Olympialaisten Pandat

Pekingissä kun oltiin niin käytiin toki moikkaamassa olympialaisten viittä pandaa.

Suurinosa Kiinan pandoistahan on siirretty Chengdun pandareservaattiin, jossa vierailimme 2012. Tarinan siitä voit lukea täältä. Terkut R:lle iihin, joka on vannoutunein tuntemani panda-fani. Jatketta pandarekvisiittakokoelmaasi on hankittu ja saat sit joskus kun tullaan toivottavasti viimeistään syksyllä kylään.

Pekingin eläintarhan pandat ovat varsin uneliasta sakkia, en juurikaan ole nähnyt niiden liikkuvan, vaikka olenkin käynyt niitä moikkaamassa varmaan about 10 kertaa. Myös poikasen mielestä PAMMAT on edelleen huippuja ja pehmopammoilla leikitään yhtä paljon kuin kaloilla ja pupuilla nykyisin.

Meidän poikanen kun tykkää kovasti eläintarhasta ja yleensä Pekingissä ollessamme asustamme Zhichun Lulla sijaitsevassa Park Plaza Science Parkissa, joka on about 3 metroaseman päässä eläintarhasta, josta löytyy myös iso leikkipuisto.

Tällä kertaa olimme reissussa setäni ja tätini kanssa, jotka huomauttivat naapuripöydän kiinalaisissa olevan paljon venäläistä näköä.

Pandat nähty check.

Syötiin Panda-villagessa lounasta, olipahan varmaan reissun epäterveellisin pläjäys eli eläintarhaan menijät, jos haluutte jotain muuta kuin hampparia, ranskiksia tai KFC:tä niin tuokaa omat eväät!

Itse eläintarha on nähty jo niin moneen kertaan, että moikattiin vaan flamingot ja kirafit, jotka on kävelymatkalla leikkipuistoon. Näkemättä jäi jääkarhut, laamat, tiikerit ja maitovalaat.. Muunmuassa. Mut silti kiva päivä. On ollut niin kuuma, että juuri mitään ei oikein jaksa tehdä. Tässä vaiheessa meidän vieraat alkoi olla jo aika kuitteja...

About a week ago in Beijing, we made a quick stop to visit the five Olympic Pandas in Beijing Zoo. Of course me and Tops have seen these about ten times, but for my uncle an aunt this was the first time ever to see Pandas. Most pandas around China of course have been moved to the Panda reservation in Chengdu (Where also their living conditions are much more better than in here). Read my story about that place here. If you are Pana fans, include Chengdu in your list of places to visit in China. All you are going to see in BJ zoo is sleeping fluffies. Anyways, checked that off the list and then headed to the playground while waving our hands to the flamingos and giraffes which are on the way. Tops and I have been to this zoo many times as it's close by our usual China habitat in Zhichunlu, in Haidian district. After pandas we had lunch in the olympic panda village which is designed to cause heart attacks by 30... So if you want something other than hamburgers, fries or KCF, then bring your own food to the zoo, that's my recommendation to you. Great place to visit with children, but not the best place in China to see Pandas...

Jetlagissa

Varoitus: Tämä postaus sisältää ruokapornoa.

Mun fiilikset Aasian lennon jälkeisenä päivänä ovat joka kerta samat: Ei tunnu siltä, että olisin ihminen sitten lainkaan. Jetlag nimittäin on jotain ihan hirveetä kestää. Viime vuoden nurinaa samasta aiheesta. Tänäkin vuonna pitkä lento tuntui lyhyeltä, lapsukainen ei ollut vaivaksi. Hän nukahti ennen kuin kone nousi jo ja asettelin hänet nukkumaan jalkoihini. Purseri ystävälliesti antoi minun pitää hänet siellä vaikkei se varsinaisesti ollutkaan regulaatioiden mukaista, vain alle kaksi vuotiaat saisivat finnairin koneessa nukkua jaloissa. Hän on kyllä nukkunut ainakin viidellä lennolla sitten kolme täytettyään ja näin lennot ovat kuluneet vaivatta.

Olin muutenkin itse hilpeällä tuulella, koska päätin lääkitä itseäni loman kunniaksi ylimääräisellä  viinilasillisella tai parilla Kungfu girliä. Minäkö alkoholisti? Haluan ajatella mielummin niin, että jos olen hyvällä tuulella koneessa, se on myös kanssamatkustajieni etu. Lapsonen nukkui ehkä 2-3h ja oli sit lopun aikaa pystyssä. Katseli videoita ja leikki omenalla ja autolla. Siinäpä se. Minä katselin elokuvan syöpäsairaista teineistä, mikä oli just tarpeeks aivoton siihen hetkeen ja päälle kirjoittelin tän vuoden runokokoelmaan, joka tuli nyt sekin aloitettua. Olihan se jo aikakin, onhan nyt jo lokakuukin.

