for Information Systems that I am planning on recommending it as a Bachelor Thesis topic for the next student that comes through my door. How to commercialize your open content without upsetting the customers...?

Blogijulkisuudesta

 

Mun blogielämässä tapahtui eilen varsin merkittävä käänne: lukijani tunnisti minut Peukkulassa ja tuli juttelemaan. Hurjaa. Siis kyllähän mä toki nään, että teitä lukijoita on keskimäärin 300 päivässä, mut jotenkin kuvittelen monen niistä olevan jotain brasilialaisia botteja ja loput ystäviä ja sukulaisia. Jotenkin on helppo ajatella, että kuka ventovieras nyt mun jutuista olis oikeasti kiinnostunut... Harva nimittäin jättää niitä jälkiä kommenttboksiin asti.

Tämä erittäin positiivinen kokemus sai minut miettimään julkisuuskuvaani - vastaako todellisuus blogin minää... Osittain kyllä, mutta tietenkin on paljon asioita, joita en blogissani jaa tai kerro. Vaikka kirjoitankin avoimesti esim. lapseni autismista, on yksitysyydelläni rajat ja niistä on hyvä pitää kiinni. En ole pahemmin koko nimeäni mainostanut täällä, mutta se ei ole mikään varsinainen salaisuus. Googlettelemalla minusta irtoaa kyllä aika paljon tietoa. Sinänsä tämä tapahtuma herätti minut siihen, että vaikka kuvittelen liikkuvani aikalailla anonyyminä tuolla maailmassa, ehkä näin ei välttämättä ole.

Olen usein sanonut, että koska nykaikana aika on rahaa ja jos joku haluaa aikaansa käyttää lukemalla minun juttujani, niin silloin hän minun puolestani ansaitsee tietää nämä asiat minusta. Olemalla avoin en ole toistaiseksi joutunut kiusauksen kohteeksi - mutta se on toki julkisuuden toinen puoli. On hyvä miettiä, mistä luopuu, jos tulee ns. liian julkiseksi henkilöksi. Itse en nyt koe tässä olevan mitään vaaraa tällä hetkellä, mutta start as you mean to go on, eli hyvähän se on pitää nämä asiat mielessä.

En itse saa tämän blogin kautta mainostuloja. Mutta en myöskään sano, etteikö tämä blogi olisi omalta osaltaan kontribuoinut elintasooni - kaikki hyödyt eivät aina ole suoria, että joku lähettää kirjeen ja kysyy, että saisiko lähettää kosmetiikkaa kokeiluun. Toistaiseksi suorin hyöty minulle oli kirjoituksesta pari kolme vuotta sitten, jossa sanoin haluvani muuttaa Kiinaan. Siihen työkaverini sanoi, että jos näin on, niin sen kun muutat, meillä on vaihto-ohjelmassa vielä paikkoja. Eli se mahdollisuus olisi mennyt minulta ohi ilman tätä blogia ehdottomasti. Voin siis sanoa, että blogin kirjoittaminen on todellakin muuttanut elämääni tuomalla Kiinan pysyväksi osaksi sitä.

Juttelin eilen tapaamani lukijan kanssa mainostuloista ja blogiportaalien pinnallisuudesta. Itse en koe mainostusta ahdistavana. Toki se välillä häiritsee blogien layoutin harmoniaa, mutta toisaalta tiedän, kuinka hirveästi työtä on blogin takana: Se on kuin aikakausilehti. Miksei ihminen saisi saada työstään rahaa? Jos ihmisen julkisuuskuvaan liittyy se, että on kaunis ja huolehtii itsestään - keneltä se on pois, kysyn vaan... Mutta tottahan se on, että usein työmielessä tehdyistä blogeista näkee, että osa jutuista on tehty ns. puolivaloilla, on siis tehty töitä. Itse luen blogeja esim. inspiroituakseni kuvista ja tyyleistä. Jos tekstit eivät nappaa, skippaan ne. Jos kuvat eivät nappaa, skippaan ne. Toisaalta tämä blogigenre on mennyt eteenpäin ihan huikeasti viimeisen 3 vuoden aikana. Kuvat ovat ammattimaistuneet jne. Itsekin täytyy sanoa, että en halua postata ns. tyhjää. Eli sellaisena päivänä kun minulla ei ole mitään sanottavaa tai aikaa sanoa sitä hyvin, jätän postaamatta. Olin aiemmin sitä mieltä, että haluan ehdottomasti postata kerran päivässä. Edelleen olen sitä mieltä, että säännöllisyys on blogien lukijoille tärkeää. Kuitenkaan en enää stressaa sitä, että jos jonakin päivänä postausta ei tule ulos. Ei se maailma siihen kaadu.

Olen kirjoittanut tätä blogia keväästä 2012 eli tämä on kolmas vuosi. Kuitenkin tätä ennen olen kirjoittanut maailmanympärimatkablogin ja sitä ennen Livejournal (2005-2012) ja sitä ennen Diaryland-blogeja, 2000-luvun alusta asti. Ennen blogeja kirjoitin päiväkirjaa. Ensimmäiset blogini olivat julkisia päiväkirjoja, joissa ei ajateltu lukijoita lainkaan - niissä julkaisin ihan mitä sattuu, mukaanlukien kuvia minusta ilman vaatteita jne. Ehkä sellainen kuuluukin siihen Irc-galleriakauteen teiniydessä. Itseasiassa on aika huvittavaa nyt miettiä, millaista se alkuaikojen blogaaminen on ollut. Vuosikaudet kirjoitin pelkästään englanniksi, mikä tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska iso osa ystävistäni ei osaa Suomea kun taas suomalaiset osaavat englantiakin. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että haluan profiloitua suomalaiseksi, jolloin haluan myös kirjoittaa etupäässä suomeksi. Käytän englantia sekä kotikielenä että työkielenäni, joten suomen käyttäminen blogikielenä vahvistaa kirjallista antiani äidinkielelläni.
 En ole varsinaisesti tavoitellut julkisuutta blogillani, koska minulla on päivätyö, josta nautin ja blogi on siis kuitenkin ihana harrastus ja enemmänkin terapiamuoto arjen paineessa. Kuitenkaan en sano, ettenkö tekisi blogin suhteen päätöksiä, jotka ovat laskelmoituja. Haluan kirjoittaa muillekin kuin itselleni. Haluan, että joku lukee juttuni. Siispä muokkaan niitä siihen malliin kun kuvittelen ihmisiä kiinnostavan. Jos todellisuudessa haluaisin menestyä blogaajana, minun tulisi profiloitua vahvemmin. Ongelmani on siis se, että en halua rajata aiheita, joista kirjoitan. Nykyaikanahan pitäisi olla joko esimerkiksi fitness-blogi, äiti-blogi, matkailu-blogi, muoti-blogi tai niin edelleen. 'Finnworld' itsessään viittaa matkustamiseen ja ehkäpä minun blogini on ollut pitkään ns. expatti-blogi, kun olemme asuneet Kiinassa. Kuitenkin juteltuani eilen tapaamani lukijan kanssa oli mielenkiintoista saada selville, että vaikka hän oli eksynyt blogiini expatti-blogeja lukemalla, hän oli kuitenkin jäänyt lukijaksi koska oli samantyyppisessä elämäntilanteessa ja kirjoitin aiheista, jotka olivat hänelle samaistuttavissa (esim. Jyväskylän leikkipuistot, hammassärky jne.) - mukava kuulla, että sekasikiöblogillakin on lukijoita.