Hieman väsynyttä porukkaa...

 Pekingissä maailma näytti NIIN tutulta. Kuin olisi kotiinsa tullut. Kaikki terminaalin lähikaupat, tuijottavat "Walking Dead" mummot, jotka huutelevat, että 'hänellä on kylmä!' Se savusumu. Pölyn ja hiekan määrä. Aamuruuhka taksissa. Meille 'tervetuloa takaisin' toivotteleva hotellin henkilökunta. Ränsistyneet pilvenpiirtäjät, ylihintaisia hedelmiä kauppaavat katuäijät. Kyllä Kiina on juuri sellainen niin kuin sen hyvin muistan. Tämä on minun Kiinani, kyllä.
Sain ruokaorgasmin toisensa perään Schezhuan ravintolassa lounasaikaan. Jo etukäteen sanoin, että tänään syödään vihreitä papuja, eikä siitä keskustella. Sen lisäksi menussa oli kuminalammasta, teatree-sieniä ja vähän muitakin juttuja. Ruoka Euroopassa ei vaan maistu näin hyvältä. Sori. Ja aivan överi määrä kolmelle plus puolikkaalle hengelle maksoi sen 10euroa. Onpa Pekingissä kallista verrattuna Xi'aniin, sen unohdan usein.


Mut muuten sitten eka päivä onkin ollut lähinnä selviytymistaistelua. Että pääsisi nukkumaan. Ei tunnu siltä, että olisi ihminen lainkaan, on tavallaan elossa mutta mistään asiasta nauttiminen on kyllä vaikeaa... Päätettiin tehdä jotain rentoa, eli se oli visiitti eläintarhaan, joka on tästä Haidian teknologia-alueelta pienen matkan päässä.

Siellä on iso leikkipuisto, jossa A juoksenteli riemuissaan ja olisi ollut vaikka kuinka pitkään. Oltiin kaks vuotta sitten siellä varmaan kolmesti, mutta silti olin unohtanut miten iiiso alue se oli, ainakin käveltyä tuli kovin.

Illalla oltiin niin kuitteja että skipattiin dinner ja minä vaihdoin sen pariin Tsing Taohon Tinon kanssa aulabaarissa rupatellen. Nyt oon ihan lopussa, mut lapsi valvoo joten testailen VPN:ää.. Terkut Suomeen varsinkin enolle, jolla oli eilen synttärit! *toimituksen huomio: Nukahdin sit kesken tän blogin lähetyksen. Nyt kakkospäivänä 9-10tunnin yöunien jälkeen alkaa tuntua taas ihmiseltä. Tänään Tienanmenille ja vähän shoppaamaan.

So every year, the same complaints: Flying east is really killing me. I hate jetlags, when I haven't slept on the plain. Makes you feel so unhuman and the whole world is shaking up and down. The flight went with excellent performance from Topfish once more. Then food orgasms for lunch, to the zoo and drinks at the lobby bar. I will need to sleep now, although Tops is still up and so am I.... 

Lou Guan Tai

Oltiin kattomassa pandoja vielä neljättä kertaa. Tällä kertaa pienessä Animal Rescue-puistossa n. puolen tunnin matkan päässä Xi'anista autolla. Paikan nimi oli Lou Guan Tai.

Tässä puistossa hoidetaan siis eläimiä, jotka on pelastettu sairaana tai vammautuneena luonnosta.

Puisto on auki vierailijoille 30RMB hintaan, mutta sinänsä ei ole varsinainen eläintarha, että ehkä suosittelisin Xi'an wild life parkia niille, jotka haluavat nähdä enemmän eläimiä.

Tässä puistossa oli kuitenkin muutamia eläimiä, joita ei tällä visiitillä oltu vielä nähty. Nimittäin punapandat eli pesukarhut(?) jäivät meiltä väliin Chengdussa.

Nämä pikkusöpöläiset pörröilijät olivat lievästi ihmeissään, kun poikani tuli heitä katsomaan.

Muistanette, että Aishalla on punapandahattu, joten he kuvittelivat hänen olevan omaa lajiaan.

Parhaimmillaan kuusi pandaa hyppeli häntä katsomaan.

Sitten olikin vuorossa oikeat pandat.

Niin kuin poikani asian ilmaisi: Pa-pa-pa-pa-PAMMAA!

Tässä puistossa oli n. 25 Pandaa, mutta monet heistä nukkuivat, niin kuin arvata saattaa. Muutamalla oli ruoka-aika.