 No joo. Tämä tapaaminen oli tosi mukava, vaikkakin liian lyhyt, kun lapseni halusi ulos leikkimään. Olisin mieluusti jutellut tämän mukavan ihmisen kanssa pidempäänkin. Kiitos kun juttelit! Autistisen lapsen äitin elämä on usein monologia, kun lapsi ei osaa vastata. Suomalaiset harvemmin juttelevat vieraille. Minut tuntevat tietävät, että olen varsin sosiaalinen ihminen. Silti koen, että joskus en vaan osaa aloittaa keskustelua. Olen muutaman kerran törmännyt ns. oikeasti 'kuuluisaan' blogaajaan esim. P.S. I love Fashionin Lindaan. Siinä tilanteessa en kertakaikkiaan osannut sanoa yhtään mitään vaan pakenin paikalta.  

And the same in English. Yesterday I run into a total stranger who told me that she recognised me as she's been reading my blog. That's a big step in one's blog life I think. Of course I know that several hundred people read this blog daily, but of course I always think it's mainly Brazilian hacker bots and my family & friends. It's very interesting to realise that someone else might relate to my writing and want to come back to it. Flattering even. This woman was very nice and she told me she had found Finnworld through expat-blogs but stayed because I write about issues she can relate to, like living in Jyväskylä or having a tooth ache! I mean, I don't know anyone else writing about Jyväskylä playgrounds for example. 

I think that now a days one should stick to one topic only (fashion, fitness, baby etc.) to be a really successful blogger. However, I don't want to limit myself to that. I wouldn't have enough material and soon it would be quite a shallow glimpse of the world. Finnworld was called Finnworld because I travel a lot and in my writing you can see that I'm a Finn. Even though i married a British guy, I still have no sense of humour! But I spot different things in the world because of my Finnishnesss and that's a gift, I think. However, while in Finland, I write about ordinary things around me, perhaps they are also the stories of Finnishness - this is a certain type of theme. Of course I don't think I'm a very typical Finn - usually I'm quite social and take initiative to talk to people...But let's not tell anyone!

I don't think I'll be very famous through the blog. Nor do I need to be, I have my day job and it's very fullfilling. I don't particularly want to give up all my privacy like the big bloggers, whose private life is then trashed in the baby forums of Finland. Yesterday was a good reminder that I am perhaps less anonymous than I'd like to think. It's good to keep in mind. Thanks for the chat for my reader! I really enjoyed talking to you:)

Travel Blog Awards 2013

Mitä yllättävimmin blogiani oli ehdotettu Travel Blog Awardsejen Paras Asia Blogi-kategoriaan.
Jos olet tykännyt jutuistani Kiinassa niin käväise äänestämässä minua täällä: - Kiitokset tuesta!

 Etsi ja löydä aina luotettavasti kaikki halpa lennot.

Viime vuoden aikana vietin siis puolet ajastani Kiinassa ja tulihan sitä Japanissakin vierailtua parin viikon ajan. Tässä hieman kuvasaldoa.

Last year I spent half of my time in Asia. I guess for this reason I have been suggested as one of the best Asia blogs in the Travel Blog Awards 2013. If you liked my stories of Asia, go and support me on this... Thanks a lot! In these pictures, some moments from Guangzhou and Shanghai on the way!

Nämä blogaajat tunnen oikeasti

Lukulistallani on tällä hetkellä n. 50 blogia, joita seuraan viikottain, useimpia joka päivä. Luen blogeja firefoxin bookmarkeista, en siis mistään RSS-lukupalvelusta niin kuin varmasti järkevämpää olisi. Tapoihini kuuluu blogien kansiointi. Yhden kansion nimi on "Oikeat ihmiset", mikä ei sinänsä tarkoita sitä, etteivätkö muut blogaajat ole oikeita ihmisiä vaan että tunnen nämä ihmiset ihan oikeassa elämässäkin ja useimmat heistä ovat ystäviäni. Yllättävää kyllä, ystävieni joukossa ei ole kovin montaa blogaajaa - tai ehkäpä jutun juju onkin siinä, että he blogaavat anonyymisti ja minä en vaan tiedä siitä...? Esittelen tässä kuitenkin nyt 'Oikeat ystävät'-kansioni sisällön. Laitoin jokaisen kohdalle myös minun mielestäni pari kuvaavinta teemaa blogista.

Saralene
 (Lifestyle, valokuvaus, sisustus)
Päivittyy: kerran päivässä

eli ystäväni Saran blogi on se, jota olen ylivoimaisesti pisimpään lukenut näistä. Sara saattoi oikeastaan olla se, jonka blogin kautta loppujen lopuksi innostuin blogien lukemisesta ja blogiyhteisöjen seuraamisesta. Kiitos vaan tästä harrastusvinkistä, on ollut antoisa! Sara on parikymppinen valokuvaajatyttö, joka on ihan superhyvä photaroimaan - oikea taiteilija siis. Saran kanssa tehtiin viime kesänä jonkin verran hääkuvauksiakin sellaisena yhteisenä projektina. Sara asustaa Vaasassa ja hänet tunnen, koska hän on hyvän työkaverini vaimo. 

Strawberry Swirl

(Leivonnaiset, konditoriat, kakut)
Päivittyy: Muutaman kerran kuussa

Tämän konditoriablogin takaa löytyy pitkäaikainen ystäväni Mari, jonka olen tuntenut nyt jo pitkälti yli 10 vuotta... Huh huijaa kun aika juoksee. Marilla ja minulla oli aikoinaan samanlainen maku tv-sarjojen suhteen ja siitäpä se sitten lähti. Nykyisin olemme pitäneet yhteyttä käymällä katsomassa hömppäelokuvia yhdessä. Vaikka molempien leffamaku on jotain ihan muuta kuin twilightia niin kyllä on ihana välillä käydä nauramassa Kirsten Stewardin yhden ilmeen tekeleille. Marissa ihailen sitä, että hän on selvästikin löytänyt oman alansa ja on siinä todella hyvä.

Marimente
(Matkustus, espanja, Meksiko)
Päivittyy:  Matkojen aikaan useammin, mutta n. kerran viikossa

blogin kirjoittaja on sattumoisin myös Mari:), mutta tämän Meksikossakin matkustelleen ystäväni olen tavannut hyvin erikoisesta yhteydestä eli hänen äitinsä oli veljeni lapsuusajan hoitotäti! Kuka sanoi, että sosiaaliset suhteet luodaan vaan koulujen tai työn perusteella...? Näköjään ainakaan mun elämässä asianhaara ei oo näin. Mari asuu Helsingissä nykyisin ja kirjoittelee sekä matkoistaan että hieman sivuavasti muistakin kulttuuriaiheista. Tätä Maria tunnen ehkä kaikista vähiten tältä oikeiden ihmisten listalta, mutta on ollut todella antoisaa oppia tuntemaan häntä vähän paremmin näin blogin kautta:)

Kiitollinen kirjuri

(Äitiys, Meditaatio, Khrisna)
Päivittyy:  Kerran 1-2 päivässä

Rouva K on myös helsinkiläinen ystäväni, johon olen tutustunut alun perin 2000-luvun alussa kirjoituspiirissä ns. 'Ringissä'. Rinki oli eräänlainen arviointi- ja palauterinki, jossa kiersi paketti, johon kukin laittoi oman luovan tuotoksensa toisten arvosteltavaksi (esim. novellin tai sarjakuvan). Hän on ammattikirjoittaja ja sen kyllä blogistakin huomaa. Hän kirjoittaa napakasti ja journalistimaisesti. Olen seurannut pidempään hänen aikaisempaa henkilökohtaisempaa blogiaan, jossa käsiteltiin enemmän mm. kaksostyttöjensä elämää. Rouva K:n ja minun mielipiteet eivät aina kohtaa, mutta hänen kanssaan saa aikaan oivia keskusteluja. Melkein aina kun vierailen tässä blogissa, kommentoin. Minua kiinnostaa erityisesti monikulttuurinen arki, jota hänkin elää, huomattavamman paljon eksoottisemman (kuin oma monikulttuurinen mieheni) miehen kanssa. Lisäksi äitiydestä on kiinnostava lukea tietenkin. Tykkään Rouva K:n sisukkuudesta ja hänessä ihailen sitä, että hän on tehnyt isoja päätöksiä muuttaakseen elämäänsä paremmaksi, eikä vaan jäänyt laakereilleen valittamaan niin kuin joku toinen olisi ehkä hänen asemassaan saattanut tehdä.