Pandat elävät n. 25-vuotiaaksi, tämä alla oleva käsipuoli panda oli jo 20-vuotias, joten hänen ei odotettu elävän enää montaa vuotta.

Poikani oli todella innoissaan.

Pammojen lisäksi tässä puistossa oli mielenkiintoisia vuoristoeläimiä, jotka olivat jotain jakin ja lehmän väliltä:

Seurueemme:

Ikinä en oo näitä nähnyt, mutta symppiksiltä näyttivät.

Nimi englanniksi heille oli 'Tarkin' (kiinalaisten käännös)... Oliskohan ollut Tarpan oikea muoto. Tarkineilla oli vauvala, johon oli syntynyt tänä vuonna jo viisi pientä tarkinia, viimeisin samana aamuna. Imettävät äidit hoitivat siellä poikasiaan poissa muun lauman jaloista. Kuulema myös jos miespuolisia tarkineita on läsnä, naaraat eivät muista syödä, joten naaraat ja urokset on erotettava.

Yökötysvaroitus! Tässä tämän aamun kohtu, jonka emo pisteli poskeensa.

Tarkineista eteenpäin löytyi mustakarhuja, joista joiltakin puuttui naama! (tämä ei se yksilö...)

Ja viereisessä häkissä oli todella sähisevä leopardi. Oli kyllä aika uskomatonta, että näitä olisi periaatteessa voinut silittää... Ei yhtään vaarallista tai mitään.

Sellainen oli se retki. Lou Guan Tai oli ihan jees paikka, mutta ilman lapsia en sinne menisi. Eläinten olot olivat tietysti kurjat, koska Kiinassa ollaan... En ole itse mikään eläintarhafani juurikin tästä syystä, mutta koska kiinalaiset tuttavani ehdottivat tätä paikkaa niin olihan sitä lähdettävä mukaan. Minä katson yleensä mielummin temppeleitä.

We visited an animal sanctuary in Lou Guan Tai, about one hour drive from Xi'an. This place hosts animals that have injuried in the wild and is also open for public (although in February there was just us pretty much). The animals had quite poor conditions as you can see, but this is very common in China, nothing spesific. Actually the Pandas had much more space to move around than in the Xi'an wild life park... However, I would recommend the latter to tourists... This one just left an empty feeling: I prefer to see some temples.

Silkkitien pää

Koska Xi'an on silkkitien itäinen pää ja lähellä Gobin aavikkoa, täällä on luonnollisesti paljon kameleita.

Tai ainakin kameleita näkee usein turistirysissä. Niillä pääsee ratsastamaan ja niiden kyydissä pääsee toki poseeraamaan myös.

Päätimme poikani kanssa kokeilla kamelikyytiä. Poika olikin kuin hangon keksi tämän hytkyvän kierroksen aikana.

Onneksi eno oppi pikaisesti ottamaan kuvia järkkärikameralla - kiitos kuvista!

Muistelen, että keväällä kamelit haisivat tosi pahalta täällä Xi'anissa, mutta näin talvella hajua ei edes huomannut. Jotain hyvää talvesta!

Koska kameleita yleensä näkee aavikolla todella kuumissa olosuhteissa, on ollut jotenkin outoa tavata niitä näin kylmässä talvessa, mutta sitten tajusin, että aavikollahan on yöllä miinuksen puolella, joten itseasiassa ne ovat täydellisiä tänne aavikon viereen turistirysiin.

Maisemat olivat upeat ja kamelimme osasi poseerata hienosti käskystä.

Ratsastus kesti ehkä n. 5minuuttia poseerauksineen. Olen tyytyväinen, ettei tarvinnut matkustaa Eurooppaan tällä menopelillä.

Kyllähän sitä aavikolla varmaan mielissään ratsastelisi näillä tyypeillä, mutta epäilen, ettei minusta olisi ratsastamaan koko silkkitien mittaa, kamelilla taikka mannerheimin tapaan hepalla.

Vaikka mistä sen tietää. Olen sitä mieltä syvällä itsessäni, että ihminen sopeutuu mihin tahansa se on varautunut. Vaikeaa on vaan jos ei osaa arvata, kuinka kauan joku juttu kestää, jolloin ei osaa säästää voimavaroja oikeassa suhteessa.

Me and my son rode a camel in the Xi'an Wildlife park. It was maybe quite a bumpy ride, but our camel had been thought well to pose for the cameras.

It was more stable than I thought, but I would not like to ride all the way back to Europe though the silk road, not on a camel, nor on horseback-mannerheim style.

There's a lot of camels in Xi'an, thanks to being next to the desert and them tolerating both hot and cold so well. And during the winter - they don't even smell!