Vauhtiraitoja

(Äitiys, arki, huumori)
Päivittyy: Kerran päivässä

Vauhtiraitoja-blogi on näistä blogeista uusin, mutta ystävyyssuhteeni Tiikerimaan äidin kanssa on kestänyt siitä lähtien kun olimme molemmat viisi vuotiaita. Tämä on ylivoimaisesti elämäni pisimpään kestänyt ystävyyssuhde sukulaisten ulkopuolella. Meillä on hyvin erityyppiset elämän valinnat, mutta silti tuntuu useimpina päivinä, että paljon on yhteistäkin. Hän on erittäin taitava kirjoittaja ja etenkin huumoria hän osaa tehokeinona käyttää niin hienosti, että minä totaalisena tosikkona olen usein aivan myyty;)

Ari Lehtiön blogi

(Liikunta, teknologia, välineet)
Päivittyy: 20 kertaa vuodessa

Ari on entinen (ja tavallaan nykyinenkin) työkaverini, vaikkei samassa yksikössä enää ollakaan. Arin blogi on vähän erityyppinen, sillä hän ei kirjoita kovinkaan usein ja kirjoittaa lähes aina liittyen pyöräilyyn tai muuten välineurheiluun. Arilta olen saanut kuitenkin kovasti hyviä vinkkejä liittyen reenaamiseen, koska hän on aikanaan ollut kilpatasoinen urheilija ja nykysinkin sanoisin että keskivertoa aktiivisempi, joten hänellä on hieman erilainen asenne aerobisiin lajeihin kuten juoksu, pyöräily tai uinti, jotka taas eivät yleensä ole minun vahvuusalueellani. Arin kanssa on tullut myös valokuvattua, eli samantyyppiset harrastukset ovat olleet yhdistävä tekijä. Arissa ihailen hänen outside the box -ajatteluaan ja asioista innostumista.

Näiden blogien lisäksi luen toki Livejournalista useampaakin 'oikean ihmisen' blogia - näitä blogeja olen lukenut varmaan 10+ vuotta. Kuitenkin livejournalissa on rajattu, että kenelle postaa ja useimmat livejournal ystäväni postaavat vain rajatulle kaverilistalleen, joten heidän esitteleminen täällä ei sinänsä ole hyödyllistä teille, jotka saattaisitte haluta löytää lisäluettavaa. 

Out of all the blogs I read, this is the list of those who I personally know. The themes vary quite a bit from Lifestyle to excersising to baking and motherhood.

Seuraa tätä Blogia

Nyt kun netti taas toimii, päätin urakalla päivittää blogini näkyvyyttä erinäköisissä palveluissa. Siispä voit halutessasi seurailla blogiani näillä keinoin:

• Bloglovinilla
• Blogilistalla
• Instagrammissa
• Pinterestissä
• Dopplrissa

 You can follow my blog now in various ways listed above:)

Top 10 Blogit tammikuu 2013

Ajattelin, että kerron, mitkä kymmenen blogia minulla aukeaa yleensä ekana päivässä. Koska tämänhetkisessä elämässä en paljoa ehdi kirjoja lukea, blogien lukeminen on sitä omaa aikaa mulle. Mulla on bookmarksessa kategoriat 1.Lifestyle, 2.Sisustus, 3.Tyyli, 4.Oikeat ihmiset (=jotka tunnen IRL, in real life), 5. Laihdutus!,  ja 6. Kiina. Sillä listalla taitaa olla lähemmäs 30 blogia joita viikoittain seuraan. Avaan yleensä kaikista kategorioista jotain, ehkä sisustus on tällä hetkellä se, jota avaan harvoiten. 

Täällä Kiinassa kun blogger on blokattu, en pääse sinne läheskään joka kerta. Tämä tarkoittaa sitä, että muiden blogien osuus korostuu, jos VPN:llä on huono päivä.  Kaikki tämän postauksen bannerit on lainattu ko. blogaajilta, eli ovat heidän omaisuuttaan.

 

 Ihan ekana avaan

1. Mungolifen - Ei minusta ole sattumaa, että tämä on Suomen suosituin blogi. Anna on erinomainen journalisti ja ehdottomasti ansaitsee kaikki lukijamääränsä hirveällä työllä ja sit sillä, kuinka paljon jakaa elämästään. Varmaan Mungolifen suosioon vaikuttaa se, että se ei ole vaan 'kaunista valkosta mössöä' vaan on alamäkiä ja ylämäkiä ja on ihana seurata sitä, miten joku on tosissaan ottanut elämänsä haltuunsa ja toteuttanut haaveitaan. Minä olen seurannut tätä blogia päivittäin nyt kaksi vuotta tarkalleen, eli 1. aussivuoden ja sit tän 2. maailmanympärysmatka+Lontoo-vuoden. Koska meilläkin oli lähemmäs 7 vuotta se kämppä Lontoossa niin on todella ihana seurata hänen ajatuksiaan Lontoosta. Lontoo on mun suosikkikaupunkeja maailmassa, ihan vois tulla vaikka kolmosena heti Jyväskylän ja Xi'anin jälkeen:)

 

Kakkosena aukee tällä hetkellä

2. Kaitaliina - Viime keväänä kiljuin riemusta, kun Kaitaliina muutti Shanghaihin. Olin seurannut hänen blogiaan jo pitkään, mutta laadukkaan ja hyvin kirjoittavan Kaitaliinan siirtyminen minulle mielenkiintoisimpaan ympäristöön oli kyllä todella mieluista. Puhumattakaan siitä, että hänkin on uusi pienen lapsen äiti, jolta saa vinkkejä sekä äitiyteen että nyt myös arkeen Kiinassa. Tämä blogi parantaa minun päivääni lähes joka päivä <3

Kolmosena aukeaa
3. Too Big to be me - Erica kirjoittelee joka päivä ja pitkästi - tämä taitaa olla resepti laadukkaaseen blogiin, jos minulta kysytään:) Lisäksi hän on niin mahtava roolimalli elämäntapamuutokseen, että ei voi kuin ihailla. Olen muuttanut ajatteluani siitä, että minun täytyisi olla koko elämäni ylipainoinen hänen bloginsa myötä, koska hän on ollut samoissa mitoissa ja on myöskin äiti, joten jos tämä nainen onnistuu niin kyllä minäkin! Bikinifitness ei sentään ole mulla tavoitteissa, mutta tällaisesta blogista saa ihan hirveästi energiaa omien tavoitteiden saavuttamiseen, kuten vaikkapa liikuntaharrastuksiin.

Nelosena avaan
4. La vida locan - Sarin blogiakin olen lukenut jo pari vuotta. Hänessä ihailen itsenäistä elämänotetta. Hän kirjoittaa usein ikävuosiaan viisaammin ja on selvästi nähnyt ikäisekseen enemmän kuin useimmat. Jäin hänen blogiinsa koukkuun kun hän oli brasiliassa itsekseen ja pohti selkäreppumatkailua. Sarin kuvat ovat jotenkin tavallisista eroavia, kiinnostavia ja eksoottisia. Sari on matkailualan Opiskelija, mikä sinänsä on jo kiinnostavampaa kuin keskivertomuoti tms minulle. Hän on myös hiljattain löytänyt kuntosalireenauksen, mikä minua myöskin kiinnostaa.

5. Destination Unknown
Sadulla ja minulla on niin samantapainen elämä: brittimies, pieni lapsi, ulkomaalainen asuinmaa, matkustustyö - että hänen blogiaan on ihan pakko seurata. 

 6. Vieraana Shanghaissa - tämän blogin löysin aivan hiljattain, mutta olen sen ahkera seurailija. Kaikki muut suomalaiset blogaajat Kiinassa tuppaavat asumaan Shanghaissa, mutta on se Kiina-arki sielläkin ihan samanlaisia haasteita täynnä kuin täällä pohjoisessa. Mialla on kokonaista kolme lasta mukana - ei voi olla helppoa vaikka onkin ayi ja auronkuljettaja pyörittämässä arkea apuna. Lapsista pienin on meidän pojan ikäinen, joten on mukava verrata esim kielen kehitystä yms taaperoarkea Kiinassa.

 

7. Saralene - Saran tunnen irl:) tapasimme, koska hänen miehensä on läheinen työkaverini. Sittemmin olemme tehneet 'töitä' yhdessäkin, eli minä olen autellut saraa hänen valokuvausyrityksensä alkumetreillä. Meitä yhdistää rakkaus tähän harrastukseen ja työhön - vaikka tutkimme onkin todella erilainen ja toinen kuvaa canonilla ja toinen nikonilla;) sarasta on mielestäni kehittynyt hyvä kuvaaja sinä aikana kun olen hänet tuntenut - hänen tyylinsä on kaunis, klassinen ja valkoinen - kun taas omani on ehkä välillä ainakin värikkäämpi ja enemmän kontrastia käyttävä. Saralta ja hänen blogistaan olen oppinut todella paljon ja olen hänelle siitä kovasti kiitollinen.

 

8. Mona's daily style - mona mongusti edellinen blogin versio oli minulla myöskin lukulistalla. Mona päivittää useamman kerran päivässä, mistä tykkään. Hänellä on mukava tyyli ja tasainen, ahkera asenne. Tykkään Turku-jutuista ja Hänen valokuvauskokeiluistaan. Monan blogi ei ole ykkössuosikkini, mutta hän on niin luotettava (varmasti on luettavaa odotettavissa ja vieläpä omassa domainissa - ei tarvii veepeeännää), että avaan hänen bloginsa kyllä ekojen joukossa.

 

9. Coco Sweet Dreams on ehkä tällä hetkellä sisustublogilistani kärjessä. Don't get me wrong, kyllä siellä pyörivät myös valkoinen harmaja, Char and the city, Kaunis pieni elämä ja Vaaleanpunainen hirsitalo. Mutta tykkään cocosta. Koska hän on kahden äiti. Koska hän on päättänyt muuttaa maalle. Ja turussa. Turku on kuitenkin mun kakkossuosikkikaupunki Suomessa. Cocon kuvat on aina harkittuja ja aina kauniita. Ja hänellä on hyvin erilainen, skandinaavinen sisustusmaku (vertaa mun itämainen sekasikiömaku), tässä blogissa voi rentoutua.

10. Usko, toivo ja pakkaus - sitten hyvin erilaiseen blogiin lopuksi. Paskan äidin seikkailut työelämässä taipuvat minun mieleeni kiinnostavalla tavalla. Tässä on todellinen ammattikirjoittaja - humoristi ja satiirin taitaja. Elämäntilanne sopii jokseensakin yhteen vaikka itse en ajattelekaan usein niiin kärkevästi asioista kuin tämä äiti. Ja Paskan äidin seikkailuissa parasta on varmaan se, että se saa minut tuntemaan itseni joko täyden kympin äidiksi taikka sitten vertaistukena aivan yhtä paskaksi. Hieno paikka maailmassa tämäkin.

Että sellaista löytyy minun blogihyllystä juuri nyt. Mitäs te luette ja miksi?